Toivakan vesihuoltolaitos ottaa käyttöön huolto- ja häiriötiedottamisen tekstiviesti- ja karttapalvelun

Toivakan vesihuoltolaitos ottaa käyttöön huolto- ja häiriötiedottamisen tekstiviesti- ja karttapalvelun

Toivakan kunnan vesihuoltolaitos on ottanut käyttöön häiriötiedottamiseen tarkoitetun tekstiviesti- ja karttapalvelun.
Häiriötiedotteita pyritään lähettämään aina ennen suunniteltuja vesikatkoja, jotta kuluttajat pystyvät varautumaan vesikatkoihin ennakolta.
– Joskus vesikatko voi kuitenkin yllättää nopeasti ja näissäkin tilanteissa pyrimme tiedottamaan asiakkaita tekstiviestillä. Vesikatkojen lisäksi palvelua käytetään myös muihin mahdollisiin vesihuollon häiriöiden tiedottamiseen, kerrotaan Toivakan kunnan tiedotteessa.
Viestit lähetetään osoitteiden perusteella julkisesti saatavilla oleviin puhelinnumeroihin.
Myös kesämökin, vuokra-asunnon tai vaikkapa iäkkäämpien kuluttajien omaiset voivat rekisteröidä oman puhelinnumeronsa niiden osoitteeseen, mikäli vakituinen kotiosoite on muualla.
Järjestelmään tallennettuja numeroita ei käytetä muuhun kuin häiriötiedottamiseen. Numeroita ei myydä tai luovuteta eteenpäin. Palvelu on kuluttajille maksuton.
Häiriötiedotteet näkyvät jatkossa myös Toivakan vesihuollon nettisivuilla ja sivuilla on näkyvissä myös häiriökartta.
Jos kuluttajan käytössä on työ- tai salaisen liittymän puhelinnumero, on puhelinnumero rekisteröitävä palveluun, jotta vesihuollon tekstiviestejä voi saada. Rekisteröinnin järjestelmään voi tehdä Toivakan kunnan kotisivulla. https://www.toivakka.fi/asuminen-ja-ymparisto/vesihuolto/hairiotiedotteet/
Tekstiviestien lähetyspalvelun tuottaa ohjelmistoyritys Blue Idea APS Finland.

Panssarivaunun päälle rasti

Panssarivaunun päälle rasti

Ystävänpäivän aamuna Kyynämöisillä pyryttää lunta. Sisällä kyläkoulussa on lämmintä ja kodikasta. Koulun kuusi luokkaa ovat jakautuneet eri tiloihin, osa on luokissa, muta myös käytävän lukunurkan sohvat ja riippumatto ovat käytössä. Kyynämöisten koulussa luetaan paljon ja se on huomattu ihan valtakunnallisesti, sillä koulu sai vuonna 2018 Lukuklaani-palkinnon.
Välitunnilla sohvalle pomppaavat 7-vuotias Oleksandra, eli Sasha, 12-vuotias Dmitro eli Dima ja 9-vuotias Oleg. He kertovat yhdessä opettajansa ja koulun rehtorin Leena Rintelän kanssa, miten puolitoista vuotta Kyynämöisillä on sujunut. Kaikki ovat kotoisin kaupungista, joten maaseutuympäristö on uusi juttu sekin, mutta vain yksi osa isoa muutosta, minkä Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 aiheutti.
Leena Rintelä vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Virolahdella, jossa sijaitsee esimerkiksi Vaalimaan raja-asema. Kun maailma oli vielä toisenlainen, venäjän kielen taito koettiin tärkeäksi ja Leenakin sitä opiskeli lukiossa. Ikinä hän ei olisi kuitenkaan arvannut, että eniten hänelle tulisi olemaan taidosta hyötyä opettaessaan alakoululaisia keskellä Suomea Uuraisilla.
– Kyllä Venäjän rajaan lapsuudessanikin liittyi tiettyä varautuneisuutta eri tavalla kuin esimerkiksi Ruotsin rajaan, hän muistaa.

Perusopetukseen valmistava opetus on tarkoitettu kaikille niille esi- ja perusopetusikäisille maahanmuuttotaustaisille lapsille ja nuorille, joilla ei ole vielä tarvittavia kielellisiä valmiuksia esi- tai perusopetuksessa opiskeluun. Sitä annetaan yleensä yksi lukuvuosi.
– Asiat etenivät tosi nopeasti silloin puolitoista vuotta sitten. Valmistautumisaikaa opetuksen aloittamiseen ei ollut kuin noin viikon verran. Ikinä en olisi tähän ryhtynyt, ellei minulla olisi näin upeita kollegoja ja työyhteisön tuki täällä koululla, Rintelä sanoo.
Kun valmistava opetus alkoi Kyynämöisillä syksyllä 2022, ukrainalaisia oli yhdeksän. Pienessä kyläkoulussa integroituminen, eli osallistuminen myös suomenkielisen, yleisopetuksen ryhmän tunneille tapahtui nopeasti ja luontevasti. Lasten suomen kielen sanavarasto rajoittui aluksi kolmeen sanaan: jäätelö, järvi ja Suomi, joten suomen kielen opiskelu oli alussa pääosassa, mutta aika pian ryhmä hajaantui taito- ja taideaineissa kukin ikäluokkansa suomalaiseen luokkaan. Lasten äidinkieli on ukraina, mutta koska se muistuttaa venäjää ja oli lapsille entuudestaan tuttu, on venäjä opetuskielenä toiminut ihan hyvin ja nyt käytetään jo paljon suomea.
Yhteinen sanavarasto on karttunut kommellustenkin kautta.
– Kerran pyysin vahingossa lapsia ottamaan konjakkia kouluun, koska venäjässä sanat luistimet ja konjakki muistuttavat toisiaan. Myös sanat leipoa ja itkeä ovat menneet joskus sekaisin. Suomen kieli on tullut mukaan yhä enemmän ja kun joulujuhlaan valmistautuessa eräs lapsista sanoi: ”Minä olen pieni punainen tonttu”, niin kyllä sydämessä läikähti, Leena Rintelä kertoo.
Millaista koulunkäynti Kyynämöisillä on sitten nyt.
– Normaalia, sanoo Dima ja nostaa peukkua.
– Suomalainen talvi on tosi, tosi kylmä, Sasha sanoo kauniilla suomellaan ja pojat ovat samaa mieltä. Kaikki ovat kuitenkin innostuneita lumileikeistä ulkona. Se että myös välitunnilla mennään ulos, on ihan uusi juttu ja siihen on pitänyt vähän opetella.
– Ukrainassa oli enemmän läksyjä, Dima kertoo.
Olegista koulussa mukavinta on jalkapallo. Se onkin sellainen laji, että kaikki puhuvat ympäri maailman samaa kieltä.
Arki on asettunut uomiinsa, mutta se mikä jäi Ukrainaan, ei tietenkään lapsilta unohdu.
– Normaali kouluarki on suomalaista, mutta esimerkiksi pajapäivänä meillä oli Ukrainan paja, jossa koko koulu sai tutustua pelmeneihin kouluruokailussa, se oli tärkeä juttu ukrainalaisille ja avartava kokemus suomalaisille. Äidit ovat leiponeet myös myyjäisiin. Koetut asiat saattavat nousta esiin aivan yllättävissä yhteyksissä. Esimerkiksi yllin tunnilla käsittelimme Saimaan norppaa ja yhtäkkiä lapset alkoivat kertoa matkastaan Suomeen. Piirustustunnilla taas piirsimme tunnetaitojuttuja aiheista mikä tekee iloiseksi, niin lapset piirsivät panssarivaunun, jonka päällä oli rasti, Leena Rintelä kertoo.

Hanna Lahtinen

Ei muita unelmia

Ei muita unelmia

Lokakuun puolivälin tietämissä vuonna 2022 Suomessa odotettiin koko maahan pikkupakkasia, lunta ja räntäsateita. Elena, Albina, Anatolii, Olga ja hänen poikansa tuskin kiinnittivät huomiota suomalaisen myöhäissyksyn pimeyteen. Pimeydestä he olivat tulossa.
Ystäviä oli jo Suomessa ja Jämsässä. Anatolin äiti oli joskus matkustanut Suomessa, ja hän oli kuvaillut Suomea mukavaksi maaksi. Perhe oli tehnyt pitkän matkan sodan keskeltä paikkaan, missä taivas oli rauhallinen.
Helmikuussa vuonna 2022 Marja Elsinen seurasi tarkkaan tiedotusvälineitä. Varhain torstaiaamuna 24.2.2022 tuli uutinen, jota hän oli osannut odottaa. Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan. Marja on syntynyt ja kasvanut Itä-Suomessa, missä sodan muisto eli kasvuvuosina vahvana. Hetken tuntui siltä, että nuoruusvuosien pahimmat pelot sodasta olivat käyneet toteen.

On kulunut viisitoista kuukautta siitä, kun Elena, Anatolii ja heidän tyttärensä Albina sekä Elenan sisko Olga saapuivat Suomeen. Jämsäläisen kerrostalokodin keittiön pöydälle on katettu ateria vieraille. Suomalainen vieraanvaraisuus vaikuttaa vaatimattomalta ukrainalaiseen verrattuna. Ruokapöydästä löytyy ukrainalaisten perinteisiä ruokia, kuten bortskeittoa ja Olivier-salaattia. On perunamuusia, lihapullia, kurkku-kaali-salaattia. Työtasolla odottaa suuri hunajakakku. Kotiin on tulossa tärkeitä vieraita. Suomalaisia ystäviä.
Sota on saanut miljoonat ukrainalaiset jättämään kotinsa ja lähtemään muualle Eurooppaan; jotkut heistä ovat jo palanneet takaisin kotimaahansa. Vuosi sitten Maahanmuuttovirasto kertoi, että yli 50 000 ukrainalaista oli hakenut tilapäistä suojelua Suomesta. Sota Ukrainassa kosketti suomalaisia erityisellä tavalla ja hyvin nopeasti sosiaaliseen mediaan perustettiin ryhmiä, joissa kerättiin apua tulijoille. Marja Elsinen tarttui tilaisuuteen auttaa. Hän mietti, kuinka hänen oma isänsä sai sotavuosina apua naapurimaasta ja ajatteli, että nyt on hänen sukupolvensa vuoro olla avuksi.
Marja järjesti tavarakeräyksiä Korpilahdella ja toimitti niitä yhdessä puolisonsa Esa Ikkalan kanssa Jämsään. Astioita, siivoustarvikkeita, paistinpannuja, verhoja, mattoja, polkupyöriä… Marja käytti tulijoita Jämsässä kaupoissa, ja samalla tutustui heihin paremmin. Marja muistelee, kuinka tulijoilla ei saattanut olla yhtään rahaa tai ruokaa. Täysi ruokakassi oli suuri ilon aihe.

Tilanne tasoittui ja tulijoiden akuuteimmat tarpeet oli täytetty, koteja saatiin kuntoon. Auttamisen muodot muuttuivat. Marja sanoo, että monelle ukrainalaiselle suomalainen, digitalisoitunut yhteiskunta voi tuoda hankaluuksia. Apua tarvitaan esimerkiksi pankkiasioiden hoitamiseen, verotoimistossa käymiseen ja kaikkeen siltä väliltä. Aineellinen avustaminen vaihtui oman ajan antamiseen.
Elenaan, Anatoliin, Albinaan ja Olgaan Marja tutustui mustikoiden myötä. Elena tuli mustikkametsään toisen ukrainalaisen seuraksi, koska tätä pelotti olla yksin metsässä. Marja on kahtena syksynä etsinyt mustikoille ostajat ja opastanut ukrainalaisia poimijoita mustikkametsiin. Verottomilla marjatuotoilla on muun muassa kustannettu matkoja Ukrainasta Suomeen täällä jo asuvien ihmisten perheenjäsenten saamiseksi maahan.
Ukrainassa leipurina työskennellyt Elena sai töitä Elosen Leipomolta viime vuonna marraskuussa. Ruokailun lomassa hänen sisarensa Olga kertoo, miten työnantaja on kehunut Elenaa ja haluaa kouluttaa häntä lisää. Näillä näkymin työtä on luvassa elokuulle saakka. Marja oli apuna työnhaussa ja CV:t on tehty useille ihmisille. Kielitaidottomana työnhakuun tarvitaan suomalaista avuksi.
Anatolii on tehnyt jonkin verran töitä Esan apuna ja Albina opiskelee Gradialla TUVA-koulutuksessa ja valmistautuu tutkintoon tähtäävään koulutukseen. Albina haluaisi Jyväskylään Gradialle opiskelemaan. Mielessä on kosmetologin, kampaajan tai ravintola-alan ammatti. Elena, Olga ja Albina opiskelevat myös suomen kieltä. Olga on tehnyt kotimaassaan manikyyrejä ja rakennekynsiä ja kehuu korpilahtelaista suomen kielen opettajaansa Hanna Kovasiipi-Marcusta. Hän haluaisi jatkaa ammattiaan myös Suomessa.


Keskustelua käydään Google kääntäjän avulla. Anatolii käyttää ohjelmaa tottuneesti ja nopeasti. Samalla hän selaa kuvia puhelimeltaan. Niissä vilahtavat muistot elämästä Ukrainassa, kotona Harkovan alueella, missä perheellä oli maatila. Anatolii on tehnyt työtä erilaisten koneiden parissa ja hän kuljetti öljyä Venäjältä. Maatilaa hoidettiin päivätöiden ohella. Tilalla kasvatettiin sikoja, ankkoja ja kanoja sekä viljeltiin vihanneksia ja juureksia. On kuvia Albinasta pienenä, perhejuhlista, grillauksesta puutarhassa, isosta emakosta porsaineen. Koti sijaitsi vain muutamien kilometrin päässä Venäjän rajalta.
Naurun ja ilon illan tunnelma muuttuu hetkessä. Silmiin tulvivat kyyneleet. Ikävästä kotiin, kiitollisuudesta suomalaisille. Elena ottaa puhelimen miehensä kädestä ja puhuu kääntäjälle.
– Suuret kiitokset Marjan perheelle, kun he antoivat meille auttavan käden. Kun me tulimme ilman mitään vieraaseen maahan, meillä oli onni tavata Marjan ja Esan perhe. Kääntäjä kertoo vastauksen ukrainaksi.
– Me olemme saaneet ainakin yhtä paljon takaisin. Olemme saaneet uusia ystäviä. Maailmankuva on avartunut ja tutustuminen ukrainalaisiin ihmisiin on rikastuttanut meidän elämäämme. Maahanmuuttajien kotiutuminen on meistä suomalaisista kiinni ja voisimme sen eteen tehdä enemmän, Marja ja Esa sanovat.
Vaikka jämsäläisen kerrostalokodin asukkailla on kaikki hyvin ja elämä Suomessa on asettunut jotenkin uomiinsa, on vain yksi unelma.
– Ei ole muita haaveita. Ainoa toiveemme on, että sota loppuu ja me voimme palata kotiin. Tosin vielä ei ole paikkaa, mihin palata. Siellä on kaikki rikottu, Anatolii sanoo.

Maarit Nurminen

Yhteistä aikaa kummin kanssa

Yhteistä aikaa kummin kanssa

Seurakuntatalossa riitti vilskettä lauantaina, kun vietettiin Kummin Kaa -päivää. Paikalla touhuamassa oli reilut kolmekymmentä henkeä, joku kummitäti oli ottanut mukaan useammankin kummilapsensa, toisten lasten kanssa taas touhuamassa oli mummi tai muu tärkeä aikuinen.
Elena Häkkinen oli paikalla kummityttöjensä kolmevuotiaan Ida-Julian ja viisivuotiaan Aino-Sofian kanssa.
– On ollut kiva päivä. Olemme jo askarrelleet ja Aino-Sofia sai perhoskasvomaalauksen. Nyt aiomme maalata, Elena Häkkinen kertoi ja sanoi olleensa Aino-Sofian kanssa aiemminkin mukana Kummin Kaa -päivässä.
Myös Anna-Maija Salonen on ollut kuusivuotiaan kummityttönsä Olgan kanssa ennenkin Kummin Kaa -päivässä.
– Olemme olleet mukana jo tosi monta kertaa. Kummin Kaa -päiviä on pidetty yleensä kaksi vuodessa, näin kevätpuolella täällä seurakuntatalossa ja syksymmällä Mutasella. Mutasella ollaan yleensä oltu ulkona, siellä on ollut muun muassa seikkailuratoja ja metsäseikkailuja, joskus on paistettu tikkupullaa ja joskus etsitty ”timantteja” taskulamppujen kanssa, Anna-Maija Salonen kertoo.
– Täällä seurakuntatalolla olemme nyt askarrelleet ja taulunkin maalasimme, viime vuonna täällä tehtiin linnunpönttöjä. Tämä on kyllä tosi kiva tapahtuma, kivaa yhdessäoloa, toivottavasti näitä järjestetään jatkossakin, Anna-Maija Salonen toteaa ja kertoo, että he touhuavat Olgan kanssa yhdessä muulloinkin aina välillä.
– Välillä olemme tekemissä enemmän, välillä vähemmän, miten ehdimme. Viime kesänä olimme yhdessä uimakoulussa.
Kummin Kaa -päivä aloitettiin tälläkin kertaa pienellä kirkkohetkellä. Seurakuntatalossa oli maalauspisteen ja askartelupisteen lisäksi kynsienlakkauspiste, hiustenlaittopiste ja rukoushelmipiste, myös ruokailu kuului päivään. Ulkoilua oli suunniteltu, mutta keli oli sen verran huono, ettei tällä kertaa ulkoiltu. Seurakunnan työntekijöiden lisäksi apuna oli vapaaehtoisia talkoolaisia.

Tiina Lamminaho

ELY-keskus käynnisti suunnitelman Painaan ja Lahdenvuoren ohituskaistojen parantamiseksi

ELY-keskus käynnisti suunnitelman Painaan ja Lahdenvuoren ohituskaistojen parantamiseksi

Keski-Suomen ELY-keskus on käynnistänyt tiesuunnitelman laatimisen valtatien 9 ohituskaistojen parantamiseksi Patalahden ja Lahdenvuoren välillä. Suunnittelualueella on neljä olemassa olevaa ohituskaistaa, missä ei ole keskikaidetta ja ohituskaistojen kohdilla on myös suoria yksityistieliittymiä. Kaksi ohituskaistaa sijaitsevat lähellä Korpilahden kirkonkylää eli Painaa ja Lahdenvuori.

Tiesuunnitelmassa tutkitaan ohituskaistojen parantamista muun muassa ohituskaistoja pidentämällä, katkaisemalla yksityistieliittymät ohituskaistaosuuksilta sekä toteuttamalla yksityistiejärjestelyjä ja parantamalla liittymäjärjestelyjä. Tiesuunnitelmassa tutkitaan myös maanteiden 16593 (Hyrkköläntie) ja 16594 (Pirttipohja) lakkauttamista maantienä ja muuttamista yksityistieksi. Lautakontie puolestaan muuttuisi yksityistiestä maantieksi ja rinnakkaistieksi.

Painaaseen on suunnitteilla eritasoliittymä. Hyrkköläntieltä ei olisi enää pääsyä ysitielle. Ysitien yli on kaavailtu siltaa.

Kysymyksiä ja palautetta suunnitelmista voi antaa 29.2.2024 mennessä esimerkiksi valtion liikenneväylien suunnittelun kanavan kautta osoitteessa vayliensuunnittelu.fi.
Hankkeelle ei ole vielä rahoitusta olemassa.

VPK:lla satakunta hälytystä vuosittain

VPK:lla satakunta hälytystä vuosittain

Korpilahden VPK:n toimintaan Keski-Suomen hyvinvointialueen aloittaminen vuosi sitten ei juuri vaikuttanut. Hallinnollisesti Keski-Suomen pelastuslaitos on nyt osa hyvinvointialuetta, mutta Korpilahdelle se ei ole tuonut muutoksia.

– Meidän toimintamme on ihan samanlaista kuin ennenkin. Olemme edelleen Keski-Suomen pelastuslaitoksen sopimuspalokunta ja ehdotkin ovat säilyneet ennallaan, Korpilahden VPK:n puheenjohtaja Kai Mikkola toteaa.

– Pelastuslaitos vastaa päivystyksestä virka-aikaan, meillä on velvollisuus päivystää muina aikoina eli iltaisin, öisin, viikonloppuisin ja pyhäpäivisin. Virka-aikaankin lähdemme hälytyksille, jos saamme miehistöä riittävästi mukaan, vaikka meillä ei silloin päivystysvelvollisuutta olekaan. Yleensä saamme päivälähtöihinkin tarpeeksi väkeä; miehillä on sellaisia työnantajia, jotka antavat lähteä, jos hälytys tulee.

Päivystämässä VPK:lla pitää olla ryhmänjohtaja ja vähintään kaksi miehistön jäsentä.

– Melkein aina saamme hälytyksille enemmän miehistön jäseniä mukaan. Meillä on hyvä tilanne, vanha kaarti on pysynyt ja lisäksi olemme saaneet hyvin nuoria mukaan, Mikkola kertoo.

– Myös nuorisotoiminnassa on paljon aktiivisia jäseniä. Korona-aikaan nuorisotoiminta oli tauolla, mutta se ei ainakaan vähentänyt innokkuutta, oikeastaan päinvastoin.

Korpilahden VPK:n miehistössä on tällä hetkellä noin 25 jäsentä, nuoriso-osastossa jäseniä on 21 ja minijunnuissa seitsemän.

– Meillä on nuoriso-osastossa tosi hyvät vetäjät, se innostaa porukkaa mukaan. Miehistöön olemme saaneet uusia jäseniä sekä nuoriso-osaston kautta että muuten, Kai Mikkola kertoo.

– Eli toimintaan mukaan tuleminen ei vaadi sitä, että olisi ollut ensin nuoriso-osastossa, täällä kyllä koulutetaan. Hälytyksiin mukaan lähteminen vaatii täysi-ikäisyyttä ja koulutusta sekä kuntotestien ja lääkärintarkastusten läpäisemistä. Harrastamaan voi tulla muutenkin ja käymään harjoituksissa.

Viime vuonna Korpilahden VPK:lla oli yhteensä 89 hälytystä.

– Se on vähän vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Keskimäärin meillä on ollut reilut sata lähtöä vuodessa, Kai Mikkola kertoo.

– Ensivastelähtöjä tuosta määrästä on noin kymmenen prosenttia. Parikymmentä vuotta sitten ensivastelähtöjä oli huomattavasti enemmän, mutta nykyään ensivastehälytysten kriteerejä on kiristetty, Korpilahden VPK:n päällikkö Jarno Saarinen kertoo.

Mikkolan ja Saarisen mukaan eniten VPK:ta työllistävät kolarit ja tulipalot.

– Ysitie työllistää meitä paljon, mutta kyllä kolareita sattuu sivuteilläkin. Kolarit ovat laidasta laitaan, vakavia ja vähemmän vakavia, myös eläinkolareita on. Korpilahden alueella on niin hirvi- kuin kauris- ja peurakolareitakin, Kai Mikkola kertoo.

– Myös vahingontorjuntatehtäviä, eli esimerkiksi tielle kaatuneiden puiden raivausta tai maastoon päässeen öljyn siivousta, on, samoin automaattisten palohälyttimien aiheuttamia hälytyksiä. Virka-apupyyntöjäkin tulee jonkin verran, olemme olleet esimerkiksi ensihoidolle apuna kantamassa potilasta.

Tämä vuosi VPK:lla on alkanut kiireisenä, kuudessa viikossa on ollut jo 14 hälytystä. Kovat pakkaset eivät kuitenkaan ole näkyneet Korpilahdella samalla tavalla tulipaloja aiheuttaneena tekijänä kuin valtakunnallisissa tilastoissa.

– Kyllähän täälläkin varmasti lämmitetään nyt tulisijoja, mutta ilmeisesti korpilahtelaiset osaavat lämmittää turvallisesti, Mikkola toteaa.

Tiina Lamminaho