20.11.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Marjut Leikas aloitti Korpilahden Pyrinnön puheenjohtajana elokuussa.
– Pyrinnön toiminnassa olen ollut mukana muutaman kauden, mukaan tulin sitä kautta, kun tyttäreni rupesi pelaamaan kavereidensa houkuttelemana, Leikas kertoo.
– Pyrinnön hallituksessa olin puolitoista kautta, viime kauden olin myös B-tyttöjen joukkueenjohtajana. Kaikkihan tässä ovat vapaaehtoisia, pyrimme aina vaihtamaan hallituksen jäseniäkin, ettei homma käy liian raskaaksi kenellekään, Leikas sanoo ja kehuu pyrintöläisten talkoohenkeä.
– Tämä yhteisö on tosi hieno ja mukana on kivoja ihmisiä. Kun oma lapseni pelaa joukkueessa, koen tärkeänä olla itsekin mukana. Hallinnollinen puoli on minulle tuttua oman työni kautta, ja tällainen järjestelijän rooli on minulle luontainen, Leikas sanoo.
– Itse olen pelannut lentopalloa joskus yläkoulu- ja lukioikäisenä. Olen kotoisin Pieksämäeltä, Pieksämäen Namikan kaikki pelit tuli käytyä katsomassa silloin aikoinaan. Täällä Pyrinnössä nuoret saavat liikkua yhdessä ja kasvaa yhdessä, onhan se etuoikeus, että siinä saa olla mukana.
Pyrinnöllä on tällä kaudella B-tyttöjen, C-tyttöjen, D-ikäisten sekä naisten joukkueet, jotka pelaavat sarjoissa, E- ja F-ikäiset pallokerholaiset eivät ole vielä pelanneet sarjassa. Naiset ovat mukana aluesarjassa, D-ikäisillä on sekasarja, jossa pelaa sekä tyttöjä että poikia.
– Naisten joukkueessa meillä oli vähän katoa, nyt naisten joukkueessa pelaa myös C-tyttöjä, jotka haluavat haastaa itseään. B-tyttöjen joukkue meillä on tällä hetkellä suurin, mukana on 12 tyttöä, Marjut Leikas kertoo. B-tytöt ovat 15 – 16 -vuotiaita, C-tytöt 13 – 14 -vuotiaita, D-ikäiset 11 – 12 -vuotiaita ja pallokerholaiset 10-vuotiaita tai nuorempia.
– Pyrinnönkin jäsenmäärä on vähentynyt paljon, väheneminen alkoi korona-aikana. Sama näkyy muuallakin, Korpilahti ei ole poikkeus. Sarjoista on jäänyt poiskin joukkueita, kun he eivät ole saaneet tarpeeksi pelaajia, Leikas kertoo.
– Meille on tullut tänä vuonna uusiakin pelaajia ja se on kiva juttu, samoin se, että pelaajia, jotka ovat jo lopettaneet, on aloittanut uudestaan. Pidimme koululla koululentis-tapahtuman, ja sitäkin kautta on tullut jo kyselyjä. Uudet pelaajat ovat aina tervetulleita. Meillä on hallituksessakin uusia ihmisiä, yksi opettajakin, Kiia Aronen. Hänen kauttaan pystymme syventämään yhteistyötä koulun kanssa.
Vuosi sitten syksyllä kaupunki korotti salimaksuja ja aikaisemmin ilmaiset nuorten vuorotkin tulivat maksullisiksi.
– Se oli meille aikamoinen yllätys, mutta olemme selviytyneet. Olemme onnistuneet varainhankinnassa tosi hyvin. Meillä oli päättyneen tilikauden tulos plussalla, emmekä joutuneet nostamaan pelaajamaksuja. Tälle kaudelle teimme pelaajamaksuihin pienen indeksikorotuksen, mutta ne ovat edelleenkin tosi matalalla tasolla, Marjut Leikas kertoo.
– Haluammekin pitää pelaajamaksut alhaalla. Meille on kunnia-asia, että harrastaminen on kaikille mahdollista, eikä se jää kiinni perheen taloudellisesta tilanteesta.
Rahaa Pyrintö on hankkinut muun muassa järjestämällä turnauksia ja tekemällä erilaisia talkoita.
– Varainhankinta on vaatinut työtä, ja haastavaakin se on, kun kaikilla on kaikkea muutakin tekemistä. Jokainen saa osallistua talkoisiin siten kuin pystyy. Jos ei pysty tulemaan paikan päälle, voi vaikka leipoa kahvilaan tai hankia arpajaispalkintoja. Talkootyötä on erilaista ja siihen on osallistuttu hyvin, iso kiitos siitä kaikille pelaajille ja vanhemmille, Leikas sanoo.
– Jos varainhankinta menee edelleen hyvin ja jos saamme sponsoreita, meillä on mahdollisuus uusia peliasut; sitä ei ole tehty moneen vuoteen.
Leikas haluaa myös tuoda lentopalloa ja Korpilahden Pyrintöä tutuksi korpilahtelaisille.
– Olemme esimerkiksi mukana Korpilahden joulunavauksessa ja muissa tapahtumissa ja teemme yhteistyötä paikallisten yritysten kanssa. Osuuspankki on meille iso ja pitkäaikainen kumppani, nyt virittelemme yhteistyötä Hippo-hiihtojen ja Hippo-yleisurheilukisojen järjestämisessä. Toki Hippo-kisojen järjestäminen on meille varainhankintaa, mutta on se myös lentopallon ja Pyrinnön tunnetuksi tekemistä ja yhteisöllisyyden vaalimista, Leikas sanoo.
– Nyt olemme miettineet, miten saisimme korpilahtelaiset aktivoitua lentopallon pariin. Olemme laittaneet kotiturnauksista ilmoituksia kauppojen ilmoitustauluille. Pelit ovat avoimia kaikille, eikä niihin ole sisäänpääsymaksuja; nuorille olisi tärkeää, että kotipeleissä olisi katsojia kannustamassa. Kannattaa tulla aistimaan tunnelmaa, Kiian keksimän sloganin mukaan lentopallo on parasta paikan päällä.
Tiina Lamminaho
19.11.2024 | Tilaajille, Toivakka
MLL Toivakan yhdistyksen sääntömääräinen syyskokous pidettiin Toivakan Vakkarilla viime perjantaina.
MLL Toivakan yhdistys järjestää monenlaista mukavaa toimintaa ja tapahtumia lapsille, nuorille ja perheille Toivakassa. Vuosi 2025 on yhdistyksen 99. toimintavuosi. Yhdistyksellä on tällä hetkellä 146 jäsentä. Vierailijoiksi syyskokoukseen olivat saapuneet Toivakan Lions Clubin Reijo Järvenpää ja Simo Laulajainen. He luovuttivat MLL:n Toivakan yhdistykselle 1000 euron lahjakortin.
Kokouksessa valittiin MLL Toivakan yhdistykselle uusi puheenjohtaja Heli Saaren tilalle. Saari on muuttanut Jyväskylään, eikä näin ollen jatka puheenjohtajana. Yhdistykselle valittiin uusi puheenjohtaja vuosille 2025–2026 sekä uusi hallitus. Uusi puheenjohtaja on 1.1.2025 alkaen Ritva Oinonen. Varsinaiset hallituksen jäsenet ovat seuraavat: Ritva Oinonen (pj.), Tiina Ahonen, Jenni Hakala, Sanna Hirvonen, Henriikka Jalo, Elina Rantalainen ja Saana Wolff. Hallituksen varajäsenet ovat Jenni Hinttala, Inka Keteli ja Anna Manninen.
Vuoden 2025 toimintasuunnitelmassa on perhekahvilatoiminta maanantaisin. Olkkari-illat järjestetään edelleen joka keskiviikko seurakuntakodilla vetovuorovastuin SRK n kanssa.
Toiminnassa jatkuvat edelleen alle kouluikäisten lasten ja heidän perheidensä peuhapäivät sekä 4.-6.luokkalaisille suunnatut tacotiistait kerran kuukaudessa.
Vanhemmuuden tukeminen tapahtuu yhteistyössä muiden Toivakassa toimijoiden kanssa mm. vertaistuen kautta syntyneiden vauvojen muistamisena neuvolan kautta ja myös perheisiin adoptoitujen lapsien muistamisena. Joululahjapuu – keräys on jälleen meneillään Perälän aulassa vähävaraisille lapsiperheille yhteystyössä Keski-Suomen hyvinvointialueen ja K-Market Perälän kanssa.
Lisäksi osallistutaan vähävaraisten toivakkalaisten perheiden muistamiseen MLL Järvi-Suomen piirin kautta Hyvä Joulumieli -lahjakorteilla. Sukupolvien välistä toimintaa jatketaan, sekä Isä-lapsi -toiminta aloitetaan. Mukaan toimintaan toivotaan paljon isiä ja isoisiä.
Yhdistys jatkaa yhteistyötä muiden toivakkalaisten yhdistysten sekä kunnan ja seurakuntien kanssa.
Toivakan Leijonat näkisivät puolestaan mieluusti uusina jäseninä myös naisia. Kansainvälisesti Lions Clubin jäsenistä 30 prosenttia on naisia. Suomessa naisten osuus on noin 20 prosenttia, mutta Toivakassa ei vielä ole Leijonissa naisjäseniä. Toivakan Leijonissa jäseniä on 22.
Veikko Ripatti
19.11.2024 | Tilaajille, Uurainen
Hanna-Riikka Oikari, 32 Höytiältä on tuore enduron SM-hopeamitalisti. Tosin mitali jaetaan vasta viikon päästä palkintogaalassa, toistaiseksi onnistuneesta kaudesta muistuttavat pokaalit takan päällä.
– Lapsiperhearjessa on ihan muut asiat kuin saavutettu kisamenestys mielessä, Hanna-Riikka sanoo ja aviomies Matti Oikari nyökkäilee. Ympärillä pyörii kolme lasta, Emilia, 5, Vilho 3 ja Olivia, 1.
– Kun kisataan ja lapset on mummolassa, niin keskitymme enduroon täysillä, Matti jatkaa. Tosin on kisavarikko melko tuttu paikka lapsillekin.
Myös Matti Oikarilla on SM-mitali endurossa vuodelta 2018, pronssinen. Mutta nyt on Hanna-Riikan vuoro kisata, Matti valmentaa, huoltaa ja säätää pyörän. Yhteistyön tulos oli huikea, sillä Hanna-Riikka pomppasi Suomen huipulle suoraan äitiysvapaalta.
– Hanna-Riikka pisti eka kerralla paremmaksi ja otti hopean, Matti hymyilee.
Erityisen yllättävää ei ole, että Konnevedeltä kotoisin oleva Hanna-Riikka ja kyyjärveläinen Matti ovat tavanneetkin crossiradalla. Matin laji on ollut pääasiallisesti aina enduro, mutta Hanna-Riikka ajoi nuorempana vain motocrossia, jota ajetaan radalla.
– Crossitausta näkyy Hanna-Riikan ajossa, hän uskaltaa ajaa kovaa sellaisissa kohdissa reittiä, missä pystyy. Enduro on motocrossiin verrattuna kestävyyslaji, Matti kehaisee.
– Pitää myös osata hiljentää, ettei telo itseään. Lapset tarvii äitiä, Hanna-Riikka lisää.
Enduro muistuttaa lajina hiukan rallia, koska se ajetaan maastossa, siinä on erikoiskokeita ja siirtymiä. Legendaarisin suomalaiskisa lienee Päijänteen ympäriajo. Osakilpailu kestää yleensä koko päivän. Sarjoja on miehillä kolme eri kuutiotilavuuksien mukaan ja naisilla yksi, lisäksi on nuorten ja veteraanien sarjat. Pyörällä on lajissa iso merkitys ja siihen saa rahaa uppoamaan, ei kuitenkaan aivan niin paljoa kuin esimerkiksi ralliautoon. Vakuutuksien kallistuminen on viime vuosina karsinut harrastajia.
– Kaluston ei tarvitse olla kovin uutta, meidän kilpapyörätkin on niitä samoja, millä minä ajoin kilpa-aikanani. Esimerkiksi iskunvaimentimien säädöillä on iso merkitys. Valtaosan treenikerroista käytimme säätöjen hakemiseen ja onnistuneet säädöt näkyivät heti vauhdissa. Hanna-Riikka osaa kertoa tarkkaan, mitä pitää tehdä ja minä teen, Matti kertoo.
Vuodessa osakilpailuja on seitsemän, joista Hanna-Riikka ajoi viime vuonna kuusi, kerran hän oli sairaana.
– Olivia oli viime talvena reilu 7-kuukautinen, kun aloin vilkuilemaan kisaohjelmaa. Huomasin, että talvikisoja ajettiin vain pari ja kysäisin Matilta, että kestäisiköhän minulla kunto. Pakko oli kokeilla, ensimmäisessä kisassa talvella olin kolmas, mikä tietysti motivoi lisää. Ensimmäiseen kevätkisaan treenasin pari viikkoa ja haettiin hyviä säätöjä ja sen kisan voitinkin, seuraavassa olin toinen.
– Silloin huomasi kisoissa, että synnytyksestä oli tosiaan aika vähän aikaa, kunto alkoi loppua loppupäivästä. Kesällä lopetin imettämisen ja alkoi marjastuskausi, se olikin erinomaista peruskuntotreeniä. Ajotreenit aloitettiin vasta kesän lopulla. Enduro vaatii lihaskuntoa ja kestävyyttä, koska ajetaan tosi vaihtelevissa maastoissa, joskus jopa suolla. Jos jää jumiin, niin pyörä pitäisi jaksaa nostaa irti, Hanna-Riikka kertoo.
Ajaminen talvella tai kesällä vaatii myös hiukan eri lihaksia, sillä ajoasento on erilainen. Kesällä ei satulassa juurikaan istuta.
Ensi vuonna myös Uurainen näkyy enduroympyröissä, sillä helmikuun ensimmäisenä päivänä Uuraisilla ajetaan miesten SM-osakilpailu. Järjestävänä seurana on Jyvässeudun Enduroseura, jota Oikaritkin edustavat.
– Yksi erikoiskoe ajetaan tässä meillä, yksi pääosin kunnan maalla aika lähellä ja yksi Saarijärven puolella Lannevedellä. Kisakeskus on Uuraisten koulukeskuksella, reittimestari Matti Oikari kertoo.
Hanna Lahtinen
19.11.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Useissa paikoissa pitkin Korpilahtea puheluiden onnistuminen tuntuu olevan kuin sattuman kauppaa.
Heinosniemellä asuvat Annamari ja Risto Maukonen kertovat puhumisen onnistuvan parhaiten pihamaalla.
Maukoset ovat yrittäneet selvittää asiaa matkapuhelinliittymiensä operaattoreiden kanssa, mutta huonolla menestyksellä.
-Meille on sanottu, että kotimme sijaitsee sellaisessa laaksossa, mikä häiritsee puhelimen toimivuutta.
Vespuolella, Vilhuniemellä mökin omistava Keijo Pitkänen puolestaan sanoo, että puhelut onnistuvat parhaiten laiturinnokasta.
-Kun sinne päin anopille soittelee, puhelusta kuuluu välillä sirinää.
Toinen loma-asukas Tarja Vihavainen toteaa, että mökillä saa olla todella rauhassa, sillä puhelimet ehkä toimivat pihalla tai sitten eivät toimi.
-Lievästi sanottuna rasittavaa etsiä edes jotain kuuluvuutta. Vihavaisen loma-asunto sijaitsee Pikku-Kaukuun etelärannalla Rajamäentien varressa.
Pirttipohjassa asuva Maarit Harjula kertoo, ettei kotona toimi minkään operaattorin liittymä.
-Asumme sellaisessa huntassa, kallioiden ympäröimänä. Sain muutettua 5G -liittymästä 4G- liittymään, koska minun puhelimeni ei kerta toimi sillä 4G -liittymälläkään kuin hädin tuskin. Liikkua ei saa yhtään, jos sattuu saamaan puhelun. Tolppia näkyy parhaimmillaan yksi puhelimessa joskus. Minun operaattorini poimii singnaalinsa jostain Rutalahdesta. Ehdotinkin DNA:lle, että laittakaa masto tuohon Kärkisten sillan tolppaan niin alkaisi netti ja puhelin toimimaan.Tämä ei kuitenkaan käynyt. Työpuhelimessa on Telian liittymä ja sen kanssa on ihan sama peli, Harjula kertoo.
DNA:N radioverkoista vastaava johtaja Jaakko Laari sanoo, että kuuluvuusongelmat Suomen kaltaisessa maassa johtuvat nimenomaan useimmiten maaston muodoista.
-Ongelma esiintyy erityisesti haja-asutusalueilla hankalissa maastoissa, missä mobiiliverkon signaali ei ole riittävä.
Mobiiliverkkojen osaston johtaja Tiina Höckert Elisalta kertoo, että taajuuslupiin liittyy peittovelvoitteita, jotka koskevat pysyvästi asuttuja kiinteistöjä.
-Vähän tilanteesta riippuen taajuusalueesta, velvoitteen mukaan tulee kattaa tietty prosenttimäärä talouksista tai pinta-alasta, Höckert sanoo.
Hänen mukaansa asiakkailta tulee yhteydenottoja kuuluvuusongelmista aika ajoin.
-Meiltä käydään käyttöpaikassa selvittämässä tilannetta. Useimmiten asia ratkeaa ulkoisella antennilla. Tämä auttaa usein silloin, kun puhelin toimii paremmin ulkosalla. Mikäli antennin avulla ongelmaa ei saada hoidettua, mietitään muita ratkaisuja. Joskus voi olla esimerkiksi niin, että jollakin toisella operaattorilla on lähistöllä masto, mihin viedään Elisan laitteet.
Suunta-antenneja suositellaan myös DNA:lla.
Yksi ratkaisu puhelimen kuuluvuusongelmiin voi olla myös puheluiden välittäminen Wi-Fi -verkon kautta. Tämä edellyttää tietysti riittävän hyvin toimivia nettiyhteyksiä, voice over Wi-Fi -ohjelmaa ja puhelinta, joka tukee toimintoa.
-Tällä systeemillä voidaan käyttää dataverkkoa paikallisesti puheluita soitettaessa, Jaakko Laari sanoo.
Kuuluvuusongelmien kanssa kamppailevat asukkaat miettivät myös hätäpuheluiden onnistumista. Mikäli puhelin ei saa yhteyttä oman operaattorin verkkoon, puhelin valitsee automaattisesti toimivan verkon. Tosin Korpilahdelta taitaa löytyä niitäkin kolkkia, joissa ei toimi oikein minkään operaattorin verkko.
Operaattoreiden edustajat kehottavat asiakkaita ottamaan yhteyttä operaattoreihin kuuluvuusongelmista.
Heinosniementien varrella asuva Eira Vesala sanoo, että usein puhelin ilmoittaa vain hätäpuheluiden onnistuvan.
-Kenttä on erityisen huono aamuisin ja iltaisin.
Huonosti toimivista puhelinyhteyksistä on monenlaista haittaa. Maukosten kotona oli hiljattain vieras, joka odotti puhelua lääkäriltä. Ilmeisimmin lääkäri oli yrittänyt sovitusti soittaa, mutta vastaanottajan kännykässä puhelusta ei näkynyt jälkeäkään.
Maukoset kertovat, että nettiyhteys toimii, ainakin jotenkuten.
-Pankkiasiat ja sellaiset pystymme hoitamaan, mutta Elisan viihdepaketista luovuttiin, koska se ei vaan toiminut.
Maarit Nurminen
15.11.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Keski-Suomen ELY-keskus myönsi Putkilahden kyläseuralle noin 38.000 euron tuen Putkilahti-Päijänne vesistön parannushankkeen ensimmäiseen vaiheeseen, joka koostuu suunnittelutyöstä. Kyläseuran kumppaneina hankkeessa ovat Peuhan, Putkilahti-Ruotsulan sekä Ylisjärven osakaskunnat vesialueiden omistajina sekä Keski-Suomen vesi ja ympäristö ry. asiantuntijana.
-Kyläseuran johtokunnan jäsen Heikki Lamminaho on kuluneen vuoden ajan valmistellut tulevalle kolmelle vuodelle ajoittuvaa hanketta, jonka päätavoitteena on parantaa Putkilahden vesiluontoa, kuten pysäyttää vesistön rehevöityminen. Rahoitusta saatiin nyt hankkeen ensimmäiseen vaiheeseen, jossa selvitetään ympäristön nykytilaa, hankitaan tarvittavaa tietoa tulevien parannustoimien toteuttamista varten ja tiedotetaan hankkeen tavoitteista ja etenemisestä. Seuraavissa vaiheissa on tarkoitus parantaa erityisesti Kääjinsalmen ja Rupansalmen virtauksia niittojen ja tarkkaan kohdistettujen ruoppaustoimenpiteiden avulla, kyläseuran puheenjohtaja Katri Ruth kertoo.
-Myönteinen tukipäätös suunnitteluvaiheeseen mahdollistaa asianmukaisten selvitysten tekemisen, joihin pohjautuen viranomaiset voivat tehdä päätökset niitto- ja ruoppausvaiheiden lupia ja hankerahoitusta varten. Asiantuntijatason selvitykset ovat täysin välttämättömiä, koska suunnitellut toimet koskevat Natura-alueita, joiden ympäristö ja eliöstö on todettu hyvin arvokkaaksi ja herkäksi, Lamminaho sanoo.
EU:n maaseuturahaston piiriin kuuluvan hankkeen tuesta noin 43 % on EU:n osarahoitusta ja 57 % tulee valtiolta.
Katri Ruth toteaa, että vesireitin rehevöityminen Putkilahdesta Päijänteelle on ollut vuosikymmenten huoli.
-Reitti on paikoin matala ja heinittynyt. Vuosikymmenten edetessä luonnollisen virtauksen heikentyminen tulisi vaikuttamaan dramaattisesti vesistön kuntoon heijastuen kielteisesti sekä tunnustettuihin luontoarvoihin, että vesistön virkistyskäyttöön. Kunnostussuunnitelmia on takavuosina ollut aiemminkin, nyt olemme viimein päässeet konkreettisesti eteenpäin.
Päätös lähteä selvittämään vesistön kunnostuksen edellytyksiä ja mahdollisuuksia rahoitukseen tehtiin kyläseuran syyskokouksessa 2023.
Hankkeesta kerrotaan lyhyesti kyläseuran syyskokouksessa 24.11. ja tarkemmin joulun alla järjestettävässä laajemmassa tiedotustilaisuudessa, jonka ajankohta varmistuu lähiaikoina.
-Hankkeen valmistelutilaisuuteen keväällä 2024 osallistui yli 40 henkilöä. Tämä antoi osoituksen siitä, että hanke koetaan paikkakunnalla tärkeäksi yhteiseksi ponnistukseksi, johon halutaan panostaa. Ilman talkootyötä ja rahoituksen keräämistä mikään hanke ei onnistuisi.Olen todella iloinen tästä positiivisesta vireestä hankkeen ympärillä, Katri Ruth sanoo.
Maarit Nurminen
12.11.2024 | Tilaajille, Uurainen
Mirja Vihtamäki on yksi Uuraisten kunnan pitkäaikaisimpia työntekijöitä. Tällä hetkellä hän työskentelee toimistosihteerinä ja käsittelee palkka-asioissa kokemuslisiä, palvelusaikoja ja luottamuspalkkioita. Hän tekee nykyään kolmipäiväistä työviikkoa.
Ennen sote-asioiden siirtymistä hyvinvointialueelle Mirjan työnkuva oli monipuolisempi ja monella tapaa ihmisläheisempi.
– Minulla on vähän ikävä asiakaskohtaamisia, hän myöntää.
Syntyperäinen uuraislainen Mirja Vihtamäki siirtyi vakituiseen työsuhteeseen Uuraisten kunnalle vuonna 1995, mutta sitä ennen hän toimi jo kunnan palveluksessa alalla, joka on kaukana siististä sisätyöstä.
– Opiskelin nuorena siivousteknikoksi, mutta tein 90-luvun alussa maatalouslomituksia. Silloin Uuraisilla oli vielä paljon maatiloja, ja työ oli hyvin ruumiillista. Lomittajana tunsin itseni todella tarpeelliseksi. Sen jälkeen toimin siivoustyönohjaajana viitisen vuotta, mutta sinä aikana huomasin, etten ole oikein työnjohtajatyyppiä, hän naurahtaa.
Seuraava nimike olikin sitten palvelusihteeri. Vuodesta 2006 lähtien hän toimi kunnan sosiaalitoimessa toimistosihteerinä.
– Jokainen tekemäni työ on ollut yhtä arvokasta, ja olen kiitollinen, että olen saanut tehdä monenlaista, hän sanoo.
Sosiaalitoimessa hän huolehti ns. välitystiliasiakkaista, mikä on edunvalvontaa kevyempi tapa auttaa heitä, joilla on haasteita elämänhallinnan kanssa. Hän toimi myös yleisenä edunvalvojana. Lempeän ja äidillisen oloinen Mirja sopi tehtävään hyvin.
– Joskus joku vähän maistissa ollut asiakas on kaulaankin kaupan kassalla kapsahtanut, hän muistaa nauraen.
– Edunvalvonta oli toisaalta hyvin tarkkaa ja byrokraattista, mutta siinä oli myös paljon mieleen jääneitä koskettavia kohtaamisia. Olin monelle se ainut kuuntelija ja koin todella olevani avuksi, hän lisää.
Loppuaikoina välitystiliasiakkaiksi tuli enemmän myös vanhempia asiakkaita. Lisäksi työhön kuului sosiaalilautakunnan sihteerinä toimiminen.
Mirja Vihtamäki palkittiin kesäkuussa kultaisella ansiomerkillä 30 vuoden palveluksesta Uuraisten kunnalle. Palkintoa ojentamassa peruspalvelujohtaja Jouko Nykänen, kunnanjohtaja Juha Valkama ja kunnanvaltuuston puheenjohtaja Matleena Kivelä.
– Uuraisten kunnassa on ollut ihan hyvä olla töissä, ja vuodet ovat menneet niin nopeasti. Työkaverit ovat enimmäkseen lasteni ikäisiä.
Mirja Vihtamäellä on eläkeikään vielä puolitoista vuotta, mutta hän on jo vähän miettinyt, että työn tilalle pitää saada jotain uutta.
– Voisin vaikka ryhtyä henkilökohtaiseksi avustajaksi, se voisi olla minun elämänkokemuksellani aika mukavaa, hän miettii.
Vapaa-ajan harrastuksiin kuuluu nykyään Armaksen kanssa touhuilu, joskus kohtalokkainkin seurauksin. Kevyen kompuroinnin seurauksena Mirja joutui pari vuotta sitten sairaalaan operoitavaksi. Armas-koira tuli perheeseen puoliso Pasin kuoltua kolmisen vuotta sitten.
– Pasin kanssa harrastimme asuntoautoilua, mutta se jäi kokonaan, en halunnut edes koko autoon enää astua. Armas tuli täyttämään tyhjää tilaa, ja onneksi Markuksen perhe asuu Uuraisilla. Vanhempi poika Manu asuu Hämeenkyrössä, Mirja kertoo.
Sosiaalitoimen parissa lähes koko työuransa työskennellyt Mirja on hiukan huolissaan tulevaisuudesta.
– Jopa vähän pelottaa oma vanheneminen, riittääkö meille hoitajia ja saadaanko nykyisestä järjestelmästä toimiva ja kansalaisia aidosti palveleva, hän päättää.
Hanna Lahtinen
