10.02.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Tämän vuoden ensimmäinen korpilahtelaisvauva syntyi 4. tammikuuta Elisa ja Roope Perälän perheeseen, kolmevuotiaan Iivarin pikkuveljeksi.
– Iivari on tykännyt pikkuveljestä, hän sanoo, että vauva on söpö. Mutta se ei ole Iivarin mielestä kivaa, kun vauva itkee, Elisa Perälä kertoo.
– Iivari tykkää silitellä ja paijailla vauvaa ja viihdyttää häntä, kun hän on leikkimatolla.
Myös perheen puolanalankopaimenkoira Iitu on ottanut tulokkaan hyvin vastaan.
– Iitu oli tosi kiinnostunut vauvasta, kun tulimme kotiin. Nyt se on jo tottunut tilanteeseen ja tajuaa selvästi, että vauva on uusi pentu, joka kuuluu laumaan, Elisa Perälä kertoo.
Perälän vauvan laskettu aika oli loppiaisena.
– Eli vauva syntyi pari päivää ennen laskettua aikaa, ei mennyt onneksi yli, Elisa Perälä toteaa.
– Kyllä me vähän jännitimme, syntyykö vauva jo ennen vuoden vaihdetta ja toivoimme tosi paljon, että synnytys menisi tämän vuoden puolelle.
Vauva-arki on lähtenyt sujumaan hyvin.
– Nyt on ollut paljon rennompaa kuin ensimmäisen kanssa, Roope Perälä toteaa.
– Ei ole niin paljon epävarmuutta, kuin ensimmäisen lapsen kanssa oli, Elisa Perälä sanoo.
– Siinä mielessä on ollut erilaista, kun Iivari syntyi kesällä; nyt täytyy miettiä ihan eri tavalla, mitä vauvalle laittaa päälle ulosmenoa varten. Piti ostaa erilaisia vaatteitakin, meillä oli ennestään pienikokoisia sortseja, mutta niitä ei nyt tarvita.
Iivari on osan viikkoa perhepäivähoidossa.
– Siellä on kavereitakin, kotona olisi vain vauvajuttuja. Olisi kiva antaa Iivarille enemmän aikaa, mutta onneksi hän osaa jo leikkiä itsekseenkin. Monesti olemme toinen Iivarin kanssa, kun toinen on vauvan kanssa, mutta huusholliakin pitää hoitaa, Elisa Perää toteaa.
Vauva oli syntyessään 50 senttiä pitkä ja painoi kolme kiloa 60 grammaa.
– Hyvin hän on kasvanut. Olin jo unohtanutkin, miten paljon vastasyntyneet oikeasti nukkuvat; alkuaika meni niin, että vauva nukkui, söi ja nukkui taas. Nyt hän on jaksanut olla vähän pitempiä aikoja hereillä, Elisa Perälä kertoo.
– Nimet meillä on jo valmiina, kutsumanimi oli tiedossa jo ennen pojan syntymää. Tosin Iivarilla on ollut omia, Ryhmä Hau -pohjaisia ehdotuksiaan, mutta niihin emme nyt tartu.
Korpilahdella Perälät ovat asuneet kolme ja puoli vuotta, tänne he muuttivat Jyväskylästä.
– Muutimme juuri ennen Iivarin syntymää. Siinä vaiheessa alkoi omakotitaloasuminen viehättää ja halusimme omaa tilaa, Elisa ja Roope Perälä toteavat.
Tiina Lamminaho
07.02.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Korkealla mäellä Hirvimäen ja Horkan välimaastossa on Lontoon talo.
– Tässä asui joskus 1800- ja 1900-lukujen taitteessa Hermanni ja Anna-Leena Lontoo, eli Lontoo oli heidän sukunimensä. Sitä en kyllä tiedä, miksi heillä sellainen nimi oli, molemmat olivat Korpilahdelta kotoisin, Eila Virtanen, talon nykyisen omistajan Juuso Mäkisen mummo kertoo. Juuso Mäkinen ja Ronja Kivimäki ostivat talon Juuson mummolta viime keväänä.
Hermanni ja Anna-Leena Lontoon jälkeen paikalle asettui Eila Virtasen miehen Rauno Virtasen isä Waldemar Virtanen.
– Anna-Leena Lontoo kuoli 1900-luvun alussa. Pariskunnalla oli kuusi lasta, ja Hermanni Lontoo muutti lasten kanssa Saarijärvelle, Eila Virtanen kertoo.
– Tämä oli Maahin torppa, mieheni isä Waldemar Virtanen lunasti tämän vaimonsa Alman kanssa vuonna 1920, ja tämä nykyinen talo on rakennuttu ilmeisesti noin vuonna 1922. Waldemar ja Alma Virtanen ehtivät olla naimisissa kymmenisen vuotta, ennen kuin Alma kuoli vuonna 1928. Waldemar meni leskeksi jäätyään naimisiin itseään paljon nuoremman Maria Lehtosen kanssa, ja he saivat yhteensä kahdeksan lasta, seitsemän poikaa ja yhden tyttären. Alman kanssa Waldemarilla ei ollut lapsia.
Eila Virtasen mies oli sisarusparven kolmanneksi nuorin.
– Me menimme naimisiin vuonna 1964 ja tämän paikan ostimme vuonna 1967, mummo jäi silloin meille syytingille, kuten siihen aikaan vielä oli tapana. Kymmenen vuotta asuimme samassa taloudessa, mummo asui kulmakamarissa, Eila Virtanen kertoo ja toteaa itse ehtineensä asua Lontoon talossa 60 vuotta, viime kevääseen asti.
Juuso Mäkiselle Lontoon talo on ollut aina tärkeä paikka.
– Asuimme parin kilometrin päässä, tämä mummola on ollut minulle toinen koti. Tänne minä mieluummin tulin hoitoon kuin päiväkotiin, täällä sai olla pihalla ja aina oli jotain tekemistä. Ja kun tulin mopoikään, täällä sai ajella mopolla pitkin peltoja, se oli iso juttu, Juuso Mäkinen kertoo.
– Me aloimme seurustella vuonna 2011, ja jo silloin Juuso sanoi, että tänne me joskus muutamme, Ronja Kivimäki toteaa ja sanoo, että Juuson mummon talon ostaminen tuntui luonnolliselta.
– Ei meillä ollut oikeastaan muita vaihtoehtoja. Työt vähän mietityttävät, mutta onneksi nykyään on etätyömahdollisuuksia. Viime kesänä tein etätöitä vanhasta aitasta käsin, se oli aikamoinen toimisto. Ja kyllä täällä on ihana asua, Ronja Kivimäki sanoo.
Ennen Lontoon taloon muuttoaan pariskunta ehti olla muutaman vuoden töissä Lapissa ja vuoden Uudessa-Seelannissa. Parisen kuukautta sitten perhe kasvoi pienellä tyttövauvalla.
– Ennen muuttoa teimme täällä remonttia, minä etupäässä, kun Ronjalla oli vauva vatsassa. Muuttamaan pääsimme loppukesästä, Juuso Mäkinen kertoo.
Nyt remontissa uusittiin lattiat ja kaikki pinnat sisällä, sähkötöitäkin tehtiin vähän. Edellisen kerran talossa tehtiin remonttia vuonna 1991.
– Silloin rakennettiin lisäosa, johon tuli sauna, pesuhuone ja kodinhoitohuone. Ja silloin tehtiin myös vesijohto, vettä tuli ensimmäisen kerran hanasta. Muistan vielä, että se oli kyllä mukava päivä, kun vettä sai hanan avaamalla, Eila Virtanen muistelee ja kertoo, että sähköt kulmakunnalle tuli vuonna 1977.
– Iso remontti talossa oli tehty 1960-luvun alussa, vähän ennen kuin minä ja Rauno menimme naimisiin. Silloin täällä uusittiin ovet, ikkunat ja muurit ja tehtiin tiilikatto, se on nyt muutettu jo peltikatoksi, Eila Virtanen kertoo.
Pihapiirissä oleva aitta ja hieman kauempana oleva riihi ovat taloa vanhempia.
– Ne ovat olleet tässä jo Hermannin ja Anna-Leenan aikaan, 1800-luvun puolella, mutta vuosilukuja niistä ei ole löytynyt. Vilja-aitan hinkalossa lukee Hermanni Lontoo, Eila Virtanen ja Juuso Mäkinen kertovat.
– 1800-luvun lopun kartoissa näkyy talo tällä samalla paikalla eli ilmeisesti tässä on ollut vanha talo, joka on purettu. Tähän taloon on käytetty vanhoja hirsiä; otimme hirsiä näkyville ja niistä näkee selvästi, että ne ovat olleet aiemmin jossain muualla, Juuso Mäkinen sanoo ja kertoo, että 1800-luvun lopulla paikalle kuljettiin eri suunnasta kuin nykyään.
– Vanhoissa kartoissa tieyhteys on täältä Palolahden pihaan. Vanha tienpohja näkyy vielä paikoitellen maastossa.
Pihapiirissä on myös navetta, joka on rakennettu Eila Virtasen mukaan ehkä 1950-luvulla.
– Kolme tai neljä lehmää siellä oli, ja hevonen. Hevonenhan oli välttämätön ennen vanhaan, Eila Virtanen toteaa ja Juuso Mäkinen kertoo muistavansa, kuinka pappa tuli häntä vastaan koulutaksille hevosella ja reellä talvisin, kun Juuso oli alaluokilla koulussa.
Aikoinaan Lontoon talo oli Korpilahdella kuuluisa pontikasta, vähän samaan tapaan kuin naapurikylä Vekkula Jämsän puolella.
– Se oli ennen minun aikaani, silloin, kun talossa oli seitsemän poikaa, ja ehkä sitä puheissa vähän liioiteltiinkin, Eila Virtanen toteaa.
Tiina Lamminaho
05.02.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Uuraisten yrittäjät Ry sai viime tiistaina arvovieraita, kun Suomen yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen ajeli Helsingistä kylään. Vuodesta 2016 Suomen Yrittäjiä johtanut Pentikäinen on itsekin yrittäjä, mutta myös Helsingin Sanomien ja Maaseudun Tulevaisuuden entinen päätoimittaja. Elämänkokemusta ja näkökulmaa löytyy siis monesta vinkkelistä.
Uuraisilla hän vieraili neljässä hyvin erilaisessa yrityksessä. Ensin lounaalla Marjoniementilalla, sitten Ilmatar Airplane Lodgessa, jonka moni vielä tuntee työnimellä Lentokonehotelli. Seuraavana oli vuorossa kovassa kasvukiidossa oleva Jakeman ja vielä lopuksi aivan uusi drooneja kehittävä yritys Pilot Link Oy, jonka toimipaikka on vanhan Hirvasen päiväkodin tiloissa. Kuntaa ja yrittäjiä esittelivät kunnanjohtaja Juha Valkama, elinkeinoneuvoja Ari Pekka Pasanen, Keski-Suomen yrittäjien koordinaattori Sanna Tarkiainen, Uuraisten Yrittäjien uusi puheenjohtaja Jyrki Paananen ja edeltäjänsä, nykyinen kunnanhallituksen puheenjohtaja Samuli Mattila, valtuuston puheenjohtaja Matleena Kivelä ja joukko Uuraisten Yrittäjien hallituksen jäseniä. Lounaan jälkeen Mikael Pentikäinen käytti yrittäjyyden tilaa luotaavan puheenvuoron.
– Suomessa ei ole saatu kasvua aikaan 15 vuoteen ja julkinen talous on pahasti velkaantunut, palkansaajien ostovoina sekä yrittäjien maksukyky ovat heikentyneet, Pentikäinen luetteli. Hallitukselle hän antoi kiitosta poliittisten lakkojen rajoittamisesta, nykyään poliittiset lakot voivat kestää enintään 24 tuntia ja muut poliittiset työtaistelutoimet enintään kaksi viikkoa. Moitteita hallitus taas sai arvonlisäveron korottamisesta ja muutokset kotitalousvähennykseen.
Vaikka Uuraisilta on pitkä matka Yhdysvaltoihin, myös presidentti Trumpin mahdollisesti säätämillä tuontitulleilla on vaikutuksensa suomalaisille yrittäjille.
Pentikäinen kertoi myös Suomen Yrittäjien 10-kohtaisesta aluevaaliohjelmasta 2025, joka keskittyy yrittäjämyönteisen toimintaympäristön luomiseen hyvinvointialueilla. Ohjelmassa korostetaan yrittäjämyönteistä ilmapiiriä, julkisten hankintojen jakamista pienempiin osiin, yksityisten palveluntuottajien roolin vahvistamista sote-palveluissa, yrittäjyyskasvatuksen edistämistä, työvoiman saatavuuden tukemista, infrastruktuuriin panostamista, yrittäjien hyvinvoinnin tukemista, ennakoitavaa ja yrittäjäystävällistä verotusta, innovaatioiden ja yritysten kehitystoiminnan tukemista sekä yhteistyön vahvistamista hyvinvointialueiden ja yritysten välillä.
Marjoniemestä Pentikäinen seurueineen siirtyi yhteen Suomen erikoisimmista majoituskohteista, Ilmatar Airplane Lodgeen, jossa yrittäjä Oskari Moisio kertasi kuinka lentokone päätyi Savonlinnan kentältä Uuraisten pellolle ja kuinka majoitustoiminta on alkanut.
Kokonaisuudessa on nyt 10 henkilölle makuupaikat, joka hinnoitellaan dynaamisesti. Enimmillään esimerkiksi rallien aikaan iso seurue voi maksaa kokonaisuudesta noin 1000 euroa, kun taas hiljaisimpaan aikaan pariskunta voin saada yön parilla sadalla eurolla. Markkinointikanavat ovat Airbnb ja Booking. Myös kansainväliset tiktokkaajat ovat jo löytäneet kohteen ja tekevät kohdetta tunnetuksi ympäri maailman.
– Tavoittelemme 70-80 majoitusyötä vuodessa, sillä ei vielä rikastu, mutta se ei ole aivan niin olennaista, sillä meillä kaikilla on muita yrityskuvioita. Enemmänkin tämä kohde onmielestäni osoitus esimerkiksi yrittäjähenkisyydestä, Oskari Moisio kertoo.
Seuraava kohde, Jakeman Oy, on viitisen vuotta sitten tapahtuneen omistajanvaihdoksen jälkeen kasvanut voimakkaasti erityisesti yrityskauppojen kautta. Liikevaihto on pompannut 1,4 miljoonasta 7, 5 miljoonaan euroon ja henkilöstö moninkertaistunut.
Jakeman suunnittelee, valmistaa ja asentaa CE-merkittyjä sekä muita teräsrakenteita, koneita ja laitteita rakennusalalle ja betoniteollisuudelle. Julkisista rakennuksista Jakemanin rakenteita löytyy esimerkiksi Toivakkatalolta, Sairaala Novasta ja lukuisista S-marketeista.
Emoyhtiön nimi on NameH Oy. Nimi tulee toimitusjohtaja Veli-Pekka Niemistön lapsuuden lempilelusta väärin päin kirjoitettuna. Tytäryhtiöitä ovat Jakeman Oy, Mecaman Oy, Maintman Oy ja Oy Confoot Ltd. Ostettuja yrityksiä ovat olleet Mecamiehet Oy, TH Tarmatic Oy ja Oy Confoot Ltd, jonka tuotantoyksikkö sijaitsee Pärnussa.
– Siellä tehdään 25 kiloa painavia merikontin jalkarakenteita. ConFoot-jalkojen ansiosta kuorma voidaan jättää paikoilleen perävaunun siirtyessä seuraavaan tehtävään, eikä kuljettajien enää tarvitse odottaa nosturia purkamaan. Tämä lisää tehokkuutta huomattavasti, Niemistö kertoo ja lisää että erityisen paljon jalkoja menee kehittyviin maihin, jossa infran määrä on huomattavasti vähäisempi.
Ostettujen yritysten mukana on tullut runsaasti tietotaitoa ja ammattitaitoisia työntekijöitä ja valmiita asiakkuuksia esimerkiksi teollisuuden asennuksiin ja kunnossapitoon. Veli-Pekka Niemistö näkee yrityskauppojen kautta laajentumisen järkevänä ja toivoikin helpotusta siihen. Juuri tällä hetkellä tavoitellaan orgaanista kasvua, mutta eivät yrityskaupatkaan ole poissuljettuja.
-Meidänkin ostamistamme yrityksistä osa on ollut sellaisia, että jatkajan puuttuessa niissä on ollut harkinnassa yrityksen alasajo, hän toteaa.
Jo pitkään iso ongelma alalla on ollut ammattitaitoisen ja oikealla asenteella varustetun työvoiman saaminen ja työtön ammattihitsari onkin Keski-Suomessa harvinaisuus.
Viimeinen vierailukohde Hirvasen vanhalla koululla oli taas aivan erilainen yritys. Pilot Link ottaa ensi askeleitaan ja vielä kehittelee tuotteensa prototyyppiä ja hakee erilaisia lupia toimintaan. Kyseessä on mobiiliverkkoja hyödyntävä drooni.
Droonit eli dronet ovat ehdottomasti tulevaisuuden tekniikkaa, mutta tällä hetkellä tarjolla on hyvin vähän kotimaisia tai edes länsimaisia vaihtoehtoja kinalaisille.
– Mikäli tuotekehitys johtaa haluttuun lopputulokseen, käyttömahdollisuudet ovat todella laajat, kertovat yrittäjät, konetekniikan insinööri Marko Heimonen ja tieto- ja viestintätekniikan insinööri Niilo Janhunen.
Hanna Lahtinen
05.02.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Toivakka
Yhteiskunnan keskeisten toimintojen järjestämisvastuita on pistetty viime vuosina uusiksi toden teolla. Sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyivät hyvinvointialueille vuoden 2023 alusta ja työllisyysalueet aloittivat tämän vuoden alusta.
Seuraava iso uudistus odottaa vuonna 2026 kun valtion aluehallinnon uudistus toteutetaan. Valtion aluehallinnon uudistuksessa kootaan valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtäviä uuteen valtakunnalliseen virastoon. Samalla muodostetaan uudet alueelliset elinvoimakeskukset. Entisistä virastoista ainakin Avi ja Valvira poistuvat niminä. Uudessa valtakunnallisessa virastossa ympäristöön liittyvät lupa- ja valvontatehtävät muodostavat yhden yhtenäisen kokonaisuuden. ELY-keskusten jäljelle jäävät tehtävät kootaan nykyistä vahvemmille alueille elinvoimakeskuksiin.
TE-toimistot siirtyivät historiaan tämän vuoden alussa ja työvoimapalvelujen järjestämisvastuu siirrettiin kunnille. Pääsääntöisesti kunnat järjestävät palvelut muiden kuntien kanssa yhteistyössä. Yhteistoiminta-aluetta kutsutaan työllisyysalueeksi ja niitä on koko valtakunnassa 45 ja Keski-Suomessa kolme. Toivakka kuuluu eteläiseen työllisyysalueeseen, jonka vastuukuntana toimii Jämsä.
Eivätkä uudistukset tähän lopu.
– Näiden lisäksi kaksi kuntien arkeen vaikuttavaa isoa asiaa ovat lisäksi kuntien valtionosuusjärjestelmän uudistaminen sekä sidosryhmäyksikkövaade eli hankintalain uudistus. Molemmat ovat asioita, jotka vaikuttavat järisyttävän paljon kuntien mahdollisuuteen toimia, kertoo Toivakan kunnanjohtaja Touko Aalto.
Valtionosuusjärjestelmän uudistuksen taustalla on sote- ja te-uudistusten aiheuttamat muutokset, mutta tavoitteena on myös lisätä valtionosuusjärjestelmän selkeyttä ja ymmärrettävyyttä.
Kuntien rahoituspohjan uudistaminen käynnistyi syksyllä 2023 ja uuden rahoitusjärjestelmä oli määrä tulla voimaan 1.1.2026, mutta lykkäyspäätöksen seurauksena voimaantulo tapahtuu aikaisintaan 1.1.2027.
Kunnissa lausuntokierroksella olevien hankintalain muutosten puolestaan ennakoidaan tulevan voimaan vuoden 2026 alussa. Uudistuksella hallitus haluaa edistää markkinoiden toimivuutta, lisätä kilpailua ja kilpailuneutraliteettia sekä huomioida huoltovarmuuteen liittyviä tarpeita julkisissa hankinnoissa. Hankintojen tehostamisella tavoitellaan merkittäviä kustannussäästöjä keskipitkällä aikavälillä. Tavoite on lisätä yritysten edellytyksiä osallistua julkisen sektorin tarjouskilpailuihin.
Vaikka kaikkia isoja uudistuksia edeltää perusteellinen valmistelu, ilman minkäänlaisia käynnistymisvaikeuksia harvoin selvitään.
– Olemme kuitenkin hyvin tyytyväisiä, että työllisyyspalvelut ovat toteutumassa lähipalveluna täällä Toivakkatalolla, sanoo Toivakan työllisyys- ja elinkeinosuunnittelija Arja Marjonen.
Toivakkatalo näyttää modernilta ulospäin, mutta sitä se on myös sisältä ja melko kaukana menneiden aikojen kunnantalosta, jossa kunnan omat virkamiehet istuivat huoneissaan ja hoitivat pelkästään oman kunnan asioita. Toimintakulttuurin muutos on tapahtunut ja moninainen yhteistyö eri suuntiin on nykypäivää.
– Toivakkatalo on moniorganisaatioinen hybridikeskus, sanoo Arja Marjonen.
– Meillä käy talossa työskentelemässä esimerkiksi hyvinvointialueen ja työllisyysalueen väkeä. Lisäksi on monia lakisääteisiä tehtäviä, joiden hoitamisessa tehdään yhteistyötä eri kuntien kanssa. Meillä on esimerkiksi yhteinen rakennustarkastaja Joutsan kanssa. Maaseutuhallinnosta taas vastaa isäntäkuntamallilla Laukaan kunta ja kuntia on mukana kahdeksan. Jyväskylän seudun ympäristöterveys hoitaa ympäristöterveydenhuollon tehtävät Toivakassa ja jätehuollosta vastaa Mustankorkea, jonka osakkaita olemme, hän luettelee.
Yhteistyö on pienille keskisuomalaisille kunnille nykyään jo välttämättömyys ja yhteistyökumppaneita ja -kuvioita kartoitetaan tarkasti. Erilaiset kumppanuudet lisäävät myös luontevan verkostoitumisen tilanteita.
– Parhaimmillaan kuntien välinen yhteistyö on win-win-tilanne, jossa kaikki voittavat, mutta joskus voi olla haastavaa löytää toimiva kuvio, Marjonen jatkaa.
Hanna Lahtinen
05.02.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Ei ole kovinkaan kauan aikaa siitä, kun lähes jokainen uuraislainen tiesi, ketä tarkoitettiin, kun joku sanoi soittavansa Railille. Se, että työntekijä saavuttaa aseman, jossa tunnetaan pelkällä etunimellä, on harvinaista ja kunnioitettavaa.
Raili Paanala ehti vastata Uuraisten terveysasemalla tuhansiin puheluihin ja usein jo pelkkä Railin äänen kuuleminen aiheutti soittajalle tunteen, että nyt homma on hoidossa ja minusta huolehditaan.
Pian kahteen vuoteen Raili ei ole terveysasemalla työskennellyt, sillä hän jäi sairauslomalle ja myöhemmin työkyvyttömyyseläkkeelle selkävaivojen ja hermokipujen vuoksi. Selkä leikattiin elokuussa 2023.
– Minulla oli tavallista hankalampi välilevyn pullistuma ja leikkauskin kesti kolme tuntia. Toipumisen alussa ajattelin, että en kuntoudu enää koskaan työkykyiseksi, mutta pikkuhiljaa aloittelin tekemään töitä muutaman päivän kuukaudessa vanhainkodilla ja tykkään tosi paljon. Työ on sopivasti erilaista kuin ennen, mutta tunnen monet vanhainkodin asukkaat ja työyhteisö on tosi mukava, Raili Paanala kertoo. Viralliset eläkepäivät koittavat ensi kesäkuussa.
Jäädessään terveysasemalta pois, Raili ei tiennyt, että lähtö oli lopullinen, mutta jälkeen päin hän on ajatellut, että se oli ehkä hyväkin.
– Sen tuolin jättäminen, jossa on yli 30 vuotta istunut, olisi ollut paljon vaikeampaa, jos olisi tiennyt, että tämä oli nyt tässä, hän miettii ja lisää, että ikävän tunteitakin on ollut.
Raili Paanalasta tuli terveysaseman Raili yli 30 vuotta sitten.
– Minut valittiin varasijalta ilman haastattelua vastaanottoavustajan tehtävään, kun asuimme vielä Keuruulla. Olimme muuttamassa Uuraisille, koska Asko oli siirtymässä Keuruun varuskunnasta Tikkakoskelle. Aloitin työn jäämällä äitiyslomalle ja tuolloin aika oli vielä sellainen, että sain aika tiukkaa palautetta ylihoitajalta. Raskaus ei kuitenkaan ole sairaus ja aikanaan aloitin työt, ensin keikkalaisena Palokassa ja tammikuussa 1991 vakituisessa virassa Uuraisilla.
Saarijärven puolelta kotoisin oleva Raili ja kantauuraislainen Asko Paanala rakensivat kodin Mansikkamäkeen, kävivät töissä ja pyörittivät lapsiperhearkea. Ja vuodet kuluivat nopsaan, niin kuin niillä on tapana.
Railin aloittaessa, työnantaja oli Palokan kansanterveystyön kuntainliitto, vuonna 1993 se muuttui Palokan terveydenhuollon kuntayhtymäksi. Mukana oli Uuraisten lisäksi Jyväskylän maalaiskunta, Toivakka ja Petäjävesi. Jyväskylän maalaiskunta liitettiin Jyväskylään vuonna 2009 ja Jyväskylän yhteistoiminta-alueen terveyskeskus eli Jyte aloitti toimintansa vuonna 2011, se koostui 12 terveysasemasta, jotka sijaitsivat neljän kunnan alueella. Nykyinen koko Keski-Suomen kattava hyvinvointialue aloitti vuoden 2023 alusta.
Myös terveysaseman seinien sisällä vain muutos on ollut pysyvää.
– Työn tekeminen vastaanotossa oli uskomattoman erilaista 30 vuotta sitten. Alussa kaikki tehtiin käsin, esimerkiksi sydänfilmit leikattiin ja liimattiin käsin ruutupaperille ja laboratoriotulosten koontilomakkeet kirjattiin käsin. Sitten tuli atk-listat ja sen jälkeen monen monta uudistusta, kuten sähköinen ajanvarausjärjestelmä. Hetken olin terveysaseman atk-vastaavanakin. Uuden oppimisen tahti vain kiihtyi loppua kohden. Silti silloin ja yhä tänäänkin, moni asiakas halua terveysasemalla kohdata ihmisen kasvokkain, Raili miettii.
Terveysaseman ilmoittautumiskoppia ei turhaan ole verrattu lennonjohtoon ja siinä toimiminen vaati hyvää keskittymiskykyä, sekä taitoa keskittyä useaan asiaan yhtä aikaan.
Kokemuksen karttuessa myös ihmistuntemus kasvoi.
– Uuraislaisille ja ehkä yleensä maaseudun ihmisille on tyypillistä, että vaivoja ei ainakaan liioitella ja esimerkiksi puhelimessa on tärkeää, että asiakas saa esittää asiansa niin, että kokee tulleensa kuuluksi ja ymmärretyksi ja uskaltaa soittaa myös uudestaan.
Sote-uudistuksesta ollaan montaa mieltä, mutta Raili Paanalan mielestä menneeseen ei kannata haikailla ja keskittyä kehittämään uudesta systeemistä mahdollisimman toimivaa.
– Siniseen ajanvarauskirjaan ei ole paluuta, hän naurahtaa.
Nykyään puhutaan paljon työn kuormittavuudesta terveydenhoitoalalla, mutta ei ennenkään helpolla päästy.
– Esimerkiksi Rasan Markulla oli lääkärinä aivan valtava väestöpohja hoidettavana, myöhemmin sitä pienennettiin ja tuli useampi lääkäri. Markku oli aivan ihana persoona ja valtavan omistautunut työlleen, Raili muistaa ja muistaa myös elämänsä dramaattisimman työpäivän, kun Rasa menehtyi sairaskohtaukseen työhuoneessaan.
Kiitosta Raili antaa myös muille lääkäreille, joista monet hän on tutustuttanut talon tavoille. Pitkään Uuraisilla työskenteli esimerkiksi Juhani Kasila, Petra Tammimetsä ja nykyinen Pertti Särkkäkin jo tosi kauan. Myös hoitajakollegoista, kuten Tuukkasen Untosta, Kukkosen Aulista, Hännisen Jonnasta, Hirvasen Katrista ja monista muista on paljon hyviä muistoja. Neuvolan puolelta muistuu mieleen ainakin Vääräsmäen Eeva, Mäkisen Arja ja Kaartisen Mirja, sekä hammaslääkäreistä Jaakko Seriola.
– Kiitokset ihan kaikille terveysaseman työntekijöille, joiden kanssa olen saanut. Vain hetkittäin on ollut tilanne, että Uuraisilla on oltu ostopalvelulääkärien varassa. Ne ajat olivat hiukan stressaavia, mutta hauskoja muistoja niihinkin liittyy. Muistan kerran kun eräs nuori virolainen, Helsingissä asuva naislääkäri tuli illan viimeisellä linja-autolla Uuraisille ja minä odotin häntä, vein hänet yhden tutun tyhjillään olevaan asuntoon yöksi ja aamulla otin kyytiin terveysasemalle. Mietin, että jos itse olisin ollut vastaavassa tilanteessa jossain Viron maaseudulla, niin olisinko uskaltanut lähteä.
Terveysaseman palvelut muuttuivat aikojen saatossa siten, että enää ei esimerkiksi kipsata Uuraisilla, mutta eri alojen ammattilaisia alkoi käydä Uuraisilla pitämässä vastaanottoa. Hyvinvointialueen myötä on menty taas enemmän keskittämisen suuntaan, mutta esimerkiksi seniorineuvola palvelee joka kuukauden ensimmäinen torstai.
Terveysasemalla ollaan tekemisissä elämän ja kuoleman kanssa. Seinien sisällä koetaan koko ihmiselämän tunteiden kirjo. On ollut monia viimeisiä kohtaamisia ja suru sekä luopuminen ovat usein läsnä. Se, että työyhteisö on hyvä, on henkilökunnan jaksamisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Uuraisten terveysaseman taukohuoneessa on aina myös naurettu paljon.
– Joskus se remakka kuului vastaanottoon saakka ja minä punastelin asiakkaiden edessä. Asiakkaille emme tietenkään nauraneet, vaan työyhteisö vain oli ja toivottavasti on edelleen niin hyvä, että nauratti. Varmasti myös se yhteen hiileen puhaltamisen fiilis välittyi asiakkaille.
Raili Paanalaa ei ole haitannut se, että vuosien aikana hän henkilöityi vahvasti työhönsä ja neuvoja peruspalvelujen peruspilarilta saatettiin kysyä vaikka kaupan kassalle.
– Koin sen luottamuksen osoituksena ja myös merkkinä siitä, että on työssään onnistunut. Uuraisten terveysasema on minulle ollut paras paikka tehdä työurani.
Onnistuminen palkittiin myös Vuoden Uuraislainen -tittelillä vuonna 2011.
Vaikka ura ”lennonjohdossa” on nyt takana, ei Raili Paanalan aika tule pitkäksi. Työtä vanhainkodilla pitää vireänä, lapsenlapsia on pian kuusi ja yhteydenpito on tiivistä.
– Pitkiä lenkkejä en ole vähään aikaan pystynyt tekemään, mutta kesällä on pihamaalla aina kuopsutettavaa ja pyöreitä mattoja olen virkannut koko suvulle, Raili Paanala kertoo.
Hanna Lahtinen
31.01.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Korpilahtelainen Mika Nyberg on lähdössä maaliskuussa Special Olympics -maailmankisoihin Italian Torinoon.
– Tai Torinon kisoista puhutaan, mutta lumilajit ovat vuoristossa lähellä Ranskan rajaa, valmentajana mukaan lähtevä Mikan äiti Eeva Nyberg kertoo.
Mika Nyberg on ollut mukana Special Olympics -toiminnassa 16-vuotiaasta lähtien eli kymmenisen vuotta. Ulkomailla hän on käynyt kilpailemassa kolme kertaa, kahdesti Viron Otepäässä ja kerran Norjassa.
– Maailmankisat ovat Mikan tähän asti isoimmat kisat, osallistujia on yli sadasta maasta, Eeva Nyberg kertoo. Kehitysvammaisille urheilijoille tarkoitetut Special Olympics -maailmankisat järjestetään neljän vuoden välein, kesämaailmankisoihin on osallistunut viime vuosina noin 7000 urheilijaa, talvimaailmankisoihin noin 2000 urheilijaa.
– Hiihtäjiä Torinon kisoissa on 278, sitä en tiedä, monestako maasta he tulevat, Eeva Nyberg toteaa ja kertoo, että Suomea edustaa kymmenen hiihtäjää.
– Koko Suomen joukkueessa on 34 urheilijaa. Hiihdon lisäksi edustajia on alppilajeissa, salibandyssa, taitoluistelussa ja lumikenkäjuoksussa. Mukana on huomattavan paljon maailmankisojen ensikertalaisia. Edellisistä talvimaailmankisoista on jo kahdeksan vuotta, koska neljä vuotta sitten kisat peruttiin.
Special Olympics -kilpailuissa on käytössä tasoluokitusjärjestelmä, urheilijat jaetaan luokkiin siten, että samantasoiset urheilijat kilpailevat keskenään.
– Mika osallistuu 4 X 1 kilometrin sekaviestiin ja hiihtää yhden sekä 2,5 kilometrin kilpailut. Suomessa on paljon 3 – 4 kilometrin kilpailuja, ja se olisi Mikalle sopiva matka, mutta maailmankisoissa 2,5 kilometrin jälkeen seuraava matka on viisi kilometriä, Eeva Nyberg kertoo.
Maailmankisoihin Mika Nyberg on valmistautunut kahdella koko Special Olympics -joukkueen valmistautumisleirillä sekä yhdellä lumilajien leirillä.
– Lisäksi olemme hiihtäneet olosuhteiden mukaan, tänä talvenahan ei aina ole hiihtämään päässyt, Eeva Nyberg toteaa.
– Kilpailuja Mikalla on ollut tänä talvena kaksi, ja kahdet kotimaassa pidettävät kisat on vielä kevättalvella. Mika osallistuu parahiihtocupiin.
Kuntoaan Mika Nyberg pitää yllä pelaamalla jalkapalloa ja käymällä uimassa sekä kuntosalilla joka viikko.
– Nyt Mika on saanut uuden avustajan, jonka kanssa hän pääsee uimaan joka viikko, kuntosalilla käydään täältä toimintakeskukselta, Mikahan käy Korpilahden toimintakeskuksella kolmena päivänä viikossa. Jalkapallo on kuulunut Mikan harrastuksiin alakouluikäisestä asti, ensin kaupungin erityisliikuntaryhmässä, nykyään JJK:n soveltavan jalkapallon ryhmässä, Eeva Nyberg kertoo.
– Nythän Jyväskylässä pyörii soveltavan liikunnan talviurheilukoulu, jossa on mukana eri seuroja ja eri lajeja, ja viime kesänä myös JKU:lla oli soveltavan liikunnan ryhmä. Toivottavasti tämä soveltavan liikunnan tarjonta lisääntyy entisestään, kehitysvammaisetkin kaipaavat mahdollisuutta liikkua, vaikka kaikki eivät haluakaan kilpailla.
Mika Nyberg on halunnut kilpailla aina.
– Jo pienenä Mika piti omia juoksukilpailuja ja osallistui niin Hippo-hiihtoihin kuin kyläkisoihinkin, Eeva Nyberg toteaa. Maailmankisoihin lähtö ei Mika Nybergiä isommin jännitä, Eeva Nyberg sanoo lähtevänsä matkaan uteliaana.
– Olen kuullut maailmankisoista paljon, nyt pääsemme itse kokemaan ne.
Tiina Lamminaho
