05.03.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Pekka ja Liisa Kiho muuttivat vapaa-ajan asuntonsa vakituiseksi asunnoksi jo lähes kaksikymmentä vuotta sitten, pariskunta on asunut Puolakalla vuodesta 2008 lähtien. Alun perin talo oli Liisan äidin kesämökki, sitten Pekka ja Liisa Kiho mökkeilivät siellä, muutto tuli ajankohtaiseksi eläkepäivien koitettua.
– Hyvä paikka tämä on ollut asua, yhtään ei ole muutto kaduttanut, Pekka ja Liisa Kiho toteavat.
– Muutos kesämökistä vakituiseksi asunnoksi meni silloin Korpilahden kunnan aikana hyvin. Haimme ensin rakennuslupaa laajennukseen ja sitten teimme käyttötarkoituksen muutoksen vaatimat toimet. Vanhaa puolta piti eristää lisää ja huonekorkeudesta ja energiatehokkuudesta sekä jätevesijärjestelmästä ja kompostoinnista piti antaa selvitykset. Jätevedet tässä menevät umpikaivoon, juomaveden saamme teettämästämme porakaivosta, sähköt tässä oli valmiina ja valtion tie menee vierestä, Pekka Kiho selvittää.
Kihojen talo on Särkijoentien varressa, lähin vakituisesti asuttu naapuri on alle kilometrin päässä.
– Vakituista asutusta saisi tulla lisää, täällä on tyhjiäkin taloja. Kesäisinhän täällä kyllä on paljon väkeä, kun mökkiläiset tulevat, myös Oravivuoren Struven piste tuo liikennettä.
Käyttötarkoituksen muutos vapaa-ajan asunnosta vakituiseksi asunnoksi vaatii nykyäänkin rakennusluvan, Pekka Kihon mainitsemat eristeiden paksuus ja vastaavat asiat katsotaan rakennusvalvonnassa.
– Vapaa-ajan asuntojen tekniset vaatimukset esimerkiksi huonekorkeuden, eristeiden paksuuden ja energiatehokkuuden osalta eroavat vakituisten asuntojen teknisistä vaatimuksista, ne määritellään valtakunnallisessa lainsäädännössä. Siinä mielessä rakennusvalvonnan kannalta vapaa-ajan asunnon muuttaminen vakituiseksi asunnoksi on selkeä tapaus; vaatimukset joko täyttyvät tai eivät täyty, Jyväskylän kaupungin johtava rakennustarkastaja Mikko Holmberg toteaa ja lisää, että yleensä, kun muutosta haetaan, vaatimukset täyttyvät.
– Teknisiin vaatimuksiin muutos ei yleensä tyssää, mutta kaavoituksesta johtuviin asioihin se voi tyssätä, Holmberg toteaa.
– Jos alueella on voimassa oleva kaava, se määrää, voiko tietyllä paikalla olla vakituista asumista vai ei, kaavoitusinsinööri Outi Toikkanen Jyväskylän kaupungilta toteaa.
– Korpilahdella Päijänteen rannoilla on rantayleiskaava ja Tikkalan sekä Raspio-Iloniemen suunnalla osayleiskaavat, joissa tonttien käyttötarkoitus on osoitettu. Osayleiskaavoissa vakituista asumista on osoitettu myös ranta-alueille ja Tikkalan osayleiskaavassa on myös merkintöjä, jotka mahdollistavat tontille joko vapaa-ajan asunnon tai vakituisen asunnon rakentamisen. Päijänteen rantayleiskaavassa vakituisen asumisen paikoiksi on merkitty pääasiassa ne paikat, joissa vakituista asumista oli kaavan laatimisen aikaan, Toikkanen sanoo ja toteaa, että Päijänteen rantayleiskaava on hyväksytty vuonna 1996, Tikkalan osayleiskaava vuonna 2009 ja Raspio-Iloniemen osayleiskaava vuonna 2012.
Toikkasen mukaan Jyväskylän kaupungissa voimassa olevien kaavojen alueella sellaisissa paikoissa, joissa kaavamerkintä ei salli vakituista asumista, käyttötarkoituksen muutoksia vapaa-ajan asunosta vakituiseksi asunnoksi ei lähtökohtaisesti ole hyväksytty poikkeamisluvilla.
– Jos kaavassa on merkintä, joka sallii vain vapaa-ajan asumisen, tulisi käyttötarkoituksen muuttamista vakituiseen asumiseen tutkia kaavamuutoksella, mutta sekään ei välttämättä onnistu. Kaavoituksessa katsotaan kokonaisuutta, esimerkiksi sitä, onko lähistöllä muuta vakituista asutusta. Kaavoituksella halutaan tukea vakituisen asutuksen keskittymistä sinne, missä sitä on jo ennestään, vakituinen asuminenhan tuo kunnalle eri tavalla velvoitteita esimerkiksi palvelujen järjestämiseen liittyen kuin loma-asuminen, Toikkanen sanoo.
Meneillään olevan Jyväskylän yleiskaava 2050 laatimisen yhteydessä on tehty ranta-alueiden pysyvän asumisen edullisuusvyöhyketarkastelu.
– Korpilahdella suotuisa ranta-alue pysyvään asumiseen olisi sen mukaan Kärkisten pohjoisranta, jossa onkin jo aika paljon vakituista asumista. Kärkisten pohjoisrannan osayleiskaavan laadinta onkin kaavoitusohjelmassamme, Toikkanen sanoo.
Suurin osa Korpilahdella olevista vapaa-ajan asunosta sijaitsee Outi Toikkasen mukaan rannoilla, joilla on voimassa oleva rantaosayleiskaava. Ranta-alueiden ulkopuolisella haja-asutusalueella, Tikkalan ja Raspio-Iloniemen alueita lukuun ottamatta, ei ole voimassa olevaa kaavaa, jossa rakennuspaikoista ja niiden käyttötarkoituksista määrättäisiin.
– Alueilla, joissa ei ole voimassa olevaa kaavaa, vapaa-ajan asunnon muuttaminen vakituiseksi asunnoksi vaatii poikkeamisluvan, poikkeamislupa tarvitaan myös kaavattomilla ranta-alueilla. Yhtenä lähtökohtana poikkeamislupaa mietittäessä on rakennuspaikan sijainti yhdyskuntarakenteessa, mutta poikkeamiselle tulee aina kuitenkin olla rakennuslain mukainen erityinen syy, harkinta on tapauskohtaista, Toikkanen sanoo.
Rakennuspaikan on täytettävä kaupungin rakennusjärjestyksen määräykset ja sen mukaan vapaa-ajan asunto voidaan muuttaa vakituiseksi asunnoksi vain, jos lähettyvillä ja kiinteistölle johtavan tien varrella on ennestään useampi vakituisesti asuttu kiinteistö. Kiinteistölle johtavan tien pitää myös olla ympärivuotisesti ajettavissa hälytys- ja huoltoajoneuvoilla ja koulukuljetus- tai linja-autoreitin vaikutuspiirissä.
– Poikkeamislupahakemukset käsitellään tapauskohtaisesti. Tiedusteluja vapaa-ajan asunnon muuttamisesta vakituiseksi asunnoksi tulee aika ajoin, mutta ei kovin paljon, korkeintaan joitakin vuodessa. Suurin osa niistä koskee ranta-alueita, Toikkanen kertoo.
Kaupunkirakennelautakunnan puheenjohtajan Juha Suonperän mukaan poikkeamisluvan vapaa-ajan asunnon muuttamiseksi vakituiseksi asunnoksi käsittelee kaupunkirakennelautakunta tai nykyisen hallintosäännön mukaan siitä voidaan tehdä myös virkamiespäätös.
– Olemme käsitelleet muutaman poikkeamislupahakemuksen viime vuosina, aika harvoin niitä meille tulee. Ne käsitellään tapauskohtaisesti, mutta niissä pitää olla tasapuolinen eli kaikkia koskevat samat säännöt. Päätöksiä tehtäessä katsotaan kokonaisuutta, virkamiehet tekevät esitykset ja asiat käydään perusteellisesti läpi, Suonperä sanoo.
Tiina Lamminaho
05.03.2025 | Tilaajille, Uurainen
Kansalaisliike vastustaa Nikaran tuulivoimahanketta Multialla.
Nikaran tuulivoimapuiston hankealue sijaitsee Multian kunnassa Keski-Suomessa noin 15 kilometriä Multian kuntakeskuksesta koilliseen. Suunniteltu hanke koostuu enintään kahdeksasta tuulivoimalasta. Nikaran ympäristövaikutusten arviointi (YVA) on valmistunut ja alueen osayleiskaavoitus on vireillä.
Hankkeen YVA-selostus ja kaavaluonnos olivat nähtävillä keväällä 2021.
Alkuperäisessä suunnitelmissa voimaloita oli 29, mutta palautteen vuoksi määrä on vähentynyt kahdeksaan. Toteutuessaan tuulivoimalat näkyisivät myös Uuraisten puolelle. Ville Riuttamäen perustama vastustusadressi on kerännyt yli 700 allekirjoitusta.
Hankkeen vastustusta perustellaan luonto- ja ympäristöarvoilla.
Suunnittelualueella on useita kohteita, joissa on erityisiä ympäristöarvoja. Alueella on hiirihaukan ja mehiläishaukan pesintäalueita, ja näiden lintujen uhanalaisuusluokittelut ovat vaarantuneet ja erittäin harvinaiset.
Pohjavesialueella öljyvahingon tai tulipalon sattuessa tuhot olisivat mittavat, eikä pelastuslaitoksilla ole kalustoa tuulivoimaloiden tulipalojen sammuttamiseen. Alueen vetovoimaisuus perustuu maalaisympäristöön, joka menetettäisiin hankkeen myötä. Kiinteistöjen arvo laskisi tuulivoimarakentamisen myötä.
– Kaikki tekijät puoltavat alueen rakentamatta jättämistä. Keski-Suomen suurimman asumattoman erämaan muuttaminen tuulivoimakäyttöön poistaisi viimeisen erämaan. Hankkeen aiheuttamat toimenpiteet on luokiteltu vähäisiksi, mikä ei anna luotettavaa kuvaa suunnitelmasta, todetaan vetoomuksessa.
Sahrajärvi-Nikaranperä alueella on historiallisesti merkittäviä kulttuuriympäristöjä, jotka ulottuvat 1500-luvulle saakka. Alueella ei ole teollista toimintaa, mikä on mahdollistanut luonnon säilymisen. Lähin kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde sijaitsee suunnitellun tuulivoimakohteen läheisyydessä, ja maisema muuttuisi peruuttamattomasti, todetaan vetoomuksessa.
Hanna Lahtinen
04.03.2025 | Tilaajille, Toivakka
Jääkäriliike on mielenkiintoinen pala suomalaista historiaa. Se syntyi syksyllä 1914 ja sen päätöksien seurauksena helmikuun 25. päivänä 1915 astuivat ensimmäiset suomalaiset vapaaehtoiset Saksan armeijan koulutettavaksi Lockstedtin leirille Schlesvigissä. Koulutusjoukosta muodostettiin 1916 Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27 (JP 27), jolla se yleisesti tunnetaan. Päivälleen kolmen vuoden päästä 25.2.1918 jääkärien pääjoukko saapui Vaasaan johtamaan Suomen muodostettavaa armeijaa.
Jääkärit olivat pääosin valveutuneita miesylioppilaita, jotka halusivat laajentaa osaamistaan, eli hankkia sotilaskoulutuksen Saksassa, jotta Suomen itsenäistyminen Venäjästä olisi mahdollista. Lopulta tehtävä muodostui varsin erilaiseksi, ja jääkärit joutuivat palatessaan keskelle Suomen sisällissotaa ja he osallistuivat siihen pääosin valkoisten puolella.
Kun Suomi joutui talvisotaan, palvelukseen astui 774 jääkäriä.
Helmikuun 25. päivä on siis Jääkäripataljoona 27:n vuosipäivä. Keski-Suomessa vapaaehtoisesti Saksaan lähteneiden perinteitä vaalii JP 27:n Keski-Suomen Perinneyhdistys ry. Yhdistyksen johtokunta päätti, että tänä merkkivuonna se yhteistyökumppaneidensa avulla sytyttää kynttilän jokaiselle Keski-Suomeen haudatun jääkärin haudalle kuten 10 vuotta sitten 100-vuotismerkkipäivän yhteydessä. Yhdistyksen omat resurssit eivät siihen riittäneet, vaan apua pyydettiin esimerkiksi seurakunnilta. Toivakassa kynttilän jääkäri Jaakko Mataraisen haudalle sytytti tietokirjailija Timo Siukonen.
Jaakko Matarainen syntyi vuonna 1892 Oravisaaressa ja hänen elämänsä päättyi 25-vuotiaana tammikuussa 1918.
– Matarainen työskenteli merimiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 21. joulukuuta 1915 alkaen pataljoonan 4. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Pataljoonan rintamalta paluun jälkeen Matarainen osallistui moottorivene- ja rautatienrakennuskursseille Libaussa vuonna 1917. Hänet laskettiin 10. tammikuuta 1918 siviililomalle Saksaan, missä hän sai surmansa ollessaan matkalla Kölniin lähellä Osnabrückin kaupunkia sattuneessa rautatieonnettomuudessa 16. tammikuuta 1918, kertoo Siukonen.
Jaakko Matarainen haudattiin Osnabrückin hautausmaalle yhdessä 11:n samassa onnettomuudessa kuolleen jääkärin kanssa.
Matarainen ei ehtinyt osallistumaan vuoden 1918 taisteluihin Suomessa, sillä jääkärien pääjoukko palasi Suomeen helmikuussa 1918. Geni-tietokanta tietää kertoa, että hänen äitinsä oli Edla Matarainen, myöhemmin Suojama, Heiskan Matara-ahosta.
Jääkäriliikkeessä oli mukana myös Uuraisilla syntynyt Matti Salminen.
Hänen vanhempansa olivat itsellinen Johannes Salminen ja Edla Pokela. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 13. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin kuitenkin jo samana vuonna siviilitöihin.
Kotimaahan hän palasi 29. marraskuuta 1918 ja siirtyi työmieheksi Pietarsaareen ja Kruunupyyhyn ja kuoli vuonna 1962.
Hanna Lahtinen
27.02.2025 | Alueelta, Kiinnitetty, Tilaajille
– Vanhaa mökkitelevisiota ei ole pakko laittaa kierrätykseen HD-siirtymän takia, vaikka vanhassa televisiossa ei olisi HD-viritintä. HD-kanavat saa näkymään HD-digiboxilla, joka maksaa halvimmillaan parikymppiä, Jari Rantanen Kauppatalo Rantasesta kertoo.
HD-digiboxeja on ollut myynnissä jo vuosia. Rantanen kertoo myyneensä niitä muutamia, mutta sinänsä HD-siirtymä ei ole Kauppatalo Rantasessa näkynyt.
– HD-siirtymää on valmisteltu jo niin kauan, että yli kymmenenkin vuotta vanhoissa televisioissa on HD-viritin. Sellainen televisio, jossa ei ole HD-viritintä, on reilusti yli kymmenen vuotta vanha. Monet ovat uusineet televisionsa jo tässä kymmenen vuoden aikana, Rantanen sanoo ja toteaa, että vanhoja televisioita on monilla kakkostelevisioina tai mökkitelevisioina.
– On minulla itsellänikin kakkostelevisiona vanha televisio, jossa ei ole HD-viritintä, mutta ei minulla ole pienintäkään aikomusta laittaa sitä romuksi, Rantanen toteaa.
Rantasen mukaan HD-digiboxi on pieni teräväpiirtoviritin, joka tekee saman asian kuin uudemmissa televisioissa sisällä oleva HD-viritin, ulkoinen HD-digiboxi yhdistetään televisioon HDMI-johdolla.
– Kaksi kaukosäädintähän siinä sitten tarvitaan, mutta sinänsä HD-digiboxin käyttöönotto ei ole hankala homma, Rantanen sanoo.
Monissa vanhoissa televisioissa lukee HD-ready. Rantasen mukaan se tarkoittaa yleensä sitä, että television näyttö pystyy toteuttamaan korkean resoluution, mutta televisiosta puuttuu HD-viritin. HD-digiboxi on yksi tapa saada HD-kanavat näkyviin.
– Toki moni haluaa uusia vanhan televisionsa ja vaihtaa isompaan, nythän tarjouksista saa isojakin televisioita todella halvalla. Sellaiset 65 tuuman televisiot, jotka vielä vähän aikaa sitten maksoivat puolitoista tuhatta euroa, myydään nyt tarjouksissa alle viidellä sadalla eurolla. Pienemmän, 32 tuuman television saa alle kahdella sadalla eurolla. Uskoisin, että televisioiden ostoon ovat vaikuttaneet enemmän monet shokkitarjoukset kuin HD-siirtymä, Rantanen sanoo.
– Monelle riittää pienempikin televisio, ja silloin HD-digiboxi on yksi vaihtoehto elvyttää vanha televisio näyttämään HD-kanavia. Kuluttaahan iso televisio myös enemmän sähköä kuin pieni televisio.
Mikäli vanhan televisionsa haluaa vaihtaa uuteen, vanhan television voi viedä esimerkiksi Mustankorkean jäteasemalle tai Kuusakoskelle Muurameen, elektroniikkaromua otetaan vastaan myös elektroniikkaa myyvissä liikkeissä.
– Elektroniikkaromun kierrätystä koskeva lainsäädäntö on ollut voimassa jo vuosia, elektroniikkaa myyvien liikkeiden on otettava vastaan käytöstä poistetut laitteet ja huolehdittava ne eteenpäin. Olen minäkin vanhoja televisioita ottanut vastaan, Rantanen toteaa.
HD-kanavat siirrettiin kanavapaikoille 1 – 20 jo viime vuoden marraskuussa. Mikäli ohjelmaa näkyy näillä kanavapaikoilla, televisiossa on HD-viritin. Perusmuotoiset eli SD-lähetykset näkyvät tällä hetkellä kanavapaikoilla 21 – 39.
– Useimmat televisiot tekivät kanavapaikkojen vaihdon automaattisesti. Minulle siitä tuli muutama asiakaskäynti, Jari Rantanen toteaa.
– Monet vanhatkin televisiot tekivät muutoksen automaattisesti, ja nyt niissä näkyy esimerkiksi Ylen ykköskanava kanavapaikalla 21, kanavapaikoilla 1 – 20 ei näy mitään sellaisissa televisioissa, joissa ei ole HD-viritintä.
Perusmuotoiset eli SD-lähetykset loppuvat kokonaan tänä vuonna. Ensin SD-lähetykset loppuvat Yleltä maaliskuun lopussa, sitten myös muilta Suomen televisiokanavilta kesäkuun lopussa. Digitalta kerrotaan, että jos tv-vastaanotossa ei ole ollut ongelmia, ei HD-siirtymän takia luultavasti tarvitse vaihtaa televisioantennia. Tietoa HD-siirtymästä löytyy muun muassa Digitan nettisivuilta.
Tiina Lamminaho
26.02.2025 | Tilaajille, Uurainen
Sanna Lehtinen on uusi Uuraisten ja Muuramen kuntien yhteinen ympäristöpäällikkö. Jako menee niin, että Muuramelle kuuluu 60 ja Uuraisille 40 prosenttia työajasta. Ympäristöpäällikön tarve molemmissa kunnissa sattui onnekkaasti samaan aikaan ja mahdollisti yhteistyökuvion.
– Käytännössä pyrin olemaan tiistait ja keskiviikot Uuraisilla. Olen tykännyt kovasti työstäni, se on hyvin monipuolista ja minut on otettu hienosti vastaan molemmissa kunnissa, Lehtinen sanoo.
Sanna Lehtiselle kuntasektori on melko uutta, taustalla on ainoastaan harjoittelujakso Nokian kaupungin ympäristönsuojelussa. Hän on koulutukseltaan ympäristöinsinööri AMK ja opiskellut Vaasassa. Ihan alun perin hän on kotoisin Raumalta. Ympäristöasioista hän kiinnostui jo lapsena ja rannikon lapsena tutustui metsän lisäksi meriluontoon.
– Olen työskennellyt yksityisellä sektorilla, aika pienissäkin perheyrityksissä ja jotenkin tuli sellainen olo, että haluan kokeilla jotain muuta ja hain tätä tehtävää. Ero kunnallisen ja yksityisen sektorin välillä on aika iso ja kunnassa ollaan enemmän tekemisissä lakisääteisten tehtävien kanssa, hän kertoo.
Tyypillisimpiä ympäristöpäällikön tehtäviä ovat ympäristö- ja maa-ainesluvat, jotka edellyttävät myös maastokäyntejä.
– Tekemistä kyllä riittää, Sanna Lehtinen päättää.
Hanna Lahtinen
26.02.2025 | Tilaajille, Uurainen
Kun sydänkohtaus iskee tai sydän muusta syystä pysähtyy, on melko paljon merkitystä, missä se tapahtuu. Aika on pahin vihollinen ja sitä paremmat mahdollisuudet on selvitä, mitä nopeammin elvytys päästään aloittamaan.
Sydäniskuri on laite, jonka avulla sydän pyritään palauttamaan lyömään normaalisti ja sitä pystyy käyttämään kuka tahansa. Sydäniskureita on viime vuosina hankittu lähes joka kylälle ja Suomessa on arviolta jo noin 10 000 laitetta. Oman lähimmän iskurin paikan voi tarkistaa osoitteesta defi.fi.
Keskimäärisesti Keski-Suomessa 50 prosenttiin tapauksista ensivaste ehtii 9.19 minuutin kuluessa ja 90 prosenttiin 25.38 minuutin kuluessa hälytyksestä. Alueelliset erot ovat kuitenkin suuret. Kuntataajamaan apu ehtii yleensä 10 minuutissa, mutta mitä syrjemmälle mennään, aika pitenee. 90 prosenttiin hälytyskohteista ehditään kuitenkin vähintään 42.42 minuutin kuluessa hälytyksestä.
Keski-Suomessa toimii elvytysryhmä 22 kylässä. Niihin kuuluvat vapaaehtoiset saavat hätäkeskuksesta puhelimiinsa viestin, jos lähistöllä on todennäköisesti potilaan elvyttämistä vaativa tilanne. Ripeällä toiminnalla he saattavat ehtiä paikalle ennen kauempaa tulevaa ambulanssia ja voivat aloittaa elvytystoimet.
Yksi näistä on Höytiän sydäniskurin ympärillä 10 kilometrin säteellä toimiva elvytysryhmä. Ryhmän päällikkönä toimii Juha Huhtala.
– Meillä on ryhmässä tällä hetkellä kahdeksan jäsentä. Kun hätäkeskukselta tulee meille kaikille hälytys, alkaa whatsapp-ryhmässämme välittömästi keskustelu työnjaosta. Hän, jolla on mahdollisuus nopeimmin hakea iskuri, lähtee hakemaan sitä Höytiän koululta ja jatkaa kohteeseen, jonne muut kaikki kynnelle kykenevät tulevat suoraan. Turvallisuuden vuoksi olisi parempi, ettei kukaan joutuisi menemään paikalle yksin. Vaikka minut on nimetty päälliköksi, jokainen ryhmäläinen tekee päätöksen hälytystilanteeseen lähdöstä itsenäisesti, Huhtala kertoo.
Ryhmä on perustettu Höytiän sydäniskurin ympärille, mutta tarvittaessa iskuri voidaan napata Jokihaarasta, Kuikasta tai vaikka Petäjäveden puolelta Ylä-Kintaudelta, josta onkin mukana ryhmässä jäseniä. Tärkeintä on saada apu mahdollisimman nopeasti paikalle.
-Meillä on ollut yksi oikea hälytys, jossa ei lopulta meidän apua tarvittu. Toivomme tietysti, että ryhmällemme olisi mahdollisimman vähän tarvetta, mutta joskus saattaa tulla vastaan tilanne, jolloin apu on minuuteista kiinni ja meidän apumme on se nopein. Ryhmää täydennyskoulutetaan vuosittain ja uudet jäsenet ovat erittäin tervetulleita, sehän vain lisää avun kattavuutta. Minuun voi ottaa asiasta kiinnostuneet yhteyttä, Huhtala lisää.
Sydäniskuriryhmä on Keski-Suomen Sydänpiirin, Jyväskylän ammattikorkeakoulun, Keski-Suomen pelastuslaitoksen, Keski-Suomen sairaanhoitopiirin ja kylien yhteistyönä syntynyt toimintamalli sydänkuolleisuuden alentamiseksi ja potilaiden selviämiseksi mahdollisimman pienin vahingoin. Sydäniskuriryhmiä koulutettiin ja perustettiin kylille muutama vuosi sitten ja malli on otettu käyttöön vuonna 2021. Nykyään mallista vastaa Keski-Suomen hyvinvointialue.
Hanna Lahtinen
