15.03.2024 | Tätä mieltä, Tilaajille
Matkaan Alkio-opistolta kohti palvelukoti Iltatähteä, tarkoituksenani olla mukana auttelemassa vanhusten ulkoilutuksessa tämän iltapäivän. Iltatähdestä on hiljattain tullut kysely Alkion opiskelijoista vapaaehtoistyöhön täksi päiväksi.
Hoitaja työntää pyörätuolissa istuvaa iäkästä herraa ulos pääovista hieman toppuutellen. Vilttiä ei saa ottaa pois jaloilta tai tulee kylmä.
Hoitajat työntävät vanhuksia pyörätuoleissa ulkoilmaan. Huomaan hoitajien ihmettelevän läsnäoloani. Tieto tulostani ei ole kantautunut heidän korviinsa. Pikkuhiljaa asia alkaa kuitenkin ratketa, ja saan jäädä mukaan ulkoilutukseen.
Olin ymmärtänyt, että ohjelmassa olisi vanhusten kävelytystä ja pyörätuolin työntämistä, mutta erehdyin. Minulle valkenee, että ulkoilutuksella tarkoitetaan pääoven edessä pyörätuoleissa istumista – ja yhden mummon kohdalla makaamista, sillä hänet on kärrätty sänkyineen päivineen ulkoilmasta nauttimaan.
Yksi pappa on käynyt savukkeella hoitajan avustamana, ja vanhukset ovat kasassa ringissä. Nyt on varmasti hyvä hetki esitellä itseni yhteisesti vanhuksille, ajattelen. Sen teen, ja vanhukset seuraavat kyllä puhettani, mutta huomaan, etteivät sanani ikävä kyllä löydä heidän rekistereihinsä. Tuskin auttaisi, vaikka olisin itse UKK. Osasin kyllä varautua siihen, että osa heistä saattaisi olla huonokuntoisia ja muistisairaita, mutta se, että kaikki heistä ovat vetämättömiä pistää hiljaiseksi.
Juttu alkaa kuitenkin lentää hoitajan haastellessa vanhuksille. Se on selvästi taitolaji. Puheenaihe siirtyy nopeasti karaokeen ja laulamiseen. Hoitaja yllyttää tupakkapappaa vetämään biisin. Nyt ei kuitenkaan laulata. Ei ilman rohkaisuryyppyä, hoitaja vitsailee.
Bluetooth-kaiutin tuodaan framille. Lopulta päädytään Jaakko Teppoon. Hoitaja muistuttaa vanhuksia kansantaiteilijan hiljattaisesta menehtymisestä. Musiikki pauhaa, ja vanhukset yhtyvät Hilmaan ja Onniin hiljaisin väristyksin. Aistin, että nyt ollaan asian ytimessä. En tiedä kuvittelenko, vai onko ilmassa todellakin ripaus haikeutta menneestä elämästä.
Ymmärrän jutun jujun, kuinka tärkeä tällainen lyhyt musiikkihetki heille onkaan. Näillä tyypeillä ei ole iPodeja, tai Spotifyta. Ihminen tarvitsee musiikkia, ja tämä hetki on heille harvinaista herkkua. Alan fantasioida levysoittimen hankkimisesta palvelukotiin.
”Tupakkia,” tupakkapappa sanoo. Hoitaja vastaa, ettei hänellä ole enempää. Hän lupaa tuovansa papalle heti huomenna lisää. Minun tekisi mieli tarjota hänelle omistani, mutta nekin ovat loppu.
Musiikki vaihtuu valssiin, ja hoitaja tanssittaa herrasväkeä käsistä. Tuo pienikin liikehdintä näyttäytyy papparaisten kasvoilla lohdullisena ilona. Myös sängyssä makaava mummo aktivoituu hieman hoitajan tarttuessa hänen käsiinsä. Hän kiittää hoitajaa ulospääsystä. On kuulemma ihanaa.
Valssi vaihtuu, ja tupakkapappa laulaa stemmoja kroonisesti E-mollissa. Hoitaja vie yhden mummon pienelle piharundille, mutta epätasainen maa-aines tärisyttää pyörätuolia epämiellyttävästi, ja he kääntyvät nopeasti takaisin. Kuulen mutinaa pihan omenapuusta. Hoitaja korjaa, että tuo on pihlaja. ”Sama se!” mummo hihkaisee. Toisen puhe kääntyy lapsuuteen, sota-aikaan. Piti leikkiä verhot kiinni, ettei vihollinen näe.
Kylmä viima käy. Mombasa soi, ja ulkoilu alkaa olla lopuillaan. On aika lähteä kahville ja kaakaolle. Sängyssä makaava voihkii hoitajien nostaessa sänkyä kynnyksen yli. Hoitaja kutsuu minua vielä ovenraosta kahville, mutta minun täytyy jo rientää. Kiitän häntä kohteliaasti, että sain tulla paikalle.
Suuntaan takaisin kohti Alkio-opistoa. Huomaan hyräileväni valssia.
”Yksi, kaksi, kolme, vaihtuu valssin askeleet / Ei ne taitu, niinkuin vuodet ovat taittuneet.”
Näin lauloi Jarkko Martikainen.
Sakari Happonen
14.03.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Valtatie 9:n Painaan ja Lahdenvuoren ohituskaistojen parantamiseen liittyvistä muista tiesuunnitelmista ollaan huolissaan muun muassa Lautakkotien varrella ja Hyrkkölässä. Suunnitelman mukaan muun muassa Hyrkköläntien liittymä ysitielle poistettaisiin, nykyisen liittymän kohdalle rakennettaisiin silta ysitien yli ja liikenne ohjattaisiin rinnakkaistielle joko Painaalle uuteen eritasoliittymään tai kirkonkylän suuntaan.
Uusi rinnakkaistie, joka olisi maantie, rakennettaisiin osittain nykyisen Lautakontien paikalle, osittain sen linjaa muutettaisiin. Kirkonkylälle päin rinnakkaistie jatkuisi vanhaa tiepohjaa mukaillen Reiviläntielle. Myös ysitien linjausta muutettaisiin muun muassa Painaalla ja nykyisen Hyrkköläntien liittymän kohdalla. Hyrkkölätien ja Pirttipohjan nyt maantienä olevat osuudet muutettaisiin yksityistieksi.
Suunnitelmia esiteltiin vuorovaikutustilaisuudessa Jämsässä reilu kuukausi sitten. Palautetta Ely-keskukselle on annettu etenkin rinnakkaistiesuunnitelmasta; tällä hetkellä palautetta käydään läpi ja mietitään vaihtoehtoja, miten suunnitelmaa voitaisiin muuttaa niin, että palaute tulee otettua huomioon.
– Suunnitelma kuulostaa ihan hirveältä, Lautakkotien varrella asuvat Jussi ja Mirja Aariainen toteavat. Lautakkotie menee aivan heidän talonsa nurkalta, uusi tielinja on piirretty noin kymmenen metrin päähän.
– Liikenne lisääntyisi todella paljon, kun Hyrkkölän liikenne ohjattaisiin tätä kautta. Hyrkköläntien liikenne on noin 180 autoa päivässä, kesällä noin 200 autoa päivässä. Jos siitä puolet suuntautuu etelään päin, tästä kulkisi noin sata autoa päivässä. Lisäksi tänne ohjattaisiin hitaasti ajava liikenne, joka ei sovi satasen nopeusrajoitukselle eli esimerkiksi traktorit. Nyt täällä on viisi vakituisesti asuttua taloa, Jussi Aariainen kertoo.
– Tämähän on vanhaa nelostien pohjaa, joka 1950-luvulla todettiin liian vaaralliseksi korkeiden mäkien takia, ja silloin ruvettiin rakentamaan valtatietä nykyiselle paikalleen. Nyt suunnitelmissa on mäkien tasaamisia eli uutta rinnakkaistietä rakennettaessa täällä louhittaisiin paljon kalliota, Jussi Aariainen toteaa. Mirja Aariainen on huolissaan myös alueen luontokohteista, kuten lähistöllä olevasta lähteestä.
– Ja meneehän siinä monien asukkaiden ja mökkiläisten kasvimaita ja perunamaita, ja kaikki hyvät sienimaatkin, Mirja Aariainen toteaa.
Meluaitaa paikalle on suunniteltu ysitien ja Lautakkojärven väliin.
– Ysitien ääniin on jo tottunut, mutta uusi rinnakkaistie toisi melua talon toiselta puolelta. Toisella puolella ysitietä ei ole tässä kohdassa ollenkaan asutusta, miksi uutta rinnakkaistietä ei tehdä sinne, Jussi Aariainen toteaa.
– Se on hyvä asia, että ysitien turvallisuutta parannetaan, mutta tästä rinnakkaistiesuunnitelmasta en ole löytänyt mitään hyvää, Aariainen sanoo.
Reiviläntiellä asuva Matti Nissi pitää myös ysitien turvallisuuden parantamista hyvänä, mutta toteaa, että rinnakkaistiesuunnitelmat vastaavasti huonotavat Lautakontien ja Reiviläntien varren asukkaiden turvallisuutta.
– Liikenne lisääntyy valtavasti, ja tännehän ohjataan myös kaikki Hyrkkölästä tulevat tukkiautot ja sora-autot, Nissi sanoo.
– Tielinja on piirretty ahtaaseen paikkaan, ja ilmeisesti suunnitelma sisältää jonkun talonkin lunastamisen. Kyllä me sitä suunnitelmaa hämmästellen katselimme, mutta lohtuna tässä on se, ettei valtiolla ole rahaa. Monenlaisia tiesuunnitelmia on ollut jo kauan; tuskin meikäläinen tätä suunnitelmaa toteutettuna näkee, Nissi toteaa.
Hyrkkölässä suunnitelmat ovat herättäneet monia kysymyksiä.
– Jos suunnitelma toteutuu, kasvaahan Jyväskylän ja Jämsän suunnassa töissä käyvien työmatka, kun valtatielle pitää kiertää rinnakkaistien kautta. Ja luultavasti se myös lisäisi Vinnintien liikennemäärää huomattavasti, Mari Ahovuori-Raivio sanoo.
Vinnintie on yksityistie, jonka hoidosta vastaa tienhoitokunta, raha hoitoon tulee tieosakkaiden maksamasta tiemaksusta. Jo nyt Vinnintiellä on paljon sellaisia liikkujia, jotka eivät maksa tien hoidosta. Mikäli maantienä olevat osuudet Hyrkköläntiestä ja Pirttipohjasta muutetaan yksityisteiksi, myös niiden hoito jää asukkaiden ja maanomistajien vastuulle.
– Kyllähän sekin mietityttää. Täällä on nyt kolme tienhoitokuntaa, Vinnintiellä omansa, Hyrkköläntiellä omansa ja Pirttipohja – Kiviönniemellä omansa, moni maanomistaja kuuluu useampaan tienhoitokuntaan. Sitä pitäisi miettiä, miten nyt maantienä olevat osuudet liitettäisiin tienhoitokuntiin, vai pitäisikö perustaa vielä uusi. Ja se ainakin on varmaa, että tiemaksut nousisivat, Ahovuori-Raivio sanoo.
– Itse olen huolissani liikenneturvallisuudesta esimerkiksi koululaisten kulkemisen osalta. Rinnakkaistielle ei ilmeisesti ole tulossa kevyen liikenteen väylää, ja Vinnintiekin muuttuu entistä turvattomammaksi.
Sekä Mari Ahovuori-Raivio että Jussi Aariainen ottavat esille myös uuden tiesuunnitelman vaikutukset koko Korpilahteen, suunnitelman tarkoituksenahan on tehdä ysitiestä tie, jossa voi ajaa joka kohdassa 100 kilometriä tunnissa.
– Korpilahdelle käy kuten Sulo Vilenin huoltoasemalle; iso tie menee ohi, Jussi Aariainen toteaa.
Yksikön päällikkö Minna Immonen Keski-Suomen Ely-keskuksesta sanoo uskovansa, että esillä olleeseen tiesuunnitelmaan löytyy vaihtoehtoja.
– Nyt vasta hahmottelemme vaihtoehtoja ja tutkimme mahdollisuuksia muutoksille. Olemme yhteydessä niihin palautteen antajiin, jotka ovat toivoneet yhteydenottoa ja käymme heidän kanssaan asioita yksityiskohtaisesti läpi. Ihan hetkessä uusia versioita emme saa valmiiksi, Immonen sanoo ja lupaa, että palautetta otetaan vieläkin vastaan.
– Välttämättä kaikkea saatua palautetta ei pysty muokkaamaan suunnitelmaan, mutta pyrimme löytämään kaikkia tyydyttävän ratkaisun, Immonen toteaa.
Tiesuunnitelma on tarkoitus saada nähtäville syksyllä.
– Silloin siihen voi vielä antaa muistutuksia, joiden pohjalta voimme vielä tehdä muutoksia. Sitten suunnitelma menee hyväksymiskäsittelyyn Traficomiin, ja sieltä tulevasta päätöksestä voi vielä valittaa, Immonen selvittää. Hankkeen toteutukselle ei ole tällä hetkellä tiedossa rahoitusta.
Nyt on käynnistymässä ympäristövaikutusten arviointiprosessi ysitien suunnitelmista Korpilahden ja Keljonkankaan välillä. Korpilahden kirkonkylän liittymistä ysitielle on tehty esiselvitystä ja esisuunnittelua. Esisuunnitelmassa kirkonkylän eteläiseen liittymään on piirretty rampit etelän suuntaan, eli eteläisestä liittymästä pääsisi ysitieltä kirkonkylälle ja kirkonkylältä etelän suuntaan, pohjoisen suuntaan liikenne kulkisi pohjoisen liittymän kautta, johon on piirretty täydellinen eritasoliittymä.
– Ohituskaistojen parantaminen ja niihin liittyvät rinnakkaistiet eivät ole sidoksissa kirkonkylä liittymien suunnitteluun, eli niitä voidaan viedä eteenpäin erikseen, Minna Immonen toteaa.
Tietoa tiehankkeiden suunnittelusta löytyy Väyläviraston nettisivuilta hankehaun kautta.
Tiina Lamminaho
12.03.2024 | Tilaajille, Toivakka
Toivakasta maailmalle ponnistanut Ahvo Taipale on menestynyt USA:n Minnesotassa toimien hiihtoväline- ja saunayrittäjänä, valmentajana sekä hiihtosponsorina. Taipale edusti suksikaupassaan useita suksen valmistajia kuten Peltonen, Yoko, Atomic ja Salomon -merkit. Taipale on myynyt joku aika sitten yrityksensä sen työntekijöille. Ahvon valmennettavana on Minnesotassa ollut mm. Jessie Diggins, josta sittemmin on tullut parsiprintin olympiavoittaja ja kaksinkertainen maailmanmestari sekä maailmancupin kokonaiskilpailuvoittaja. Ahvolle on eritoten tärkeää nuorten tukeminen ja kannustaminen. Hän on myös merkittävä lahjoittaja Toivakan kouluille. Ahvoa haluttiin täten muistaa paikallisesti nimeämällä hiihtotapahtuma hänen mukaansa.
Ahvo-hiihdossa alle kouluikäisillä oli oma sekasarjansa. Siinä tytöt ja pojat kilpailivat samassa sarjassa. Peruskoululaisille oli luokittain omat sarjansa tytöille ja pojille. Lasten ja nuorten sarjoissa sai valita hiihtotyylinsä. Lasten ja nuorten sarjoissa kaikki osallistujat palkittiin mitalein. Kilpavakassa tarjottiin sekä perinteisen että luistelutyylin sarjat eri matkavaihtoehdoin, ja tällä kertaa kaikki osallistujat hiihtivät 10 kilometriä. Kilpavakassa palkinnon saivat sarjan kolme parasta kilpailijaa urheiluun liittyvällä palkinnolla.
Hupivakka oli kaikille ikäluokille avoin hupihiihtely, jossa hiihdettiin 300 metriä vapaavalintaisella hiihtotyylillä ja omavalintaisella asulla ilman liikunnallista kilpailua. Hupivakan parhaat kolme asua ja esitystä palkittiin K-lahjakorteilla. Toivakan-Joutsan 4H-yhdistys tarjosi kaikille hupivakkasarjalaisille mahdollisuuden hakea asuja maksutta pukuvuokraamosta. Pukuvuokraamosta löytyikin kaikenlaisia asuja eläinasuista eri aikakausien asuihin.
Ahvo Taipale koki, että on hienoa, kun Toivakassa on lumitilanne hyvä ja järjestelyt toimivat.
– Näin hienot hiihdot voitiin täällä järjestää. Minnesotassa meillä on ollut surkea talvi, kun lunta ei ole lainkaan. Vuonna 1970 on viimeksi ollut näin lumeton talvi. Maanviljelijät ovat siellä jo alkaneet kylvötyönsä viime ja tällä viikolla. Toivottavasti ei tule takatalvea etteivät kylvötyöt mene hukkaan, sanoi Taipale.
Ahvo Taipaleella on ikää jo 78 vuotta, mutta hän edelleen itse harrastaa liikuntaa ja hiihtämistä sekä iloitsee nähdessään nuorison tekevän samoin. – On hienoa katsella lasten ja nuorten hiihtoa. Täältä niitä Siiri Rantasia ja Juha Mietoja syntyy.
Ahvo-hiihdot olivat hieno toteutus Toivakan kunnan vapaa-aikatoimelta. Kulttuuri- ja vapaa- aika suunnittelija (opintovapaan sijainen) Susanna Liljander tiimeineen onnistui erinomaisesti kisajärjestelyissään. Ahvo-hiihdot etenivät mallikkaasti ja myös huolto pelasi makkara- ja kahvinmyyntipisteineen. Hiihtoladut saivat monilta kiitosta.
Veikko Ripatti
11.03.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Ohelan tilan päärakennus on seissyt nykyisellä paikallaan reilut sata vuotta.
– Talo on rakennettu, tai siirretty, tähän paikalle vuonna 1921. Tämä on ilmeisesti kolmas päärakennus tällä tilalla, edellinen asuintalo on ollut maantien toisella puolella. Tästäkin talosta näkee, että ainakin osa hirsistä on purettu jostain muualta ja siirretty tähän. Tarkkaa tietoa aikaisemmista taloista, tai tämän talon aikaisemmista vaiheista meillä ei ole, mutta tällä paikalla tämä talo on ollut vuodesta 1921, Miika ja Mervi Säynätmäki kertovat.
Ohelan tila on lohkottu Muuramen Dominus-Nisulan tilasta vuonna 1805. Säynätmäen suvulle tila päätyi vuonna 1934, kun Miika Säynätmäen isän isä Vilho Henrik eli Heikki Säynätmäki osti sen Hulda ja Robert Vuorelta.
– Pappaa ennen tässä oli jo ehtinyt olla useampi omistaja. Meidän sukumme on asunut tässä 90 vuotta, ja me olemme nyt tilan pitkäaikaisin omistajasuku, Miika Säynätmäki kertoo. Miika ja Mervi Säynätmäki ovat isännöineet tilaa vuodesta 2002 lähtien.
Remonttia talossa on tehty 1950-luvulla, isompi peruskorjaus tehtiin vuonna 1980.
– Silloin tähän tehtiin keskuslämmitys ja muutettiin huonejakoa. Se oli sen verran iso remontti, että me asuimme kesän, ja vielä syksyäkin, pihatuvassa, Miika Säynätmäki muistelee vanhempiensa tekemää remonttia.
– Silloin tästä purettiin harmillisesti pönttöuunit pois. Talossa on ollut aiemmin myös kaksi kuistia; ne ja pönttöuunit ottaisin kyllä mielelläni takaisin, Mervi Säynätmäki sanoo.
– Aikoinaan keskuslämmityksen saaminen taloon ja pönttöuunien purkaminen oli kyllä varmasti suuri ilo, pönttöuuneilla lämmittämisessä oli iso työ, Miika Säynätmäki toteaa ja muistelee, että vesijohto taloon on tehty 1960-luvulla.
Mervi ja Miika Säynätmäen aikana talossa on tehty remonttia vähän kerrallaan niin, että sieltä ei ole tarvinnut muuttaa remontin tieltä pois.
– Olemme muun muassa ennallistaneet huonejakoa, purkaneet välikattoja ja ottaneet hirsiä esille seinissä. Lastulevyä on purettu pois ja vanhan talon tuntua on tuotu takaisin, Mervi Säynätmäki kertoo.
– Pesutila- ja keittiöremonttia tässä on myös tehty. Väliseiniä on purettu tilanteen mukaan, ja se vanhoissa taloissa onkin ihanaa, että ne ovat muunneltavissa. Vanha talo ei välttämättä ole aina kaikista käytännöllisin, mutta se ei haittaa, kodikkuus menee edelle. Ja joka vuosi löytyy jotain kunnostusta kaipaavia kohteita.
Ohelan pihapiirissä on muun muassa aitta, josta on löytynyt vuosiluku 1851, ja vanha navetta vuodelta 1925.
– Aitasta näkee selvästi, että se on siirretty siihen muualta, Säynätmäet kertovat.
– Aitassa meillä on nyt majoitushuoneita, navetan osalta mietimme, mitä sille teemme. Lehmät sieltä lähtivät vuonna 2005. Olemme yrittäneet löytää vanhoille rakennuksille käyttöä, muuten ne ränsistyvät.
Talossa sisällä on vanhan talon tyyliin sopivia huonekaluja.
– Iso astiakaappi on ollut täällä varmaan aina, se tuli Miikan papalle talokaupan mukana, kun edelliset omistajat eivät saaneet vietyä sitä pois. Muuten me olemme keränneet, kunnostaneet ja tehneet itse huonekaluja, Mervi Säynätmäki kertoo.
Pihapiirin pihatupa on 1950-luvulta, aikoinaan siinä asuivat talon karjakko ja hänen miehensä, joka myös oli tilalla töissä.
– Toivottavasti tilalla asuu joku meidän jälkeemmekin, mutta ei hänen tarvitse meidän sukua olla; tässä ei ole mitään ”sukutilarasitetta”, Mervi Säynätmäki toteaa.
Tiina Lamminaho
11.03.2024 | Tilaajille, Uurainen
Tiina Löytömäki on Toiminut Uuraisten kunnan teknisenä johtajana puolitoista kuukautta ja moni asia on tullut jo tutuksi.
Löytömäki tuli Uuraisille Multialta, eli pienemmästä kuntaorganisaatiosta, tämä on aika harvinaista, sillä useammin Uuraisille siirrytään isommasta kunnasta tai yksityiseltä sektorilta.
– Se on tuntunut mukavalta, että täällä on useampi työntekijä jakamassa vastuuta. Itselle se on pikkuisen oppimisen paikka, että osaan olla työntämättä näppejäni ihan joka asiaan ja että minulla on lupa delegoida. Sen olen myös ehtinyt huomaamaan, että täällä on ihan mahtava yhteishenki työkavereiden kesken, Löytömäki kertoo.
Vaikka hän ei Multiaa kauempaa tullut, niin tuttuja Uuraisten kunnanvirastolla ei ollut kuin Ympäristösihteeri ja vesihuoltoasiantuntija Marianne Ojanperä ja Juha Valkama. Edeltäjä Janne Koskenkorva siirtyi toisiin tehtäviin jo viime vuoden puolella, mutta on auttanut seuraajaansa ottamaan toimen haltuun.
– Se, että tuttuja ei ennestään ollut on aika yllättävääkin, sillä Multia ja Uurainen, sekä Petäjävesi tekevät aika paljon yhteistyötä nimenomaan teknisellä puolella, ne ovat kohtuullisen tasavertaisia kumppaneita, vaikka Multia selkeästi pienempi onkin. Minusta yhteistyö on tosi hyvä asia, varsinkin jos se toteutetaan niin, ettei yksittäinen henkilö kuormitu liikaa, Löytömäki sanoo.
Uuraisilla tehdään paljon yhteistyötä myös Saarijärven kanssa, Multialla ja Petäjävedellä taas Keuruun.
Karstulassa syntyneelle ja kasvaneelle Tiina Löytömäelle ei ammatinvalinta ollut nuorena mitenkään itsestäänselvyys, vaan oma polku löytyi vasta lukion välivuoden jälkeen.
– Sen tiesin, että hoitajaksi minusta ei ole. Karstulan iso yritys on Honkarakenne ja hirsirakentaminen alkoi kiinnostamaan minuakin. Seinäjoen ammattikorkeakoulussa opiskelin rakennusinsinööriksi ja sen jälkeen pääsin suunnittelutoimistoon suoraan töihin. Perheellistyttyäni olin pitkään kahden ipanan kanssa kotona ja sitten menin vähäksi aikaa rakennustyömaalle ja sitten tulinkin valituksi Multialle kunnaninsinööriksi, myöhemmin tehtävä muutettiin tekniseksi johtajaksi. Multian 12 vuoteen mahtui myös kipeitä päätöksiä, esimerkiksi kahden koulun purkupäätökset olivat sellaisia. Välillä niitä vain joutuu tekemään, mutta pääosin Multialla vallitsi tekemisen meininki, hän miettii.
Vaihtelu ja uusien haasteiden hakeminen sai nykyään Pylkönmäellä asuvan Löytömäen hakemaan Uuraisille.
Juuri nyt tekninen johtaja valmistelee aurausten kilpailutuksia ja ensimmäisen teknisen lautakunnan pykälänkin hän päässyt tekemään. Uuraisilla eletään investointien suhteen melko rauhallista vuotta ja suurimmat panostukset tehdään vesilaitoksen saneerauksiin. Ne ovat tärkeitä ja välttämättömiä, vaikka eivät olekaan joka kuntalaiselle näkyviä kohteita. Kuntakeskuksessa remontoidaan parhaillaan Selma-tilaa Uuraspostille ja muutenkin monipuolisempaan ja ympärivuotiseen käyttöön. Lisäksi talousarviossa on varattu 100 000 euroa rantapuisto-hankkeelle Kuukantien varteen Uuraskoto-kerrostalon viereen. Myös leikkipuistoja kunnostetaan yksi kerrallaan, uusitaan lukostoja ja kunnostetaan asemakaavateitä varsinkin Hirvaskankaan suunnalla. Myös Saarijärventien katuvalaistus ulotetaan uudelle Keskisenraitille saakka.
Ensi viikonloppuna Tiina Löytömäki pääsee ensimmäistä kertaa oikein kunnolla edustamaan Uuraista, kun Rakennusmessut pidetään Paviljongissa. Jo etukäteen Uuraisten kunta on saanut mukavasti julkisuutta kun on kerrottu, kuinka huutokauppakeisari Aki Palsanmäki myy huutokaupalla uuden Sarkolan alueen omarantaisia tontteja keskustan tuntumasta Akko-järven rannalta.
– Uuraisilla on tehty hyvää työtä asuintonttien kaavoituksen suhteen, seuraavaksi voisi miettiä vaikka yritys- ja teollisuustonttien tilannetta, Tiina Löytömäki päättää.
Hanna Lahtinen
11.03.2024 | Alueelta, Tilaajille
Omat työntekijät halutaan pitää lähikirkkoalueella.
Neljän naapuriseurakunnan mahdollista liittämistä Jyväskylän seurakuntaan esiteltiin seurakuntalaisten kuulemistilaisuudessa Korpilahden seurakuntatalossa sunnuntaina.
– Liitos ei toisi oikeastaan mitään muutoksia Korpilahden lähikirkkoalueelle; Korpilahden lähikirkkoalue säilyisi edelleen osana Jyväskylän seurakunnan läntistä aluetta, ja täällä pysyisivät entiset työntekijät, asiaa esitellyt läntisen alueen johtava pappi Kirsi Pohjola Jyväskylän seurakunnasta totesi.
Mikäli liitos toteutettaisiin tuomiokapitulin aloitteen ja selvitysmiehen esityksen mukaisesti, Petäjäveden seurakunta liitettäisiin Jyväskylän seurakunnan pohjoiseen alueeseen ja Toivakan, Hankasalmen ja Joutsan seurakunnat Jyväskylän seurakunnan itäiseen alueeseen. Luhanka on tällä hetkellä Joutsan seurakunnan kappeliseurakunta, maantieteellisten ja toiminnallisten syiden takia harkitaan Luhangan liittämistä Jyväskylän seurakunnan läntiseen alueeseen, vaikka muu osa Joutsan seurakuntaa liitettäisiin itäiseen alueeseen. Jyväskylän seurakunnan läntiseen alueeseen kuuluvat tällä hetkellä Korpilahden lähikirkkoalueen lisäksi Keltinmäen, Kortepohjan, Keljonkankaan ja Säynätsalon lähikirkkoalueet.
– Tällä hetkellä läntinen alue on pinta-alaltaan Jyväskylän seurakunnan alueista suurin. Jos liitos tapahtuu nyt kaavaillun mukaisesti, itäisestä alueesta tulee pinta-alaltaan suurin, Kirsi Pohjola toteaa.
– Läntisellä alueella on tällä hetkellä nelisenkymmentä työntekijää. Tiedossa ei ole työntekijöiden määrän lisäystä, vaikka Luhanka liitettäisiin läntiseen alueeseen, mutta resurssijakoperusteita ollaan kokonaisuudessaan uudistamassa. Sitä kautta on mahdollista, että läntiselle alueelle tulee lisää työntekijöitäkin, Pohjola kertoo ja toteaa, että jos Luhanka liitettäisiin läntiseen alueeseen, luultavasti Korpilahden lähikirkkoalueen työntekijät hoitaisivat myös Luhangan aluetta.
– Toki myös muut läntisen alueen työntekijät kävisivät varmasti Luhangassakin, Pohjola sanoo.
Omien työntekijöiden pysyvyys herätti keskustelua kuulemistilaisuudessa.
– Jos alue vielä suurenee, paljonkohan työntekijöiltä menee aikaa auton ratissa, Raija Ikonen mietti ja totesi kuulleensa, ettei nytkään Korpilahdella aina saa esimerkiksi hautajaisiin oman alueen tuttua pappia tai kanttoria. Myös kanttori Tiina Laiho kertoi huomanneensa, että nykyisin kanttorit kiertävät entistä enemmän eri lähikirkkoalueilla. Sekä Ikonen että Laiho sanovat seurakuntalaisten kuitenkin kaipaavan omia, tuttuja työntekijöitä.
– Minäkin olen kuullut seurakuntalaisten kyselevän, missä omat työntekijät ovat, jos tilaisuuksissa on ollut paikalla vain muita läntisen alueen työntekijöitä, Eeva Nyberg totesi ja painotti, että olisi todella tärkeää, että lähikirkkoalueella tiedettäisiin, kuka on esimerkiksi oma nuorisotyöntekijä tai oma diakoniatyöntekijä.
Korpilahden lähikirkkoalueen vastuupappi Antti Koivisto sanoi tunnistavansa haasteen.
– Jumalanpalveluksistahan suurimman osan pitävät lähikirkkoalueen omat papit, mutta toimituksissa täällä käy pappeja muiltakin lähikirkkoalueilta. Työ on hallinnollisesti helpompaa jakaa siten, mutta kyllä minusta olisi itsestänikin mielekkäämpää kastaa ja siunata hautaan täällä tuttujen keskellä kuin muilla lähikirkkoalueilla. Sitä pitäisi kehittää, että työntekijöiden resurssia kohdennettaisiin paremmin omalle alueelle, Antti Koivisto sanoi.
– Myös vapaaehtoisten roolia pitäisi miettiä. Luhanka voisi olla eräänlainen pilottialue, jossa voitaisiin miettiä, paljonko vastuuta voitaisiin antaa vapaaehtoisille, Koivisto lisäsi.
Antti Koiviston mukaan liitoksen olisi tarkoitus olla vain hallinnollinen.
– Parasta olisi, ettei se juuri näkyisi seurakuntalaisille, vaan jokaisen liittyvän seurakunnan identiteetti säilyisi, Koivisto totesi.
Korpilahdella seurakuntapastorin sijaisena helmikuun alusta lähtien ollut Jaana Pietiläinen totesi, että Korpilahden seurakunta on säilyttänyt oman identiteettinsä, vaikka onkin ollut osa Jyväskylän seurakuntaa jo kauan.
– Ja se jopa tarttuu. Kun minulle todettiin, että olet töissä Jyväskylässä, korjasin heti, että en, vaan Korpilahdella, Pietiläinen naurahti ja kehui, että Korpilahdella on hyvällä tavalla vahva identiteetti.
– Täällä identiteetti ei nouse siitä, että moitittaisiin toisia, vaan täällä tuodaan esille omia vahvuuksia, Pietiläinen sanoi.
Markku Lahden mukaan sillä on iso merkitys, miten liitosasia liittyville seurakunnille esitetään.
– Se on iso muutos, kun ’ikiaikaiset’ seurakunnat häviävät. Jyväskylän seurakunnan ei pidä mennä isännöimään, Lahti totesi ja ihmetteli myös Muuramen seurakunnan jättämistä ulos seurakuntajakouudistusaloitteesta.
– Pienet seurakunnat tarvitsevat leveämpiä hartioita. Muuramen seurakunnalla on talous kunnossa, pitäisihän sen kristillisen näkemyksen mukaan olla auttamassa. Ja jäähän Muurame kokonaan Jyväskylän seurakunnan sisälle, Lahti sanoi.
Seurakuntajaon tarkastelua pyysivät alun perin Joutsan ja Toivakan seurakunnat. Mukana selvityksessä olivat Toivakan ja Joutsan seurakuntien lisäksi Jyväskylän, Muuramen, Petäjäveden, Hankasalmen ja Uuraisten seurakunnat. Selvitysmies esitti Jyväskylän, Petäjäveden, Joutsan ja Toivakan seurakuntien yhdistämistä, Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli liitti aloitteeseensa vielä Hankasalmen seurakunnan. Muuramen ja Uuraisten seurakunnat jätettiin tässä vaiheessa liitosaloitteen ulkopuolelle.
– Työntekijät pienissä seurakunnissa ovat toivoneet liitosta, Antti Koivisto kertoi ja totesi, että pienissä seurakunnissa työntekijät ovat ylikuormitettuja.
– Korpilahdella ainakin isommat hartiat ovat näkyneet. Meillä on rakennettu uusi seurakuntatalo ja kirkko on remontoitu, en usko, että niitä olisi saatu, jos olisimme jatkaneet omana seurakuntana, Koivisto toteaa.
Tuomiokapitulin aloitteen mukaan Joutsan, Toivakan, Hankasalmen ja Petäjäveden seurakunnat lakkautetaan 31.12.2024 ja liitetään Jyväskylän seurakuntaan 1.1.2025 lukien. Viranhaltijat ja työntekijät siirretään laajenevan Jyväskylän seurakunnan virkoihin tai työsuhteisiin ja myös liittyvien seurakuntien omaisuus sekä velat siirtyvät Jyväskylän seurakunnalle. Kaikissa liittyvissä seurakunnissa on tällä hetkellä korkeampi kirkollisveroprosentti kuin Jyväskylän seurakunnassa, liittyvien seurakuntien yhteenlaskettu jäsenmäärä on noin 11 000, Jyväskylän seurakunnassa jäseniä on noin 92 000.
Lopullisen päätöksen seurakuntajaosta tekee kirkolliskokous vielä ennen juhannusta. Jyväskylän seurakunta antaa lausuntonsa tuomiokapitulille huhtikuun puoliväliin mennessä, seurakuntalaiset voivat antaa palautetta Jyväskylän seurakunnalle 21.3. mennessä, ohjeet löytyvät seurakunnan nettisivuilta.
Tiina Lamminaho
