06.08.2024 | Tilaajille, Uurainen
Vuoden uuraislainen on Taisto Lähteelä ja Uuraisilla vallinnee harvinaisen suuri yksimielisyys, että nyt meni titteli oikeaan osoitteeseen. Hyvän mielen tuottamista on vaikea mitata, mutta Taisto on tämän tuotantosuunnan ehdoton huippuosaaja.
Palkinto jaettiin Uuraisten viikon Toripäivänä. Sankari itse oli palkinnostaan hämmentyneen ilahtunut ja palkitsi toriyleisön sillä millä parhaiten osaa, eli harmonikan helskyttelyllä.
Kunnan kulttuurituottaja-kirjastonjohtaja Minna Vilenius oli tehnyt ansiokkaan taustatyön ja koonnut kunnanjohtaja Juha Valkamalle juontokortteihin jämäkän paketin Taisto Lähteelä-tietoutta.
Jos toripäivänä jotain meni ohitse, niin tässä toripuhe kokonaisuudessaan:
Vuoden uuraislainen syntynyt Jokihaaran Ristiaholla 16.4.1936, on siis tällä hetkellä 88-vuotias, iloinen ja reipas, nauravainen ja varsinainen veijari.
Hän on soittamalla tekniikan oppinut harmonikkataituri, viihdetaiteilija ja yleisön suosikki monissa kilpailuissa Hän sanoo opetelleensa itse nuotit, koska samat nuotit toimivat vaikka Thaimaassa ja koska musiikki on kansainvälinen kieli. Niinpä hänellä olikin opetellessaan keikoilla mukana metrin nippu nuotteja.
Hän asuu edelleen kotona Jokihaarassa, Luonnetjärventien varrella vaimonsa Railin kanssa.
Isä Väinö oli yksi seitsemästä sisaruksesta, pienviljelijä ja metsätyömies. Äiti Sylvi oli aikanaan Hankalan lavalla lipunmyyjänä ja koska poika oli monesti kuvioissa mukana, tämä innostui musiikista esikuvanaan paikkakuntalainen, yhden miehen orkesteria mukanaan polkupyörälläkin kuljettanut harmonikkataituri Sulo Lappi.
Isä Väinöllä oli 3-rivinen harmonikka, jota Taisto-poika kokeili niin rempseästi, että se katkesi. Oman ensimmäisen haitarinsa hän sai 15-vuotiaana, ja siitä oli suunta heti tanssilavalle soittamaan. Soittamista on kestänyt yhteensä jo 73 vuotta.
Taisto Lähteelä on palkittu kuluvana vuonna,16.4.2024, Suomen Harmonikkaliiton hopeisella ansiomerkillä nro 435, huomionosoituksena harmonikkamusiikin hyväksi tekemästä pitkäaikaisesta työstä.
Vanhan Jazzin ystävät ry on nimennyt hänet jo vuonna 2010 Kunniajazzariksi.
Hän on osallistunut säännöllisesti vuosittain Valtakunnalliseen senioriharmonikkakilpailuihin vuodesta 2012, jolloin hän saavutti viidennen sijan,vuonna 2013 neljännen sijan ja sai yleisön suosikki -palkinnon. Vuosina 2016 ja 2018, sekä tänä vuonna palkintopokaali on ollut pronssinen.
Vuoden Uuraislaisesta mainitaan kirjassa YY, KAA, KOO, Arjen kuvaa ja tarinoita Keski-Suomen rytmimusiikista 1930-luvulta-1970-luvulle, että hänen nimeään kantava, yhtyeensä soitti miltei viikottain vuosina 1951-1961 mm. seuraavilla tanssilavoilla: Palokan Rientola, Korpilahden Kisapirtti, Muuramen Hiekkarinne, Jyväskylä Kivistön talo, Saakosken Suojakallio, Tikkakosken Tikanmaja, Jyväskylän Mäki-Matti, Kyyjärven Maamiesseurantalo, Pylkönmäen Pajumäen lava, Äänekoski Kovalan lava, Puuppolan Maamiesseurantalo, Jyväskylä Valtion talo, Jylhänperän Hiidenlinna, Lievestuoreen Työväentalo.
Siellä soitti siis Taisto Lähteelän yhtye, Taisto Lähteelän kvintetti jne. Vuonna 2024 Taisto Lähteelä on Vuoden Uuraislainen.
06.08.2024 | Tilaajille, Toivakka
Toivakalainen Matti Tiainen on ollut yrittäjänä 23 vuotta. Tuona aikana yritys on vaihtanut toimenkuvaa lasten huonekalujen valmistamisesta kiinteistövälitykseen. Tiainen on saanut myös Toivakan kunnalta tunnustusta toiminnastaan.
– Ostin Toivakan kunnalta kunnostusta vaille olleen palvelutalokokonaisuuden. Kunnostin rakennukset ja nyt kiinteistöissä on 18 vuokra-asuntoa sekä hostelli, mistä löytyy petipaikat 15 henkilölle. Lisäksi kiinteistössä toimii seitsemän eri yritystä, kertoo Tiainen.
Tiainen pyrkii katsomaan eteenpäin siten, ettei yritys jää polkemaan paikoilleen.
– Uusin yritysmuotoni on kiinteistönvälitys. Opiskelin kiinteistön välittäjäksi ja tämä toiminta on jatkunut jo 2,5 vuoden ajan. Kiinteistönvälityksiä Tiainen tekee Keski-Suomen alueella ja tällä hetkellä välityskohteita on kaksikymmentä, joista rantakohteita on kymmenkunta.
Työtään Tiainen ei ole tehnyt yksin. – Puolisoni Suvin kanssa olemme yhdessä näitä kuvioita hoitaneet ja myös lapset ovat olleet auttamassa. Lisäksi käytämme myös ulkopuolista työvoimaa aina tarpeen mukaan.
Uusiakin suunnitelmia Tiaisen monnipalveluyrityksellä on olemassa.
– Olen käynnistämässä minitalohanketta, joka tarkoittaa kooltaan 40-70 neliön kokoisten talojen rakentamista. Tällä hetkellä etsin yhteistyökumppaneita. Talojen suunnittelutyö on jo käynnissä. Näiden kohteiden ennakkomyynti alkaa syksyllä. Minitalohankkeeseen on ollut paljon kiinnostusta. Talot tulevat sisältämään yhden tai kaksi makuuhuonetta, keittiön ja pesutilat, joihin voi sisällyttää saunatilat.
Vastikään viisi vuotta täyttänyt Teemahostel on näinä päivinä rallivieraista. Miten asiakkaat ovat ottaneet palvelut vastaan?
– Teemahostellissa on vuosien mittaan käynyt vieraita yli kolmestakymmenestä maasta. Teemahostellia kannattaa ylläpitää, vaikka ei se tulokseltaan mikään kultakaivos olekaan. Teemahostelliin pystyy varaamaan huoneen Booking.com-sivustolta. Hostellista löytyy sieltä myös yli kolmesataa arvostelua. Kokonaisarvosana on 9,1, erinomainen. Erityiskiitosta asiakkaat ovat antaneet viihtyisyyden ja hinta-laatusuhteen lisäksi sijainnista, mikä varmasti lämmittää myös Toivakan kuntamarkkinoijien mieltä.
Veikko Ripatti
06.08.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Perälänmutkan varrelle on rakentumassa koirien oma metsä. Koirametsällä on kokoa kaksi hehtaaria ja sen on tarkoitus avautua myöhemmin syksyllä.
Koirametsää rakentelevat Hanna Okkonen ja puolisonsa Heikki Seppälä. He muuttivat Moksiin Multamäen tilalle viime vuonna lokakuussa.
-Muutimme tänne Kotkasta. Mies on kotoisin Jämsästä ja hän halusi palata Keski-Suomeen, Okkonen kertoo.
Okkonen sanoo, että pariskunta on viihtynyt hyvin Multamäen tilalla ja maisemissa.
Okkonen on koulutukseltaan eläintenhoitaja ja hän mietti alaansa sopivaa yritystoimintaa.
-Korpilahdella ei koirametsää ole, vaan lähin löytyy Muuramesta. Olemme kumpikin osallistuneet rakentamiseen, minä olen vastannut suunnittelusta.
Temmelmäen koirametsä on alkua ja haaveissa on myös eläinhoitola.
-Minulla on kokemusta myös esimerkiksi matelijoista, joten eläinhoitola voisi ottaa vastaan monenlaisia lemmikkejä. Myöskään eläinhoitolaa ei Korpilahdella ole, vaan lähimmät löytyvät Jämsästä ja Jyväskylästä.
Temmelmäen koirametsään on tulossa kaksi tulipaikkaa, parkkialue ja vessa. Vilvoitteluun löytyy puro ja myöhemmin alueelle rakentuu myös treenialue.
-Tässä parkipaikalla on mahdollista yöpyä asuntoautolla. Parkkipaikalle rakennetaan grillikatos ja huussi. Parkkipaikka sijaitsee aitojen sisäpuolella eli koiran voi laskea vapaaksi suoraan autosta.
Koirametsää kiertää pienisilmäinen panssariverkkoaita.Aidatun alueen ulkopuolella on myös niin sanottu odottelualue.
-Siinä voi odottaa oman vuoronsa alkua, jos on ajoissa paikalla.
Okkonen ja Seppälä ovat innokkaita retkeilijöitä ja harrastus näkyy myös koirametsässä.
-Alue halutaan pitää sanotaanko vaikka retkipaikan omaisena. Täällä voi halutessaan yöpyä myös teltassa.
Koirametsään varataan aika nettisivujen kautta tai soittamalla. Varausaikana metsään ei tule muita koiria.
-Tässä on vaihteleva maasto, mäkeäkin löytyy. Toinen tulisijapaikka halutaan pitää ympäristöltään avarana avarana ja siihen on kaunis auringonlaskun näkymä, Okkonen sanoo.
Maarit Nurminen
06.08.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Laura ja Saku Koistinen muuttivat lastensa Olavin, Annin ja Tildan kanssa kesäkuun alussa Päiväkunnan entiseen kouluun, perhe osti kiinteistön Ravio-Päiväkunnan maamiesseuralta. Nyt talossa asuu lisäksi kaksi kissaa ja viisi kanaa.
– Keväällä kävimme jo tekemässä puutarha- ja kasvimaahommia. Ensimmäisessä muuttokuormassa tänne tuotiin parikymmentä puuta ja pensasta, muun muassa mustaviinimarjaa, karviaista, karhunvatukkaa, aroniaa, kirsikkaa, omenaa, päärynää ja pähkinäpuita, Laura Koistinen kertoo.
– Pidimme entisessä kodissamme pientä taimitarhaa sillä ajatuksella, että tuomme taimia mukanamme uuteen paikkaan. Saa nähdä, miten pähkinäpuut selviävät talvesta, täällä tuntuu olevan hyvä mikroilmasto.
Koistiset muuttivat Päiväkuntaan Pusulasta, Lohjan maaseudulta.
– Sielläkin asuimme vanhassa hirsitalossa, mutta sekä talo että tontti olivat pienempiä kuin täällä. Emme etsineet nimenomaan vanhaa koulua, talon suhteen meillä ei oikeastaan ollut mitään tarkkoja ehtoja. Enemmän meitä kiinnosti ympäristö ja tontti, Koistiset kertovat.
– Tähän saamme kasvimaat omaan pihaan, Pusulassa meillä oli isommat kasvimaat ystäviemme maatilalla. Tässä on myös vähän omaa metsää, se mahdollistaa sen, että voimme jatkossa lämmittää omilla puilla.
Koististen kasvimaassa ja puutarhassa kasvaa muun muassa perunaa, porkkanaa, sipulia, herneitä, papuja, lehtikaalia, kurpitsoita, tomaattia, kurkkua ja yrttejä.
– Nyt kasvimaata on pari aaria, toivottavasti saamme lisättyä vielä alaa. Tänä vuonna sato-odotukset eivät ole korkealla, kestää muutaman vuoden, ennen kuin juuri perustetun kasvimaan saa hyvään kuntoon, Saku Koistinen toteaa.
– Kasvatamme itse mahdollisimman ison osan siitä, mitä syömme. Kasvimaan hoitoa voi ajatella työnä, josta saa palkan ruokana.
Laura ja Saku Koistinen ovat molemmat freelance-tanssitaiteilijoita.
– Päätös tämän koulun ostamisesta oli helppo tehdä, koska tässä saimme työtilan samassa paketissa. Nyt asumme pääasiassa entisen opettajan asunnon puolella, Anni ja Olavi ovat asustaneet nyt kesällä entisessä luokkahuoneessa. Entisestä liikuntasalista saamme työskentelytilan ja kun työryhmämme tulee tänne harjoittelemaan, he saavat käyttöönsä entiset koulutilat, Koistiset sanovat.
– Pusulassa työskentelimme muun muassa kylätaloilla, nyt meidän ei tarvitse etsiä erikseen työskentelytilaa.
Isompaa remonttia Koistiset eivät vuonna 1921 valmistuneeseen entiseen kouluun suunnittele.
– Tulisijat haluaisimme tänne laittaa, pönttöuunit on purettu pois joskus 1960-luvulla. Nyt täällä on sähkölämmitys ja pari ilmalämpöpumppua sekä puuhella, Koistiset toteavat ja kertovat jo saaneensa tietoa koulun entisiltä oppilailta, missä pönttöuunit ovat olleet.
– Se tieto helpottaa tulisijojen tekemistä. Koulun historiasta olemme lukeneet myös Päiväkunnan kyläkirjasta ”Kivikolusta kinttupolulle, vesilosusta viittatielle”. Ja olemme löytäneet puutarhasta joitakin perennoita, jotka ovat todennäköisesti koulun entisen, puutarhanhoidosta pitäneen opettajan istuttamia, Koistiset kertovat.
Remonttisuunnitelmiin kuuluu myös seinähirsien ja puulattioiden esille ottamista.
– Joskus tulevaisuudessa, kun ehdimme. Tulisijat ovat tärkein juttu, mutta muuten asumme tässä rauhassa ja katsomme ajan kanssa, mitä remonttia teemme.
Päiväkunnassa Koistiset kertovat viihtyneensä hyvin.
– Ihmiset ovat ystävällisiä ja paikasta olemme tykänneet tosi paljon. Jonkin verran olemme jo tavanneet kyläläisiä, tarkoituksena olisi kutsua syksymmällä käymään kaikki, joille tämä on tärkeä paikka. Ajatuksena on ollut myös hieman avata ihmisille sitä, mitä me teemme ja kutsua ihmisiä esimerkiksi katsomaan harjoituksiamme. Seuraavan produktiomme ensi-ilta on marraskuussa Helsingissä, täällä voisimme ehkä pitää ennakkonäytöksen, Koistiset sanovat.
Tiina Lamminaho
05.08.2024 | Alueelta, Tilaajille
Secto Rally Finlandin, Suomen MM-rallin osakilpailun viimeiset kunnon soratiekilometrit ajettiin tänä vuonna Sahloinen-Moksi erikoiskokeella sunnuntaina. Ralli sai dramaattisen käänteen, kun Kalle Rovanperä ajoi tielle nousseeseen kiveen, kun erikoiskoe ajettiin toiseen kertaan päivällä. Auto puiden sekaan ja Rovanperän sekä kartanlukija Jonne Halttusen kisa keskeytyi siihen ja siirtymä kisakeskukseen vaihtui helikopterikyydiksi.
Tuttuun tapaan Sahloinen-Moksi erikoiskokeen järjestelyistä vastasi Petäjäveden Urheiluautoilijat.
Moona Tuominiemi-Karila Moksi ry:stä kertoo, että Moksin yöparkkiin alkoi valua väkeä jo hyvissä ajoin lauantaina iltapäivällä.
-Yöparkkiin saavuttiin erityisesti asuntoautoilla ja pellolle pystytettiin hienoja leirejä.
Moksissa jännitettiin vesisateiden pehmittämien peltojen kestävyyttä.
-Selvisimme muutamalla hinauksella ja onneksi sunnuntaina ei enää satanut.
Tuominiemi-Karila sanoo, että kioskimyynti oli hyvä ja täydennyksiäkin jouduttiin hakemaan. Tavaraa oli varattu viime vuoden perusteella.
Kalle Rovanperän ikävän ulosajon seurauksena yleisöä jäi paikalle vielä senkin jälkeen, kun erikoiskoe oli ajettu.
-Sinne jäätiin katsomaan kohtaa, jossa ulosajo tapahtui sekä odottelemaan, kun autoa hinattiin pois paikalta. Moksi nousi maailmankartalle tämän tapahtuman johdosta.
Moksin kyläseurasta talkoissa ahersi yli 70 ihmistä kaikkiaan.
-Kyllä se taas kannatti tehdä sellainen 24 tunnin talkoorupeama samoilla silmillä.
Ylä-Muuratjärvi -seura hoiti myös yhden jakson erikoiskokeen varrella ja kioski sijaitsi Koirasalmentiellä järven rannalla.
-Kovasti saimme kiitoksia palveluista ja järjestelyistä. Meillä oli tarjolla esimerkiksi puupalat moottoripyörien jalkojen alle. Tänä vuonna huomion kiinnitti suuri ulkomaalaisten katsojien osuus. Heitä oli esimeriksi Italiasta, Espanjasta ja Virosta. Hyvin käyttäytyvää yleisö oli myös. Poliisi oli paikalla koko pätkän ajan, eikä ollut minkäänlaisia järjestyshäiriöitä, kyläseuran puheenjohtaja Helena Mieskolainen kertoi.
Ylä-Muuratjärveltä talkoissa ahersi viitisenkymmentä ihmistä.
Saukkolan kyläseura ahkeroi rallitalkoissa erikoiskokeen ykkösjaksolla ja kyläseuralla oli kioski.
Vesa Koskinen kertoi rallin menneen hienosti, mitä nyt Rovanperän ulosajo latisti tunnelmaa lopussa.
-Erikoiskoe keskeytettiin ulosajoon, kun sähkötolppa katkesi ja johto oli tiellä.
Saukkolaisten pätkällä oli shikaanimutka, johon muodostui Koskisen arvion mukaan 85 senttimetriä syvä kuoppa.
-Mahdollista olisi ollut, että jälkipään kuskit olisivat kaataneet paikalla autojaan. Lähellä piti -tilanteita jo nähtiin.
Maarit Nurminen
09.07.2024 | Korpilahti, Tilaajille
– Rallitouhut eivät kuulu enää ihan yhtä tiiviisti elämääni kuin aiempina vuosina, mutta kyllä minä edelleen rallitalkoissa mukana olen. Nykyään otan rallihommat vähän löysemmin, mutta on minulla tänäänkin palaveri Jyväskylän MM-rallin Harjun EK:sta, jonka teemme yhdessä Jyväskylän Urheiluautoilijoiden kanssa, 70 vuotta 13. heinäkuuta täyttävä Kari ”Kile” Nättinen kertoi viime viikolla. Nättinen on myös edelleen Korpilahden UA:n puheenjohtaja.
– Siihen hommaan lupauduin alun perin kolmeksi vuodeksi, nyt on neljästoista vuosi meneillään, Nättinen naurahtaa.
Kile tunnetaan Korpilahdella ja vähän laajemminkin Jyväskylän ympäristössä nimenomaan Jyväskylän MM-rallin puuhamiehenä.
– Aloitimme MM-rallin erikoiskokeitten järjestämisen Korpilahden Martin nimissä 1982. Ensin järjestimme vain yhtä esikoiskoetta, ja kun homma onnistui, lisäsimme määrää. Vuonna 1993 järjestimme neljä erikoiskoetta, siinä sai kyllä lentää. Korpilahden Martti oli vastuullinen järjestäjä, talkoolaisia oli mukana muun muassa kyläseuroista. Yhteensä talkoosuorituksia oli toista tuhatta, Nättinen kertoo.
– 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa alkoi käydä niin, ettei enää löytynyt vastuullisia seuroja vetämään erikoiskokeita. AKK Sports otti vastuuta itselleen ja etsi koordinaattoreita, jotka tekivät samaa hommaa kuin erikoiskokeista vastanneet seurat aiemmin, minäkin olin etsimässä talkoolaisia koordinaattorina.
Jyväskylän MM-ralli teetti yleensä töitä helmi-maaliskuun vaihteesta vuoden loppuun.
– Kyllä minä aikamoisen AKK:n ”korkeakoulun” kävin, rallin MM-tasolla tuli tehtyä pitkä työrupeama. Se oli hienoa aikaa, vaikka välillä otti koville. Siitä pitää olla kiitollinen, että hirveän hyvä talkooporukka ja seuraväki on ollut takana. Ja on MM-rallit tuonut Korpilahdelle paljon hyvää, moni metsästysmaja ja vastaava on rakennettu rallirahoilla, Nättinen sanoo.
Nykyään Nättinen ei enää vastaa MM-rallin erikoiskokeitten järjestämisestä.
– Korpilahden UA:n toiminnassa olen ollut järjestämässä ralleja, meillähän oli viime vuonna jopa SM-osakilpailu ja siitä tuli kuskeilta paljon positiivista palautetta. Minä pyörittelin siinä talousasioita, Nättinen kertoo.
– Nykyisin teemme yhteistyötä Jyväskylän UA:n kanssa, kuten olemme tehneet seuran historian alusta lähtien, välillä vain molemmat tekivät omia hommiaan. SM-rallissa meillä oli seitsemän yhteistyökerhoa, autourheiluseuroja Keski-Suomen alueelta.
Varsinaisten rallikilpailujen lisäksi Nättinen kertoo nykyään olleensa silloin tällöin mukana Toyotan rallitesteissä sulkumiehenä.
– Se on eläkeläisukon hommaa, ei sinne muut päiväksi ehdi seisomaan.
Työuransa Nättinen teki kenttämestarina, ja myöhemmin liikuntapaikkahoitajana, ensin työnantajana oli Korpilahden kunta, sitten Jyväskylän kaupunki.
– Pelasin jalkapalloa nuoresta lähtien. Vuonna 1976 kunta haki kenttämestaria ja sain paikan; en olisi varmaan hakenut, jos en olisi itse ollut urheilumiehiä, Nättinen kertoo.
– Kenttämestarina kesät olivat jalkapalloa, uimarantojen kunnostusta ja sivukylien kenttien hoitoa, muun muassa kuularingin nojareunuksien maalausta. Uimapaikkojakin oli siihen aikaan vähän joka puolella. Talvella sitten olivat latuhommat ja jäänhoito. Latuja tehtiin ensin hiihtämällä, muutama innokas hiihtäjä oli talkoilla mukana. 1980-luvulla kunnalle ostettiin moottorikelkka, ja sillä saikin sitten ajaa, kun latuja piti saada joka puolelle kuntaa, maakuntauran aukaisukin oli päivän homma. Kaukalon hoitoon saatiin konevoimaa 1990-luvulla, kun kunnalle ostettiin traktori ja jäänhoitokone, sekä ajanottolaitteet jääkiekkoon, kun Pyrinnöllä oli siihen aikaan jääkiekkojoukkue piirisarjassa. Jäänhoitokoneella ajettaessa luistelijat pyörivät ihan lähellä, onneksi ei koskaan sattunut mitään, Nättinen muistelee.
– Varsinkin Korpilahden kunnan loppuaikoina kenttämestari sai toimia yleismiehenä, viedä vaikka halkokuormaa Tikkalaan. Ja jaoin minä kerran kunnanvaltuutetuille kirjeetkin, jotka eivät olisi muuten ehtineet määräajassa perille. Valtuutettuja asui joka puolella kuntaa, Päiväkunnasta Ylä-Muuratjärvelle ja Saakoskelle.
Eläkkeelle Nättinen jäi maaliskuussa 2018.
– Kuusi vuotta on mennyt todella lennokkaasti. Rallitapahtumia on ollut sen verran, että ne ovat vähän työllistäneet. Ja ensimmäiset eläkevuodet olin omaishoitajana vanhemmilleni, Nättinen sanoo.
Kile on ollut mahdollistamassa myös lukuisten korpilahtelaisnuorten liikuntaharrastuksia. Valmentajaksi hän on kouluttautunut jalkapallossa ja lentopallossa.
– Jalkapalloa pelasin itse aktiivisesti noin vuoteen 1982 asti, ihan nuorena Pyrinnössä, sitten KU67:ssä. Vuonna 1977 perustettiin Musta Hevonen, ja siinä aktiivista pelaamista kesti viitisen vuotta. Sitten siirryin lentopalloon, ensin pelaajana ja sitten valmennushommiin, Nättinen kertoo.
– Vuonna 1997 täällä oli opettajana Pasi Kaukoranta ja hän alkoi puhua, että täällä ei ole oikein mitään liikuntaharrastusmahdollisuuksia alle 7-vuotiaille. Niin me sitten rupesimme järjestämään Martin nimissä liikuntakerhoa alle kouluikäisille, saimme vanhempia mukaan ohjaajiksi. Ja kun ilmoittautumispäivä tuli, paikalle tuli 70 lasta.
Liikuntakerhoa alle kouluikäisille ei pyöritetty monia vuosia, mutta Hippo-hiihdot ja Hippo-yleisurheilukisat, joita molempia Nättinen oli järjestämässä yhdessä Osuuspankin kanssa, sen sijaan kokosivat kisailijoita monena vuonna.
– 1980-luvun alussa Hippo-hiihdoissa oli noin 150 hiihtäjä. Jo ennen Hippo-hiihtoja KOP järjesti hiihtokisoja lapsille, ja niissäkin oli paljon osanottajia, Nättinen muistelee ja kertoo, että 1970- ja 1980-lukujen taitteessa Korpilahdella pyöritettiin jalkapallon kortteliliigaa nuorille, mukana oli viitisen joukkuetta.
Kilen 70-vuotispäiviä juhlitaan Palvipäivä-lauantaina, 13. heinäkuuta vanhassa pappilassa.
Tiina Lamminaho
