Poliisikoira Kuhan ohjaaja Mikko Nivala kiitteli julkisuudessa käyttökoirien kasvattajia.
Koirien kanssa muun muassa jäljestystä harrastavat ihmiset sekä vastuullista ja järjestelmällistä jalostustyötä tekevät kasvattajat takaavat sen, että viranomaisille on työkoiria.
Korpilahtelainen Sirpa Kaikkonen on kasvattanut saksanpaimenkoiria vuodesta 1986 lähtien. Kennel Dosmarinista on lähtenyt koiria puolustusvoimien, rajavartiolaitoksen kuin myös poliisin käyttöön.
-Dosmarinin koiria on ollut myös opaskoirina sekä ihan siviilikäytössä. Jo ensimmäisestä pentueesta yksi pentu lähti puolustusvoimille ja toinen opaskoiraksi, Kaikkonen kertoo.
Syyskuussa 2023 uutisoitiin Porin prikaatin sotakoirakennelissä syntyneistä koiranpennuista, jotka olivat puolustusvoimien ensimmäiset pennut 13 vuoteen. Sotakoirapentujen emä on Dosmarin Kiribati.
Kaikkonen sanoo, että pentulaatikossa voi jo nähdä joistakin pennuista, mitkä voisivat soveltua viranomaisille erilaisiin tehtäviin.
-Pentujen luonteita tulee seurata ja tarkastella. Saksanpaimenkoira ei saa olla vietitön, arka, eikä aggressiivinen.
Parhaiten työkäyttöön sopivat koirat, joilla on hyvä koulutettavuus, halu työskennellä pitkäjänteisesti ja hyvä hermorakenne.
Koirat perivät ominaisuuksia vanhemmiltaan samoin kuin ihmisetkin.
-Kun pentuetta alkaa suunnittelemaan, ensimmäisenä tavoitteena on löytää toisilleen sopivat, terveet vanhemmat. Vaikka jollain yhdistelmällä saisi hyväluonteisia koiria, pentuetta ei kannata tehdä, mikäli odotettavissa olevissa terveystiedoissa on sanomista. Minulla on siinä mielessä onnellinen tilanne, että nykyisillä kasvateilla on hyvä luustoterveystilanne.
Vanhempien luonteita tulee myös arvioida, jotta lopputulos olisi sitä, mitä tavoittelee.
Kun pennut ovat syntyneet, niistä täytyy pitää hyvää huolta fyysisesti ja henkisesti.
-Meillä aloitetaan koirien sosiaalistaminen heti. Se tarkoittaa sitä, että käyn pentulaatikossa tuon tuostakin. Juttelen ja silittelen. Kun pennut ovat kolmen viikon ikäisiä, niitä pääsevät katsomaan myös vieraat ihmiset. Pennun ostajat saattavat käydä meillä useitakin kertoja, jos välimatka suinkin sallii.
Kaikkonen sanoo, että emän käytöksellä on kauaskantoisia vaikutuksia pentujen elämään.
-Jos emä on liian herkkä reagoimaan jokaiseen rapsahdukseen tai ääneen, käytös tarttuu myös pentuihin. Pennuista voi tulla pelokkaita ja epävarmoja.
Hyvä emä on reipas, rohkea ja aktiivisesti pennuista huolehtiva.
Kaikkonen tutustuttaa pentuja erilaisiin ääniin ja tilanteisiin.
-Pentulaatikossa opetellaan erilaisia ääniä. Saatan poksautella kuplamuovia ja myöhemmässä vaiheessa rämistellä kattilan kansilla.
Pentuja totutetaan kulkemaan erilaisilla alustoilla tai vaikkapa agilitystä tutun putken läpi.
Neljän, viiden viikon ikäisinä pennut opettelevat käymään ulkona.
-Pennut tutustuvat erilaisiin alustoihin laatoituksesta, nurmikkoon ja talvisin lumeen. Yksi haaste pennuille on ulos mennessä oleva muovinen kuramatto, joka tuntuu vähän piikikkäältä tassujen alla. Pentujen kanssa mennään metsään. Minä ja emä kuljetaan edellä ja pennut perässä. Siellä ne pääsevät sulan maan aikana oksien, heinien ja muun sekaan. Pennun luonteesta voi päätellä paljon esimerkiksi tilanteessa, jossa puu on kaatunut kulkureitille. Toiset jäävät itkemään esteen eteen, toiset lähtevät kiertämään ja jotkut kapuavat sinnikkäästi yli.
Kaikkonen sanoo saksanpaimenkoiran olevan erittäin monipuolinen rotu.
-Koiria käytetään monenlaisiin tehtäviin, silti monet koirien ominaisuuksista jäävät käyttämättä.
Tavalliselle koiranomistajalle koira on monta asiaa arjessa. Koira on usein seuralainen, lenkki- ja harrastuskaveri.
Kaikkonen kannustaa ihmisiä harrastamaan koiriensa kanssa.
-Koiria pitäisi ottaa enemmän hyötykäyttöön. Monilla hyvät työvälineet ”riippuvat niin sanotusti naulakossa”. Koirat nauttivat siitä, että ne pääsevät toteuttamaan kykyjään erilaisten harrastusten parissa. Myös omistajat voivat tuntea onnistumisen tunteita nähdessään koiran suorittavan tehtäviä ohjauksessa.
Aina ei tarvitse lähteä kauas etsimään hienoja matkailukohteita. Esimerkiksi noin 30 kilometrin päässä Uuraisilta ja 70 kilometrin päässä Toivakasta Petäjäveden Kuivasmäellä on todella mielenkiintoinen kohde vaikkapa isovanhempien ja lastenlasten yhteiselle aikamatkalle ei niin kovin kauas, mutta niin kovin erilaiseen menneisyyteen.
Petäjäveden radio- ja puhelinmuseota ylläpitää vuonna 1995 perustettu Petäjäveden Viestilaitemuseon Tukiyhdistys ry. Yhteistyötä tehdään myös Suomen radiohistoriallisen seuran kanssa. Museon kokoelma ja hallinto täyttävät museoviraston kriteerit ja siten museo on saanut toistuvasti valtion harkinnanvaraista avustusta toimintansa kehittämiseen. Museo on Keski-Suomen museon alaisuudessa toimivassa kokoelmanhallintajärjestelmässä ja joskus tulevaisuudessa museon kokoelmat löytyvät myös tiedonhakupalvelu Finnasta. Kovin vakavaraiseksi ei museota pyörittävän yhdistyksen taloustilannetta voi kutsua, vaan toimintaa joudutaan jatkuvasti mukauttamaan käytössä olevien resurssien mukaan. Museon esittelijänä toimii uuraislainen, toivakkalaiset sukujuuret omaava Jan-Mikael Nurmela ja hyvin toimiikin. Hän asiantunteva esittelynsä herättää historiaan eloon. Taustalla Nurmelalla on yli 20 vuoden DX-kuunteluharrastus, joka sopivasti tukee nykyistä työtä. – Olemme auki myös joulun ja uuden vuoden välissä, ihan siksi, että silloin maakunnassa on paljon lomailijoita ja toivomme, että sitten kun kinkkua tulee jo korvistakin ja lautapelit kyllästyttää, niin mahdollisimman moni keksisi lähteä tutustumaan radio- ja puhelinmuseoon, Nurmela kertoo.
Teletikka on harvinainen Tikkakoskella valmistettu radio.
2000-luvun alussa museolla alettiin myydä varaosia vanhoihin laitteisiin, niitä saatiin esimerkiksi museon kaksoiskappaleista. 2020-luvun alussa uudistettiin leader-rahalla verkkokauppa, siitä tuli radiomarket.fi. Korona-aikana kun ihmiset kotoilivat ja siivosivat ne perimmäisetkin vinttikomerot, niin verkkokaupan suosio suorastaan räjähti. Varaosamyynti on nykyään maailmanlaajuista. Kun museo ja museoyhdistys vajaat 30 vuotta sitten perustettiin, kokoelma kattoi neljän paikallisen yksityiskeräilijän kokoelmat. – Alusta asti yhdistys on ottanut lahjoitustavaraa vastaan ja nyt alkuperäinen kokoelma on enää alle 10 prosenttia koko kokoelmasta, Jan-Mikael Nurmela kertoo. – Ensimmäiset 15 vuotta museoitiin vähän kaikkea, kukaan ei arvannutkaan miten paljon tavaraa on yhä tallessa. Nykyään kokoelmiin päätyy enää vain kotimaisia ja hyväkuntoisia laitteita. Vastaanotamme kuitenkin monenlaista tavaraa myyntikokoelmaan, joista otamme varaosia myös omiin laitteisiimme, Nurmela kertoo. Museon kokoelmiin päätyvät laitteet eivät ole myynnissä isollakaan rahalla.
Museoväen suosikkiesineitä on yksi museon vanhimmista televisioista vuodelta 1948. Se on tuotu Kanadasta, jossa on eri lähetysjärjestelmä kuin Euroopassa, eikä Suomessa tuolloin vielä ollut lähetyksiä ollenkaan. Ensimmäinen suomalainen televisiolähetys ajettiin ulos 24.5.1955.
Nyt museon kokoelmassa on yli 3800 luetteloitua esinettä ja kymmeniä tuhansia dokumentteja. Vanhin esillä oleva radio on vuodelta 1921, vanhin elektroniputki vuodelta 1918 ja vanhin puhelin 1880-luvulta. Myyntipuolella esinemäärä nousee jopa 10 000 artikkeliin. Museossa on merkkikohtaiset näyttelyt suurista suomalaisista radiotehtaista Asa, Helvar ja Salora sekä lisenssivalmistaja Suomen Philipsistä. – Suomessa on esimerkiksi Asa- ja Saloramuseot, joten emme pyri juurikaan kartuttamaan enää niitä kokoelmia, vaan keskitymme mieluummin pienempiin suomalaismerkkeihin kuten Helkamaan tai Tikkakoskella valmistettuun Teletikkaan, jotka ovatkin todellisia harvinaisuuksia, Nurmela kertoo. Myös puhelinten historia on museossa kattavasti esillä.
– Koska puhelimen kehityskaari on ollut niin huikea, niin erityisesti lapsille puhelimen eri kehitysasteet ovat kuin eksoottinen matka vanhempien ja isovanhempien lapsuuteen, Jan-Mikael Nurmela on huomannut.
Iso kokonaisuus on myös militaria. Suomalainen ja ulkomainen sotilas- ja ammattiradiotuotanto esittäytyy omana osastonaan, jossa voi tutustua agenttien ja salakuuntelun maailmaan.
Petäjävedeltä myös lainataan ja vuokrataan esineitä muille museoille ja muihin tarpeisiin. Esimerkiksi museokone Hanssin-Jukkaan löytyi ajanmukaista laitteistoa. – Merkittäviä laitteiden vuokraajia ovat erilaisten tv-sarjojen ja elokuvien tekijät. Kuvausaikataulut ovat usein kiireisiä ja rekvisitöörit arvostavat sitä, että meiltä saa tietyn aikakauden laitteet kaikki kerralla. Meidän laitteita on nähty esimerkiksi sellaisissa tv-sarjoissa kuten Uutishuone, Nyrkki ja Roskapankki, sekä Invisible Heroes, johon löytyi juuri oikeanlainen 70-luvun kaukokirjoitin. Vielä tuotantovaiheessa on koominen kauhuelokuva, jonne museolta lainattiin 50 monitoria.
Invisible Heroes -tv-sarjan tekijät olivat etsineet pitkään 70-luvun kaukokirjoitinta. Sellainen odotti hyllyssä Petäjävedellä.
Museon väki on itsekin esiintynyt tv-sarjassa, nimittäin Huutokauppakeisarissa syksyllä 2022. – Ihan markkinointimielessä lähdettiin ohjelmaan ja se myös toimi, ryhmävierailut lisääntyivät selvästi sen jälkeen, Nurmela kertoo.
Museo sijaitsee Petäjäveden entisessä vanhainkodissa. Vuonna 1916 rakennettu ja vaivaistalona aloittanut Heinämäki on rakennettu sivuun kunnan keskuksesta, niin kuin entisaikoina oli tapana. Vielä 1970-luvulla myös Uuraisten vanhuksia asui Heinämäen kunnalliskodissa ennen oman vanhainkodin rakentamista vuonna 1985. Vanhainkotitoiminta Heinämäessä loppui vuonna 1994. Heinämäen kiinteistössä on myös asuntoja ja maalaishotellitoimintaa. Pääasiallisesti asukkaat ovat keikkatyöläisiä, esimerkiksi espanjalaisia voimalinjan rakentajia.
Anniina Henttonen, Jan-Mikael Nurmela ja Esa Sallden vastaavat museotoiminnan pyörittämisestä.
Toivakan sotaveteraanit -yhdistys nautti joululounasta Toivakan seurakuntakodilla. Paikalla oli edesmenneitten veteraanien puolisoita ja lapsia. Kahden seuraavan vuoden aikana eri veteraanijärjestöt lakkaavat olemasta. – Veteraanijärjestöjen tilalle tulee perinnepiirejä ja perinnetoimikuntia. Toivakan yhdistyksemme loppuu ensi vuonna ja tilalle tulee kunnallinen perinnetoimikunta. Yhdistyksen hallituksen tukena tämä perinnetoimikunta osallistuu tarpeelliseen työhön. Toivakassa on kaksi rintamamiestunnuksen omaavaa veteraania, Martti Manninen ja Aini Kuusela. Kumpikaan ei päässyt tänne joululounaalle mukaan. Lisäksi meillä on kymmenen veteraanien leskeä ja 26 kannatusjäsentä, eli yhteensä vajaa neljäkymmentä jäsentä, kertoi yhdistyksen puheenjohtaja Kalevi Jääskeläinen.
Martti Herman Pisto lauloi Veteraanien iltahuudon.
Uuteen perinnetoimikuntaan Toivakassa kuuluvat Panu Partanen seurakunnasta, Satu Paalanen kunnasta, Janne Karanta sivistystoimesta, Kati Markkanen Pitäjäseurasta, Pertti Ahonen LC Toivakasta sekä Kerttu Vesterinen K-market Perälästä. Tämä toimikunta ei ole rekisteröity yhdistys vaan vapaamuotoinen toimija, johon valitaan paikallisia henkilöitä auttamaan meitä veteraanien ja järjestömme hoidossa. – Valittu toimikunta toimii Toivakan sotaveteraanien hallituksen kanssa yhdessä jäljellä olevan tarvittavan ajan. Keski-Suomen sotaveteraanipiiri loppuu viimeistään vuonna 2035. Tilalle tulee 27.4.2023 Peurungassa perustettu Tammenlehvän Keski-Suomen perinneyhdistys ry, jonka hallitusta johtaa maanpuolustusväen hyvin tuntema everstiluutnantti evp. Jukka Kentala. Keski-Suomen maakunta valmistautuu näin siirtymään veteraaniajasta perinneaikaan. Veteraanipiirit vastaavat kuitenkin jäsentensä huoltotyöstä purkautumiseensa saakka.
Ainomaria Hakanen lausui runon Hyvää Joulua valkea Suomi.
Musiikkipuolesta vastasivat Paula ja Veijo Heinonen ja Veteraanien iltahuudon lauloi eversti evp. Martti Herman Pisto. Säestäjänä hänellä oli Toivakan seurakunnan kanttori Suvi Sievänen, joka myös johdatti yleisön yhteislauluihin.
Pääministeri Petteri Orpo tapasi maanantaina 4.12. kaksi nelosluokkalaista jokaisesta Suomen kunnasta. Toivakkaa juhlallisessa tilaisuudessa edustivat Oskari Tuovinen ja Tuomas Lottanen Kankaisten koululta, Uuraisilta puolestaan Iina Salmela ja Aapeli Hintikka Kyynämöisten koululta. Ministerit Sari Multala, Riikka Purra ja Sari Essayah kiertelivät keskustelemassa lasten kanssa. Kiinnostavuudessa he kuitenkin hävisivät kirkkaasti yllätysesiintyjä Käärijälle. – Tilaisuuteen matkattiin yhteiskyydillä muiden keskisuomalaisten kanssa, huoltajat lähtivät Helsinkiin mukaan, mutta itse tilaisuuteen heillä ei ollut asiaa. Poliisit valvoivat aluetta aidan luona ja vanhemmat saattoivat lapset vain linnalle ja sisälle saivat mennä vain lapsivieraat. Ja sitten juhlan jälkeen lapsi sai lähteä saattajakortillisen aikuisen matkaan, kertoo rehtori Leena Rintelä Kyynämöisiltä.
Matkan jälkeen juhlijat vastasivat muutamaan kysymykseen. Mikä pääministerin tapaamisessa oli jännittävintä, entä hauskinta? Tuomas: Jännää oli, että se oli niin iso paikka, että sinne saattoi eksyä. Oli hauskaa kiertää pääministerin huoneessa ja presidentin esittelyhuoneessa. Ja olihan siellä se Käärijäkin yllätysesiintyjänä. Oskari: Jännittävintä oli se, kun piti kätellä aivan yksin. Hauskaa oli, kun karkkibuffa avautui. Iina: Kättely oli jännittävintä. Piti puheen ennen yllätysesiintyjää. Aapeli: Sama, kättely jännittävintä. Sanoi kätellessä tervetuloa Valtioneuvoston linnaan. Mitä herkkuja oli tarjolla? Tuomas: Karkkeja ja kokista ja täytettyjä patonkeja ja nugetteja. Oskari: Kakkupaloja ja suklaita ja salaatteja oli ainakin. Iina: Minitikkuja, joissa oli kasviksia, karkki-buffetissa oli Suomi-kakkuja. Aapeli: Karkkia, oli karkki-buffet sekä minihampurilaisia. Tämän vuoden teema oli ystävyys ja kaveritaidot. Millainen on hyvä kaveri? Tuomas: Hyvä kaveri ei kiusaa, kaverin kanssa on kiva tehdä asioita esim. käydä pääministerin kutsuilla. Oskari: Hyvä kaveri auttaa, neuvoo, lohduttaa, ei kerro salaisuuksia muille. Iina: on kiltti toisille, puolustaa toisia, jos joku kiusaa ja auttaa jos toiseen vaikka sattuu. Aapeli: Ei kiusaa, kannustaa toisia. Seuraatteko uutisia? Mistä kanavista? Tuomas: Katson uutisia Ylen kanavilta. Netistä seuraan välillä Iltalehteä. Oskari: Ylen uutisia katson telkkarista ja joskus luen paperilehteä. Iina: Kymppiuutiset perheen kanssa katsotaan. Aapeli: Yhteiskuntaopin tunnilla katsottu joskus. Mitä tarkoittaa, että Suomi on itsenäinen maa? Oskari: Suomi voi päättää omista asioistaan ja omista rahoistaan, mitä niille tekee. Tuomas: Suomella on oma pomo ja oma lippu laitetaan itsenäisyyspäivänä salkoon. Iina: Se ei oo minkään muun vallan alla. Aapeli: Ei kuulu mihinkään muuhun maahan.
Toivakan Vanhustentukiyhdistys vietti 50-vuotisjuhlaa viime sunnuntaina. Jouluaterian tarjosi helluntaiseurakunta, joulutortut juhlaan lahjoitti K-Market Perälä ja suklaakonvehdit Sale Toivakka. Juhla pidettiin helluntaiseurakunnan toimitiloissa ja juhlaan osallistui yhdistyksen jäseniä ja tukihenkilöitä. Toivakkaan perustettiin Vanhustentukiyhdistys vuonna 1972 vanhusten rivitalon rakentamista varten. Samalla perustettiin ohjelmatoimikunta, jonka tehtäväksi määriteltiin virkistystoiminnan järjestäminen paikkakunnan ikäihmisille. Alusta alkaen alettiin järjestää päivän kestäviä erittäin suosittuja kesäretkiä lähiseudulle ja kauemmaksikin esimerkiksi Helsinkiin ja Turkuun. Toiminta näiltä osin jatkuu edelleen. Vanhustentukiyhdistyksen vanhustentalon harjakaisia vietettiin 11.4.1975 ja rakennus valmistui sittemmin syksymmällä. Nimikilpailun jälkeen valituksi tuli Alvar Tahvosen esittämä Kotisilta. Vanhustentukiyhdistys ry rakensi myöhemmin toisen yksikön nimeltään Kotisilta II. Tämä rakennus rakennettiin silloisen vanhainkodin siipirakennukseksi ja sittemmin vuonna 2009 kunta osti sen ja hoiti sitä siitä eteenpäin. Nykyään Toivakan Vanhustentukiyhdistyksen puheenjohtaja on Isto Liimatainen ja ohjelmatoimikunnan puheenjohtajana toimii Tuula Särkkä, sihteerinä Maire Jääskeläinen. Vanhustentukiyhdistyksen johtokuntaan kuuluvat tällä hetkellä Isto Liimatainen pj, Pentti Saukko, Jaana Lamberg ja Jari Bågman. Kiinteistöjen isännöinnistä vastaa Jukka Taskinen. Helluntaiseurakunnan pastori Markus Tattari lausui vieraat tervetulleiksi sekä toivotti kaikille siunattua joulunaikaa. Vanhustentukiyhdistyksen historiaan päästiin tutustumaan yhdistyksen puheenjohtaja Isto Liimataisen esittämän kuvaesityksen kautta. Lähestyvän joulun hengessä Isto Liimatainen puhui myös lahjoista ja lahjoittamisesta. Samalla kun kuvasarja eteni, monet. kuten Maire Jääskeläinen ja Irja Lamberg käyttivät puheenvuoroja ja kertoivat mitä missäkin kuvassa oli meneillään. Mielenkiintoinen oli Kotisillan asuinkiinteistön ensimmäisen talonmiehen Rauno Bågmanin kertomus Kotisillan alkuajoista. – Kun asukkaat muuttivat uusiin Kotisillan asuntoihin, he olivat erittäin tyytyväisiä, kun pääsivät asuntoihin, missä kaikki mukavuudet olivat valmiina, eikä tarvinnut esimerkiksi kantaa kaivosta vettä, kertoi Bågman. Bågman otti esimerkiksi ensimmäisistä muuttajista naisihmisen, jota hän ja monet muut kävivät tämän kotona auttamassa. Hänellä oli porsas kammarissa ja keittiö oli siinä vieressä. – Se oli semmoista rinnakkaiseloa eläinten kanssa. Kun hän sitten traktorin lavalla saapui Toivakkaan, oli lavalla tuoli, jolla hän istui. Matkassa oli kaikki hänen mukaansa ottama omaisuus. Lavalta hän huiskutti tuttuja nähdessään ja huuteli, että täällä tullaan Toivakkaan. Tällaisia mukavia muistoja sieltä jäi mieleen monista iäkkäistä ihmisistä. Sittemmin saimme heistä monia ystäviä. Moni Kotisillan asukas on vaihtanut Kotisillasta majansa jo muualle. Elämä on sellaista. Puolisoni Anja hoiteli kodissamme päivähoitolapsia. Teimme Kotisillan pihapiiriin hiihtoladunkin, missä lasten oli hyvä hiidellä. Sittemmin neljän vuoden päästä muutimme omaan asuntoomme. Vuonna 1996 olin vielä tekemässä Kotisillassa isoa remonttia, Bågman kertoi. Kunnanjohtaja Touko Aalto laittoi videotervehdyksen juhlivalle vanhustentukiyhdistykselle. – Olen iloinen, että sain kunnian ja kutsun tulla mukaan Toivakan Vanhustentukiyhdistyksen 50- vuotisjuhlaan. En päässyt mukaan juhlaan, mutta sain tutustua yhdistyksen historiaan. Kaikesta siitä huokuu arvokkuus, merkityksellisyys ja tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä, jota on tehty vuosikymmenet yhdessä, sanoi Aalto.
Pitkään puolustusvoimissa työskennellyt, eläköidyttyään Uuraisten seurakunnan palvelukseen siirtynyt Jaana Hirsjärvi piti puheen kutsunnoissa elokuussa, kun Uuraisten ensimmäinen Nato-sukupolvi astui palvelukseen. Puhe on ajankohtainen näin itsenäisyyspäivän tienoillakin.
Herra majuri, kutsuntalautakunnan jäsenet, hyvät tulevat sotilaat, arvoisat kutsuntatilaisuuden osanottajat. Luen puheeni aluksi katkelman isoisäni päiväkirjasta jatkosodasta päivältä 14.12.1941.
”Eilen saapui kolmas patteri Karhumäestä, joten nyt koko patteristo on koossa ja meillä oli kenttäjumalanpalvelus, jonka piti kolmannen patterin päällikkö, luutnantti Hakala Tänään meillä on juhla ja katselmus täysissä varusteissa. Ja sivumennen mainitsen, että meidän psto on tässä sodassa ampunut 52.000 kranaattia, joka tekee 370.000 kg terästä. Kyllä siinä on venäläinen saanut monta kertaa omasta lääkkeestään. 864 km on ollut taistellen mentävää, 29 taistelua, 93.000 kg bensiiniä ja koko pston ajama km määrä on 260.000 km. Meidän patteristomme kokonaisvahvuus oli alkuun 472. Tänään oli myös paraati ja aulaan oli taiteiltu kartta meidän retkestämme. Keväällä lähdimme Uimaharjusta ja sen jälkeiset taistelupaikat on merkitty karttaan ristissä olevilla miekoilla. Lipunnosto meidän seistessämme kylän aukealla neliössä, oli vaikuttava. Komentaja puhui retkestämme mainiten 18 kaatunutta, 52 haavoittunutta, kaksi kadonnutta ja 47 sairauden takia riveistämme poistunutta. Ohimarssin jälkeen meillä oli juhlakahvit ja soittokunta soitti. Päivä oli sumuinen ja täällä on kova pakkanen. Illalla meillä on shakkiottelu, johon osallistuu kuusi, itse en nyt pelaa koska minä olen valvojana, että kaikki pelit menevät sääntöjen jälkeen. Ajatuksissamme on Ltn Hakalan mieliin painuva puhe, jossa hän kosketteli Karjalan kansan kohtaloita ja tulevaisuuden näköaloja. Lisäksi meillä oli arvauskilpailut, jossa minäkin olin kilpailemassa. Sitten oli vielä pullansyöntikilpailu ja juhlan lopuksi oli torvien säestyksellä Karjalaisten laulu. Loppu.”
Kun tänään nostimme seurakuntakodin lippusalkoon Suomen valtionlipun kutsuntojen merkiksi, on Suomi ollut itsenäinen 105 vuotta 8 kuukautta ja 10 päivää. Sen vapauden ovat meille omalla uhrauksellaan isovanhempamme ja heidän vanhempansa lunastaneet. Se, että olette kaikki täällä tänään, on myös osoitus siitä, että teitä tarvitaan. Teidän ikäluokkanne on täällä Uuraisillakin ensimmäinen Nato-Suomen kutsuntaerä. Ja se jos mikä, on historiallista. Yhteistä teille kaikille on tämä päivä, jolloin olette tulleet tähän kutsuntatilaisuuteen. Päivä on varmasti jännittänyt jo jonkin aika ajatuksissa, osaa jopa varmasti harmittanut. Tulevaisuus armeijan harmaissa tai ehkä sinisissä täällä kotinurkilla Tikkakoskella, on monella tapaa portti uuteen ja erilaiseen. Intin käyminen, josta ennen aikaan puhuttiin miesten kouluna, on nykypäivänä paljon erilaisempi kuin isienne ja isovanhempienne tarinoissa. Asepalveluksen suorittamien on tärkeää myös läheisillenne ja myöhemmin tuleva valapäivä on monelle vanhemmalle ylpeyden aihe ja tärkeä myös heille. Varusmiespalvelus on myös monille teistä aikaa, jolloin ollaan ehkä ensimmäistä kertaa pois kotoa pitempi aika, pois tutusta, turvallisesta omasta elämästä. Tuvan jakaminen erilaisten ja outojen ihmisten kanssa voi ajatuksena olla vielä arveluttava. Miten tottua erilaiseen päivärytmiin, aamuherätyksiin ja toimiseen muiden asettamien aikataulujen ja tavoitteiden mukaisesti. Mutta inttiaika ei pelkästään ota teidän elämästänne, se voi myös antaa. Se voi antaa teille monipuolisen koulutuksen, jossa opitte uusia taitoja, joista monista on hyötyä myös siviilielämässä. Osa teistä tulee samaan johtajakoulutusta, jota työelämässä arvostetaan ja monelle teistä voi syntyä elinikäisiä ystävyyssuhteita ja ehkä jollekin sitten myöhemmin jopa uran tai ammatin puolustusvoimissa. Nykyaikainen ja mielekäs palvelusaika on joka tapauksessa teille kaikille arvokasta kokemusta, jota ette muualta saa. Armeija on myös paikka, jossa omalla taustallasi ei ole merkitystä, kaikkia kohdellaan yhdenvertaisesti ja tasa-arvo on asia, joita toivon myös teidän kaikkien vaalivan ja puolustavan. Meillä täällä Uuraisilla on aina oltu ylpeitä siitä, että täällä jokainen saa olla mitä haluaa ja tulla miksi haluaa. Jokaisella on yhdenvertainen oikeus tavoitella hyvää elämää ja koulutusta. Niin myös teillä jokaisella on mahdollisuus toteuttaa omaa unelmaanne. Toivotan teille hyvää kutsuntapäivää ja rohkaisen teitä olemaan ylpeä omasta panoksestanne, jonka tulette varusmiespalveluksen myötä antamaan itsenäiselle Suomelle.
Tämä sivusto käyttää evästeitä asiakaskokemuksen parantamiseen. Alta voit valita suostumuksesi. Katso tarkemmat tiedot alta Tietosuojalauseke-sivulta.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Nämä ovat sivuston toiminnalle välttämättömiä evästeitä, joiden käyttöä ei voi kieltää. Hyväksyt näiden evästeiden käytön selaamalla sivustoamme.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Statistics
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Nämä ovat kolmannen osapuolen evästeitä, kuten esimerkiksi Facebookia varten. Emme kuitenkaan käytä tällä sivustolla Google Analyticsiä tai samanlaista ohjelmistoa, joka keräisi kävijätietoja.
