22.08.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Trophi Fastighets AB suomalaisen tytäryhtiön maajohtaja Tommi Seppänen sanoo, että loppukesästä ja syksyn aikana olisi tarkoitus tehdä kunnostustöitä yhtiön omistamassa liikekiinteistössä, joka jäi tyhjilleen uuden S-marketin avauduttua kesäkuussa.
-Tosiaankin nykyinen vuokralainen on muuttanut pois omistamastamme liiketiloista Korpilahdella. ABC:n osalta tilanne jatkuu nykyisellään.
Seppänen sanoo, että kunnostustöiden jälkeen yhtiö on valmis myymään kiinteistön uudelle omistajalle tai vaihtoehtoisesti vuokraamaan tilat uudelle käyttäjälle.
– Näihin vaihtoehtoihin liittyen meillä on käynnissä yksi vähän pidemmälle edennyt keskustelu. Mikäli kaikki menee suotuisasti, voisi uusi toimija aloittaa kohteessa ensi vuoden alkupuolella. Mikäli uutta omistajaa tai käyttäjää ei löydy, niin lähdemme selvittämään tarkemmin kohteen kaavoitus- ja kehittämismahdollisuuksia.
Kiinteistön omistaa ruotsalaisen Trophi Fastighets AB:n suomalainen tytäryhtiö. Trophi on kiinteistösijoitusyhtiö, joka on erikoistunut pohjoismaisten ruokakauppakiinteistöjen omistamiseen. Trophi omistaa Suomessa 107 ja kiinteistöä ja liiketilaa, joista Keski-Suomessa on 10.
20.08.2024 | Korpilahti, Tilaajille
– Yhtään sellaista työpäivää ei ole ollut, ettei täällä olisi käynyt yhtään ihmistä, Korpilahden kirkon oppaana tämän kesän työskennellyt Tuukka Kärkkäinen toteaa. Korpilahden kirkko on ollut avoinna ja opas on ollut paikalla juhannuksen jälkeisestä tiistaista lähtien neljänä päivänä viikossa.
– Sunnuntaisin kirkkoa ovat esitelleet vapaaehtoiset ja seurakunnan henkilökunta on päästänyt kävijöitä kirkkoon silloin, kun opas ei ole ollut paikalla, kävijöitä on siis ollut virallisten opastusaikojen ulkopuolellakin, suntio Tuula Liukko kertoo.
Tuukka Kärkkäisen mukaan heinäkuussa kävijöitä oli reilut kaksikymmentä päivittäin, elokuussa on ollut hieman hiljaisempaa.
– Nyt täällä on käynyt viidestä viiteentoista henkeä päivittäin, Kärkkäinen kertoo. Viimeistä päivää opas oli paikalla viime viikon perjantaina.
Kirkkoon on käynyt tutustumassa niin ohikulkijoita kuin paikkakuntalaisiakin, ja myös joitakin ulkomaalaisia.
– Kirkko näkyy sekä valtatielle että satamaan, ja täällä onkin käynyt niin autolla ohikulkumatkalla olevia kuin veneilijöitäkin. Ulkomaalaisia turisteja on käynyt ainakin Ranskasta ja Saksasta, mutta pääasiassa vierailijat ovat olleet suomalaisia. Ohikulkumatkalla olevien ja paikallisten lisäksi täällä on käynyt muun muassa entisiä korpilahtelaisia, jotka ovat halunneet tulla katsomaan, miltä vanhassa rippikirkossa näyttää nyt, Tuukka Kärkkäinen kertoo.
– Eniten kävijöiltä tulee kommentteja hienosta paikasta ja hienoista näkymistä. Kirkon sisällä on monien mielestä tyylikästä ja lämmin tunnelma. Osa kävijöistä on perehtynyt kirkon historiaan etukäteen ja tietää esimerkiksi, että vuonna 2018 valmistuneessa remontissa tänne palautettiin Alvar Aallon vuonna 1927 kirkkosaliin suunnittelemat värit, osalle kävijöistä taas yhteys Alvar Aaltoon tulee yllätyksenä.
Korpilahden nykyinen kirkko on valmistunut vuonna 1827, Alvar Aallon suunnittelema mittava peruskorjaus tehtiin kirkon 100-vuotisjuhliin.
– Kirkon historia kiinnostaa kävijöitä, ja etenkin paikalliset ovat tutkineet tarkasti kirkon eteisessä esillä olevaa Korpilahden toisen kirkon istumajärjestystä. Siitä on etsitty tuttuja sukunimiä, Kärkkäinen kertoo.
– Lapsiperheitä kävi paljon varsinkin silloin, kun lampaat olivat kirkon vieressä aitauksessa. Monet ovat myös käyneet kirkkosaliin rakennetussa leikkipaikassa leikkimässä.
Tänä kesänä kesälampaat lähtivät kotiin jo elokuun alussa.
– Lampaita oli nyt kolme. Ne tulivat tänne Laukaasta kesäkuussa ja niitä kyllä odotettiin, Tuula Liukko kertoo.
– Tämän kesän lampaat olivat valitettavasti vähän arkoja. Kyllä ne näkösällä olivat, mutta eivät päästäneet rapsuttamaan.
Tuukka Kärkkäinen on ollut kahtena edellisenä kesänä oppaana Kuokkalan kirkossa.
– Kuokkalan kirkko ja Korpilahden kirkko ovat hyvin erilaisia ja kävijätkin ovat erilaisia. Kuokkalassa ei juuri käy ohikulkijoita, vaan sinne tullaan varta vasten. Kuokkalan kirkko on melko uusi rakennus, ja se kiinnostaa muun muassa arkkitehtejä, Tuukka Kärkkäinen kertoo.
– Minusta parasta tässä työssä on se, kun tapaa erilaisia ihmisiä ja saa jutella heidän kanssaan. Tykkään myös kuunnella ihmisten kertomuksia esimerkiksi siitä, miltä täällä näytti ennen. Sitä en osaa sanoa, pidänkö enemmän Korpilahden vai Kuokkalan kirkosta; molemmat ovat mahtavia paikkoja ja ovat olleet mukavia kesätyöpaikkoja.
Tiina Lamminaho
20.08.2024 | Korpilahti, Tilaajille, Toivakka
Tammen myllyn pato Rutajoen Seinäkoskessa on saatu jo purettua. Kun kunnostushanke koskiuoman pidentämisineen saadaan valmiiksi syyskuussa, pääsee erittäin uhanalainen Päijänteen järvitaimen nousemaan Päijänteeltä Rutajärveen.
– Pato on ollut täydellinen nousueste, se on sulkenut kalojen liikkumisen kokonaan, Rutalahden osakaskunnan puheenjohtaja Jouko Vanhatalo toteaa.
Nyt taimenen perinteinen vaellusreitti Päijänteeltä Rutajärveen avataan ja samalla järvitaimenelle luodaan kutu- ja poikasalueita. Noin 100 000 euron hintaista kunnostushanketta hallinnoi Pohjois-Päijänteen kalatalousalue ja johtaa Keski-Suomen Kalatalouskeskus, rahoittajina ovat valtio vaelluskalaohjelma NOUSUn kautta, WWF, UPM ja Metsähallitus. Aloitteentekijänä oli Rutalahden osakaskunta.
– Rutajoen alaosaa kunnostettiin 1990-luvulla, mutta se jäi silloin kesken. Nyt asia otettiin uudelleen esille, Vanhatalo kertoo.
Padon purkamisen lisäksi kunnostushankkeessa pidennetään koskiuomaa siirtämällä koskenniskaa ylöspäin, uoman paikkaa muutetaankin hieman. Näin koskeen saadaan entistä enemmän taimenen lisääntymis- ja pienpoikasalueita, samalla luodaan parempi elinympäristö pohjaeläimille ja virtavesissä esiintyville sammaleille.
– Aluehan on Leivonmäen kansallispuiston naapurissa. Kunnostustoimilla saadaan myös virtavesimaisema luonnonmukaisemmaksi ja sulautumaan paremmin ympäristöön, kalastusbiologi Joonas Pysäys Keski-Suomen Kalatalouskeskuksesta kertoo.
Rutajoen kunnostus ei lopu Seinäkosken myllypadon purkamiseen.
– Tarkoitus on myös poistaa nyt säännöstelypatona toimiva lankkupato, kun tilalle Rutajoen luusuaan saadaan pohjapato. Siihen Joutsan kunta on hakenut aluehallintovirastolta lupaa, mutta luvan käsittely kestää ainakin vuoden verran, Jouko Vanhatalo kertoo.
– Myöskään rahoitus 50 000 – 60 000 euroa maksavalle hankkeelle ei ole vielä varmistunut.
Pohjapato on tarkoitus tehdä kohtaan, josta Rutajoki lähtee Rutajärvestä. Nyt paikalla oleva lankkupato on osan vuotta avoinna, joten se ei ole samalla tavalla täydellinen nousueste kuin purettu Tammen pato oli.
– Samalla, kun pohjapato rakennetaan, luonnonmukaistetaan Rutajoen alkupäätä. Nyt se on kaivettu kanava. Kun kaivinkone tulee paikalle, kanavaan pudotetaan kiviä, ja näin saadaan suojapaikkoja kaloille, Vanhatalo kertoo.
– Lisäksi meillä on tarkoitus kartoittaa Rutajärveen laskevia puroja, ja tutkia, voisiko niitä hyödyntää poikastuotantoalueena. Kartoitusta tehdään ensi vuonna, mikäli saamme siihen rahoitusta.
Vanhatalon mukaan Rutajoen yläosassakin on aikoinaan ollut hyvin taimenta. Seinäkosken myllypato on ollut estämässä taimenen nousua jo yli sata vuotta. Kalatalouden Keskusliiton tiedotteen mukaan Rutajoella on ollut suuri merkitys alueellisena taimenen lisääntymisalueena Pohjois-Päijänteellä. Joessa on säilynyt elinvoimainen taimenkanta ja havaintoja lisääntymisestä on vuosittain.
Rutalahden osakaskunnassa on reilu tuhat osakasta, se hallinnoi 3300 hehtaarin vesipinta-alaa yhteensä kolmessakymmenessä järvessä ja purossa.
Tiina Lamminaho
20.08.2024 | Tilaajille, Toivakka
Toivakan vakkahenkilöksi on valittu tänä vuonna Arto Virtanen. Valinnan perusteina oli se, että Virtanen tuo kylälle ja kyläläisille positiivisuutta ja on aina siellä, missä jotakin tapahtuu.
Arto kertoo olevansa paljasjalkainen toivakkalainen ja asuneensa koko elämänsä Toivakassa. Hän tuntee Toivakan ja sen asukkaat. Vastikään Arto vietti 50- vuotuispäiviään ja näin ollen tuli miehen ikään. Arton voi tavata K-Market Perälässä Kertun kulman kahvilassa ja usein myös pyöräilemässä kylällä.
Kävimme tapaamassa Artoa ja kysyimme häneltä hänen arkisen elämän toimista. Ensimmäiseksi kysyimme, että tuliko vakkahenkilöksi valinta yllätyksenä.
– No se tuli aivan yllätyksenä, mutta valinta oli ihan hyvä.
Tiedetään, että olet monissa tapahtumissa talkoolaisena, missä esimerkiksi?
– Olen esimerkiksi joulumyyjäisissä ja kesämarkkinoilla avustamassa mm. myyntipöytien laitossa. Autan järjestäjien lisäksi myös markkinamyyjiä, jos ja kun apua tarvitsevat.
Mikä on mieluisin työ, mitä olet tehnyt?
– Kyllä se varmaankin on Toivakan seurakunnassa avustaminen. Siellä olen mielelläni mukana ja autan mm. kolehdin kantamisessa.
Toivakan kirkkoherra Panu Partanen onkin saanut Artosta luottoapulaisen.
– Arto toimii seurakunnan jumalanpalveluksissa avustajana. Hän avustaa ehtoollisella pitämällä leipäastiaa, vainajien kynttilän sytytyksessä ja suntioinnissa. Lisäksi hän on avustustehtävissä keittopäivissä seurakuntakodilla, konserteissa ja muissa tilaisuuksissa. Arton läsnäolo seurakunnassa on otettu vastaan hienosti. Hän kuuluu kalustoon. Kaikki tuntevat hänet ja häntä tervehtivät. Koska hän osallistuu työtoimintaan sotealueen päivätoiminnan kautta, hän saa työstään myös pientä palkkaa. Artoa voi pyytää tehtävään kuin tehtävään ja hän tekee ne aina mielellään. Hän on lähes aina hyvällä tuulella ja puhelias. Hän on aina paikalla ajoissa ja erittäin luotettava. Seurakuntamestari Seppo sanoikin, että Arton tuntilistat voisi täyttää palkanmaksua varten jo etukäteen, niin varmasti hän tulee töihin ja hoitaa säntillisesti tehtävänsä, Panu Partanen kertoo.
Veikko Ripatti
20.08.2024 | Tilaajille, Uurainen
Uuraisten helluntaiseurakunta perustettiin samana vuonna kuin PaikallisUutisten edeltäjä Jyväskylän Ympäristölehti, eli vuonna 1964. Seurakunta juhli kuutta vuosikymmentään 10. elokuuta koko päivän tapahtumalla.
Ohjelmassa oli seurakunnan historianäyttely, kirpputori, kahvila, lounas, syntymäpäiväjuhla, yhdessäoloa, pelejä ja puuhaa lapsille, grillausta, iltanuotio bändin säestyksellä ja lopuksi iltahartaus.
Päiväjuhlassakaan ei pönötetty, vaan napakasti ja musiikin säestyksellä käytiin läpi seurakunnan vaiheet. Henkilöt puhujapöntössä vaihtuivat, kun joka vuosikymmenen oli saanut oman kertojansa. Varhaisvaiheita ennen varsinaisen seurakunnan perustamista kertasi Aimo Mäkinen. Arto Veijonen kertoi 60-luvun tärkeät vaiheet ja mainitsi sellaiset nimet kuin Martti Asikainen, Taavi Vääränen, Toivo Jämsä ja Aimo Takanen, jotka kiersivät ja keräsivät samoin uskovan joukon yhteen.
Seurakunta perustettiin Höytiän työväentalo Moskovassa 24. toukokuuta 1964, jolloin jäseneksi liittyi 31 henkilöä. Heistä kaksi oli kunniavieraina mukana myös 60-vuotisjuhlassa. Aili Vääränen, 102 vuotta ja Kerttu Vihavainen, 99 vuotta. Jo vuosikymmenen lopulla pieni Uuraisten helluntaiseurakunta teki päätöksen Anja Pajulan Thaimaan lähetystyön tukemisesta.
Uuraisten helluntaiseurakunnan 60-vuotisjuhla sisälsi monia kohtaamisia. Jarmo Saarni tapasi seurakunnan vanhimman, 102-vuotiaan Aili Vääräsen, taustalla Merja Saarni juttelee Kerttu Vihavaisen kanssa.
Pikkuhiljaa toiminta vakiintui ja jäsenmäärä lisääntyi, 70-luvulle tultaessa helluntailaiset tunnettiin telttakokouksista. Vuonna 1978 hankittiin ensimmäinen oma kokoontumistila, Välirinne, aivan Uuraisten keskustasta. Seurakunnan ensimmäinen työntekijä Olavi Karhu aloitti ja toimi puolen vuoden ajan. Myös nuorisotyö ja kerhot vakiinnuttivat paikkansa osana seurakunnan toimintaa. 70-lukua muisteli entinen poikakerholainen Risto Mäkinen.
Seuraavaksi tuulitakissa ja hikipannassa puhujapönttöön 80-lukua muistelemaan marssi Markku Koskinen. Tuolla vuosikymmenellä avattiin lähetyskirpputori ja rakennettiin oma Kokkolammen leirikeskus, josta tulikin tärkeä kesämuistojen hankkimisen paikka.
– Olin aika innokas leiriläinen. Leireillä sai uida, pelata ja kuulla taivaan iskän sanaa, Koskinen muisteli.
Seurakunnan pastorina toimi Jorma Laulumaa Helli-vaimo tukenaan ja lähetystyössä tuettiin Jarmo ja Merja Saarnia ja järjestettiin esimerkiksi lähetystyöiltoja. Kaikki olivat mukana myös juhlassa.
90-luvun esittelijänä toimi Marja Lehmuskoski, joka tuolloin muutti takaisin synnyinkuntaansa.
– 90-luku oli laman vuoksi synkkä ja ihmiset olivat ahtaalla. Seurakuntamme toi moneen perheeseen valoa ja uskoa parempiin aikoihin. Monesti myöhemminkin olen huomannut elämän myllerryksissä ajattelevani, että onneksi on seurakuntaperhe.
90-luvulla hankittiin myös nykyinen toimitila, joka sitä ennen toimi kauppana ja baarina. Musiikkitoiminta monipuolistui ja avioparityö alkoi. Jorma Laulumaan jälkeen pastoreina toimivat Tauno Kajander ja Kurt Äijäläinen.
2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä toiminta vain lisääntyi ja monipuolistui, syntyi lauluryhmiä ja bändejä. Lähetystyö kohdentui Thaimaan lisäksi Kambodžaan, Etiopiaan sekä Papua Uuteen-Guineaan. Lähetystyöstä tuli myös seuraava pastori, Jarmo Saarni, häntä seurasi Miko Puustelli, joka iloisella olemuksellaan nosti helluntaiseurakunnan profiilia koko kunnassa. Yhdessä Timo Kuusjärven kanssa he kohtasivat ihmisiä myös ovityön kautta.
Eeva Äijäläinen muisteli tuota vilkasta aikaa ja iloitsi erityisesti siitä, kuinka nuoret ottivat yhä enemmän vastuuta esimerkiksi kerhotoiminnasta.
2010-luku oli hyvin lähetystyöpainotteinen. Vahvasti mukana olivat ja ovat yhä Liisa ja Roger Finch
– Lähetystyön kenttä ei ole vain kaukana Aasiassa tai Afrikassa, vaan myös Eurooppa tarvitsee lähetystyötä, sen huomasin jo asuessani 30 vuotta Belgiassa, Liisa Finch kertoi. Lähetyspastori Roger Finch puolestaan löysi kutsumuksensa maasta, joka tällä vuosikymmenellä nousi vielä isompiin otsikoihin, eli Ukrainasta.
2020-luku toi tullessaan koronan, mikä vaikeutti seurakuntaperheelle niin tärkeitä kokoontumisia, mutta pakotti myös kehittämään uusia tapoja kohdata.
Miko Puustellin jälkeen pastoriksi tuli Timo Koivisto ja hänen aikansa tullaan muistamaan myös ukrainalaisten aikana. Helluntaiseurakunnalla oli keskeinen asema pakolaisten kotouttamisessa ja samalla myös yhteistyö kunnan ja luterilaisen seurakunnan kanssa yhä vahvistui.
Juhlassa nostettiin esiin paljon nimiä, mutta Liisa Finch halusi painottaa yhtä asiaa:
– Me olemme yhdessä seurakunta. Meistä jokaista tarvitaan. Haluan kiittää teistä jokaista.
– Edelleen haluamme tavoittaa uuraislaisia ja viedä evankeliumin ilon ja toivon sanomaa näihin aikoihin sopivalla tavalla, nykyinen seurakuntapastori Jyrki Hakonen toteaa.
Hänellä on nyt takanaan noin puoli vuotta Uuraisilla ja paikkakunta alkaa tuntua yhä enemmän omalta.
Sekä pastorina toimiminen, että Uurainen olivat hänelle uusia asioita.
– Hyvin on lähtenyt käyntiin. Aina on mukava tänne auton nokka kääntää. Olen iloinen, että rukouksiini vastattiin ja minut johdatettiin tänne. Erityisesti sydäntäni on koskettanut vapaaehtoisten työ. Tällä hetkellä kun seuraa uutisia, niin onhan tämä maailma aika kauhea paikka, tässä ajassa on paljon epävarmuutta ja pelkoa. Haluaisin, että Uuraisten helluntaiseurakunta on paikka, jonne jokainen voi tulla hyväksytyksi omana itsenään ja josta löytyy aina toivoa, Jyrki Hakonen päättää.
Hanna Lahtinen
14.08.2024 | Tilaajille, Uurainen
Ensi kesänä puhaltavat Jokihaaran Paunetin Aittakioskilla uudet tuulet. Mikko ja Maija Nieminen ovat päättäneet siirtyä 25-vuotisen kioskiharrasteen jälkeen reserviin ja vastuuvetäjän paikka on avoinna.
– Olo on aika haikea, yli 150 nuorta on viihtynyt ohjauksessamme kioskilla. Tarina on vailla vertaansa. Mukavia muistoja on paljon ja on hienoa, kun tapaa aikuistuneita jäätelönmyyjiä ja huomaa, miten elämä on heitä kantanut, Mikko Nieminen sanoo.
– Esimerkiksi Määtän perheestä meillä on ollut 11 lasta kesätöissä ja myös heidän vanhempansa ovat auttaneet tarvittaessa, Maija Nieminen jatkaa. Tänäkin kesänä kioskissa on työskennellyt seitsemän nuorta.
Vaikka neljännesvuosisadan kestänyt kioskivapaaehtoistyö on ollut mukavaa, on se myös sitonut ja esimerkiksi jäätelömenekin arviointi on ollut joskus haastavaa.
Tämä kesä ei ollut myynnillisesti ennätyksellinen, mutta siihen olikin selkeä syy. Niin tarpeellinen kuin tieremontti olikin, ei terävän sepelin tai raitaverkon päällä ajaminen houkuttanut kuin aivan välttämättömiin ajoihin ja moni valitsi kiertotien.
Vaikka Niemiset kioskivastuusta luopuvatkin, ei vapaaehtoistyö lopu. Jokihaaraan on jälleen suunnitteilla uusi laavu, tällä kertaa Vehniäntien varteen Karhunkivelle.
– Elämä jatkuu, vaikka toiminta muuttuu. Ensi lauantaina meidät tapaa Tikkakosken tohinoissa. Järkkäreinä touhutaan, äänentoistoa viritellään ja mahdollisesti Jokihaaraa ja Tikka-tuotteita esitellään, he kertovat.
