07.05.2024 | Tilaajille, Uurainen
Vieraan kielen oppiminen onnistuu toisilta helpommin kuin toisilta. Nykynuoriso kylpee englannin kielessä päivittäin ja kieli hiipii arkipuheeseen kuin huomaamatta. Finglish-ilmiöstä ollaan jopa huolissaan, mutta suomen kielen kuolemaan on vielä aika pitkä matka.
Pikkuisen enemmän elämänkokemusta omaavalle vieraan kielen, esimerkiksi englannin puhuminen ei aina ole ihan helppoa, vaikka kielen periaatteessa osaisikin. Sanavarasto rapistuu käytön puutteessa ja outo ujous iskee, kun pitäisi tuottaa puhetta muulla kuin äidinkielellä.
Moni muistaa myös kauhulla kouluajan kielioppipänttäystä ja sieltä periytynyttä tunnetta, että jos et osaa puhua oikein, on parempi olla hiljaa. Opetusmetodit ovat onneksi noista ajoista muuttuneet.
Onneksi myös kielen opiskelulle ja oppimisen riemulle ei ole yläikärajaa. Tämän kokevat Jyväskylän kansalaisopiston Uuraisten Englanti 6, taso B1 -ryhmä, kavereiden kesken Yes-but-but-group, joka torstai, kun ryhmä kokoontuu opettajansa Marjatta Murasen johdolla Uuraisten koulukeskuksella.
– Tämä on kokonaisvaltainen hyvinvointiryhmä, painottaa Mikko Nieminen ja listaa liitutaululle kauden aikana hiihdettyjä, käveltyjä, juostuja tai potkukelkkailtuja kilometrejä, joita niitäkin ryhmälle kertyy kansanterveyden kannalta ihailtava määrä yli 4000 kilometriä.
– Tulin 28 vuotta sitten kurssille lomittajaksi ja se jatkuu edelleen. Ihmeen hyvin tämä ryhmä on minua sietänyt, kertoo Marjatta Muranen. Samaa koukuttumista on havaittavissa oppilaisissakin. Ryhmän vetovoima perustuu ainakin yhtä paljon yhteishenkeen kuin kieleen.
– On meillä kirjakin, mutta enimmäkseen puhutaan ja kerrotaan kuulumiset englanniksi, kertoo Helena Jussinmäki.
– Meillä on myös vilkas WhatsApp -ryhmä, jossa viestitellään tietenkin englanniksi, Marjukka Hietala jatkaa.
Ryhmä on niin yhteen hitsautunut, että ihan lentokoneella on matkustettu englantia puhumaan peräti 13 kertaa.
– Kaukaisin kohde on tainnut olla Inverness Skotlannissa tai etelän Brighton tai Walesin Cardiff, useimmiten olemme käyneet Lontoossa. Idea ensimmäisestä matkasta syntyi lumiveistokisoissa Ränssissä, jossa muotoilimme lumesta Big Benin, Mikko kertoo. Jokunen kommelluskin on matkoihin mahtunut, vaikka harvinaisen kielitaitoista porukkaa liikkeellä onkin.
– London Eye -maailmanpyörä on ihan ehdoton juttu ja Thamesin risteily ja alikulku mielenkiintoisia, Madame Tussaudin vahakabinetti taas aivan yliarvostettu, kurssilaiset kertovat. Ovatpa he ylittäneet Abbey Roadinkin erästä kuuluisaa suojatietä pitkin ja istuneet Westminster Abbeyn penkissä.
Kurssin viimeiselle kerralle saapui myös paikkakunnalta pois muuttaneita entisiä ryhmäläisiä juhlistamaan kevättä ja todistusten jakoa. Herkkupöytäkin oli katettu.
Mutta syksyllä jatketaan. Pieni pelko aina on, että täyttyvätkö kansalaisopiston yhä korkeammiksi nousevat osallistujarajat, mutta toistaiseksi on löytynyt heitä, jotka haluavat oppia kieltä ilon kautta. Mukaan lähtemistä harkitseville ryhmällä on vain yksi viesti:
– Tervetuloa mukaan!
Kuvateksti. Eeva-Maija Perälä, Juha-Matti Vääränen, Aapo Kässi, opettaja Marjatta Muranen, Marita Perälä, Helena Jussinmäki, , Marjukka Hietala, Marjukka Perälä ja Mikko Nieminen treenaavat brittikuninkaallista vilkutusta. Riitta Mäkinen ja Markku Koskinen eivät tällä kertaa päässeet paikalle.
Hanna Lahtinen
07.05.2024 | Korpilahti, Tilaajille, Toivakka, Uurainen
Samalla kun kirjasto fyysisenä tilana monipuolistuu ja palvelee paljon muitakin kuin pelkästään kirjojen ystäviä, niin itse kirjat siirtyvät seinien sisältä myös nettiin.
E-kirjasto avautui maanantaina 29.4. E-kirjasto on kuntien yhteinen palvelu, josta voi lainata e-kirjoja, äänikirjoja ja digilehtiä.
E-kirjastoa voivat käyttää ne henkilöt, joiden kotikunta on liittynyt E-kirjastoon. Kaikki Keski-Suomen kunnat ja Kuhmoinen eli Keski-kirjastot ovat liittyneet E-kirjastoon.
E-kirjastoa käytetään E-kirjasto-sovelluksella, jonka voi ladata puhelimelle tai tabletille sovelluskaupasta. Palvelu on käyttäjälle maksuton. Kirjastokorttia ei tarvita, vaan palveluun rekisteröidytään vahvalla tunnistautumisella eli esimerkiksi pankkitunnuksilla. Huoltaja voi kutsua alaikäiset lapsensa palveluun tunnistautumalla ensin itse. Jos vahva tunnistautuminen ei ole mahdollista, voi pyytää apua lähimmästä kirjastosta.
E-kirjastoon tulee aineistoja suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi ja jonkin verran muilla kielillä. E- ja äänikirjan voi lainata käyttöönsä kahdeksi viikoksi, jonka jälkeen kirja palautuu automaattisesti. Kirjan voi myös itse palauttaa ennen laina-ajan päättymistä. Lehteä voi lukea kaksi tuntia kerrallaan.
Lukuoikeuksia on rajallinen määrä, joten suosituimpia aineistoja voi joutua jonottamaan. E- ja äänikirjoihin voi tehdä varauksia. Aineistoja hankitaan jatkuvasti lisää, joten uutta luettavaa ja kuunneltavaa tulee viikoittain.
Palvelun tuottaa Kansalliskirjasto yhteistyössä yleisten kirjastojen kanssa. Palvelu maksaa kunnille 0,7 euroa per asukas. Sovellusta ylläpidetään ja kehitetään itse. Kirjailijoiden ja äänikirjojen lukijoiden kannalta on tärkeää, että Suomessa e-aineistojen lainaamisesta maksetaan nyt lainauskorvauksia.
E-kirjaston lisäksi Keski-kirjastoille jää käyttöön omia e-aineistoja. Näitä ovat keväällä käyttöön otettu elokuvien suoratoistopalvelu Cineast, kansainvälisten aikakaus- ja sanomalehtien palvelu PressReader, musiikin suoratoistopalvelu Naxos Music Library ja verkkomusiikkikoulu Rockway.
Kaikkia näitä palveluita voi käyttää mistä tahansa kirjastokortilla ja siihen liitetyllä PIN-koodilla. Lisäksi kotimaisia sanomalehtiä voi lukea edelleen kirjastoissa paikan päällä ePress-palvelussa.
Lisätietoja E-kirjastosta saa Kansalliskirjaston verkkosivuilta ja lähimmästä kirjastosta. Keski-kirjastojen e-aineistoista ja palveluiden käytöstä lisätietoa lähimmästä Keski-kirjastosta ja Keski-kirjastojen verkkosivuilta.
06.05.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Hangasjärvellä testattiin viikonloppuna, kuinka retkikämppä soveltuisi hätämajoituskohteeksi esimerkiksi pitkän sähkökatkon kylmentäessä sähkölämmitteiset talot. Hangasjärvellä on varaava takka ja kamiinat kaikissa neljässä makuuhuoneessa, talosta löytyy sängyt patjoineen 24 hengelle ja lisää majoitustilaa on saunakamarissa. Myös ruoanlaitto, vessa-asioinnit ja peseytyminen onnistuvat Hangasjärvellä ilman sähköjä; puuhella, huussit ja sauna ovat normaalistikin käytössä, samoin ruoat viileänä pitävä maakellari.
– Testaus meni todella hyvin ja oppia saatiin paljon. Totesimme esimerkiksi, että talvella makuuhuoneiden kamiinoissa täytyy pitää tulta koko yön, eli tarvitaan kipinämikkovuoroja. Takka on kyllä varaava, mutta ainakaan kovilla pakkasilla sen lämpö ei riitä pitämään makuuhuoneita lämpimänä, hanketyöntekijä Outi Raatikainen kertoo.
Testausviikonloppu liittyi Ylä-Muuratjärviseuran hallinnoimaan Leader-rahoitteiseen ”Ylä-Muuratjärven kylätalosta valmiuskeskus” -hankkeeseen.
– Alun perin ajatuksena oli testata Hangasjärven soveltuvuutta hätämajoitukseen talvella, mutta saimme lopullisen Leader-rahoituspäätöksen vasta niin myöhään, että kokeilu piti siirtää kevääseen. Ensi talvena, alkutalvesta, on tarkoitus testata Ylä-Muuratjärven kylätalon toimivuutta valmiuskeskuksena, Raatikainen kertoo.
– Hankkeen päämääränä on luoda toimiva turvallisuussuunnitelma Ylä-Muuratjärvelle, jossa muun muassa määritellään, kuka tekee mitä erilaisissa poikkeustilanteissa. Turvallisuussuunnitelma tulee kaikkien nähtäville nettiin.
– Me pärjäisimme kotonakin, vaikka sähköt olisivat poikki, meillä on leivinuuni ja takka. Lähdimme tänne testaukseen mukaan, kun testiryhmään tarvittiin myös lapsiperheitä, Hangasjärvellä miehensä ja neljän lapsensa kanssa ollut Saila Penttinen kertoi ja totesi, että lapset lähtivät mukaan pääasiassa hyvillä mielin, vaikka sähköttömyys ja kännykättömyys hieman mietityttivätkin.
– Emme siis käytä täällä kännyköitä. Tosi tilanteessahan kännykkämastot mykistyvät aika äkkiä, vaikka itse puhelimessa vielä riittäisikin virtaa, Ylä-Muuratjärviseuran puheenjohtaja Helena Mieskolainen totesi.
– Turvaryhmällä on käytössä VHF-puhelimet, osa puhelimista on kyläseuran ja osa on lainattu Ylä-Muuratjärven metsästäjiltä, eli metsästäjät ovat myös mukana hankkeessa yhteistyötahona.
Lauantaina päivällä Hangasjärvellä oli kolmisenkymmentä henkeä, kun virtapiiriläiset kävivät kahvilla, mutta kaikki eivät jääneet yöksi. Paikalla yöpyi 14 henkeä. Turvaryhmäläiset olivat tulleet järjestelemään paikkoja, kantamaan vettä ja lämmittämään jo aamupäivällä.
– Tosi tilanteessahan vastuu evakuoimisesta on viranomaisilla, mutta kylillä on mietittävä kylien omaa toimintaa. Pienissä kylissä asuvat tietävät, että viranomaisten apu ei ole tulossa ensimmäisenä kylille, vaan pitää osata toimia itse, Outi Raatikainen sanoo ja painottaa viranomaisyhteistyötä. Pohjosilla kylillä on oma turvaryhmä, joka on samalla vapepa-ryhmä; se on avainasemassa toiminnan organisoimisessa poikkeustilanteessa. Viikonloppuna harjoiteltiin myös kyläläisten evakuointia, eli turvaryhmäläiset hakivat joitakin kyläläisiä Hangasjärvelle.
Hangasjärvelle jokaisen piti ottaa mukaan omat eväät ja muut varusteet.
– Sehän pätee myös viranomaisten toteuttamaan evakuoimiseen ja esimerkiksi väestönsuojaan menemiseen; jokaisella on oltava omat eväät ja varusteet 72 tunniksi, Juha Vimpari vapepasta toteaa.
Outi Raatikaisen mukaan harjoituksessa tuli ilmi, että kaikki eivät olleet ottaneet riittävästi lämpimiä vaatteita mukaan.
– Teemme turvallisuussuunnitelman teon yhteydessä myös vinkkilistan tavaroista, joita hätätilanteessa pitää ottaa mukaan. Ruokahuoltoakin on mietittävä, tosi tilanteessa yhteisruokailu ja yhteinen ruokavarasto olisi ehkä toimivin ratkaisu, Raatikainen toteaa.
Kyläturvallisuus on myös yksi Suomen Kylät ry:n kärkiteemoista.
– Siihen liittyy muun muassa kylävara eli kotivaran laajentaminen kylien tasolle, kylien vapaaehtoistoiminnan linkittäminen viranomaistoimintaan ja paikallinen valmiuskeskus -ajattelu. Tämä Ylä-Muuratjärven hanke on tärkeä valtakunnallisestikin pilottina, tällaisia valmiuskeskuspilotteja ei ole vielä kovin paljon tehty, etenkään Keski-Suomessa, Johanna Niilivuo Suomen Kylät ry:stä kertoo.
Tiina Lamminaho
02.05.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Putkilahden Nuorisoseura ry. täyttää 120 vuotta toukokuun neljäs päivä. Nuorisoseura on toiminut miltei yhtäjaksoisesti koko olemassaolonsa ajan. Pitkäaikainen puheenjohtaja Pentti Könnö sanoo, ettei toimintaa luonnollisestikaan ollut esimerkiksi sotavuosina. Nuorisoseuran toiminta hiipui 1950-luvun lopulla ja 60-luvulla, mutta yhdistystä ei lakkautettu ja toimintaa viriteltiin uudelleen 1970-luvulla.
Yhdistyksen pitkäaikainen jäsen, edesmennyt Voitto Salmela muisteli nuorisoseuran toimintaa, kun seura vietti 80-vuotisjuhliaan. Hän oli ollut nuorisoseuran jäsenenä tuolloin 67 vuotta.
Salmela kertoi tuolloin, että Putkilahdessa oli vilkasta nuorten valistustoimintaa jo 1900-luvun alussa, kun kylällä toimi suuri laulukuoro, jota johtivat opettaja Jalmari Pohjola ja Hilma Riihilahti.
Putkilahden Nuorisoseuran esikuvana oli jo vuonna 1890 Korpilahden kirkonkylän nuorisoseura. Seurahanketta edisti myös se, että Keski-Suomen Nuorisoseuran johdossa oli Korpilahden innokas nuorisoseuraihminen Yrjö Forsgren.
Kevättalvella vuonna 1904 Putkilahdessa päätettiin oman seuran perustamisesta. Hakemus lähetettiin Hämeen läänin kuvernöörille. Suuri ilo valtasi kylän, kun saaatiin kuvernöörin vastaus: Kansalaisten Vihtori Salmisen, Jalmari Pohjolan, Lyydia Pohjolan, Severus Perttulan, Inkeri Hakasen ja Kaarlo Peuhan pyyntöön annetaan lupa perustaa Putkilahden Nuorisoseura 4. päivänä toukokuuta 1904.
Seuran ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Vihtori Salminen ja sihteerinä Jalmari Pohjola.
Nuorisoseuran aatteelliset periaatteet olivat raittiustyö, säästäväisyys ja lukuharrastuksen elvyttäminen.
Nuoret kokoontuivat aluksi kansakoululla ja eri taloissa. Laulukuoro toimi edelleen. Ohjelmaan kuuluivat kuukausittaiset kokoukset.
Nuoret kaipasivat seuralle omaa tilaa. Katseet kääntyivät Virtasalmen sillan pielessä tyhjillään olleeseen entiseen meijerirakennukseen. Vuonna 1906 päätettiin ostaa kyseinen rakennus tilanomistaja J.V. Engströmiltä. Meijerirakennus oli toiminut aiemmin Häränohjan päärakennuksena, mutta oli myöhemmin siirretty Virtasalmen sillan pieleen. Kauppahinta oli 900 markkaa.
Kansakoululla kokoontumiset olivat olleet enemmän vakavahenkisiä, mutta oman tilan saatuaan Nuorisoseura alkoi järjestää myös iltamia. Iltamien vakavahenkisyys säilyi, mutta lopuksi mentiin aina piirileikkiä tai tanssittiin.
Putkilahden kyläkirjassa todetaan, että alkuaikojen toiminnan varsinainen kohokohta olivat vuoden 1911-1912, kun Martti Korpilahti tuli opettajaksi kansakoululle. Nuori Korpilahti oli aktiivinen; hän lausui, näytteli, piti puheita ja oli musiikkimies. Näytelmäharrastus virisi vahvana ja ensi-illan sai Martti Korpilahden ohjaama kolmiosainen Murtuneita -näytelmä. Pääosia Korpilahden lisäksi näyttelivät Vihtori Salminen, Aino Salminen ja Liida Mikkola.
Vuonna 1914 Nuorisoseuran puheenjohtajaksi tuli opettaja Hanna Auvila, joka perusti puhujaseuran. Jäsenet kirjoittivat vuorotellen puheen jostakin aiheesta ja puhe arvosteltiin. Auvilan aikana juhlaohjelmiin paneuduttiin perusteellisesti.
Pari vuotta myöhemmin Nuorisoseuran puheenjohtajaksi tuli Aleksi Ikonen, jonka aikana toiminta painottui urheiluun. Ensimmäinen seuralehti, Virtasalmen Sanomat, näki päivänvalon.
Kansalaissota kosketti myös Nuorisoseuraa, kun jäsen Oskari Haljala kaatui Lempäälän taistelussa. Lehti vaihtoi nimeään vuonna 1918 ja nimeksi tuli Uusi- yritys.
Voitto Salmelan seitsenvuotinen puheenjohtajakausi oli aktiivista aikaa.
1930-luvulla Nuorisoseurassa pidettiin ahkerasti opintokerhoja. Sota hiljensi Nuorisoseuran toiminnan, joka kuitenkin nousi uuteen kukoistukseen 1940-luvun loppupuolella ja vuoteen 1950 mennessä Putkilahti oli noussut Keski-Suomen nuorisoseuroista elinvoimaisimmaksi.
Parikymmentä vuotta aikaisemmin alkanut näytelmätoiminta virisi uudelleen. Lasse Itäranta ohjasi Kalamajan Salaisuus ja Toppakahvia -näytelmät. Näytelmäryhmä vieraili myös Putkilahden ulkopuolella.
Putkilahden kyläkirjassa todetaan, että kasvua seurasi täydellinen pysähdys, joka alkoi kultakauden viimeiseksi jääneestä pöytäkirjasta vuodelta 1966. Nuorisoseuran talo rapistui ja ikkunat rikottiin. Toiminta tuntui lakanneen tyystin. Rakennusta vuokrattiin jonkin aikaa Aino Riikoselle, joka rakensi uutta kauppaa entisen jouduttua uuden tien alle.
Kylällä alkoi pyöriä Keskusta-puolueen seuratoiminta ja taloissa pidettiin ohjelmallisia iltamia. Nuorisoseuratoimintakin alkoi viritä uudelleen ja kokous ilmoitettiin pidettäväksi Peuhassa.
Puheenjohtajaksi tuli Helena Könnö ja johtokunnan jäseniksi Pentti ja Hannele Könnö, Meeri ja Kalevi Jokinen sekä Ilona ja Antero Reina.
Kylällä haikailtiin oman talon perään ja Seuralan kunnostustyöt aloitettiin. Iltamia pidettiin jälleen.
Pentti Könnöstä tuli Nuorisoseuran puheenjohtaja 1970-luvulla ja hän hoitaa pestiä edelleen.
Toiminna virittyä uudelleen Putkilahdessa järjestettiin muun muassa kudonta- ja tanhukursseja.
Nuorisoseurassa on jatkettu näytelmäperinnettä ja Mirja Könnö on kirjoittanut juhannusiltamiin lukuisia näytelmiä.
-Juhannusiltamia vietetään tänäkin vuonna, Pentti Könnö sanoo.
Seurala on tänä päivänä hyvässä kunnossa ja taloon on tehty useita remontteja.
Lähteet: Korpilahti-lehti, 8.5.1984, Putkilahden kyläkirja: Häreviä hakamiehiä ja väkeviä vaimoja, Pekka Suomäki, 2003.
Maarit Nurminen
30.04.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Vasemmistopuolueiden vapunvietolla on pitkät perinteet Korpilahdella. Vappumarssiperinne elvytettiin vuonna 1984. Sitä ennen vappuna oli marssittu 1950-luvulla. Tuossa yhteydessä vappujuhlien viettoa Korpilahdella muisteli Eevert Lepola. Hänen mukaansa vappujuhlien vietto alkoi Korpilahdella 1900-luvun alussa.
Lepola totesi paikallislehden haastattelussa, että suurlakko oli sysäys työväenliikkeelle ja torppariliikkeelle. Vuoden 1905 myös Korpilahdella ryhdyttiin viettämään vappujuhlia.
Lepolan muistelujen mukaan vappua juhlistettiin sekä kirkonkylällä että Heinosniemellä. Kirkonkylällä juhlat pidettiin työväentalolla, mutta sellaista ei Heinosniemellä ollut. Juhlinta keskittyi Kaisaniemen kalliolle ja viereiselle Kärkisten laivalaituruille, missä järjestettiin vappuna jopa tansseja.
Heinosniemen työväenyhdistys sai oman työväentalon Rientolan vuoden 1910 tietämillä ja vappujuhlia ryhdyttiin viettämään vuorotellen kirkonkylän työväentalolla ja Rientolassa.
Eevert Lepola muisteli, että viimeisenä vappukulkuevuonna 1955 oli kova lumi- ja räntäpyry. Vappukulkueet hiipuivat, mutta juhlia järjestettiin edelleen.
Vuonna 1984 vappumarssin elvyttivät Korpilahden kansandemokraattiset järjestöt. Juhlallisuudet alkoivat luokkasodan muistomerkillä, missä Tyyne Rauhamäki lausui runon sekä muisteli työväenluokan tilannetta yli kuusikymmentä vuotta sitten.
Vappumarssi lähti liikkeelle laivarannasta ja kulki Martinpolkua pitkin virastotalon edustalle. Päiväjuhlaa vietettiin virastotalon edustalla. Puhetta piti Reijo Kettunen. Kettunen näki ajassa myönteisinä piirteinä suomalaisen vapauden, ihmisten välisen vuorovaikutuksen ja kansainvälisen kanssakäymisen lisääntymisen.
Kettunen totesi tuolloin, että toinen puoli on sodan uhka, hillitön kilpavarustelu, työttömyys, elinympäristön saastuminen, luonnon tasapainon järkkyminen, väkivaltaviihteen raaistuminen sekä kovan ja häikäilemättömän elämäntavan hyväksyminen.
Vuonna 1984 järjestettiin myös iltajuhla Rientolassa. Illan juhlapuhujana oli kansanedustaja Pekka Leppänen.
Vappumarsseja ei Korpilahdella ole nähty vuosikausiin, mutta Korpilahden Vasemmisto järjestää edelleen seppeleenlaskun luokkasodan uhrien muistomerkille vappupuheen kera.
Puhujina on ollut muun muassa paikallispoliitikkoja ja kansanedustajia.
Seppeleenlasku on huomenna vappupäivänä kello 9.
Maarit Nurminen
29.04.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Kelirikko näkyy taas niin valtion teillä kuin yksityisteilläkin.
– Painorajoituksia on enemmän kuin viime keväänä, ja mursketta olemme ajaneet nyt tosi paljon. Kelirikon aikaanhan teitä ei ole mahdollista saada viimeisen päälle kuntoon, mutta mursketta ajetaan pahimpiin paikkoihin, jotta saadaan turvattua liikennöinti, maanteiden hoidon projektipäällikkö Marja Laavisto Keski-Suomen Ely-keskuksesta kertoo.
Korpilahdella 12 tonnin painorajoitus on laitettu Moksintielle ja Sarvenperäntielle sekä Petäjävedentielle Tikkalasta Petäjävedelle päin, myös Kuusanmäentiellä Muuramen puolella on painorajoitus. Punakankaantiellä Korpilahden ja Muuramen rajalla vesi söi tien rungon päällysteen alta niin, että tie sortui ja se jouduttiin sulkemaan kokonaan.
Painorajoitetulla tiellä on sallittu esimerkiksi linja-autojen reittiliikenne ja jätekuljetukset, samoin kirjastoauto ja maitoauto saavat ajaa myös painorajoituksen aikana, mutta puutavararekat eivät saa.
– Henkilöautot eivät teitä riko, mutta niillä on vaikeuksia ajaa tiellä, jos isot autot ovat sen rikkoneet, Marja Laavisto toteaa.
Kelirikko riippuu sekä kevään että syksyn keleistä eli siitä, miten märkä tien runko on ja miten sulaminen tapahtuu keväällä.
– Jos tien pinta ehtii kuivua jo ennen kuin tien runko sulaa, tilanne on parempi kuin silloin, jos sekä pinta että runko sulavat yhtä aikaa, Marja Laavisto toteaa.
– Jos päällä on paksu, kuiva pinta, tie kantaa paremmin, vaikka runko olisi vielä pehmeä, mutta jos myös pinta on märkä, kantavuus on huono, eli mitä paksummalta osalta tie on märkä, sitä huonommin se kestää.
Takatalvi ja uusi lumipeite hidastivat kelirikon etenemistä.
– Kelirikko ei hävinnyt mihinkään. Se, kuinka kauan painorajoituksia on pidettävä, riippuu keleistä, vesisateet ovat pahimpia. Jos on kovin märkää, on mahdollista, että painorajoituksia tulee lisääkin, Laavisto sanoo. Ajantasaiset tiedot painorajoituksista valtion teillä näkee netistä Fintrafficin liikennetilanne-sivulta.
Myös yksityisteillä kelirikkokevät on pahempi kuin viime vuonna.
– Nyt sellaisetkin kohdat routivat, jotka eivät ole aikaisempina keväinä routineet, tieisännöitsijä Tarja Laakso toteaa.
– Kelirikkoa pahentaa se, että syksyllä oli märkää. Toki tilanne riippuu paljon tiestä ja tien kuivatuksesta; sellainen tie, jossa kuivatus on hoidettu hyvin, kuivuu nopeammin.
Tarja Laakson mukaan nyt olisi parasta antaa teiden rauhassa kuivua.
– Soran tuominen ja lanaus ei välttämättä ole tällä hetkellä paras ratkaisu, toki sekin riippuu tiestä. Mutta mielestäni nyt hätäily ei kannata, Laakso sanoo.
– Painorajoituksia tiekunta voi laittaa, isoja autoja ei välttämättä kannata nyt päästää teille rikkomaan pintaa. Painorajoituksen tonnimäärä kannattaa valita tien mukaan, jotkut yksityistiet käyttävät 12 tonnia, jotkut kuutta tonnia ja jotkut laittavat kolmen tonnin painorajoituksen niin, ettei tiellä saa ajaa kuin henkilöautoilla. Kaupungin lupaa painorajoitusmerkkien laittaminen ei vaadi, mutta Digiroadiin ne pitäisi ilmoittaa.
Tiina Lamminaho
