08.11.2024 | Alueelta, Tätä mieltä, Tilaajille
Savelan hernemaissitolpat
Täyttelin silmälääkärin vastaanoton aulassa lomaketta, kaihileikkauksen toivossa ja sen pelossa. Saadessani kysymykset raksitettua, silmäilin esille laitettuja pokamallistoja. Vai olisiko minun tullut aika hankkia koira ja valkoinen keppi? Pieni televisioruutu ja 40 watin lukulamppu ovat saattaneet mykiöni siansaksan alkeiskurssille.
Silmälääkäri pyysi minua ystävällisesti laskemaan leukani metallialustalle ja asetteli otsapannan kohdilleen. Olo oli kuin Hannibal Lesterillä. Murahdin ja haastoin aakkostaulun mustat pirulaiset taistoon. Ylärivi näytti selko suomelta, mutta alarivi sitten sitä saksalaista sikaa.
Kirjainten tihrustamisen jälkeen siirryttiin ihastelemaan värikarttoja. Ne loistivat edessäni kuin vesipisarat auton tuulilasissa, odottaessani Savelan hernemaissitolppien valojen vaihtumista. Punaiset, keltaiset ja vihreät vilkkuivat hedelmäpelin tavoin, valon arkojen silmieni edessä.
Kaihi ja ristitaitto olivat pysyneet loitolla, mutta rutikuivuutta ja punavihreäsokeutta silmiini oli suotu sitäkin enemmän. – Nämä sinun silmäsi ovat niin isot, että niitä pitäisi kastella ainakin neljästi päivässä, silmälääkäri ohjeisti ja kirjoitti apteekista noudettavat substraalit “Annan silmilleni”.
Paluu matkalla Savelan hernemaissitolppia oli ihastelemassa enemmänkin porukkaa. Minä tietenkin keulilla ja vettä tuulilasin pinnalla. Valot vaihtuivat vihreään (saatoin nähdä väärinkin). Jotain häikkää siinä lähtöselvityksessä tuntui olevan vähän kuin Vermossa, sillä tuuttauksia kuului puolelta jos toiselta ja keskisormi tuoksahti, kun kaasutin pois.
Kotosalla kaivoin taskusta ostamani tarpeet esille ja lorautin kastelukannusta kunnon hörpyt “Annan silmilleni”. Räpyttelin hetken luomiani lehtopöllön tavoin ja annoin katseeni levätä maaseudun säkkipimeässä. Täällä ei tarvitse värejä arvuutella. Savelan hernemaissitolpatkin saisivat loistaa, joko mustana tai valkoisena. Säästyisi moni silmä, keskisormi ja auton pilli.
01.10.2024 | Alueelta, Tätä mieltä, Tilaajille
Ajoimme kylältä Huutoniemen uimarannalle. Syyskuun alkupäivät olivat vielä lämpimiä. Tällä kertaa uimarannalla ei näkynyt ristin sielua. Sain vedellä selkää ihan rauhassa ja esitellä allejani lokeille. Viileä vesi poisti viimeiset unen rippeet. Vapaa päivän makea uni oli vierähtänyt pitkälle aamupäivään ja Keuruun lähtö viivästynyt.
Uinnin päälle kaivoimme eväät esille ja istuimme puupenkille aterioimaan. Omin käsin valmistetut pitsanpalat maistuivat, eikä kilo juustoa niiden päällä makua pilannut. Pari pullasorsaa lähestyi kaislikosta norkoilemaan saataviaan. Illan hämyssä olisi tukkasotkille tarjolla vain sorsastajan hauleja. Sorsien olisi hyvä silloin pysytellä piilossa kaislikkopoteroissaan.
Tänä kesänä olivat metsät täynnä mustikoita, puolukoita ja sieniä. Kotitalojen omenapuut antoivat satoa, niin paljon, että omppuja kerättiin kottikärryihin ja kärrättiin tienvarteen ohikulkijoille ilmaisjakeluun.
Sahrajärven kohdalla palautui mieleeni, kun olin ollut eräässä maatalossa perunannostotalkoissa. Vettä satoi, niin ettei perunoita erikseen tarvinnut kattilaan pestä. – Markku se syö enemmän perunoita kuin noukkii, talon velmu Maija-emäntä huokaili ruokapöydässä. Olin kovin otettu ruokahalujeni huomioinnista.
Keuruulta palattuamme kävimme uudelleen Huutoniemen rannassa polskimassa. Tällä kertaa uimassa oli “Repe Sorsien” lisäksi muitakin viileässä vedessä kiljahtelevia kaksijalkaisia. Rannalla lojui pyyhkeitä ja sandaaleita. Arviolta kaksikymmentä kiloinen hauki lähti rannasta minua pakoon. Haukkasi mennessään palan kynnestä, mutta ei jäänyt kiinni isovarpaaseen.
Huutoniemen uimarannan ulappa avautuu uimareiden eteen luonnon kauniina ja sinivihreänä akvaariona. Se on suosittu oman näköisensä- ja kokoisensa uimapaikka, ilmeisen kalaisakin. Pitkä ja matala hiekkaranta on lapsi ystävällinen. Kaksi punaista poijua on merkkinä, kun kaksimetriselläkin on aika kaivaa snorkkeli esiin ja heittäytyä aaltojen syleilyyn.
06.09.2024 | Alueelta, Tätä mieltä, Tilaajille
Kuuntelin Pariisin Olympialaisia herkällä korvalla. Ihmetystäni herätti huippu-urheilijoiden lausunnot, kuinka he ehtisivät palautua seuraavan päivän kisoihin? Seppo Rätyä tuli ikävä, kun kuunteli urheilijoiden analyyseja Eiffel-tornin juurelta. Seppo se osasi sentään sanoa aikoinaan asiat halki, poikki ja pinoon.
Otetaan yhdeksi esimerkiksi hapokkaaksi kutsuttu 400 metrin juoksu. Omassa mielessäni täysi ratakierros ei matkana kovin kummoiselta kuulostanut, lähinnä kivenheitolta.
Pukeuduin paskanruskeaan urheiluasuuni ja lähdin Uuraisten stadionille testaamaan Pariisin kisoissa kuulemiani puolitotuuksia. Tiesin, että Kuukan mondo ei valehtelisi näissä asioissa. 400 metrin lähtöpaikan vierellä pullea rusakko söi keinonurmea. Elukasta tuskin olisi vetoavukseni? Omin voimin oli otettava Ritolat. Yleisöä en myöskään paikalle kaivannut, enkä “Bankseja” häiritsemään suoritustani.
Kyyristyin lähtötelineisiin saalistavan gepardin elkein ja tunsin pinkeitten pohkeitteni uhkuvan alkukantaista voimaa. Hepin jälkeen pinkaisin täyteen raviin. Polvilumpiot rusahtelivat somasti ehtiessäni takakaarteeseen ja “hallitsevan piirimestarin” vauhti sen kuin lisääntyi.
Maalissa ravistelin housun lahkeen sisään eksyneen käpysen pois. Rivakka liike toimi samalla oivana loppuverryttelynä, enkä katsonut tarpeelliseksi lähteä yhden yön vuoksi Kiiskilänmäelle korkean paikan leirille. Eiköhän tässä palautuisi matalammallakin, omalla plyysisohvalla?
Hermotus tuntui toimivan entiseen malliin. Sakean makkarakastin ja perunamuusin tuoksun ehtiessä sohvalle saakka, reagointini oli välitöntä ja haarukka hetkessä tanakasti kädessäni. Illalla mentäisiin vielä yö kalaan ja lastattaisiin soutuveneen nokkaan korillinen Koffia palautusjuomaksi. Eikös se Tohmajärven keihäsjätti hoitanut mentaaliset harjoitteet samalla tavoin?
Seuraavana päivänä palattiin Kuukan mondolle. Ei pahemmin hapottanut ja pistelin ratakierroksen menemään edellispäivän tavoin tasaisen tappavalla tahdilla. Airi otti herätyskellolla aikaa ja totesi maalilinjan ylitettyäni juoksun menneen reilusti alle minuutin. Mitä se nyt tekee neljä kertaa kymmenen sekuntia? Aivan sama mihin aika maailmantilastoissa sijoittuisi. Tässä mitattiin pelkästään palautumisen tasoa.
Huippu-urheilijoilla saattaa olla erilaiset kriteerit palautumisen suhteen, mutta meikäläisellä ei tehnyt tiukkaakaan vetää paria ratakierrosta vuorokauden sisällä ja suorittaa vielä kotityöt päälle.
Muistan selostajan toivoneen Pariisin kisoissa sopivan hidasta alkuerävauhtia, että suomalaisilla olisi paremmat mahdollisuudet jatkoon pääsylle. Olisi ollut tietenkin mukavampaa kuulla eetteristä, kuinka suomalaiset pinkovat, niin kovaa, etteivät muut perässä pysyneet. On eri asia toivoskella, kuin suorittaa.
Osa kisailijoista palasi Pariisin kisoista maitojunalla, patonki kainalossa ja pää täynnä viiniä. Neljän vuoden kuluttua olisi vuorossa Los Angeles. Luulisi siinä ajassa palautuvan hapokkaimmankin kaverin.
03.09.2024 | Lue ilmaiseksi, Lukijalta, Tätä mieltä, Toivakka
Myrsky Energia on jättänyt Toivakan kunnalle kaavoitusaloitteen noin viiden tuulimyllyn tuuliteollisuusalueesta, jonka nimellisteho olisi 6-10 MW voimalaa kohden. Kaavoitusaloitteesta ilmenee, että Myrsky suunnittelee paikalle myös aurinkovoimaa, jota ei ole mainittu aiemmin, mm. Myrskyn tilaisuudessa sanallakaan. Tuulimyllyjen korkeus on kasvanut jo, kun virallinen hankeprosessi ei ollut vielä edes käynnissä, kymmenellä metrillä 250 metriin. Mikä olisikaan lopputulos?
Voittajia ja todellisia taloudellisia hyötyjiä hankkeessa olisivat todennäköisesti vain ne neljä yksityistä maanomistajaa, joista yksikään ei asu haitta-alueella, kenen maalle tuulimyllyt on luvattu rakentaa. Tällaisen hankkeen kiinteistöverotuotolla ei vielä kuntaan päiväkoteja rakenneta, vaikka Myrskyn edustajat sellaisia mielikuvia mielellään maalailevatkin.
Häviäjiä olisi rutkasti enemmän. Lähimmät vakituisen ja vapaa-ajan asunnot sijaitsisivat vain kilometrin päässä tuulimyllyistä. Maisemahaitta-alue olisi todella laaja perustamiskorkeuden ollessa n. 90 m Päijänteen pinnan yläpuolella. Siihen kuuluisi koko Pohjois-Päijänne, Etelä-Leppävesi, Leivonmäen kansallispuisto, Saarisen ja Maunosen pohjois- ja länsipuoli ja niin edelleen. Sähkönsiirtolinjojen alle maitaan pilkkahinnalla menettävät maanomistajat eivät ole vielä edes tiedossa.
Toivakassa ja Nisulassa upein asia on luonto ja luonnonrauha.
Jyväskylän kaupungin kaupunkirakennelautakunta lopetti Salola Wind Park-tuulivoimayleiskaavan valmistelun kaksi vuotta sitten yksimielisesti. Kaavan toteuttaminen olisi ”haitannut alueen virkistyskäyttöä, ympäristö- ja maisema-arvoja ja olisi aiheuttanut haittaa maakunnallisesti selvitetylle hiljaiselle alueelle”. Samat perustelut kaava-aloitteen hylkäämiselle pätevät myös Päijänteen tällä puolella.
Läntisen alueen rantaosayleiskaavan ja Nisulan kylän osayleiskaavan tarkoituksena on mahdollistaa kyläalueen kehittäminen, ”kylän elinvoiman parantaminen ja ranta-alueiden, vesistöjen sekä luonto- ja maisema-arvon turvaaminen”. Kunnalla on myös omia tontteja myynnissä Nisulan kylän alueella. Tuuliteollisuusalue romauttaisi alueen vetovoiman.
Kunnan ainoa kokonaan Toivakassa sijaitseva hiljainen alue sijaitsee Nisulan ja Haukanmaan rajalla. Jylhät Pohjois-Päijänteen maisemat mainitaan Keski-Suomen kotiseutulaulussakin. Toivottavasti kuntapäättäjät ymmärtävät, että jos hiljaisuuden ja luonnonrauhan kerran menettää, ei sitä enää saa takaisin. Useat Nisulaan lähiaikoina muuttaneet ovat olleet valtavan ihastuneita kyläämme, täältä löytyvään luonnonrauhaan ja monipuoliseen luontoon. Keski-Suomessa tavattiin tänä kesänä ensimmäistä kertaa lintuharvinaisuus, tulipäähippiäinen, juuri meillä Nisulassa.
Nelostien länsipuolinen Toivakka muodostaa selkeästi kunnan alueelta erottuvan monimuotoisen alueen, jossa on runsaasti todennettuja luontoarvoja. Kunnan pinta-alasta vt. 4 länsipuolella sijaitsee noin kolmannes (n. 30 %), mutta luonnonsuojelualueista täällä sijaitsee kolme neljäsosaa (n. 75 %)!
Kunnan elinvoimaa ja tulevaisuutta tulisi kehittää rakentavasti eikä repivästi. Pidettäisiin niitä kuntalaisia ja vapaa-ajan asukkaita tärkeinä, jotka ovat jo kasvattaneet juurensa tänne, asuneet Toivakassa useiden sukupolvien ajan tai jo hankkineet omistukseensa vapaa-ajan asunnon.
Toivon kuntapäättäjille rohkeutta arvostaa sitä mitä meillä jo on, ja sanoa ei tuulivoimateollisuudelle. Keski-Suomen kotiseutulaulun sanoin ”täällä on kaikki mi kallista on”.
Henna Järvenpää, Nisula
28.08.2024 | Lue ilmaiseksi, Lukijalta, Tätä mieltä, Uurainen
Uurainen haluaa lakkauttaa Kyynämöisten kyläkoulun. Kyynämöisten koululla, kuten muillakin kyläkouluilla, käydään koulua niin ainutlaatuisissa ja elämänläheisissä olosuhteissa, että etenkin nykypäivänä tämä ainutlaatuisuus tulisi ymmärtää ja säilyttää.
Kyläkoulujen puolestapuhuja, Jyväskylän Yliopiston kasvatustieteen, erityisesti opettajankoulutuksen, professori Eira Korpinen on koonnut tutkimustietoa kyläkouluista toimittamaansa Eläköön kyläkoulut -kirjaan (2010). Hän on esimerkiksi tutkinut 30 vuoden ajan peruskoululaisten minäkäsitystä ja terveen itsetunnon kehittymisedellytyksiä. Korpinen kirjoittaa, että kyläkoulujen etuihin kuuluvat läheiset ihmissuhteet ja jokainen tuntee toisensa. Oppilas pystyy luomaan henkilökohtaisia suhteita kouluyhteisön jäseniin ja sosiaalistua yhteisössä, jossa on eri-ikäisiä lapsia ja aikuisia. Pienessä koulussa oppilas kokee olevansa tärkeä henkilö ja keskeisessä asemassa. Pienessä ryhmässä erilaisille oppijoille voidaan sallia enemmän tilaa ja vapautta toimia yhteisössä ja toteuttaa omia toiveitaan, harrastuksiaan ja lahjakkuuttaan. Tämä kokemus edistää lapsen elämisen perusmotivaatiota, jonka taustalla on itsensä hyväksyvä ja itseään arvostava henkilö.
Meidän mielestämme juuri tämä itsetunnon myönteinen kehittyminen on yksi pienten kyläkoulujen tärkeimpiä valttikortteja nykyajan somekeskeisessä maailmassa. Kyläkouluilla rakennetaan välituntisin majaa lähimetsikössä ja kaikki oppilaat voivat halutessaan pelata jalkapalloa, koska kaikki mahtuvat samalle kentälle ja pihalle. Mikä itsetunnon kohotus onkaan, kun iso ylemmän luokan oppilas antaa syötön pienelle ekaluokkalaiselle! Näillä kokemuksilla voi olla valtavan suuri merkitys lapsen tulevaisuudelle.
Mielestämme lapsen itsetunnon kehityksen tukeminen elämänmakuisessa kyläkoulussa on satsaus tulevaan. Kyläkoulu ei ole asia joka vain nielee kunnan rahoja, vaan se voi tuoda myös säästöä tulevaisuudessa hyvinvointina. Pienen koulun yhteisöllisyys on huikeaa, voimme sen kokemuksesta kertoa. Yhteistyö eri-ikäisten lasten kanssa on arkipäivää, yhdysluokissa vanhempi oppilas voi auttaa pienempää ja opetuksen eriyttäminen ja oppilaan henkilökohtainen tukeminen on sujuvaa pienissä opetusryhmissä.
Oma lukunsa on myös kyläkoulujen puolivillit pihat metsikköineen, jotka luovat motoriselle kehitykselle tutkitusti loistavat edellytykset.
Kyynämöisten koulussa on erittäin aktiivisesti toimiva vanhempaintoimikunta ja pieni koulu aidossa maalaismiljöössä on se, mitä moni perhe lapselleen haluaa. Pienessä koulussa lapsi saa olla lapsi ja vanhemman on luontevaa piipahtaa pienen koulun pihalla.
Tuleeko lakkautuksesta sitten oikeasti sitä kaivattua säästöä? Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) on arvioinut koululakkautusten vaikutuksia maaseutu- ja saaristoalueilla vuonna 2022. Arvioinnin tilastollinen analyysi on antanut viitteitä koulujen lakkauttamisen negatiivisista elinvoimavaikutuksista kuten lisääntyvästä lähtömuutosta, heikommasta työllisyys- ja työpaikkakehityksestä sekä koulutusmenojen odotettua heikommasta kehityksestä. Karvin arvioinnin johtopäätöksissä kerrotaan kuntien haastavan taloudellisen tilanteen pakottavan kuntia koulujen lakkauttamiseen. Seuraavassa virkkeessä sanotaan, että kouluverkkomuutokset eivät kuitenkaan näytä ratkaisevan elinvoiman haastavaa tilaa vaan pahimmillaan heikentävän tätä entisestään!
Maantieteilijä ja filosofian tohtori Sami Tantarimäki kirjoittaa Korpisen kirjassa, että koulun lakkauttamisessa esimerkiksi palkoissa ja kiinteistökuluissa varmasti säästöjä saadaan, mutta uudelleenjärjestely voikin tuoda odottamattomia kuluja, jolloin säästäminen voi tulla kalliiksi. Tantarimäki kirjoittaa myös, että lakkautuksen ja julkisen kiistelyn kerrannaisvaikutuksilla voi olla kauaskantoiset vaikutukset niin lapsiin, aikuisiin, kylän ja kunnan vetovoimaisuuteen, muuttoliikkeeseen, palveluihin, aluekehitykseen kuin verotuloihinkin.
Korpinen kirjoittaa, että monet kyläkoululakkautukset on tehty hätiköidysti, hallinnollisesti epämääräisen perustein ja vastoin uusinta tutkimustietoa sekä kustannuksista ja vaikutuksista välittämättä. Korpinen kirjoittaa, että on myös kuntia, joissa kyläkoulut on rauhoitettu ja lakkautuspäätöksiä on peruttu: kunta on profiloitunut lapsiystävälliseksi tulevaisuuskunnaksi. Koulun lakkautukseen liittyvissä laskelmissa tulisi huomioida myös vaikeasti arvioitavia aineettomia seikkoja kuten mm. lasten todellista turvallisuutta, vanhempien turvallisuudentunnetta ja koko yhteisön elämänlaatua. Näitä ei yleensä konsulttien laskelmissa näy, Korpinen kirjoittaa.
Kouluverkkomuutokset ovat lasten kannalta merkittäviä päätöksiä ja lapsivaikutusten arviointi tulisi tehdä erityisen huolella. Lapsia pitää oikeasti kuunnella heidän omaa koulua koskevassa asiassa. Silmiin pistävä huomio Karvin raportissa on se, että kunnissa tehtävien muutosten vaikutuksia arvioidaan kuitenkin melko vähän. Raportin mukaan merkittävien este on se, että kuntien henkilöstöllä ei ole aikaa perehtyä lapsivaikutusten arviointeihin eikä toteuttaa niitä.
Me näemme Kyynämöisten kyläkoulun säilyttämisen mahdollisuutena katsoa tulevaisuuteen uusin silmin. Uuraisten kunnan valttikortti on ollut tähän saakka turvalliset ja kodinomaiset pienet kyläkoulut. Kyläkoulun lakkauttaminen on ajautumista valtavirran massaan.
Kyynämöisten koulun vanhempaintoimikunta,
30 Kyynämöisten koulun oppilaan vanhempaa,
joukko kyläläisiä, kuntalaisia ja entisiä Kyynämöisten koulun oppilaita
06.08.2024 | Lue ilmaiseksi, Lukijalta, Tätä mieltä, Uurainen
Kirjasto antaa mahdollisuuksia kaikille.
Näin osuvasti kiteytti eräs asiakkaamme kirjaston olemassaolon ytimen.
Teimme Uuraisten kirjastossa hiljattain kyselyn, jossa kartoitimme kirjaston merkitystä hyvinvointipalveluna. 94 prosenttia vastanneista kertoi kirjaston vaikuttavan heidän hyvinvointiinsa, ja vieläpä positiivisesti. 6 prosenttia vastanneista ei osannut sanoa. Vaihtoehtona oli myös ”ei vaikuta hyvinvointiini”, mutta siihen ei tullut vastauksia.
Saimme noin 30 kirjallista vastausta, joista kävi ilmi, miten monia eri mahdollisuuksia kirjasto tarjoaa. Esiin nousivat muun muassa virkistys ja rentoutuminen, mutta myös ajan tasalla pysyminen ja uuden oppiminen.
Omatoimikirjasto, kirjat ja lehdet mainittiin useassa vastauksessa. Lisäksi kirjasto on asiakkaillemme kohtaamisia ja yhdessäoloa – tänne tullaan yhdessä perheen kanssa ja tapaamaan muita ihmisiä.
Itse koen kirjaston vahvasti tasa-arvon toteuttajana. Kirjasto on julkinen tila, johon jokainen saa tulla. Se on meille jokaiselle, se on kaikkien yhteinen.
Kirjasto antaa meille kaikille mahdollisuuden tietoon, kulttuuriin ja osallisuuteen. Yhdessä meidän on myös pidettävä kirjastosta huolta.
Kirjastolaisena tuntuu usein, etteivät kaikki päättäjät ymmärrä kirjaston merkitystä, enkä varmasti ole ammattiryhmäni ainoa näin kokeva. Kuntien talous puhututtaa ja näkyy kirjastoissa ympäri Suomen.
Kirjaston merkitys yhteiskunnassamme on elintärkeä, eikä pelkästään hyvinvoinnin ja kulttuurin, vaan myös sivistyksen kannalta.
Muuttuvan maailman keskellä korostuvat media- ja tekstinlukutaidot sekä digitaalisten palveluiden ja laitteiden osaaminen. Kirjastossa jokaisella on pääsy ajantasaiseen, luotettavaan tietoon. Asiantunteva henkilökunta auttaa tiedon löytämisessä ja sen käyttämisessä.
Viime vuonna Uuraisten kirjastosta tehtiin 67 113 lainausta. Kirjastokäyntejä oli noin 21 000.
Tekemämme kysely ja kasvavat kävijämäärät vahvistavat jo tietämäämme tosiasiaa – kirjasto on mittaamattoman arvokas palvelu kuntalaisille ja kesäasukkaille.
Toivottavasti näin saa olla jatkossakin.
Kirjasto ja sen tarjoamat palvelut täytyy pystyä säilyttämään laadukkaina myös taloudellisesti haastavina aikoina.
Assi Kokkoniemi
kirjastovirkailija
