29.01.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Uuraisten valokuituverkon nykyisin omistava Valokuitunen on siirtämässä liittymiä Avoimeen Kuituun, mikä tarkoittaa, että asiakas voi valita käyttämänsä netti- ja lisäpalvelut. Näin ollen asiakas ei joudu sitoutumaan vain yhteen toimijaan, joka voi päättää yksipuolisesti muun muassa nettipalveluiden hinnoista.
– Avoin Kuitu -valokuituverkossa on ihan sama juttu kuin sähkömarkkinoilla; voit kilpailuttaa ja vaihtaa palveluntarjoajaa, eli sähkön myyjää ihan niin usein kuin haluat, tehdyn sopimuksen puitteissa, toki. Tällä hetkellä verkossa palveluntarjoajia on 13 ja tarjonta kasvaa jatkuvasti. Kaikki liittymät toimivat kaikkialla Suomessa. Avoin Kuitu -runkoverkkoa hallinnoi Telia, ja Valokuitunen kytkee kaikki rakentamansa pientalojen valokuituyhteydet tähän runkoverkkoon. Se on meidän mielestämme kaikista fiksuin juttu asiakkaalle, koska palveluntarjoajien kisa asiakkaista pakottaa hinnat markkinaehtoiseksi. Asiakas voi aina vaihtaa toiseen liittymään tai palveluntarjoajaan, kertoo Valokuitusen viestintäpäällikkö Kirsi Jännes.
–Verkon muutoksen jälkeen asiakas voi halutessaan jatkaa myös nykyisten, eli Keski-Suomen valokuituverkot Oy:n tarjoamien nettipalveluiden käyttöä, mikäli haluaa, eli nettipalveluita ei ole pakko vaihtaa. Keski-Suomen Valokuituverkot jatkaa Avoin Kuitu -palveluntarjoajana KyberNET-brändillä, Jännes täsmentää.
Jotta Avoimeen Kuituun siirtyminen on teknisesti mahdollista, kaikkien asiakkaiden verkkopäätelaitteet eli valokuitupäätelaitteet vaihdetaan uusiin. Vaihtoprosessi on jo käynnistynyt ja asiakaskäyntejä Uuraisten keskustassa tehty. Kaikki asiakkaat ovat saaneet tai saavat tulevista muutoksista kirjeen kotiinsa. Verkon muutokset avoimeksi tehdään kesäkuuhun 2025 mennessä
– Ennen kuin päätelaite asennetaan, paikallinen urakoitsija on yhteydessä ja sopii asiakkaalle sopivan ajankohdan päätelaitteen vaihtoa varten. Olemme infonneet myös kirjeitse tammikuussa niitä asiakkaita, joiden päätelaitteet vaihdetaan ensimmäisten joukossa, Jännes kertoo.
Myös hinnoittelu tulee muuttumaan.
– Kun asiakkaan yhteys on vaihtunut avoimeen kuituun, verkkomaksu on jatkossa 19,90 euroa kuussa nykyisen noin 37 euron sijaan. Sen lisäksi asiakas hankkii verkon palveluntarjoajien valikoimista nettiliittymän eli laajakaistan, jotta pääsee nettiin. Sen hinta vaihtelee palveluntarjoajien, nopeuden yms. asioiden mukaan. Asiakas voi aina vaihtaa toiseen palveluntarjoajaan. Näin tietää täsmälleen, mistä maksaa, Kirsi Jännes kertoo.
Vaikka verkkomaksu laskee ja vaihtoehdot monipuolistuvat, ei kokonaisuus juurikaan halpene. Kilpailutus saattaa olla muuttumassa samankaltaiseksi kuin esimerkiksi sähkössä tai puhelinliittymissä, jonka jälkeen hinnat elävät ja aktiivisesti tarjouksia seuraava ja innokas kilpailuttaja voi säästää euroja.
Tällä hetkellä Valokuitusen tarjoamissa nettipalveluissa on useimmissa 12 kuukauden tarjousjakso, jonka jälkeen hinnat vaihtelevat 40-60 euron välillä, johon lisätään siis vielä verkkomaksu.
Valokuitunen myös laajentaa verkkoa Uuraisilla. – Myymme alueella myös uusia liittymiä. Haluamme mahdollistaa mahdollisimman moneen kotiin sujuvan digiarjen valokuidun avulla. Eli mikäli on kiinnostunut tilaamaan yhteyden, kannattaa ensin tarkistaa valokuidun saatavuus omaan osoitteeseensa verkkosivuillamme tai soittaa myyntipalveluumme. Uuraisten valokuituverkossa on jo tehty runkoverkon laajentamista Uuraisten keskustassa ja Jokihaarassa. Rakentamistoimenpiteillä on valmistauduttu Uuraisten Valokuituverkon modernisointiin ja verkon muuttamiseksi avoimeksi verkoksi. Uusille asiakkaille meillä on Uuraisilla tällä hetkellä tarjolla pelkkä kuukausimaksullinen liittymä, jonka hinta on 19,90 euroa kuussa + nettipalvelu (itse valittavissa verkon palvelutarjonnasta). Siihen ei tule asennusmaksua. Kun Uuraisten kunnalta ostamamme verkon avoin kuitu -muutos on tehty, nämä asiakkaat voivat vaihtaa halutessaan liittymänsä kertamaksulliseen liittymään, silloin muutosmaksu on 990 euroa. Uudet asiakkaat voivat tehdä halutessaan tämän saman muutoksen viiden vuoden jälkeen, Jännes kertoo.
Alkuperäiset asiakkaat maksoivat rakennusvaiheessa jokainen noin 1500 euroa liittymästä oheislaitteineen. Tämän jälkeen asiakkaat ovat maksaneet kuukausittaista verkon ylläpitomaksua ja internet-maksua valitun nopeuden perusteella yhteensä 50-75 euroa kuussa.
Hanna Lahtinen
Edit 30.1. klo 15.30: Täsmennetty uusien liittymien liittymämuotoa, joka on kuukausimaksullinen liittymä.
28.01.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Toivakka
Toivakan kunta on saanut tunnustusta hyvin hoidetuista hiihtoladuista ja muista talviliikuntamahdollisuuksistaan. Tarjolla on lähes kaikkea tarvittavaa avantouinnista maastopyöräilyyn. Kyselimme Toivakan kunnan Kuntaympäristöjohtaja Jari Lämsältä ja kulttuuri- ja vapaa-aikasuunnittelija Susanna Liljanderilta talviliikuntapaikoista ja niiden hoidosta.
1. Mitä kaikkea talviliikunnan liikuntapaikkoja Toivakasta löytyy?
– Keskustan/kirkonkylän liikuntapaikat: tekojääkaukalo, talviuintipaikka, Paikkalanvuoren urheilualueella on kahdeksan ja 3,3 kilometrin ladut sekä pulkkamäki. Myös leikkipuistot voidaan luetella liikuntapaikoiksi ja niitä ylläpidetään talvisin. Perinnepolkua monet kävelevät talvellakin, mutta tällä reitillä ei ole varsinaista talvikunnossapitoa.
Kyliltäkin löytyy talviliikuntapaikkoja. Huikossa on 1,5 kilometrin latu ja myös Kankaisilla latu, sekä jääkaukalo. Nisulassa latua ylläpitää Matti Ilmonen. Lisäksi Toivakan keskustan lähellä on MH-Betoni Oy:n ja Yhteismetsä Sahlmanin ylläpitämä vanhan hautausmaan takaiseen maastoon tehty lanattu ulkoilureitistö. Reitit siellä ovat entiseen tapaan vain kävelijöiden, pyöräilijöiden ja hiihtäjien käyttöön. Yhteistä kaikille hiihtoreiteille on se, että kaikenlainen moottoriajoneuvoilla ajaminen on niillä kielletty.
2. Mistä löytyvät esim. jääkiekkokaukalon vuorolistat?
– Kunnan liikuntapaikoista vuorolistoja on kuntosalin, liikuntasalin ja tekojääkaukalon osalta. Kaikki vuorolistat löytyvät kunnan verkkosivuilta Vapaa-aika, kulttuuri & hyvinvointi -välilehden alta. Näiden liikuntapaikkojen omille sivuille on lisätty linkit vuorolistoihin, jotka aukeavat pdf-tiedostoina.
Kuntosalin ja liikuntasalin vuorolistat ovat tiloihin vievien ulko-ovien lähellä olevassa ilmoitustaulussa. Tekojääkaukalon vuorolistat löytyvät muun muassa pukukopin ovien läheltä.
Kunnan vuoden 2025 talousarviossa on mainittuna tavoite ottaa käyttöön sähköinen vuorovarausjärjestelmä. Tällä hetkellä vuoroja varataan vapaa-aikasuunnittelijalta.
3. Mitä laitteita Toivakka on hankkinut talviliikuntapaikkojen hoitoon?
– Kalusto on eri-ikäistä, eri aikoina usein käytettynä hankittua. Moottorikelkka (ikää jo 20 vuotta)
Latujen hoidossa on suurena apuna dieselkäyttöinen latukone. Latukone on hankittu 2023 huhtikuussa. Latukone on merkiltään Formatic X-trail 170 ja se on vuosimallia 2005. Hankinta rahoitettiin myymällä kunnossapidon vanha auraukseen käytetty traktori, joka jäi tarpeettomaksi asemakaavateiden aurauksen siirryttyä yksityisen urakoitsijan hoidettavaksi. Latukoneen varusteina ovat terästelat, jyrsin ja kaksi latuhöylää. Lisäksi oikean latuhöylän edessä on latu-urajyrsin. Latukonetta on isosti huollettu viime vuosina. Lisäksi meillä on traktori, jolla ”omat” auraukset ja muut traktoritarpeet pystytään hoitamaan.
Uudempana erikoiskoneena Toivakan kunnalla on kaasukäyttöinen jäänhoitokone Zamboni, joka on hyvässä käyttökunnossa. Lisäksi meillä on erilaisia vedettäviä lisälaitteita näihin. Uusin kunnan varikon oman pajan innovaatio on juuri valmistunut. Se on kapea rengasjyrä, joka soveltuu talvimaastopyöräilyreittien tamppaamiseen ja on nyt kokeiluasteella.
Tälle vuodelle on talousarvioon varattu konehankintoja, joilla korvataan vanhemman pään kalustoa eli käytännössä tuo moottorikelkka tulee kevään aikana tarjolle Kiertonet.fi huutokauppaan. Tästä ilmoitetaan vielä tarkemmin erikseen. Ladut pidetään auki myös viikonloppuisin.
4. Paljonko liikuntapaikkojen hoitaminen vuosittain maksaa?
– Liikuntapaikkasuunnitelmaan kirjatusti vuoden 2023 kulut ovat olleet 90 000 euroa. Nykyistä palvelutasoa ylläpitävä budjetti on noin 110 000 euroa. Tämä sisältää ostopalvelut.
5. Onko Palosentien vasemman puolen hiihtolatu koirien ulkoiluttamiseen käytettävissä?
– Varsinaisia koiralatuja meillä ei ole, mutta pyrimme pitämään auki myös sen Palosentien pellon lenkin entiseen malliin, jossa koiria saa ulkoiluttaa. Vauhdikkaiden mäkien vuoksi koiria ei ole sallittu valolatujen puolelle.
6. Vireillä on liikuntapalveluiden palvelutason määrittely, mitä se tarkoittaa?
– Kunnan järjestämien liikuntapalveluiden palvelutaso tullaan määrittelemään vireillä olevassa liikuntapaikkasuunnitelmassa ja se tuodaan uudelleen päätöksentekoon tänä keväänä. Asia palautettiin viime vuoden puolella kunnanhallituksesta uudelleen valmisteluun.
Liikuntapaikkasuunnitelma sisältää päätöksenteon jälkeen kaikki kunnan järjestämät liikunta-, retkeily- ja vapaa-ajan kohteet palvelutasoineen.
Kuntalaiset ovat osallistuneet suunnitelman valmisteluun viime syksynä muun muassa kuntalaisillassa.
Valmistelua jatketaan nyt uudelleen molemmissa lautakunnissa ennen suunnitelman hyväksymistä.
Veikko Ripatti
28.01.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Uuraisten Urheilijat Ry täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Pukujuhlaa ei ole luvassa, mutta seuraa juhlitaan eri tapahtumissa. Tarkka syntymäpäivä on 11.2.1945. Kuukan Hiihdot ja Mirjan kierros XXXXII kisataan 9.2., mikäli lumitilanne sen sallii. Uuraisten Urheilijat tarjoaa hiihtokansalle kahvit. Samana päivänä salissa on myös miesten salibandyturnaus Toisen kerran seuraa juhlitaan Kuukan hölkässä elokuussa.
Kun seura perustettiin vuonna 1945, oli sodasta juuri selvitty ja suuret ikäluokat lähivuosina syntymässä. Nyt syntyvyys on historiallisen alhaista, mutta UU:n ryhmiin on tunkua.
– Salibandyssä ryhmiä voisi olla enemmänkin, kertoo seuran nykyinen puheenjohtaja Satu Pitkänen.
Salibandy onkin tällä hetkellä lukumäärällisesti eniten kuntalaisia liikuttava laji. Pitkäsellä on paljon tekemistä asian kanssa. Hän muutti kuntaan 2000-luvun alkupuolella.
– Minä vaan tungin ensin miesten kanssa pelaamaan ja aika pian aloin organisoimaan junnutoimintaa, kun omat lapset alkoivat olla sen ikäisiä, hän muistelee.
Nyt Uuraisten Urheilijoissa kilpailee kolme junnujoukkuetta, kaksi miesten joukkuetta ja naisten joukkue KuuMat. Lisäksi pelkästä pelaamisen ilosta järjestetään Tyttösählyä ja Äijäsählyä.
– Jos salivuoroja olisi mahdollisuus varata enemmän, myös lapsille järjestettäisiin puhtaasti harrasteryhmiä. Toki nytkin pääsee pelaamaan, vaikka ei halua turnauksiin osallistua, Pitkänen sanoo ja paljastaa salaa haaveilevansa pelkästään salibandylle tarkoitetusta hallista Uuraisilla.
Hiihdon menestyksekkäimmät vuodet löytyvät seuran varhaisemmilta vuosilta. Kirkkaimpia tähtiä olivat olympiaurheilijat Arvo Viitanen ja Mirja Lehtonen (myöhemmin Kierros), sekä SM-kultaa vuonna 1979 nuorten sarjassa ampumahiihdossa voittanut Juhani Minkkinen ja vuorokausihiihdon maailmanennätysmies Teuvo Rantanen.
Nykyään Uuraisten Urheilijat tarjoaa vaihtoehtoja kuntohiihtäjien reittivalikoimiin ylläpitämällä Hiirolan latua ja retkilatua Tehlolle. Lisäksi hiihtokoulu opastaa lapsia lajin pariin, joka ei enää ole automaattisesti kansalaistaito, vaan laji muiden joukossa.
Seuran 40-vuotisjuhlassa tapasivat olympiamitalistit Arvo Viitanen ja Mirja Kierros. Kuva on julkaistu Keskisuomalaisessa.
Muita UU:n lajeja ovat pesäpallo, suunnistus ja yleisurheilu, sekä tietenkin voimistelu ja kehonhuolto monissa muodoissa, josta vastaa alaseura Liinat. Lisäksi on aikuisurheilu, jonka moninkertainen mitalisti Reijo Länkinen on edelleen seuran kantavia voimia.
– Minä tulin mukaan UU:n toimintaan 12-vuotiaana vuonna 1956. Pari vuotta myöhemmin pelasin ensimmäisen pesäpallo-ottelun miesten joukkueessa, olin pienin tulokas ja minut pistettiin siepparin paikalle eteen. Siinä kyllä pelotti ja paikka opetti arvostamaan palloa, kun isot miehet löi kovaa, hän muistelee ja kertoo, että seuran perustamisen aikaan myös nyrkkeily ja miesvoimistelu olivat vahvoja lajeja.
– Muistan 50-luvulla järjestetyt nyrkkeilykisat Kynkkälässä, mukana oli myös Kotaperän Tauno Kaipomäki, kertoo tällä hetkellä seurassa pisinpään mukana ollut aktiiviurheilija.
Lajien suosio on aaltoliikkeessä. Esimerkiksi yleisurheilussa harrastajamäärät ovat nousussa, kiitos yleisurheilukoulun, jota on järjestetty jo kauan kesäisin ja muutamia vuosia hallikaudella. Nyt myös talvikauden kouluun löytyy reilusti osanottajia.
– En saanut enää pesäpallolisenssiä, kun täytin 70, niin siirryin enemmän yleisurheilun pariin. Aikanaan Antero Laiho oli vahva toimija, mutta hänen jälkeensä oli pitkään hiljaista, kertoo 80-vuotias Länkinen.
Entisaikojen vahvassa lajissa pesäpallossa on tällä hetkellä hiukan hiljaisempaa, toki kesällä pelataan ja Uuraisten viikolla käydään aina Itä-Länsi-ottelu. Suunnistuksessa vaikuttaa pieni, mutta aktiivinen porukka. Lisäksi lajivalikoimaan kuuluu keilailu.
Uuraisilla on kaksi yleisseuraa, mikä ei ole aivan tavallista pienessä kunnassa. Taustalla on lajijako, joka tehtiin 1960-luvulla. Silloin tiukkojen neuvottelujen jälkeen isoista lajeista Raiku otti jalkapallon ja lentopallon ja UU pesäpallon ja hiihdon. Seurojen taustalla vaikuttavat poliittiset aatteet ovat aikaa sitten haalentuneet ja käytännössä monet toimivat Uuraisilla molemmissa seuroissa. Yhdistymisestäkin on puhuttu, mutta aktiivisiin toimenpiteisiin eivät puheet ole johtaneet. Lisäksi viime vuosina Uuraisille on syntynyt useita lajiseuroja.
Uuraisten Urheilijoilla on jäseniä noin 350, eli 10 prosenttia kunnan väestöstä. Tosin osa jäsenistöstä on ei-uuraislaisia.
– Jäsenmaksut ovat hyvin kohtuullisia ja periaatteena onkin, että maksut eivät saa olla kynnyskysymys kenenkään harrastamiseen. Esimerkiksi salibandyssa ei ole yhtään palkattua ohjaajaa, vaan kaikki tekevät talkootyötä, Satu Pitkänen sanoo.
– Tavoitteena on tarjota perusta ja hyvät eväät harrastamiseen, jotta lahjakkaimmat ja motivoituneimmat voivat halutessaan siirtyä myös isompiin seuroihin, Reijo Länkinen lisää.
Vaikka Satu haaveilee salibandyhallista ja Reijo keilahallista tai jopa uimahallista, ovat he oikeasti hyvin tyytyväisiä Uuraisten liikuntapaikkatilanteeseen. Täysimittainen sali on osoittautunut täysosumaksi ja uusi urheilukenttä on vallan mainio.
Hanna Lahtinen
27.01.2025 | Alueelta, Kiinnitetty, Tilaajille
Riskienhallinnan asiantuntija, toivakkalainen Piret Niskanen on huomannut työssään ja vapaa-ajallaan erityisesti nuorten ja iäkkäämpien ihmisten olevan peloissaan maailman ja Suomen nykyisestä turvallisuustilanteesta. Hän haluaa rauhoitella ihmisiä ja toteaa, että Suomessa viranomaiset tekevät työtä turvallisuuden eteen joka päivä. Se työ ei vain ole kovin näkyvää kansalaisille.
Niskanen opettaa Gradialla turvallisuusalan koulutuslinjalla lehtorina ja hän on perehtynyt myös hybridivaikuttamiseen. Niskanen on yksi ”Hybridivaikuttaminen ja -uhat pelastustoimen toimintakentässä” -tutkimuksen neljästä tekijästä. Tutkimus julkaistiin hiljattain Lapin ammattikorkeakoulun opinnäytetyönä. Muut kirjoittajat edustivat poliisia, puolustusvoimia ja pelastuslaitosta.
Tutkimuksessa kartoitettiin hybridivaikuttamista ja -uhkia tällä hetkellä niin valtakunnallisesti kuin alueellisesti pelastusviranomaisten toimintaympäristössä. Tuloksissa todetaan, että hybridivaikuttaminen on lisääntynyt ja sen muodot ovat laajentuneet. Hybridivaikuttaminen ei ole pelkästään valtiollisten toimijoiden ongelma, vaan se ulottuu alueellisiin ja paikallisiin viranomaisiin, kuten pelastuslaitoksiin. Tutkimus on osittain salainen.
-Pelastustoimeen kohdistuu päivittäistä vaikuttamista. Se voi olla esimerkiksi tekaistujen hälytysten tekemistä eli kuormitetaan aiheetta pelastustoimen resurssia. Sanoisin, ettei hybridivaikuttaminen ole kuitenkaan keskittynyt viranomaistoimintaan tällä hetkellä.
Niskanen sanoo, että tavallisillakin ihmisillä voi olla turvallisuustilanteen kannalta merkittäväkin rooli.
-Voi olla esimerkiksi sellainen tilanne, että uusi tuttavuus on kiinnostunut työpaikkasi turvallisuusjärjestelmistä. Ihmiset tekevät päivittäin tärkeitä havaintoja esimerkiksi erikoisista liikkujista tai ajoneuvoista. Jotkut havainnoista ovat todella hyviä, jos ajatellaan alueita lähellä rajaa tai kriittistä infraa, joihin pyritään vaikuttamaan. Vainoharhaiseksi ei kannata kuitenkaan ryhtyä.
Niskanen sanoo, että hybridivaikuttamiseen liittyy vaikeita sanoja ja asioita, jotka ovat ehkä vaikeasti ymmärrettäviä tavalliselle kansalaiselle. Hybridisodankäynti -sana herättää pelkoa ja iäkkäämmät ihmiset saattavat kuvitella, että Suomeen olisi joku konkreettisesti hyökkäämässä.
-Sanat ovat hyvin voimakkaita. Suurelle osalle tulee mieleen aseellinen konflikti. Minulta on aika moni kysynyt, että onko nyt sota. Itse työskentelen nuorten kanssa, jotka käyttävät paljon somea. He näkevät siellä yhden puolen asioista. Somessa on hyvinkin taidokkaasti tehtyjä postauksia, joissa esitetään niin sanotusti faktatietoa. Medialukutaitoa tarvittaisiin enemmän, Niskanen sanoo.
Niskanen toteaa, ettei pelko sinällään ole huono asia, mutta jos se ottaa vallan, tilanne on toinen.
-Moni on jopa miettinyt, pitääkö muuttaa pois tai ottaa rahat pois pankista. Harvemmin puhutaan siitä, että meillä on kuitenkin todella hyvät varautumissuunnitelmat ja -strategiat. Niistä ei niinkään paljon uutisoida.
-Hybridivaikuttaminen voi olla sitä, että meille viestitään sellaista, johon meidän halutaan uskovan. Hybridivaikuttamisen tarkoitus on vaikuttaa yhteiskuntaan ja kaikkiin sen jäseniin. Vaikuttamista esiintyy päivittäin ja sillä pyritään lietsomaan pelkoa, kahtiajakoa ja sekasortoa. Meidän täytyy vaan pitää pää kylmänä ja jalat maassa tämän edessä. Pysytään rauhallisena, eikä lähdetä panikoimaan. Hybridivaikuttamisella pyritään aiheuttamaan mahdollisimman suuria reaktioita.
Niskasen mielestä Eagle S -aluksen tapaus oli loistava esimerkki viranomaisten toiminnasta ja suhtautumisesta mahdolliseen hybridivaikuttamiseen. Kyseistä alusta epäillään sekä sähkö- että tietoliikennekaapelin rikkoutumisesta Itämerellä. Asian tutkinta on vielä kesken.
-Viranomaiset tekivät toimenpiteitä ja viestittivät siitä. Kerrottiin, mitä on tapahtunut ja mitä tehdään seuraavaksi. Viestintä oli todella selkeää. Hyvää oli myös se, etteivät viranomaiset tai johtavat poliitikot osoittaneet syyttävää sormea ennen kuin tutkinta on suoritettu loppuun.
-Olen itse työskennellyt turvallisuusalalla 19 vuotta. Gradialla koulutan vartijoita ja järjestyksenvalvojia. Tiedän, että Suomessa turvallisuusasiat ovat hyvin, eikä meillä ole mitään hätää eikä syytä huoleen.
Maarit Nurminen
24.01.2025 | Korpilahti, Tilaajille
– Lehti on tullut jo niin pitkään, että kyläläiset odottavat sitä. Ja se halutaan nimenomaan painettuna lehtenä, moni säilyttää lehdet tallessa, Pekka Könkkölä ja Merja Karila Moksi ry:n hallituksesta kertovat. Moksin kylälehti on ilmestynyt jo 30 vuotta, nykyään lehden kokoamisesta vastaa Moksi ry:n hallitus vajaan kymmenen hengen porukalla.
– Painatuksen ja taiton ostamme, mutta postitus tehdään edelleen talkoilla. Ja postimaksujen säästämiseksi myös jaamme itse lehteä niin paljon kuin pystymme. Ihan jokaista lehteä emme pysty itse jakamaan, lehtiä menee ympäri Suomea muun muassa kesämökkiläisille, nykyään ei kuitenkaan enää ulkomaille. Aikaisemmin Moksin kylälehteä on mennyt Ruotsiin, Merja Karila kertoo.
– Lehden teossa on ollut pakko miettiä talousasioitakin, kun myös tässä talkootyö on vähentynyt. Alkuaikoinahan lehti kopioitiinkin itse kopiokoneella, nyt olemme satsanneet paperin ja painojäljen laatuun, Moksi ry:n sihteeri Moona Tuominiemi-Karila kertoo.
– Lehden ilmestymiskerrat on vähennetty kahteen vuodessa. Suurin muutos on se, että nykyään lehti on Moksi ry:n jäsenlehti. Aikoinaan lehti on jaettu kaikille kyläläisille ja jätepisteen asiakkaille, nyt lehden saa Moksi ry:n jäsenetuna, irtonumeroita myydään toki kenelle vain. Tilattuna kylälehti menee muun muassa Korpilahden kirjastoon ja Jyväskylän pääkirjastoon.
– Moksin kylälehdessä on edelleen kyläläisten kirjoittamia kertomuksia ja koosteet kyläseuran kokouksista, kevään lehdessä kerromme tulevista kesän tapahtumista, ja kylän uusista asukkaista yritämme tehdä aina esittelyn. Kyläseuran hallituksen jäsenet tekevät myös itse sisältöä lehteen, lehdentekijät kertovat ja toivovat, että kyläläiset olisivat aktiivisia lehden teossa.
– Lehteen saa kirjoitella, tai lähettää vaikka valokuvia, jutun ei tarvitse olla iso. Otamme vastaan myös esimerkiksi syntymäpäiväonnitteluja tai muistokirjoituksia. Mainoksiakin lehdessä voidaan julkaista, nyt meillä vain ei ole ollut aktiivista mainosten hankintaa. Alkuaikoina joka lehdessä oli pari sivua mainoksia. Silloin, kun Moksissa oli vielä koulu, kylälehdessä oli paljon koululaisten piirustuksia ja juttuja.
Kylälehden painos on noin 145, Moksi ry:ssä on noin 120 jäsentä.
– Kyläseuraan tulee uusiakin jäseniä, en tiedä sitten houkutteleeko kylälehti, vai muut kyläseuran jäsenedut, kyläseuran jäsenyyshän huomioidaan esimerkiksi tilojen, koneiden ja astioiden vuokrahinnoissa. Meillä on jäsenenä tosi paljon mökkiläisiä, ja jäseniä on myös naapurikyliltä, Moona Tuominiemi-Karila ja Pekka Könkkölä kertovat.
Viime vuoden ensimmäisessä Moksin kylälehdessä Virpi Mikkola ja Sinikka Vuorsalo muistelevat kylälehden syntymää ja alkuaikoja. Lehti sai alkunsa Virpi Mikkolan ideasta, ja ensimmäinen Moksin kylälehti ilmestyi joulun alla vuonna 1994.
Aluksi Virpi Mikkola kirjoitti paljon juttuja itse, mutta kyläläisetkin innostuivat kirjoittamaan jo heti ensimmäisiin lehtiin. Virpi Mikkola ja Sinikka Vuorsalo toteavat, että yksi ahkerimpia kirjoittajia oli Tapio Levänen; Tapio Leväsen historiajuttuja on saatu lukea Moksin kylälehdestä koko kylälehden historian ajan.
Alkuaikoina lehti tehtiin kokonaan talkoilla. Mukana oli monia kyläläisiä ja lehden kasaustalkoisiin tultiin usein koko perheen voimin. ”Hienointa Moksin kylälehden tekemisessä oli se, miten lehden teon kaikki vaiheet kokosivat kyläläiset puhaltamaan yhteen hiileen”, kirjoittavat Virpi Mikkola ja Sinikka Vuorsalo Moksin kylälehdessä.
Tiina Lamminaho
24.01.2025 | Korpilahti, Tilaajille
– Lukumummit ovat lapsille todella tärkeitä. Toki lukumummi-toiminta on tärkeää koulun aikuisillekin, mutta etenkin lapsille sillä on iso merkitys. Toiminnassa on jotain sellaista, mitä koulu ei pysty tarjoamaan; kouluarjessa on todella vaikea tarjota kahdenkeskistä aikaa oppilaalle aikuisen kanssa, Korpilahden yhtenäiskoulun rehtori Satu Lahti sanoo.
Korpilahden yhtenäiskoululla lukumummeja on ollut yli kymmenen vuoden ajan.
– Tällä hetkellä meillä on kolme lukumummia, parhaimmillaan heitä on ollut seitsemän, Tikkalassa on ollut ainakin yksi lukuvaarikin, erityisopettaja Salla Uppsala ja lukumummi Anja Vaara kertovat. Salla Uppsala toimii Korpilahden yhtenäiskoulussa lukumummien yhdyshenkilönä.
– Lukumummeja tai lukuvaareja tarvittaisiin lisää. Tikkalan koulussa ei ole tällä hetkellä yhtään lukumummia tai lukuvaaria, sinnekin heitä otettaisiin mielellään vastaan, Salla Uppsala sanoo ja Anja Vaara kertoo, että nykyiset lukumummit ovat olleet toiminnassa mukana alusta lähtien.
– Mukaan tarvittaisiin nuorempiakin, sellaisia juuri eläkkeelle jääneitä. Minä olen yrittänyt mainostaa tätä hommaa, mutta monet pelkäävät sitoutumista. Tästä voi kyllä pitää taukoakin, minäkin olen välillä poissa, kun olemme matkoilla, Anja Vaara kertoo. Satu Lahti vakuuttaa, ettei koululla mene mikään sekaisin, jos lukumummi tai lukuvaari ei joku viikko tulekaan.
– Lukumummi ei korvaa opettajaa, vaan on lisänä, Satu Lahti toteaa.
Lukumummi-toiminnan tarkoituksena on tarjota lapsille lisää lukukokemuksia sekä innostaa heitä lukemisen pariin yhteisten lukutuokioiden avulla. Toiminnalla on tarkoitus parantaa oppilaiden lukusujuvuutta ja luetun ymmärtämistä.
– Lukusujuvuus vaikuttaa kaikkien lukuaineiden opiskeluun. Jos lukeminen on vaikeaa, se vaikuttaa jatko-opintoihin asti, Salla Uppsala toteaa.
Lukumummi käy koululla kerran viikossa, Anja Vaaralla on neljä omaa oppilasta, joiden kanssa hän lukee, oppilaat tulevat yksi kerrallaan lukumummin luo.
– Jokainen on valinnut kirjan, mitä hän lukee, ja minulla on sama kirja. Oppilas lukee minulle ja minä seuraan kirjasta tai joidenkin kanssa luemme lauseen kerrallaan vuorotellen. Lukutuokio kestää parikymmentä minuuttia, lukemisen lisäksi juttelemme vähän kirjan tapahtumista, ja ehkä joskus jostain kirjassa olleesta vaikeasta sanastakin, Anja Vaara kertoo.
Lukumummi-toiminta on tarkoitettu alakoululaisille kakkosluokkalaisista kuutosluokkalaisiin.
– Pienemmät oppilaat harjoittelevat enemmän lukusujuvuutta, isommilla korostuu ehkä enemmän luetun ymmärtäminen, Salla Uppsala toteaa.
– Lukumummi-toiminta on suosittua, oppilaat monesti haluavat lukumummin luo. Siksi olemmekin joskus lähettäneet kaikki luokan oppilaat vuorotellen lukumummille, nyt kun lukumummeja on vain kolme, olemme valinneet lukumummin luona käyvät oppilaat. Marraskuussa lukumummit osallistuivat koulun lukuviikkoon lukemalla satuja.
Anja Vaara kertoo lähteneensä lukumummiksi, koska tykkää olla lasten kanssa.
– Silloin, kun aloitin lukumummina, minulla ei vielä ollut omia lapsenlapsia, mutta olin valmis mummoksi. Tämä tuo myös tekemistä päivään ja ryhtiä elämään, Anja Vaara toteaa.
– Lukumummiksi tai lukuvaariksi lähtemistä ei tarvitse pelätä, tehtävään saa perehdytyksen ja materiaaleja, sekä tukea kollegoilta. Eikä tässä tarvitse olla koko luokan edessä, tässä ollaan vain yhden lapsen kanssa kerrallaan. Vaitiolovelvollisuus lukumummeilla ja lukuvaareilla on, eli lapsen asioita ei saa kertoa eteenpäin. Minä en edes tiedä lasten sukunimiä.
Lukumummin kanssa luetaan koulun kirjastosta löytyviä kirjoja, oppilas valitsee kirjan yhdessä opettajan kanssa.
– Isommat lukevat joskus lukumummin kanssa jonkun kouluaineenkin kirjoja, esimerkiksi historiankirjan tekstejä, Salla Uppsala kertoo.
– Minä itse haluan, että lapset tutustuvat kirjallisuuteen. Itse luen tosi paljon ja minusta suomen kieli on niin hieno kieli, että sitä täytyy pitää yllä ja lasten on saatava hyvä kielitaito, Anja Vaara toteaa.
– Meitä eläkeläisiä on niin paljon, että sellainen voimavara pitäisi saada käyttöön. Lukumummiksi ja lukuvaariksi pystyy kuka tahansa, tässä ei kysytä, mikä olet ollut ammatiltasi. Ja tämä on kivaa, minä ilahdun joka kerta, kun tulen tänne, Anja Vaara sanoo.
Tiina Lamminaho
