09.04.2024 | Tilaajille, Uurainen
Eläkeliiton Uuraisten yhdistys vietti railakkaita viisikymppisiä Uuraisten seurakuntakodilla maaliskuussa.
– Sanotaan, että yhdistyksen tärkein tehtävä on edunvalvonta. Ei ole, se on yhteisöllisyyden ylläpito ja ihan silkka hauskanpito, jyrähti puheenjohtaja Simo Koskinen, mutta myönsi, että kun epäkohtiin pitää tarttua, niin siinä ei epäröidä. Julkilausumat ovat tärkeitä, mutta Uuraisilla on totuttu toimimaan, vaikkapa keräämällä nimiä S-Marketin puolesta. Piirin tervehdyksen toi varapuheenjohtaja Jukka Hiltunen.
Kolme pastoriakin, Antti Toivio, Hannu Koskinen ja Heikki Tukiainen olivat pistäneet viihdevaihteen silmään ja Meksikon pikajunan sävelin lauloivat osuvasti Eläkeliiton vuosittaisesta sokkomatkasta. Musiikkia tarjoili myös Konginkankaan Rengit. Välillä hiljennyttiin kuulemaan Sirkka Salmisen ja Anita Vääräsen lausuntaa.
Lopuksi esitettiin näytelmä Paluu tulevaisuuteen, jonka juontaja-käsikirjoittaja Tellervo Lehtoranta vakuutti olevan ihan täyttä hömppää. Vaan paljon ei hömpän pintaa tarvinnut raaputtaa, että vakava sanoma toisen ihmisen kohtaamisesta löytyi sieltäkin.
Teivaalan tuvan Marja Piesala ja Pirjo Heinäaho olivat valmistaneet herkullisen keittoaterian täytekakkukahveineen.
Juhlassa hopeisen ansiomerkin saivat Matti Alapiha, Pirkko Hakkarainen, Seija Hartikka, Matti Heinonen, Mirja Hiekkanen, Simo Koskinen, Marja-Leena Liukkonen, Reijo Länkinen, Impi Niininen, Jalo Paanala, Aino Paananen, Esko Palonen, Liisa Riihimäki, Tapio Stenman ja Ritva Uuttera. Standaareilla muistettiin Marjatta Johanssonia, Eine Puurusta, Simo Koskista ja Tellervo Lehtorantaa.
Hanna Lahtinen
Eläkeliitto on sallittu piriste
Tellervo Lehtoranta oli laatinut Eläkeliiton Uuraisten yhdistyksen historiikin, jonka Seija Hartikka juhlassa luki. Ohessa tiivistelmä historiikista:
Perustavan kokouksen 50 vuotta sitten järjesti Alapihan Eemeli pankin kerhohuoneeseen ja sinne hän ajaa päräytti Kelloperältä mopolla. Liitosta tuli mukaan Eetu Jormalainen ja johtokuntaan valittiin Enni Silvoranta, Jukka Flyktman, Toivo Savolainen, Tyyne Kässi, Dagmar Pihl, Aatu Mecklin, Väinö Riihimäki ja Lahja Mattila. Kukaan heistä ei ole enää elossa, mutta tilintarkastajaksi valittu Veikko Muhos ja varamiehiksi valitut Salme Puttonen ja Mirja Hiekkanen ovat. Salme ja Mirja ovat tietenkin nyt jäseniä. Koskisen Matti Kotaperältä valittiin puheenjohtajaksi. Hän viihtyikin tehtävässä kauan, samoin kuin hänen poikansa Simo, nykyinen puheenjohtaja, ja kohta sieltä on Simon pojan Juhanin vuoro astua remmiin.
Matti Koskinen oli niin innostunut, että perusti Kotaperälle alaosaston. Toinen sellainen perustettiin Kangashäkkiin, jossa sitä johti Aili Mattila.
Kotaperän ala-osaston pöytäkirjatkin ovat tallella. Kuulkaas nyt tätäkin pykälää: ”Kahvittelun jälkeen aloitimme kerhon laululla. Sitten Bertta luki kirjaa Ihmisen ekolokia, aiheesta, että ihmisen olisi seurattava luonnon ekolokiaa paremmin kuin teknolokiaa. Lopuksi keskusteltiin kummassa oli syy syntiinlankeemuksessa, Eevan ja Aatamin vai käärmeen. Alpo Hannunen sanoi että ihmisten, mihin me kaikki yhtyimme.”
Matti Koskisen jälkeen Eero Havumäki oli puheenjohtajana vuoden, sitten alkoi Irma Siipolan 11-vuotinen kausi. Irma johti kerhot ja matkat ja lausui runot ja kulki kylät ja keräsi rahaa Lehmirannan rakentamiseksi. 1997 valittiin puheenjohtajaksi Aarne Lehtoranta kuusivuotiskaudeksi ja häntä seurasi Tellervo Lehtoranta ja sitten Simo Koskinen, jonka yli kaikkien rajojen kestänyt kausi päättyy vuodenvaihteessa.
Sihteeritkin olivat pitkäaikaisia. Toivo Savolainen aloitti ja häntä seurasivat Signe Lappi, Olavi Vääräsmäki, Eero Havumäki, Irja Salminen, Toini Paanala, Anneli Bärlund, Liisa Kivelä, Aarne Lehtoranta ja Tellervo Lehtoranta.
Retkiä on yhdistyksessä tehty satoja. On käyty pohjoismaat ja leningradit ja koluttu Suomi ristiin rastiin monta kertaa joskus kahdellakin linja-autolla. On käyty naapuriyhdistyksissä, pilkkikisoissa, tietoyhteiskuntatoiminnan koulutuksessa, kesäpäivillä, kirkkopyhässä, Lehmirannassa ja Ahvenanmaalla.
On järjestetty valtakunnalliset rantaongintakisat ja kalailtamat näytelmineen, tanssittu Martin Kievarissa, käyty teatterissa, saatu toiminnasta juttuja lehtiin, kerätty uusia jäseniä, hankittu ilmoituksia ja kirjoitettu juttuja joululehteen ja vaikka mitä. Ihan hengästyttää ajatellakin.
Naurettu on ihan katketakseen monissa iltamissa ja iloisissa iltapäivissä, joita yhdistys järjesti. Hintikan Pentti ja Sylvi ne olivat näytelmäporukan vetäjiä ja rengit ja piiat ja isännät ja emännät sanailivat sketseissä. Oli laulukuoro Mantat, joka heläytti laulut monissa kunnan juhlissa ja vierailuja naapuriyhdistyksiin oli mukava tehdä ohjelman kanssa ja sitten tietysti kerho, jossa tavataan asian merkeissä ja opitaan uuttakin. Ja kerhossakin nauretaan.
Eikä me olla sitä edunvalvontaakaan unohdettu. Vihdoin viimein saatiin vanhusneuvostokin, ihan viimeisenä Keski-Suomessa, mutta saatiin kuitenkin. Siellä ne meidänkin yhdistyksen edustajat asioita ajavat eteenpäin.
Monille yhdistyksen jäsenelle Eläkeliitto ja sen kerhot ovat olleet elämän piristystä. Jos joltakin kerhopäivä säästää lääkärimatkan, emme ole turhaan toimineet. Elämme yhteistä elämää me uuraislaiset, toisiamme tukien ja virkistystä tarjoten.
04.04.2024 | Tilaajille
– Monesti ikääntyneet miettivät, onko sillä oikeasti väliä, syönkö hyvin, mutta kyllä sillä on. Kun syö hyvin, saa energiaa ja vireystila ja mielialakin kohoavat. Myös sairauksista toipuu nopeammin, kun on hyvä ravitsemustila, eikä esimerkiksi flunssa pitkity, Keski-Suomen hyvinvointialueen ravitsemusterapeutti Eeva Nykänen toteaa.
Nykäsen mukaan ikääntyvien kannattaa huolehtia ruokailustaan. Ruokailukertoja pitäisi olla viidestä seitsemään päivässä, eikä yöpaasto saisi olla yhtätoista tuntia pidempi.
– Jos iltapalan ja aamupalan väliin jää kovin pitkä aika, alkaa elimistö käyttää meidän omia proteiinejamme, eli lihasmassa alkaa hävitä, Nykänen kertoo.
Ruokailusta huolehtimiseen kuuluu myös ruoanlaitto- ja leipomistaitojen ylläpitäminen.
– Itse tehty ruoka on parasta. Oppia uusienkin ruokalajien tekemiseen voi hakea vaikkapa Marttojen kokkikursseilta. Uusia tuotteitakin kannattaa kokeilla ja etsiä vaikkapa maitohyllystä itselleen entuudestaan tuntemattomia tuotteita proteiinin lähteiksi, Nykänen sanoo.
– Ruokaseura on ravintoa myös mielelle, eli kannattaa syödä seurassa aina kuin se on mahdollista. Kannattaa vaikka keksiä kissanristiäisiä, tai käydä vuoroin vieraissa syömässä.
Nykänen muistuttaa myös, että kiellettyjä ruokia ei ole.
– On vain ruokia, joita syödään useammin ja ruokia, joita syödään harvemmin ja vähemmän. Ne ruokapyramidin huipulla olevat sattumat ovat niitä herkkuja, joita syödään silloin tällöin, ja ruokapyramidin pohjalla olevia kasviksia, marjoja ja hedelmiä syödään joka päivä. Se, miten paljon syödään mitäkin, määrittää ruokavalion terveellisyyden, Nykänen opastaa.
Ikääntyneiden lautasmalli poikkeaa hieman työikäisten lautasmallista; ikääntyneillä lautanen jaetaan kolmeen osaan, joista yksi osa täytetään kasviksilla, yksi osa hiilihydraatin lähteellä ja yksi osa proteiinipitoisella ruoalla.
– Ikääntyneet tarvitsevat proteiinia hieman enemmän kuin nuoremmat. Proteiinia pitäisi saada päivän aikana 1,2 – 1,4 grammaa omaa painokiloa kohti, eli 70 kiloa painavan pitäisi saada proteiinia 84 – 98 grammaa päivässä. Jokaisella aterialla ja välipalalla pitäisi olla jokin proteiinin lähde, Nykänen kertoo ja luettelee hyviksi proteiinin lähteiksi kalan, kananmunan, broilerin, lihan, herneet, pavut, linssit ja maitovalmisteet.
– Myös täysjyväviljasta saa proteiinia, yksi viipale leipää sisältää kahdesta kolmeen grammaa proteiinia ja puurolautasellinen kolmesta viiteen grammaa. Välillä voi vaikkapa keittää puuron maitoon, tai syödä puuron lisukkeena rahkaa tai raejuustoa, niin saa vielä enemmän proteiinia, Nykänen sanoo.
– Laktoosittomat maitovalmisteet sisältävät proteiinia yhtä paljon kuin laktoosia sisältävät maitovalmisteet, myös soijajuomissa on proteiinia yhtä paljon kuin maidossa. Kaurajuomissa sen sijaan proteiinia on vähemmän.
Ravinnosta saatavan rasvan laatu on Nykäsen mukaan tärkeää paitsi sydämen ja verisuonten terveyden, myös luuston ja lihasmassan säilymisen sekä aivoterveyden ja muistin takia. Hyvää, pehmeää rasvaa saa esimerkiksi kasvisrasvalevitteistä, kasviöljyistä, pähkinöistä ja kalasta.
Riittävä kuidun saanti ehkäisee ummetusta. Ruoan kuitu vaikuttaa suotuisasti myös suoliston mikrobistoon ja auttaa pitämään veren sokeri- ja rasva-arvot normaaleina.
– Hyvä kuidun lähde on täysjyvävilja. Siinä on lisäksi sinkkiä, magnesiumia, B-ryhmän vitamiineja sekä rautaa, Nykänen kertoo.
– Kasviksia, hedelmiä ja marjoja joutuisimme syömään kilokaupalla, jos haluaisimme saada riittävästi kuitua pelkästään niistä, mutta ne täydentävät kuidun saantia hyvin. Myös kypsennetyistä kasviksista saa kuitua, kuidulle ei käy kuinkaan kypsennettäessä.
Kasviksia, marjoja ja hedelmiä pitäisi Nykäsen mukaan syödä viisi tai kuusi kourallista päivässä.
– Esimerkiksi smoothiet ovat loistavia. Kasviksia voi syödä myös kasvissosekeittona tai pataruoissa, Nykänen vinkkaa.
– C-vitamiini on huonosti säilyvää, eli pakastaminen ja kypsentäminen vähentävät C-vitamiinia. Siksi on tärkeää syödä myös tuoreita kasviksia ja hedelmiä. Ravintolisistä D-vitamiinia kannattaa käyttää, 10 – 20 mikrogramman annos vuorokaudessa on turvallinen. B-ryhmän vitamiinit ravintolisinä ovat yleensä niin vahvoja, ettei niitä pidä käyttää jatkuvasti, vaan ainoastaan kuuriluonteisesti korjaamaan puutostilaa. Jatkuvasti käytettynä niillä voi olla haitallisiakin vaikutuksia. Monivitamiinivalmisteen voi ottaa käyttöön, jos ruokahalu on välillä huono.
Laihduttamaan Nykänen ei ikäihmisiä patistele, päinvastoin.
– Pieni pyöreys ei ole terveysriski. Haitallisinta on, jos paino sahaa edes takaisin, painon pudotessa menetetään aina myös lihaksia. Ikääntynyt ei saa pudottaa painoa niin, ettei siihen liity liikkumista. Ilman liikuntaa lihasmassa häviää, Nykänen sanoo.
Lisää tietoa ikääntyneiden ravitsemuksesta löytyy netistä, muun muassa ruokaviraston ja Keski-Suomen hyvinvointialueiden sivuilta.
Tiina Lamminaho
03.04.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Vantaalla tiistaina tapahtunut kouluampuminen on järkyttänyt suomalaisia kouluyhteisöjä kuin myös muita ihmisiä. Yhtenäiskoulun rehtori Satu Lahti kertoo, etteivät Korpilahden yhtenäiskoulun oppilaat ole tuoneet esiin erityisiä turvallisuushuolia omaa kouluaan koskien.
– Lähtökohtaisesti luottamus oman koulun turvallisuuteen tuntuu edelleen vahvalta ja sitä koetetaan toki tukea edelleen pitämällä yllä mahdollisimman tavallista ja tuttua arkea.
-Kyllähän tuo eilinen uutinen taas pysäytti. Vaikka tapahtunut onkin meistä katsottuna etäällä, niin koulut ovat Suomessa kaikkiaan kovin samanlaisia ja muodostavat yhteisen yhteisön. Ihmiset eri kouluista ovat tuttuja toisilleen eri verkostoista ja yhteenkuuluvuuden tunne on suuri. Yhteen yksikköön tullut suru on sillä tapaa meille yhteinen. Olen miettinyt sitä, mitä kaikkea näiden uutisotsikoiden takana voi olla, mitä kaikkea me voisimme enemmän ja toisella tapaa tehdä, jotta tällainen ei enää missään eikä milloinkaan toistuisi, Lahti toteaa.
Jyväskylän kouluissa on tarkat suunnitelmat poikkeustilanteiden varalle ja ne ovat osin salaisia. Koulut varautuvat poikkeaviin oloihin koulukohtaisten suunnitelmien avulla.
-Koulun koko henkilökunta käy läpi vuosittain, ennen lukuvuoden alkua, turvallisuusasioista vastaavan apulaisjohtaja Matti Lehtimäen johdolla turvallisuusinfon ja turvallisuuskävelyn. Turvallisuuskävely toteutetaan heti lukuvuoden alussa myös oppilaiden kanssa. Näissä infoissa ja kävelyissä käydään jo paljon perusasioita yleisistä fyysiseen turvallisuuteen liittyvistä seikoista. Erilliset harjoitukset poikkeustilanteisiin, niin sisälle suojautuminen kuin kiinteistöstä poistuminen, on tehty pääsääntöisesti koko koulussa myös aina lukuvuosittain. Vaihtelua ajankohdassa on ollut, jotta tilanteita voidaan kokeilla ennalta varoittamatta myös eri olosuhteissa. Viime vuosina koululla on tapahtunut myös yksittäisiä palohälytyksiä, jotka ovat olleet sinänsä aiheettomia, mutta toimineet toki myös sitten hyvänä poistumisharjoituksena. Niistäkin olemme kokemusta ja tietoa hyvin saaneet suunnitelmien kehittämiseen.
Harjoitusten jälkeen niistä on tehty arvio.
-Arvioissa on muun muassa käyty läpi yleisen onnistumisen lisäksi poistumiseen tai suojautumiseen käytetty aika, oppilaiden siirtymisen reitit, henkilökunnan toiminta ja kuulutusten toimivuus. Koulun oman arvioinnin lisäksi Keski-Suomen pelastuslaitos arvioi turvallisuuskulttuuriamme vuosittain. Viimeisin raportti on maaliskuulta. Senkin mukaan koulumme turvallisuuskulttuuri näyttäytyy kehittyneeltä ja henkilökunta sen ylläpitämiseen motivoituneelta ja tämän pelastuslaitoksen näkemyksen voin hyvin kyllä itsekin rehtorina allekirjoittaa.
Korpilahden yhtenäiskoululla Vantaan tapahtumat tulivat oppilaille tietoon tiistaina tipoittain, kun uutiset alkoivat levitä.
-Oppilaat myös kertoivat asiasta toisilleen. Henkilökunnalle tapahtuneesta kerrottiin aamupäivällä yhteisellä viestillä, jossa myös ohjeistettiin huomioimaan tapahtunut ja olemaan valmiina keskustelemaan oppilaiden kanssa, jos lapset ja nuoret niin toivovat.
Tänään keskiviikkona koulut osallistuvat valtakunnalliseen suruliputukseen.
-Oppilaille pidettiin aamupäivällä yhteinen Teams-tuokio, jossa muistutettiin vielä siitä, että monenlaiset ajatukset ovat nyt mahdollisia ja sallittuja. Ja että näinä aikoina on erityisen tärkeää, että jokainen huomaisimme apua kaipaavat ja tukea tarvitsevat. Koulun aikuiset ovat jutelleet asiasta oppilaiden kanssa aina silloin, kun oppilaat ovat asiaa esille nostaneet. Ikätason mukaisesti asiaa on käsitelty luokissa vähän eri tavoin ja eri näkökulmista.
Opettajien ja ohjaajien lisäksi koululla on apuna oppilashuollon henkilöstö. Lisäksi koteihin on lähetetty tiistaina 2.4.2024 kaupungilta tullut Wilma-viesti, jossa myös kootusti tietoa erilaisista tukea tarjoavista tahoista.
Jyväskylän kaupunki tiedottaa, että Jyväskylän kaupungin nuorisopalveluiden nuorisotyöntekijät ovat nuorten tukena ja kuulevina korvina, mikäli tapahtumat painavat mieltä.
Nuoret voivat mennä halutessaan nuorisotiloille juttelemaan nuorisonohjaajien kanssa. Tiloilla ovat avoimet ovet pääsääntöisesti arki-iltaisin klo 20 asti.
Nuorisotilojen yhteystiedot ja aukioloajat osoitteessa https://www.jyvaskyla.fi/nuoriso/toiminta/toiminta-nuorisotiloilla
Nuorisotyöntekijät päivystävät myös verkossa. Nuorisopalveluiden Discord-kanava on avoinna ma-to 16–20. Discord-kanava osoitteessa https://discord.gg/3fHFKtj
Lisäksi koulunuorisonohjaajat, erityisnuorisotyöntekijät ja etsivä nuorisotyö ovat nuorten tukena tavalliseen tapaan.
Maarit Nurminen
27.03.2024 | Tilaajille, Toivakka
Sukupolvet kohtasivat Leppäveden rannalla Toivakan venesatamassa, kun Eläkeliiton Toivakan yhdistys järjesti Kaverin kanssa kalaan pilkkitapahtuman eläkeläisille ja koulukeskuksen 6. luokkalaisille. Eläkeliiton Toivakan yhdistyksen liikuntavastaava Esko Eko Hietanen organisoi kaveripilkkitapahtuman.
– Kaveripilkin tarkoitus on saada nuoret ja ikääntyvät kyläläiset yhteisen harrastuksen äärelle. Samalla tapahtuma antaa monille nuorille ehkä uuden harrastuksen kalastuksen parissa, totesi Hietanen.
Kuudesluokkalaisista ja samalla koko porukasta pisimmän saaliskalajonon mittautti Joonatan Manninen. Palkinnoksi tuli komea kalapuukko. Kalansaaliiden mittaustyön suoritti Esko ”Eko” Hietanen.
Suurimman kalan pilkki Olli Syvälä. Siitä hän sai palkinnoksi pilkkisetin.
Pilkkitapahtumaan saapui yhdistyksen tiedotuksesta vastaavan Leena Parkkisen laskennan mukaan 24 akuista ja 37 nuorta osallistujaa. Yhdistyksen puheenjohtaja Markku Kauppinen toivotti kuudesluokkalaiset mukaan yhteiseen tapaamiseen pilkkimisen merkeissä. Kutsuttuna osallistujana oli myös Toivakan K-market Perälän kauppias Kerttu Vesterinen.
– Ihanaa yhteisöllisyyttä, kun eläkeläiset ja kuutosluokkalaiset kohtasivat yhdessä pilkkitapahtumassa venerannassamme. Mekin Perälän väkenä pääsimme mukaan ja tuotiin kaikille 70 osallistujalle makkarat lisukkeineen, kertoi Vesterinen.
Grillimakkaran paistossa ahkeroivat Leena Parkkinen ja Elina Puttonen.
Kutsuvieraana paikalla oli Suomen Vapaa-ajan kalastajain keskusjärjestöstä Eero Hiekkataipale. Hän toimii järjestössä kalastusohjaajana työalueenaan Keski-Suomi.
– Järjestönä edistämme käytännön kalastusasioita ja seuraamme kalastusalaa, sekä olemme mukana valtakunnan tasolla. Samalla edustamme Suomea myös valtakunnallisella foorumilla. Tavoitteenamme on myös matalalla kynnyksellä luoda mahdollisuuksia kalastukseen osallistumiseen. Jäsenet ovat meille tärkeitä ja jäsenmaksumme maksamalla saa myös mainion Vapaa-ajan Kalastaja -lehden, kertoi Hiekkataipale.
Päivän aikana nähtiin kärsivällistä ja innokasta pilkkimistä. Osallistujat antoivat suuret kiitokset tapahtuman järjestäjille ja vapaaehtoistyötä tehneille. Kunnan puolesta paikalla oli viestintä- ja markkinointisuunnittelija Susanna Liljander ja viime hetkillä mukaan ehtinyt kunnanjohtaja Touko Aalto. Eläkeliiton Toivakan yhdistys kiittää yhteistyökumppaneita joita olivat ja K-Market Perälä, Lions Club Toivakka, LähiTapiola, MH-Betoni Oy, Sora-Manninen Oy, Sale, Kärkkäinen sekä Toivakan Apteekki.
Veikko Ripatti
26.03.2024 | Tilaajille, Toivakka
Sankari, Sairasta elämää, Kipua ja Syöpä. Nämä neljä kappaletta löytyvät Palejackin eli Mikko Paljakan muutama viikko sitten julkaistulta EP:ltä. Jo kappaleiden nimistä voi päätellä, nyt ei luritella lemmestä tai pelailla kielikuvilla. Biisit ovat suoraa tykitystä elämän kipukohdista, joita Mikon tähänastiseen elämään on mahtunut paljon. Silti kokonaisuus ei ole synkkä, vaan enempi, että näillä mennään. Sekin tulee ilmi, että kokonaisuus olisi paljon haastavampi klaarattavaksi ilman uskoa.
Itsensä likoon laittaminen näinkin henkilökohtaisten biisien muodossa on aika rohkea teko ja siitä Mikko on saanut myönteistä palautetta. Osittain biisien teko on hänelle myös terapiaa ja asioiden läpikäymistä.
– Jos joku saa näistä rohkaisua omaan elämäänsä, niin jossain olen onnistunut, hän miettii. Palaute on ollut pääosin positiivista, tosin joku on toivonut myös iloisempia aiheita ja ehkä niitäkin on tulossa.
Nyt julkaistu EP on ensimmäinen Palejackin studiossa tehty julkaisu, mutta Youtubesta löytyy muitakin tuotoksia. Studio on jyväskyläläinen Poprock Musiikkitalo.
– Biisin teko monesti alkaa siitä, että otan kitaran käteen ja laitan nuotit ylös ja lähden kasvattamaan kappaletta. Näihinkin kappaleisiin tein kotona pohjat ja studiossa viilattiin tuote valmiiksi. Kiva olisi tehdä enemmänkin, mutta se vaatisi aikaa ja rahaa, hän kertoo.
Musiikki hiipi Mikon elämään pikkuhiljaa. Kouluikäisenä hän alkoi soittaa kitaraa, seuraava instrumentti oli rummut. Paljon äänimaailmaa syntyy myös tietokoneella.
Vaikka tämän levyn tyylilaji on rap, myöntää hän enempi olevansa rock- ja metallimiehiä. Kaikein mieluimmin hän soittaisi bändissä rumpuja, sillä eturivi ei ole hänelle luontevin paikka.
– Monissa rap-videoissa on aika paljon negatiivista energiaa, aseiden kanssa uhoamista ja jengikovistelua. Haluan näyttää erilaista esimerkkiä nuorisolle.
Kun Mikko Paljakka syntyi reilut 30 vuotta sitten, hänellä ei ollut ollenkaan peräaukkoa, mikä on hyvin harvinaista ja vaarallista. Ennen kuin asia korjattiin leikkauksella, hänellä oli avanne. Sairaala leikkaussaleineen on tullut hänelle hyvin tutuksi. Se mikä pärjäämistä eniten hankaloittaa ja aiheuttaa kipua on vaikea skolioosi, sen seurauksena keskivartalo jäi tavallista lyhyemmäksi ja sisäelimillä on liian vähän tilaa.
– Pyrin käyttämään hyvin vähän lääkkeitä, otan vain kun on pakko. Vaikka sairaudet ovat vieneet joskus myös mielen pohjamutiin, koskaan en ole ollut toivoton, hän sanoo.
Viimeisin isompi terveydellinen takaisku oli kivessyöpä, joka paljastui edellisvuoden syksyllä. Syövästä selvittiin leikkauksella.
Terve itsetunto ei kuitenkaan ole sairauksista tai pituudesta riippuvainen, vaikka sen rakentaminen ei aina ole helppoa. Mikko työskentelee nuorten parissa Toivakan kunnan nuoristilassa ja helluntaiseurakunnassa ja omalla esimerkillään näyttää, että erilaisuus voi olla myös voimavara.
– Nuoret on aika mutkattomasti kiinnostuneita ja kyselevät suoraan esimerkiksi, mikä selässäni on. Se on minusta hyvä, että rohkenee kysyä. Minä uskallan vastata. Olen kokenut myös kyräilevämpää epäluuloisuutta. Toimin myös valo- ja videokuvaajana ja joskus kuvauskeikalle mennessä, huomaan, että asiakas hämmentyy minut nähdessään ja ikään kuin etsii sitä ”oikeaa” kuvaajaa katseellaan. Mutta nykyään olen sinut asian kanssa, Mikko kertoo.
Myös matkailu on antanut Mikon elämään paljon sisältöä. Hän on ehtinyt reissata jo 25 maassa
– Toivakka on pieni paikkakunta ja vaikka minulla on täällä perhe, paljon hyviä ystäviä ja kotiseurakunta, niin välillä on päästävä ihan muualle, hän sanoo.
Pääsiäinen on ihan pian ja pääsiäiseen liitetään vahvasti myös kärsimys.
– Pääsiäisen sanoma on minulle tärkeä, mutta tarvitsen sitä muulloinkin kuin pääsiäisenä. Elämä on välillä taistelua sairauksien kanssa, mutta myös taistelua mielessäni, mille asioille annan vallan elämässäni. Itsekkyys, katkeruus, pahanpuhuminen, himot, ylpeys, kateus ja yli päätään synti jos saa valtaa elämässäni, niin pahasti menee pieleen. Rakennanko elämääni näille asioille? Kyllä sitä päivittäin on peiliin katsomisen paikka. Sairauksien taisteluissa monesti Jumala saa tilaa elämässäni, eikä näin ollen turhat asiat vaivaa minua. Nämä hetket voivat olla valtavan hienoja Mikko miettii.
– Pääsiäisessä kuljetaan pimeydestä valoon. Minäkin syntinen ja epäonnistunut ihminen saan tulla Jumalan eteen Kristuksen sovitustyön kautta. Ei minusta täydellistä tule tässä ajassa, mutta saan luottaa siihen että eräänä päivänä synti ja sairaudet ovat poissa. Hän on ylösnoussut!
Mikon elämään on jo ehtinyt mahtua hyvin paljon. Paljon on myös haaveita.
– Haaveilen, että voisin matkustella vielä paljon, haaveilen myös, että minulla olisi joskus vielä puoliso ja perhe. Siitäkin haaveilen ja siihen pyrin, että pystyisin tuomaan iloa muiden ihmisten elämään, että pystyisin välittämään ajatuksen, että aina on toivoa, Mikko päättää.
Hanna Lahtinen
22.03.2024 | Tilaajille, Toivakka, Uurainen
Yhdistystoiminta tarjoaa mielekästä tekemistä monen alan osaajille. Yksi tavallisimmista tehtävistä on puhvetin, kanttiinin, grillin tai jonkun muun tilapäisen ravitsemusliikkeen ylläpito.
Kun ollaan helposti pilaantuvien ruoka-aineiden kansa tekemisissä, tarvitaan hygieniapassi, jollaisia Suomessa on myönnetty 22 vuotta.
Nykyään hygieniapassi on osa yleissivistystä ja helpottaa työnhakua elintarvikealan lisäksi myös esimerkiksi hoito-, siivous-, ja kuljetusalalla. Hygieniapassitestin suorittamalla oppii turvallisia työskentelytapoja myös kotikeittiössä.
Toivakan 4H järjestää vuosittain hygieniapassikoulutuksia. Mukana on nuoria 4H-yrittäjiä, mutta myös vanhempia osallistujia, paikallisia ja kesäasukkaita. Toivakan kurssi testeineen on hyvin edullinen esimerkiksi Jyväskylän hintoihin verrattuna.
– Niin kauan kuin Riitta-Liisa Göös täältä Toivakasta pitää kurssit ja saamme Sivikseltä tukea, voimme pitää hintatason matalalla, voittoa yhdistys ei halua kerätä, vaan meille on tärkeää, että voimme tarjota tällaisen mahdollisuuden, toiminnanjohtaja Kirsi Ilmonen kertoo.
Nuoripari Julia Häkkinen ja Jimi Manni osallistuivat Toivakan hygieniapassikoulutukseen ja -testiin. Varsinkin Jimin mielestä testi oli helppo ja hän selvitti sen ilman yhtään virhettä. Hygieniapassi on heille tarpeen kesätyöpaikoissa Pandan tehtaanmyymälässä ja hoitokodissa.
Toinen tärkeä vapaaehtoistyön muoto on järjestyksenvalvonta.
Ylä-Kintauden kylätalolla pidettiin järjestyksenvalvojan jatkokurssi toissa lauantaina. Tämäkin kurssi oli varsin edullinen ja sen järjesti Keuruun kansalaisopisto. Osallistujia saapui lähes parikymmentä Petäjäveden lisäksi Laukaasta, Uuraisilta, Korpilahdelta, Multialta ja Jyväskylästä. Opettajana toimi alan konkari, pitkän uran poliisissa tehnyt Kari Rautava.
Koska kyse oli jatkokoulutuksesta, kurssilaisilla oli paljon kokemusta erilaisista tehtävistä järjestyksenvalvojina ja siitä seurasi, että kokemuksia vaihdettiin ja keskustelu kävi vilkkaana. Useimmat olivat valvoneet järjestystä erilaisissa yleisötilaisuuksissa, mutta paikalla oli myös ravintoloissa ja tanssipaikoilla ainakin puoliammattimaisesti toimivia. Koska oltiin Keski-Suomessa, myös rallien järjestyksenvalvonta oli useimmille tuttua.
– Itse mielelläni erottaisin ns. ammattijärkkärin ja esimerkiksi yhdistyksissä talkoilla toimivien järjestyksenvalvojien koulutuksen, niin paljon tehtävät poikkeavat toisistaan. Toistaiseksi kuitenkin kaikki käyvät saman koulutuksen, Rautava totesi.
Järjestyksenvalvojan pätevyys pitää uusia viiden vuoden välein ja olisi hyvä, että kortti ei ehdi vanhentua ennen kertauskurssia. Mikäli kortti ehtii vanheta, tarvitaan uusimiseen todistus alkuperäisestä peruskoulutuksesta. Aikaisemmin riitti, kun kortin uusi enintään kuusi kuukautta vanhenemisen jälkeen, mutta laki muuttui joitakin vuosia sitten. Erityisen tarkka pitää olla, jos järjestyksenvalvojan koulutuksen on suorittanut ennen 1.3.2007, silloin korttia ei saa päästää vanhenemaan, ellei halua käydä koko 40 oppitunnin koulutusta uudelleen.
Nälkä ei opiskelijoita kahdeksan oppitunnin kertauskoulutuksessa vaivannut, sillä tarjolla oli Yl-Kintauden kyläyhdistyksen Leena Kivelän valmistamaa herkullista lähiruokaa. Keitossa maistui Umpisolmu-nimisen naudan liha ja maitokin oli aamulla lypsetty.
Hanna Lahtinen
