Jyväskylän kirjastoautot aloittivat uusilla reiteillä

Jyväskylän kirjastoautot aloittivat uusilla reiteillä

Jyväskylän kirjastoautot starttasivat uusille iltareiteilleen elokuun ensimmäisenä maanantaina. Koko kaupungin alue hoidetaan nyt kahdella kirjastoautolla, reitit on jaettu puoliksi Wivin ja uuden auton, Wäinön, kesken. Wivi kiertää Korpilahdella kahta eri reittiä, Wäinöllä on yksi reitti.
– Reitit ovat kokonaan uusia, mutta mukana on paljon vanhoja pysäkkejä. Kirjastoauton pysähtymispäivä ja -aika on monella pysäkillä muuttunut, joten oman pysäkin aikataulu kannattaa tarkistaa, osastonjohtaja Minna Myllylä Jyväskylän kaupunginkirjastosta kertoo.
Viimetalvisista muutama pysäkki on jäänyt pois, mutta toisaalta joitain on tullut lisääkin.
– Katsoimme pysäkkejä käytön mukaan ja myös viime keväänä keräämämme palautteen mukaan, Myllylä kertoo.
– Toiveitten ansiosta Putkilahden pysäkki otettiin uudelleen mukaan reitille, sitä toivottiin kovasti.

Nyt kirjastoauto käy jokaisella iltapysäkillä kahden viikon välein. Wivi kiertää Vespuolella parillisen viikon maanantaina, pysäkkejä on Synsiässä, Putkilahdessa ja kaksi Raidanlahdentien varrella. Parittoman viikon maanantai-iltaisin Wivi käy Kotamäessä, Saakoskella, Korpiahossa ja Savipohjassa. Wäinö kiertää parillisten viikkojen tiistai-iltaisin Korpilahden pohjoisilla kylillä, pysäkkejä on Saukkolassa, Tikkalassa, Ylä-Muuratjärvellä, Parkkolassa ja Moksissa. Sarvenperällä Wäinö käy Kuohun-lenkillään parittomien viikkojen keskiviikkoiltana ja Tikkalan päiväkoti-koululla torstaiaamupäivisin.
– Wäinö on lasten ja nuorten kirjasto- ja kulttuuriauto. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi kulttuuritapahtumissa, auton sivulle saa ulkokatoksen ja autossa pystyy muun muassa katsomaan elokuvaa tai laulamaan karaokea, Minna Myllylä kertoo.
– Wäinön reitit on suunnattu etenkin alueille, joissa on paljon lapsiperheitä, ja kokoelmassa on painotettu lasten ja nuorten aineistoa. Kokoelmaa voidaan vaihdella reittien mukaan, moduulikärryjen ansiosta mukaan voidaan ottaa jollekin reitille vaikkapa lisää aikuisten aineistoa. Ja entiseen tapaan autoon voi myös varata aineistoa, Myllylä toteaa.
Koulureiteille kirjastoautot lähtivät 26. elokuuta, kouluilla käydään joka viikko. Tikkalan koululaiset pääsevät tutustumaan Wäinöön torstaina.

Tikkalassa kirjastoauton kesätauon loppumista oli odotettu. Iltareitin pysäkillä autoa odotti niin lapsiperheitä kuin varttuneempaakin väkeä. Mirkka Siitari ja neljävuotias Leevi Santalahti olivat ensimmäistä kertaa kirjastoautolla.
– Muutimme kesän aikana Tikkalaan. Kun asuimme kaupungissa, kävimme usein kirjastossa. Täällä kirjastoon on pitkä matka, tämä kirjastoauto on tosi hyvä meille. Tulemme varmasti uudestaankin, tämä on kiva asia, jota odottaa, Mirkka Siitari kertoi.
– Wäinö-kirjastoauto näyttää todella hyvältä, siistiltä ja selkeältä, Siitari kehui.
– Asiakkaat ovat olleet innoissaan ja ihmeissään uudesta, upeasta autosta, kirjastoautovirkailija-kuljettaja Heidi Pellonpää kertoi.
– Ihmiset ovat kehuneet autoa. Uudet pysäkkiaikataulummekin on löydetty hyvin ja pysäkeillä on ollut lainaajia, Pellonpää totesi.
– Minä käyn kirjastoautolla joka kerta, kun se täällä käy. Tämä on kyllä tärkeä palvelu, Hellevi Paappanen totesi.

Tiina Lamminaho

 

Entistä S-marketin tilaa kunnostetaan syksyn aikana

Trophi Fastighets AB suomalaisen tytäryhtiön maajohtaja Tommi Seppänen sanoo, että loppukesästä ja syksyn aikana olisi tarkoitus tehdä kunnostustöitä yhtiön omistamassa liikekiinteistössä, joka jäi tyhjilleen uuden S-marketin avauduttua kesäkuussa.

-Tosiaankin nykyinen vuokralainen on muuttanut pois omistamastamme liiketiloista Korpilahdella. ABC:n osalta tilanne jatkuu nykyisellään.

Seppänen sanoo, että kunnostustöiden jälkeen yhtiö on valmis myymään kiinteistön uudelle omistajalle tai vaihtoehtoisesti vuokraamaan tilat uudelle käyttäjälle.

– Näihin vaihtoehtoihin liittyen meillä on käynnissä yksi vähän pidemmälle edennyt keskustelu. Mikäli kaikki menee suotuisasti, voisi uusi toimija aloittaa kohteessa ensi vuoden alkupuolella. Mikäli uutta omistajaa tai käyttäjää ei löydy, niin lähdemme selvittämään tarkemmin kohteen kaavoitus- ja kehittämismahdollisuuksia.

Kiinteistön omistaa ruotsalaisen Trophi Fastighets AB:n suomalainen tytäryhtiö. Trophi on kiinteistösijoitusyhtiö, joka on erikoistunut pohjoismaisten ruokakauppakiinteistöjen omistamiseen. Trophi omistaa Suomessa 107 ja kiinteistöä ja liiketilaa, joista Keski-Suomessa on 10.

Menovinkkejä Korpilahdelta

Satama-blues….. Satamakapteenin ja Korpilahden kesä huipentuu ensi lauantaina , 24.8. järjestettävään Satama-bluesiin. Tapahtuma on järjestyksessään yhdeksästoista.
Bluesissa esiintyvät tänä vuonna Lumberjacks, Jussi Syren & Groundbreakers ja Put One Band. Bändit aloittavat kello 19.
Lumberjacks on lähtöisin Etelä-Pohjanmaalta ja sekoittaa tyylejä musiikissaan. Jussi Syren & Groundbreakers on paljon Suomessa sekä ulkomailla keikkaillut bändi. Put One Band puolestaan on jyväskyläläinen pitkän linjan blues- ja rockbändi. Put One Band on perustettu 2000-luvun alussa ja nykyisellä kokoonpanolla se on soitellut noin vuoden päivät.
Satama-bluesin järjestää korpilahtelainen Musary yhdessä yhteistyökumppanien kanssa. Tapahtumaan on pääsymaksu.

Korpilahden Toimintakeskuksen syksyn ensimmäinen Musta Pannu -kahvila on avoinna torstaina 5.9.
Tarjolla on kukka-asetelmien sidontaa Kaukapellon Miian opastuksella. Opetustuokioon on tarvikemaksu. Kukka-asetelmien tekoon tulisi myös ilmoittautua, sillä paikkoja on tarjolla rajallinen määrä.
Toimintakeskuksella on myös kirpputori ja myyjiä pyydetään ilmoittamaan tulostaan edellisenä päivänä. Kirpputorille ei ole pöytämaksua.
Musta Pannu -kahvila avautuu kello 17.

Korpilahden kirkossa piipahtivat ohikulkijatkin

Korpilahden kirkossa piipahtivat ohikulkijatkin

– Yhtään sellaista työpäivää ei ole ollut, ettei täällä olisi käynyt yhtään ihmistä, Korpilahden kirkon oppaana tämän kesän työskennellyt Tuukka Kärkkäinen toteaa. Korpilahden kirkko on ollut avoinna ja opas on ollut paikalla juhannuksen jälkeisestä tiistaista lähtien neljänä päivänä viikossa.
– Sunnuntaisin kirkkoa ovat esitelleet vapaaehtoiset ja seurakunnan henkilökunta on päästänyt kävijöitä kirkkoon silloin, kun opas ei ole ollut paikalla, kävijöitä on siis ollut virallisten opastusaikojen ulkopuolellakin, suntio Tuula Liukko kertoo.
Tuukka Kärkkäisen mukaan heinäkuussa kävijöitä oli reilut kaksikymmentä päivittäin, elokuussa on ollut hieman hiljaisempaa.
– Nyt täällä on käynyt viidestä viiteentoista henkeä päivittäin, Kärkkäinen kertoo. Viimeistä päivää opas oli paikalla viime viikon perjantaina.

Kirkkoon on käynyt tutustumassa niin ohikulkijoita kuin paikkakuntalaisiakin, ja myös joitakin ulkomaalaisia.
– Kirkko näkyy sekä valtatielle että satamaan, ja täällä onkin käynyt niin autolla ohikulkumatkalla olevia kuin veneilijöitäkin. Ulkomaalaisia turisteja on käynyt ainakin Ranskasta ja Saksasta, mutta pääasiassa vierailijat ovat olleet suomalaisia. Ohikulkumatkalla olevien ja paikallisten lisäksi täällä on käynyt muun muassa entisiä korpilahtelaisia, jotka ovat halunneet tulla katsomaan, miltä vanhassa rippikirkossa näyttää nyt, Tuukka Kärkkäinen kertoo.
– Eniten kävijöiltä tulee kommentteja hienosta paikasta ja hienoista näkymistä. Kirkon sisällä on monien mielestä tyylikästä ja lämmin tunnelma. Osa kävijöistä on perehtynyt kirkon historiaan etukäteen ja tietää esimerkiksi, että vuonna 2018 valmistuneessa remontissa tänne palautettiin Alvar Aallon vuonna 1927 kirkkosaliin suunnittelemat värit, osalle kävijöistä taas yhteys Alvar Aaltoon tulee yllätyksenä.
Korpilahden nykyinen kirkko on valmistunut vuonna 1827, Alvar Aallon suunnittelema mittava peruskorjaus tehtiin kirkon 100-vuotisjuhliin.
– Kirkon historia kiinnostaa kävijöitä, ja etenkin paikalliset ovat tutkineet tarkasti kirkon eteisessä esillä olevaa Korpilahden toisen kirkon istumajärjestystä. Siitä on etsitty tuttuja sukunimiä, Kärkkäinen kertoo.
– Lapsiperheitä kävi paljon varsinkin silloin, kun lampaat olivat kirkon vieressä aitauksessa. Monet ovat myös käyneet kirkkosaliin rakennetussa leikkipaikassa leikkimässä.
Tänä kesänä kesälampaat lähtivät kotiin jo elokuun alussa.
– Lampaita oli nyt kolme. Ne tulivat tänne Laukaasta kesäkuussa ja niitä kyllä odotettiin, Tuula Liukko kertoo.
– Tämän kesän lampaat olivat valitettavasti vähän arkoja. Kyllä ne näkösällä olivat, mutta eivät päästäneet rapsuttamaan.

Tuukka Kärkkäinen on ollut kahtena edellisenä kesänä oppaana Kuokkalan kirkossa.
– Kuokkalan kirkko ja Korpilahden kirkko ovat hyvin erilaisia ja kävijätkin ovat erilaisia. Kuokkalassa ei juuri käy ohikulkijoita, vaan sinne tullaan varta vasten. Kuokkalan kirkko on melko uusi rakennus, ja se kiinnostaa muun muassa arkkitehtejä, Tuukka Kärkkäinen kertoo.
– Minusta parasta tässä työssä on se, kun tapaa erilaisia ihmisiä ja saa jutella heidän kanssaan. Tykkään myös kuunnella ihmisten kertomuksia esimerkiksi siitä, miltä täällä näytti ennen. Sitä en osaa sanoa, pidänkö enemmän Korpilahden vai Kuokkalan kirkosta; molemmat ovat mahtavia paikkoja ja ovat olleet mukavia kesätyöpaikkoja.

Tiina Lamminaho

Taimenelle vapaa nousureitti

Taimenelle vapaa nousureitti

Tammen myllyn pato Rutajoen Seinäkoskessa on saatu jo purettua. Kun kunnostushanke koskiuoman pidentämisineen saadaan valmiiksi syyskuussa, pääsee erittäin uhanalainen Päijänteen järvitaimen nousemaan Päijänteeltä Rutajärveen.
– Pato on ollut täydellinen nousueste, se on sulkenut kalojen liikkumisen kokonaan, Rutalahden osakaskunnan puheenjohtaja Jouko Vanhatalo toteaa.
Nyt taimenen perinteinen vaellusreitti Päijänteeltä Rutajärveen avataan ja samalla järvitaimenelle luodaan kutu- ja poikasalueita. Noin 100 000 euron hintaista kunnostushanketta hallinnoi Pohjois-Päijänteen kalatalousalue ja johtaa Keski-Suomen Kalatalouskeskus, rahoittajina ovat valtio vaelluskalaohjelma NOUSUn kautta, WWF, UPM ja Metsähallitus. Aloitteentekijänä oli Rutalahden osakaskunta.
– Rutajoen alaosaa kunnostettiin 1990-luvulla, mutta se jäi silloin kesken. Nyt asia otettiin uudelleen esille, Vanhatalo kertoo.
Padon purkamisen lisäksi kunnostushankkeessa pidennetään koskiuomaa siirtämällä koskenniskaa ylöspäin, uoman paikkaa muutetaankin hieman. Näin koskeen saadaan entistä enemmän taimenen lisääntymis- ja pienpoikasalueita, samalla luodaan parempi elinympäristö pohjaeläimille ja virtavesissä esiintyville sammaleille.
– Aluehan on Leivonmäen kansallispuiston naapurissa. Kunnostustoimilla saadaan myös virtavesimaisema luonnonmukaisemmaksi ja sulautumaan paremmin ympäristöön, kalastusbiologi Joonas Pysäys Keski-Suomen Kalatalouskeskuksesta kertoo.

Rutajoen kunnostus ei lopu Seinäkosken myllypadon purkamiseen.
– Tarkoitus on myös poistaa nyt säännöstelypatona toimiva lankkupato, kun tilalle Rutajoen luusuaan saadaan pohjapato. Siihen Joutsan kunta on hakenut aluehallintovirastolta lupaa, mutta luvan käsittely kestää ainakin vuoden verran, Jouko Vanhatalo kertoo.
– Myöskään rahoitus 50 000 – 60 000 euroa maksavalle hankkeelle ei ole vielä varmistunut.
Pohjapato on tarkoitus tehdä kohtaan, josta Rutajoki lähtee Rutajärvestä. Nyt paikalla oleva lankkupato on osan vuotta avoinna, joten se ei ole samalla tavalla täydellinen nousueste kuin purettu Tammen pato oli.
– Samalla, kun pohjapato rakennetaan, luonnonmukaistetaan Rutajoen alkupäätä. Nyt se on kaivettu kanava. Kun kaivinkone tulee paikalle, kanavaan pudotetaan kiviä, ja näin saadaan suojapaikkoja kaloille, Vanhatalo kertoo.
– Lisäksi meillä on tarkoitus kartoittaa Rutajärveen laskevia puroja, ja tutkia, voisiko niitä hyödyntää poikastuotantoalueena. Kartoitusta tehdään ensi vuonna, mikäli saamme siihen rahoitusta.
Vanhatalon mukaan Rutajoen yläosassakin on aikoinaan ollut hyvin taimenta. Seinäkosken myllypato on ollut estämässä taimenen nousua jo yli sata vuotta. Kalatalouden Keskusliiton tiedotteen mukaan Rutajoella on ollut suuri merkitys alueellisena taimenen lisääntymisalueena Pohjois-Päijänteellä. Joessa on säilynyt elinvoimainen taimenkanta ja havaintoja lisääntymisestä on vuosittain.
Rutalahden osakaskunnassa on reilu tuhat osakasta, se hallinnoi 3300 hehtaarin vesipinta-alaa yhteensä kolmessakymmenessä järvessä ja purossa.

Tiina Lamminaho

Syvyydestä pulppuaa vettä

Syvyydestä pulppuaa vettä

On asioita, joiden tärkeyden huomaa vasta kun sitä ei saa ja hanasta loriseva vesi on ehdottomasti yksi sellainen.
Merja Huutosen kotiin Uuraisten Höytiällä vesi on tullut omasta lähdekaivosta omalla paineellaan vuosikymmenet, kuten myös naapuriin, a joka on Sari, Asta, Tanja ja Matti Huutosen rakas lapsuudenkoti Paja-aho.


Eräänä aamuna Merjan aamukahvit jäivät keittämättä ja vedentulo loppui molemmista kiinteistöistä, joten selvää oli, että vian täytyy olla putkessa, joka johtaa veden noin puolen kilometrin päästä lähteeltä taloihin. Putki on kaivettu maahan 50 vuotta sitten ja sen jälkeen päälle on ehtinyt kasvaa sankka metsä.
– Hiukan putkea yritettiin kaivaa esiin rakennusten läheltä, mutta mitään vuotokohtaa ei löytynyt ja maakin oli ihan kuivaa, Merja Huutonen kertaa.
Niinpä naapurukset kartoittivat vaihtoehtoja, joita ei lopulta ollut kovin montaa.
– Metsän kaataminen, lähteen kunnostaminen ja uuden putken vetäminen olisi ollut iso, työläs ja kallis urakka ja vesiosuuskunta taas ei todennäköisesti koskaan tänne saakka laajene. Jäljelle jäi kaivon poraus. Sen kustannukset oheistöineen ovat vajaan kymppitonnin luokkaa, josta työn osuuden saa vähentää kotitalousvähennyksenä, Matti Huutonen kertoo.
Suvun lvi-yrittäjä Petri Huutonen suositteli korpilahtelaista Kaivonporaus Olympia Oy:ta ja viime viikolla koitti hetki, kun terä alkoi porautua Paja-ahon maaperään. Kolmessa metrissä vastaan tuli kallio.
Porauskalusto tottuneesti käytellyt aliurakoitsija Matti Lehtinen arveli kallion lohkeavasta koostumuksesta, että kovin syvälle ei tarvitse mennä, ennen kuin vettä löytyy. Lopulta pora tavoitti pohjaveden 130 metrin syvyydessä. Seuraavaksi kaivoon asennetaan pumppu ja suoritetaan vedentuotannon tarkistus. Mikäli vedentulo on vielä heikkoa, ratkaisuksi todennäköisesti sopii painehalkaisu. Painehalkaisulla tarkoitetaan toimenpidettä, missä porareikä tukitaan noin 20 metrin syvyydelle ja kaivoon lasketaan 5000-10000 litraa vettä noin 300 barin paineella. Veden paine aukaisee kalliossa olevat ruhjevyöhykkeet, joita pitkin kalliopohjavesi virtaa. Näillä konsteilla syntyy toimiva kaivo lähes varmasti.
– Jopa 600 metriin saakka on mahdollista meidän laitteilla porata. Syvin porattu kaivo on ollut 540 metriä, Matti Lehtinen kertoo.
Porakaivon etuja ovat veden riittävyys ja laatu; pinta- ja sulamisvedet eivät kaivoon pääse. Jatkuvassa käytössä se on myös lähes huoltovapaa. Joillakin alueilla maaperässä saattaa olla vedenlaatua heikentäviä mineraaleja, kuten rautaa, mangaania tai arseenia. Sen sijaan radonkaasu ei aiheuta merkittäviä turvallisuusriskejä nykyaikaisten porakaivojen käyttäjille. Nyt ymmärretään, että kaivon pitää tuulettua. Uusien porakaivojen hatuissa on korvausilmaventtiili.
Kaivonporaus Olympialla on jo 27 vuoden kokemus syvien reikien poraamisesta. Toiminta-alueena on koko Suomi. Vesikaivoja enemmän porataan tällä hetkellä maalämpökaivoja.
– Maalämpö on tätä päivää. Se on lähes aina paras vaihtoehto uuteen omakotitaloon ja paljon tehdään myös remonttikohteita, Matti Lehtinen kertoo.
Maaperään sitoutunut energia saadaan käyttöön poraamalla maalämpökaivo ja asentamalla siihen keruuputkisto. Maalämmön etuja ovat kotimaisuus, kustannustehokkuus, ekologisuus ja pitkäikäisyys. Miinuspuolena ainoastaan melko kallis hankintahinta.

Hanna Lahtinen