27.03.2025 | Alueelta, Kiinnitetty, Tilaajille
Aluevaltuustoon pyrkii lähes 600 ehdokasta 15 puolueesta.
Palvelujen saatavuuden turvaamisen tärkeydestä Keski-Suomen hyvinvointialueen aluevaltuustoon pyrkivät ovat yksimielisiä; palveluja on pystyttävä tarjoamaan niitä tarvitseville. Jotain eroja puolueiden kesken löytyy siitä, miten palveluja pitäisi tarjota.
Nykyisen aluevaltuuston suurin puolue on Keskusta 19 valtuutetullaan.
– Meille palvelujen alueellinen saatavuus on tärkeää. Myös reuna-alueilla pitää saada palvelua, vaikka siellä ei terveyskeskusta olisikaan. Jos terveyskeskus ajetaan alas, tilalle pitää tuoda jotain. Tärkeintä on, että palvelun tarvitsija tulee kohdatuksi ja pääsee sisään järjestelmään, Keskustan Keski-Suomen piirin puheenjohtaja Sakari Suomala sanoo.
Keskusta ajaa vaaliohjelmassaan voimakkaasti omalääkärimallia niin vanhuspalveluihin kuin perusterveydenhuoltoonkin. Keskusta haluaa myös vahvistaa ennaltaehkäisevää työtä perusterveydenhuollossa, jotta erikoissairaanhoidon kuormitus vähenisi. Omalääkäriä pitäisi päästä tapaamaan aina vähintään etäyhteydellä ja joka kuntaan olisi turvattava vähintään hoitajavetoinen perusterveydenhuollon sotepiste.
Aluevaltuuston toiseksi suurimman puolueen eli SDP:n mielestä ykkösprioriteetti on hoitoon pääsyn turvaaminen kahden viikon sisällä.
– Hyvinvointialueen riittävä rahoitus on turvattava, ja se edellyttää edunvalvontaa kansanedustajien suuntaan. Valtiolta tuleva rahoitus on oltava sellaisella tasolla, että palvelut voidaan järjestää, SDP:n Keski-Suomen piirin puheenjohtaja Jarno Kemiläinen sanoo.
Vanhuspalveluihin SDP haluaa erilaisia mahdollisuuksia, ikäihmisten kunnon mukaan.
– Ympärivuorokautiseen hoitoon on saatava lisää paikkoja, ihmisille pitää taata hyvä ja turvallinen hoito. Kaikkia ei voida hoitaa kotona, vaan ympärivuorokautiseen hoitoon on päästävä, kun sitä tarvitaan, Kemiläinen sanoo.
SDP haluaa myös mielenterveys- ja päihdeongelmiin oikea-aikaista hoitoa, matalalla kynnyksellä. Kemiläisen mukaan etenkin nuorten pahoinvointiin on etsittävä ratkaisuja. Aluevaaliohjelmassaan SDP haluaa vahvistaa lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia ja nopeuttaa hammashoitoon pääsyä sekä muistuttaa myös, että laadukas ja turvallinen hoito edellyttää riittävää henkilöstöä.
Kokoomukselle tärkeintä on Keski-Suomen piirin puheenjohtajan Niilo Nissisen mukaan turvata peruspalvelut ja saada hyvinvointialueen talous tasapainoon.
– Me Kokoomuksessa uskomme, että keskisuomalaiset osaavat itse parhaiten järjestää alueen sote-palvelut ja pelastustoimen, siksi hyvinvointialueen itsenäisyys on turvattava. Tämä on mahdollista vain, mikäli hyvinvointialueen talous saadaan tasapainoon ja alijäämät katettua, Nissinen sanoo.
– Hoidon saatavuus ja sen jatkuvuus on turvattava eikä teennäisiä raja-aitoja eri palveluntuottajien välille tule rakentaa. Ei ole väliä, onko palvelua tarjoava taho yritys tai julkinen toimija: tärkeintä on, että hoitoa on saatavilla silloin kun sitä tarvitaan, Nissinen toteaa.
Myös Perussuomalaiset korostavat palvelujen saatavuutta.
– Peruspalvelujen pitäisi olla saavutettavissa helposti. Digipalveluitakin voidaan lisätä, ne ovat hyviä sellaisille, joille ne sopivat, Perussuomalaisten Keski-Suomen piirin puheenjohtaja Ilkka Salminen toteaa.
Salminen korostaa myös vakituisen henkilöstön tärkeyttä, ja sanoo, että jonoja voidaan purkaa ostopalveluina yksityiseltä puolelta.
– Meidän on katsottava kriittisesti menoja, mutta sitäkin pitää miettiä, mitä se maksaa, jos ihmiset eivät saa tarvitsemaansa hoitoa, Salminen toteaa ja sanoo, että perussuomalaisten ryhmää puhuttaa etenkin vanhusten ja omaishoidon tilanne. Salminen peräänkuuluttaa myös vuoropuhelua kuntien ja järjestöjen kanssa.
– Tässä on vielä siirtymävaihe menossa. Rakenteita on muutettava pitkäjänteisesti, henkilöstöpolitiikka on isossa osassa ja kiinteistöjä on käytettävä tehokkaasti. Palvelut edellä on mentävä, Salminen sanoo.
Vihreät toivovat, että hyvinvointialueille annettaisiin enemmän aikaa taloutensa tasapainottamiseen.
– Viime kädessä varmaan kaikille puolueille on tärkeintä, että pystytään turvaamaan se, että ihmiset saavat sitä apua ja tukea, mitä tarvitsevat. Meille keskeistä on, että lasten ja nuorten palvelut, esimerkiksi oppilas- ja opiskelijahuollon palvelut, saadaan aidosti toiminaan. Toinen tärkeä asia on se, että ikääntyneet pystyvät elämään arvokasta ja turvallista elämää ja voivat luottaa siihen, että saavat oman toimintakykynsä mukaista apua ja tukea, erilaisia vaihtoehtoja on oltava tarjolla, Keski-Suomen Vihreitten puheenjohtaja Arto Lampila sanoo.
Lampilan mukaan hyvinvointialueen palvelurakenne ja palveluprosessit on saatava sellaiseen kuntoon, että kasvavaan palveluntarpeeseen pystytään vastaamaan.
– Eri tarpeisiin on löydettävä fiksuin tapa vastata. Vuokralääkärikustannuksia on saatava alemmaksi, mutta joissakin tilanteissa voidaan käyttää yksityisiä palveluntuottajia, samoin voidaan tehdä yhteistyötä järjestöjen kanssa, Lampila sanoo ja korostaa myös varhaisen vaiheen tukea ja ennaltaehkäisyä; tukea esimerkiksi mielen hyvinvointiin pitää tarjota, ennen kuin ihminen joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle.
Vasemmistoliiton Keski-Suomen piirin puheenjohtajan Irma Hirsjärven mielestä jokaisen on päästävä hoitoon omalla alueellaan, Hirsjärvi korostaa yhdenvertaisia palveluita sekä terveys- että sosiaalipuolella.
– Järjestökentän alasajo tulee kaatumaan hyvinvointialueelle, Hirsjärvi toteaa ja peräänkuuluttaa sekä edunvalvontaa valtiovaltaan päin että osaavaa johtamista hyvinvointialueelle.
– Maakunnat ovat erilaisia, meidän on osattava selkeämmin kertoa, mikä Keski-Suomen tilanne on, Hirsjärvi sanoo. Hirsjärven mukaan osaavaan johtamiseen kuuluu muun muassa henkilöstön kuuleminen ja henkilöstön osaamisen käyttäminen, myös kilpailutukseen tarvitaan Hirsjärven mukaan lisää osaamista.
Kristillisdemokraattien Keski-Suomen piirin varapuheenjohtajan Marika Visakorpi-Kemppaisen mukaan tärkeintä on se, että ihmiset pääsevät palveluntarpeen mukaiseen palveluun kohtuullisessa ajassa.
– Eli ei liian pitkiä jonoja, eikä väärissä paikoissa makuuttamista. Nyt meillä on erilaisia pullonkauloja, ja ne ovat myös taloudellinen asia, väärässä paikassa jonottaminen on kallista. Kalliista vuokralääkäreistä pitää pyrkiä eroon, mutta palvelua pitää kuitenkin saada kohtuullisessa ajassa, Visakorpi-Kemppainen sanoo.
– Kristillisdemokraattien aloitteesta on tehty linjaus, että palveluasumista pitäisi löytyä omasta kunnasta tai edes naapurikunnasta, tavoitteena olisi, että myös osastohoitoa löytyisi mahdollisimman läheltä kotipaikkaa. Meidän pitäisi myös löytää keinoja tukea ihmisiä varhaisessa vaiheessa ennen kuin palveluntarve ja haasteet kasvavat liian isoiksi, Visakorpi-Kemppainen toteaa ja sanoo, että varhaisen tuen tarpeen tunnistamisessa olisi hyvä tehdä yhteistyötä kuntien kanssa.
Vapauden liiton puoluesihteeri Lasse Paanasen mukaan tärkeintä on hyvinvointialueen talouden ja budjetin saaminen tasapainoon niin, ettei jouduta leikkaamaan palveluista.
– Mitään yksittäistä taikakeinoa minulla siihen ei ole, pitää vain tasapainoilla, mistä säästöt saadaan. On katsottava rahavirtoja, joista pystyy säästämään niin, ettei heikennetä potilaan hoitoa, esimerkiksi joitakin kalliita testejä, jotka eivät vaikuta hoitoon, voitaisiin jättää pois, Paananen sanoo.
Keski-Suomessa aluevaltuustoon valitaan 69 valtuutettua. Tämänhetkisessä aluevaltuustossa edustettujen puolueiden lisäksi ehdokkaita ovat asettaneet Valta kuuluu kansalle -puolue, joka on vaaliliitossa Vapauden liiton kanssa ja RKP, joka on vaaliliitossa Kokoomuksen kanssa sekä Suomen Kommunistinen puolue, Liberaalipuolue, Liike Nyt, Kristallipuolue ja Eläinoikeuspuolue. Aluevaalit käydään yhdessä kuntavaalien kanssa, varsinainen vaalipäivä on 13. huhtikuuta. Ennakkoon voi äänestää 2. – 8. huhtikuuta. Aluevaaleissa käytetään violettia äänestyslippua, myös aluevaalien ehdokasluettelo äänestyskopissa on violetti. Ehdokkailla on omat numerot alue- ja kuntavaaleissa eli vaikka ehdokas olisi ehdolla molemmissa vaaleissa, häntä äänestetään eri numerolla kuntavaalissa ja aluevaalissa. Aluevaalissa ehdokasnumerot ovat nelinumeroisia.
Tiina Lamminaho
25.03.2025 | Tilaajille, Toivakka
Toivakan venerannassa toteutettiin lauantaina 15.3. kunnan ja eri järjestöjen toimesta Rantarieha ja Ahvon luistelut. Tällä kertaa kelit suosivat enemmän jääaktiviteetteja kuin hiihtoa.
Ahvon hiihto juontaa alkunsa Minnesotassa elämäntyönsä hiihto- ja urheilutoimen parissa tehneestä Ahvo Taipaleesta. Hän tuli tunnetuksi Yhdysvaltain hiihtäjien, kuten Jessie Digginsin, nuoruuden ajan valmennuksesta. USA:n Minnesotassa hän toimi myös hiihtovälineyrittäjänä, valmentajana sekä hiihtosponsorina. Hän on myös merkittävä lahjoittaja Toivakan kouluille. Ahvoa halutaan täten muistaa paikallisesti nimeämällä tapahtuma hänen mukaansa.
Ahvo oli tänäkin vuonna menossa mukana ja kertoi talven rapakon takana olleen yhtä oikukas kuin täällä kotimaassakin. Hän oli iloinen kotikylällään yhä saamastaan suosiosta.
Isonkylän rannan lisäksi Saarisen uimalassa Toivakan jäänsärkijät tarjosi palautumisen avantouinnin merkeissä. Kaikki tapahtuman tuotot käytetään uimalan rannalle hankittaviin piknik-pöytiin. Tapahtuman järjestivät Toivakan kunta ja alueen yhdistykset yhdessä.
Toinenkin jäätapahtuma
Eläkeliiton Toivakan yhdistyksen hallituksen varapuheenjohtaja, liikuntavastaava Esko Hietanen järjesti eläkeläisille ja Toivakan koulukeskuksen 6.-luokkalaisille yhteisen pilkkitapahtuman torstaina 19.3. Isonkylän rannassa. Kuudesluokkalaisten vanhemmatkin olivat tapahtumaan tervetulleita. Tänä vuonna mukaan kutsuttiin myös Päivätoiminnan väki.
Esko Hietanen kertoi, että tapahtuman ideana on sukupolvien välinen kohtaaminen ja hauska yhdessä toimiminen. Monille nuorille pilkkiminen on aivan uusi kokemus. Tähän oli myös järjestäjien taholta varauduttu hankkimalla pilkkimisvälineitä, kuten vapoja ja vieheitä. Myös syöteiksi oli hankittu toukkia, ja ilman jäänaskaleita ei jäälle saanut mennä. Jäänaskalit paikalle toi Toivakan Leijonat ja makkarat sponsoroi K-kauppias Kerttu. Paikalle saapuikin kaikkiaan noin 70 eri-ikäistä osallistujaa. Kaikki kuudesluokkalaiset menivät innokkaasti pilkkimään. Grillikatoksessa paistuivat makkarat ja lämmin mehu, joita riitti kaikille mukana olleille.
Pilkkiminen ei ollut tiukkaa jännittämistä ja kaikuluotaimeen tuijottamista, vaan varsin leppoisan näköistä touhua.
Veikko Ripatti
24.03.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Vanhan Korpilahden kotiseutuyhdistyksen kevätkokouksen aluksi kuultiin tällä kertaa pelimannimusiikkia sekä asiaa korpilahtelaisista pelimanneista. Korpilahden pelimannit soittivat ja Outi Penttinen kertoi Korpilahden pelimannien yli 50-vuotiaasta historiasta, myös Ville Lahtinen muisteli Korpilahden pelimannien alkuaikoja.
Korpilahden pelimannit on perustettu vuonna 1971, edellisenä vuonna perustetun Pohjois-Päijänteen kansalaisopiston opintopiirinä.
– Kaustisten kansanmusiikkijuhlat järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1968. Kansanmusiikilla oli kova noste ja pelimanniryhmiä alkoi syntyä eri puolille Suomea, Outi Penttinen kertoi.
– Korpilahden pelimannit ovat soittaneet vuodesta 1971, väki on vähän vaihtunut, mutta Ville Lahtinen on ollut mukana alusta lähtien, Penttinen totesi.
– Olin sijaistanut kanttori Paavo Ilomäkeä, ja hän minut pyysi mukaan pelimanneihin. Ihan ensimmäisissä harjoituksissa en ollut, mutta ensimmäisenä vuonna olin jo mukana, Lahtinen kertoi.
– Olen kotoisin Lapualta ja olin tottunut pohjalaisiin lauluihin, joissa lauletaan Härmän häjyistä ja rumista vallesmanneista. Täällä oli erilaisia lauluja. Kokoonnuimme vanhan koulun musiikkiluokassa. Aluksi meitä oli pieni joukko, eikä nuotteja paljon käytetty, tosin minä olen aina käyttänyt nuotteja. Matti Mäkinen veti porukkaa, kokeilimme ja opimme yhteissoittoa ja yhteishenkeä. Yhteishenki on aina ollut hyvä pelimannien joukossa, Lahtinen sanoi.
– Nykyään soitossa on suuri ero entiseen verrattuna. Ennen kaikki soittivat melodiaa omilla soittimillaan, basso ja harmoni säestäen. Nykyään kaikilla on nuotit edessään ja musiikki on sovitettua soittimille, joita on myös enemmän, mukana on viulut, huilut, klarinetti, hanuri, basso ja harmoni. Ja nykyään sovitaan, kuka mitäkin soittaa, niinpä musiikki on usein pelimannimusiikkia ihan kamarimusiikin tapaan. Musiikkia ovat sovittaneet muun muassa kapellimestari Jorma Panula, useimmissa kappaleissa sovittajana on Outi Penttinen tai Kati Weijo, Lahtinen kertoi.
– Korpilahden pelimannit ovat pitäneet yllä paikallista kulttuuriperinnettä yli 50 vuotta. Olemme tykänneet soittaa, ja perinne on pysynyt yllä siinä samalla. Toki meitä velvoittavat perinteetkin, Outi Penttinen totesi ja kertoi tunnetuista korpilahtelaisista kansanmuusikoista.
– Matti Koskinen eli Laulu-Matti tai Koskis-Matti tunnettiin laajemminkin pitkin Etelä-Suomea. Matti Koskinen oli monipuolinen kansanmuusikko, joka soitti niin viulua kuin kanneltakin, välillä jopa sahaa. Laulu oli oleellinen osa Koskis-Matin esityksiä, laulujen sanat hän teki itse. Toinen laajemmalti tunnettu korpilahtelainen kansanmuusikko oli Tyyne Pahkamäki, jämsäläiset tosin tahtovat omia hänet, koska hän asui Jämsässä silloin, kun hänet keksittiin Kaustisten kansanmusiikkijuhlilla. Tyyne Pahkamäki teki omia lauluja, ja myös keräsi paljon lauluja ja runoja.
Korpilahden pelimannien ohjelmistoon on aina kuulunut paljon Matti Koskisen lauluja, myös muiden paikallisten tekijöiden käden jälki on näkynyt ohjelmistossa. Ville Lahtinen muisteli ”Vanhainkoti Iltatähden pyörätuolivalssia”, johon Seppo Marttinen teki sävelen ja Marjaliisa Kolula sanat.
– Siinä mainittiin paljon henkilöitä, esimerkiksi vanhainkodin hoitajia. Ja jokaiselta piti kysyä lupa, saako hänet laulussa mainita, Marjaliisa Kolula muisteli.
”Muistojen Haukkavuori” -laulun sanat on tehnyt Liisa Vuorinen, kappaleen on säveltänyt Esko Muhonen. Myös esimerkiksi Veikko Hakanen on säveltänyt Korpilahden pelimannien esittämää musiikkia.
– Kappaleita syntyy edelleen, esimerkiksi Anna Ahosen säveltämä valssi on uutta tuotantoa, Outi Penttinen kertoi.
Pelimannit ovat esiintyneet vaihtelevilla kokoonpanoilla ja mukana on aina ollut väkeä hieman kauempaakin, kuten Moksista, Sarvenperältä, Vespuolelta, Palokasta ja Muuramesta. Kotiseutuyhdistyksen kokouksessa soittamassa olivat Antti Penttinen, Jukka Lahtonen, Juhani Rantanen, Ville Lahtinen, Merja Jokinen, Riitta Reijonen, Outi Penttinen ja Tuure Lahtonen.
– Yhteistyömme kotiseutuyhdistyksen kanssa jatkuu. Aikaisemmin, kun oli Korpilahden kunta, kunta tarvitsi pelimanneja monenlaisiin tilaisuuksiin ja juhliin. Nyt esiintymistilaisuudet ovat vähentyneet, mutta kotiseutuyhdistyksen kanssa olemme tehneet paljon yhteistyötä, Outi Penttinen totesi.
Lisää Korpilahden pelimannien historiasta voi lukea Outi Penttisen muutama vuosi sitten kirjoittamasta ”Pelimannisoiton pitkä oppimäärä – Korpilahden pelimannit 50 vuotta ” -teoksesta.
Tiina Lamminaho
24.03.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Vasemmistoliiton Paul Abbey on istunut Jyväskylän kaupunginvaltuustossa vuodesta 2013 lähtien. Meneillään oleva kolmas kausi on Abbeylle viimeinen, sillä hän ei ole asettunut ehdolle tuleviin vaaleihin.
– Ajattelin, että kun olen ollut kolme kautta valtuutettuna, voin antaa muillekin mahdollisuuden osallistua. Koen myös, että olen epäonnistunut vaikuttamisessa, siksi jään pois, Paul Abbey toteaa.
– Tulin Suomeen 23 vuotta sitten ja ihailin hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa kaikille oli jotain. Jo vähän aikaa asuttuani Suomessa huomasin kuitenkin, että järjestelmä on hyvä ja se on rakennettu niin, että se antaa kaikille mahdollisuuden hyvinvointiin, mutta politiikassa alettiin matkia maita, jotka eivät tarjoa hyvinvointia kaikille. Ajan kuluessa huomasin, että Suomessa ollaan menossa suuntaan, jossa päätökset eivät tuo etuja kaikille. Se oli pääsyy, miksi menin politiikkaan; halusin kääntää kehitystä ja ajattelin, että voin herätellä ihmisiä miettimään, ettei olemassa olevaa hyvää kannata muuttaa. Ajattelen, että olen epäonnistunut, koska nykyään hyvinvointi on entistä enemmän polarisoitunut, eivätkä ihmiset mieti enää kokonaisuutta, vaan ajavat etuja vain omalle ryhmälleen, Abbey sanoo.
Jyväskylän kuntapolitiikkaan Abbey kertoo lähteneensä Reijo Kettusen pyynnöstä.
– Hänen kanssaan olimme keskustelleet paljon, ja hän tuli ehdokaspapereiden kanssa pyytämään minun allekirjoitustani, Abbey muistelee. Kaupunginvaltuustoon Abbey pääsi ensiyrittämällä.
Kaupunginvaltuutettuna Paul Abbey sanoo kokeneensa, että päätökset tehdään usein ennen kuin mennään valtuustosaliin.
– Hyvin harvoin valtuuston istunnossa äänestäminen ratkaisee, töitä pitää tehdä sitä ennen. Paras mahdollisuus vaikuttaa on siinä vaiheessa, kun virkamiehet valmistelevat asioita. Silloin kannattaa kertoa tietojaan ja ajatuksiaan, Abbey sanoo.
– Ajan tasalla tulossa olevista asioista pysyy seuraamalla lautakuntien päätöksiä, ja lautakuntatyöskentelyssä pystyy myös vaikuttamaan asioihin. Itse olen ollut puheenjohtajana rakennus- ja ympäristölautakunnassa sekä ympäristöterveyslautakunnassa, joka oli siihen aikaan ympäristöterveysjaosto, mutta ne ovat molemmat sellaisia lautakuntia, joissa omille ajatuksille ei ole juuri tilaa, vaan päätökset tehdään lakien mukaan.
Yhteistyö virkamiesten kanssa on Abbeyn mukaan sujunut hyvin. Yhteistyötä on ollut myös korpilahtelaisten valtuutettujen kesken.
– Kaksi ensimmäistä kautta, kun olin valtuustossa, meitä oli korpilahtelaisia valtuutettuja vain minä ja Keskustan Eino Lahtinen, Kokoomuksen Markku Aarnos oli varavaltuutettuna. Eino Lahtisen kanssa meillä oli todella tiivistä yhteistyötä, usein keskustelimme sunnuntaisin ennen valtuuston kokousta, Abbey kertoo.
– Nyt korpilahtelaisia valtuutettuja on huomattavasti enemmän. Kyllä me nytkin kauden alussa olemme tavanneet ja keskustelleet.
Puolueeltaan Paul Abbey sanoo saaneensa aina tukea.
– Ja myös vapaat kädet ajatella mitä vain, siitä olen kiitollinen. Korpilahden Vasemmistoliitolta olen saanut todella hyvin tukea, Korpilahden Vasemmistoliitto on järjestänyt muun muassa Kuntalaisen ääni -tapahtumia, kun halusin tavata ihmisiä, joita edustan, jotta kuulen, mitä he oikeasti haluavat, Paul Abbey sanoo.
– Korpilahden Vasemmistoliitossa olen edelleen jäsenenä, sieltä en ole lähdössä minnekään. Aion myös seurata asioita edelleen ja voin kirjoitella ajatuksiani, se on minun vahvuuteni. Tällä hetkellä uskoisin, että valtuustotyöskentelyä minun ei tule ikävä, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Abbey sanoo pysyvänsä taustavaikuttajana politiikassa, etenkin hyvinvointivaltiota hän haluaa puolustaa.
– Olisi hyvä, jos politiikka menisi takaisin siihen suuntaan, että kaikki otetaan huomioon. Hyvinvointivaltio on rakennettu silloin, kun Suomella ei ollut rahaa. Nyt rahaa on paljon enemmän, silti puretaan se, mitä on rakennettu. Heille, jotka rakensivat hyvinvointivaltion, kuuluu suuri kunnia, mutta me emme kunnioita nykyään eläkeläisiämme, ja se on väärin, Abbey toteaa.
Tiina Lamminaho
18.03.2025 | Alueelta, Kiinnitetty, Tilaajille
Senioriohjaaja Minna Salminen Keski-Suomen hyvinvointialueelta kävi kertomassa hyvinvointialueen digipalveluista ja ikäihmisille suunnatuista varhaisen tuen palveluista pohjoisten kylien virtapiirissä.
– Ikäihmisille suunnattuja varhaisen tuen palveluja ovat esimerkiksi seniorin hyvinvointineuvoloiden avoimet vastaanotot. Hyvinvointineuvolan vastaanotolla ei tehdä terveystarkastusta, vaan tarkoituksena on rohkaista ihmisiä etsimään hyvää toimintakykyä ylläpitäviä asioita arkeensa. Hyvinvointineuvolan vastaanotolla saa myös ohjausta ja neuvontaa hyvinvointialueen palveluista, Salminen kertoo.
Hyvinvointineuvolan avoimia vastaanottoja on Jyväskylässä Voi hyvin -tapahtumien yhteydessä Palokan ja Vaajakosken kirjastoilla sekä Kankaan Piippurannan klubilla, Palokassa hyvinvointineuvolan avoimia vastaanottoja on tänä keväänä vielä 10. huhtikuuta ja 8. toukokuuta, Vaajakoskella 19. maaliskuuta sekä 16. ja 30. huhtikuuta ja Piippurannan Klubilla 20. maaliskuuta, 17. huhtikuuta ja 15. toukokuuta, kirjastojen Voi hyvin -tapahtumat ovat iltapäivisin yhdestä kolmeen, Piippurannan Klubilla kokoonnutaan aamupäivisin puoli yhdestätoista kahteentoista.
– Varhaisen tuen palveluihin kuuluu myös ikääntyneen huolipuhelin, joka palvelee arkisin yhdeksästä iltapäivän kolmeen numerossa 014 2663080. Huolipuhelimeen voi soittaa silloin, kun on huolissaan kotona pärjäämisestä, yhteyttä voivat ottaa myös ikäihmisen omaiset, Salminen kertoo.
Seniorichatissa pääsee keskustelemaan senioriohjaajan kanssa netin välityksellä arkisin yhdeksästä iltapäivän kello yhteen. Chattiin pääsen Keski-Suomen hyvinvointialueen nettisivujen kautta: sivuston osoite on hyvaks.fi, etusivulta valitaan kohta ”asiointi” ja siitä ”asiointi verkossa”. Kohdasta ”keskustele ammattilaisen kanssa” voi valita senioriohjaajan.
– Tällä hetkellä polku seniorichattiin on hieman hankala, mutta sen pitäisi helpottua keväällä, kun sivustolle tulee chat-nappula, Minna Salminen kertoo.
– Seniorichatissa vastaa senioriohjaaja, kirjoittamisen lisäksi siellä pystyy ottamaan videoyhteyden. Seniorichatissa voi keskustella ikääntymiseen ja ikääntyneiden palveluihin liittyvistä asioista, myös omaiset voivat olla yhteydessä seniorichattiin, esimerkiksi lapset voivat tiedustella, mitä palveluja äidille tai isälle olisi saatavilla. Chatissa keskustellaan esimerkiksi asumispalveluista, apuvälineasioista, muistiasioista sekä yksinäisyydestä ja omasta jaksamisesta.
Seniorichat ja senioriohjaajan videovastaanotto ovat maksuttomia palveluja. Hyvaks.fi-sivustolta löytyy myös monenlaista tutkittua tietoa hyvinvoinnin tueksi. Hyvinvointitarjottimelta voi etsiä tapahtumia, ”hyvinvointisi tueksi” -kohdan ”seniorille” -sivuille on koottu tutkittua, luotettavaa tietoa ikäihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tueksi eri aihealueilta. Tietoa löytyy muun muassa ravitsemuksesta, kehon muutoksista ikääntyessä, kaatumisen ehkäisystä, seksuaaliterveydestä, liikunnasta, asumisesta, mielen hyvinvoinnista sekä aivoterveydestä ja muistista.
– Sivut on tehty yhdessä ikäihmisten kanssa, sinne on koottu sellaista materiaalia, mistä seniorit ovat halunneet saada tietoa, Minna Salminen toteaa.
Pohjoisten kylien virtapiirissä digipalvelujen käyttö puhutti paikalla olleita.
– Digipalvelujen käyttö on lisääntynyt ja myös digipalveluita käyttävien ikäihmisten määrä on lisääntynyt. Kaikki eivät kuitenkaan voi tai halua käyttää digipalveluja, Minna Salminen sanoo.
– Jos ei voi tai halua asioida verkkosivujen kautta, voi asioida myös puhelimitse. Jos ei osaa käyttää digipalveluja, mutta halua siihen olisi, digiohjausta on saatavilla monista paikoista ja apuakin voi pyytää joltain, joka osaa paremmin.
Minna Salmisen mukaan digipalvelut ovat vaihtoehto niille, jotka pystyvät niitä käyttämään, ja kun digipalveluita käytetään, jää ammattilaisille enemmän aikaa tarjota puhelinpalvelua niille, jotka eivät voi tai halua digipalveluita käyttää.
– Digipalvelut tuovat lisän, mutta niiden rinnalla säilyy koko ajan perinteiset puhelinpalvelut, Salminen sanoo ja muistuttaa, että hätätilanteessa ei pidä etsiä digipalveluita vaan soittaa hätänumeroon.
Tiina Lamminaho
12.03.2025 | Tilaajille, Toivakka
Istumme toivakkalaisen diplomikauppias Matti Perälän kodissa ja kerimme hänen elämäntarinaansa.
Matti on syntynyt Eero ja Saima Mannisen keskimmäisenä lapsena. Matti kävi Vaajakosken yhteiskoulua ja hänen tarkoituksensa oli jatkaa siitä lukioon.
– Osallistuin noihin aikoihin Viisarimäen koulun opettajan Matti Männikön Toivakan urheilukentällä pitämään urheilukouluun. Illalla Männikkö kyseli minulta, että mitä aion jatkossa tehdä ja kerroin hänelle aikovani Vaajakosken lukioon. Männikkö sanoi, että ei mihinkään lukioon, vaan kauppaopistoon Jyväskylään. Tämä olikin se suuri muutos elämäni tulevaisuutta ajatellen. Menin kahdeksi vuodeksi kauppaopiston oppilaaksi.
Toivakkalainen kauppias Kerttu Perälä ihastui Matti-poikaan ja adoptoi hänet. Kerttu Perälä oli Matin isän täti. Näin Matti Mannisesta tuli Matti Perälä. Vuonna 1962 Matti valmistui merkonomiksi ja kesäkuun 1 päivänä Kerttu Perälä toi T:mi Joh. Perälän sekatavarakaupan avaimet sitä silmällä pitäen, että Matti jatkaisi hänen kaupassaan kauppiaana.
Kaupan liikkeenhoitajana oli silloin myymälänhoitaja, joka sittemmin syksyllä irtisanoi itsensä ja samana syksynä Kerttu Perälä kuoli. Kauppiaan tehtävät siirtyivät näin vain 18-vuotiaalle Matille.
Kaupankäynnin lisäksi Mattia kiinnosti urheilu.
– Olin 15-vuotias, kun voitin ensimmäisen suomenmestaruuden kolmiottelussa. Myös Juhani-veljeni voitti suomenmestaruuden pituushypyssä Hämeenlinnassa, hän kertoo.
Matti lisäsi myös pökköä pesään ja 17-vuotiaana hän voitti suomenmestaruuden sadalla metrillä ja oli pituushypyssä toinen. Urheilijan ura hiljeni taustalle kauppiasuran vaatiessa yhä enemmän aikaa ja voimia.
– Ongelmallista oli silloin se, että täysi-ikäisyys saavutettiin vasta 21-vuotiaana. Tämä tarkoitti sitä, että saadakseni kaikki kaupan toimet ja toiminnot nimiini, tarvitsin holhoojan, koska olin vasta 18. Oikeus valitsi holhoojakseni isäni Eero Mannisen. Mukaan kuvioihin tuli vielä holhouslautakunta jonka puheenjohtajana oli Herman Taipale.
– Hänelle minun tuli vuosittain selvittää kaupan raha- ja tilitilanne. Täytettyäni 21 vuotta pääsin sitten aloittamaan kaupanteon täysin omissa nimissäni.
Asevelvollisuuskin piti tietyn ikäisenä suorittaa ja sen velvollisuuden Matti suoritti Haminassa panssarintorjuntayksikössä ja kotiutui sieltä upseerina siviiliin vuonna1965. Diplomikauppiaan tutkintokin tuli häneltä suoritettua kaiken lomassa.
Kauppa kehittyi sittemmin palvelumyymälästä itsepalveluaikaan.
– Tämä jakoi asiakkaita, sillä osa heistä hyväksyi sen ja osa ei.
Uusi kuvio oli sekin, että vuonna 1969 otettiin käyttöön K-Perälän myymäläauto. Se lisäsi K-Perälän liiketoimintaa ja kauppa-autoa ajeli mm. nykyisin Gradian opettajana ajoneuvo- ja kuljetusteknologian puolella toimiva Veli Pekka Vihinen. Kauppa-autotoiminta loppui, kun auto vanheni ja Matti viehättyi yhä enemmän maatalous- ja rautakauppatoimintaan.
Matti avioitui syyskuussa 1969 joutsalaisen Paula Riita-ahon kanssa. Paulasta Matti sai rinnalleen kauppiaan rooliin ja perheyrityksen työskentelyyn sitoutuneen kumppanin. Heille syntyi kaksi lasta Jussi ja Matleena. Paula Perälä siirtyi ajan rajan yli 14.9.2004.
Paljon on mahtunut Matin kauppiasuraan ja siihen vaikuttaneita ihmisiä on myös monia. Heistä mainittakoon Perälän suvun kotiapulaisena ollut Aino Tönnäri.
– Hän kuului helluntaiseurakuntaan ja lauleskeli kitaralla säestäen. Aino oli se henkilö, joka piti minua, nuorta miestä raiteilla. Myös Vilma Lepikko vaikutti perheessämme mittavan ajan. Hän oli liki 40 vuotta kaupan työntekijänä ja asui meillä kotona. Hän oli yksi minun äitihahmoistani.
Lisäksi haluan mainita Maija Mäkelän. Hän on myös yksi Perälän kodinhoitotyöstä vastanneista naisista. Maijakin on ollut nelisenkymmentä vuotta kauppamme siivous- ja kodinhoitotöissä. Monia yrityksemme vaikuttajia jää varmasti tässä kirjoituksessa mainitsematta, mutta mainitsen vielä ”rautarouvaksikin” kutsutun Toini Jäntin. Hän oli monessa mukana niin myynnin kuin konttoritöittenkin osalta. Pitkäaikaisimpia työntekijöitä kaupassa ovat olleet Päivi Laitinen ja Eila Hokkanen. Nykyisin kotiamme Mäntymaata emännöi kumppanini Sirpa Vihavainen.
Matti on jo 81-vuotias ja kertoo luovuttaneensa kauppakiinteistönsä pojalleen Jussille ja miniälleen Minnalle.
– Jussin tullessa K-Rauta Palokan toimitusjohtajaksi, siirryin itse yritysryppäämme eläkeläiskauppiaaksi.
Matti Perälän aikanaan perustamia rautakauppoja löytyy yhä Palokan lisäksi Joutsasta, Laukaasta ja Kangasniemeltä. Lisäksi liiketoimintamme on laajentunut pääkaupunkiseudulle Oulunkylään, Pasilaan ja Vantaan Hämeenkylään.
Veikko Ripatti
