25.01.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Jyväskylän kaupungin säästöihin liittyen kirjastoauto Martti on päätetty poistaa käytöstä. Kesään asti Martti kulkee kuitenkin vielä normaalisti, eikä Korpilahti jää ilman kirjastoautopalvelua syksylläkään.
– Kirjastoauto Ainon tilalle saamme uuden kirjastoauton ja kirjastoauto Wivi jatkaa liikennöintiä. Syksyllä meillä on kaksi kirjastoautoa käytössä, ja luomme kokonaan uuden reittikokonaisuuden, osastonjohtaja Minna Myllylä Jyväskylän kaupunginkirjastosta kertoo.
– Nykyisillä aikatauluilla ja reiteillä jatketaan toukokuun loppuun asti. Kesätauon jälkeen aloitetaan aivan uusilla aikatauluilla ja reiteillä. Muutos koskee kaikkia kolmea kirjastoautoa.
Minna Myllylän mukaan Korpilahdella kulkee jatkossakin kirjastoauto.
– Kirjastoauto Martin poisjääminen ei tarkoita sitä, että Korpilahden kaikki kirjastoautopysäkit jäisivät pois. Muutoksia tulee kaikkien autojen reiteille; koulut ja päiväkodit ovat tärkeysjärjestyksessä etusijalla, mutta myös iltareittejä ajetaan syksylläkin, ja myös Korpilahdella on iltapysäkkejä, Myllylä sanoo.
– Reittejä suunniteltaessa katsotaan vähän tilastoja, missä on ollut vilkasta käyttöä. Meillä on nyt myös sellaisia pysäkkejä, joissa yksi ihminen lainaa paljon, mutta pysäkillä ei ole muita vakituisia kirjastoauton käyttäjiä. Esimerkiksi sellaisille asiakkaille, jotka eivät korkean iän tai sairauden vuoksi pysty asioimaan kirjastossa, on tarjottu Kirjasto Kotiin-palvelua. Palvelussa toimitetaan kirjapaketti asiakkaan kotiin, mutta asiakaspaikkoja palveluun on hyvin rajallisesti, Myllylä kertoo.
Kirjastoauto Martista tehtiin viime vuonna noin 29000 lainaa, käyntejä oli noin 6000.
– Suurin osa lainoista tehdään kouluilla ja päiväkodeilla. Iltapysäkkiasiakkaista meillä ei ole erikseen tilastoja, mutta noin 80 aktiivista iltapysäkkiasiakasta on tilannut tekstiviestipalvelun, jolla ilmoitetaan mahdollisista aikataulumuutoksista, Minna Myllylä kertoo.
Kirjastoauto Martti käy Tikkalan päiväkotikoulun lisäksi kouluilla ja päiväkodeilla eri puolilla Jyväskylää, Martin iltareitit pyörivät Korpilahdella.
– Martin reitillä on myös kaksi ostopysäkkiä, toinen Isolahden koululla Muuramessa ja toinen iltareitillä Rutalahdessa Joutsan puolella, Myllylä kertoo.
– Martti on ollut vajaakäytössä, se on ajanut vain yhden reitin päivässä, joko aamupäiväreitin tai iltareitin. Aino ja Wivi kiertävät kaksi reittiä päivässä. Eli Martin poistaminen ei vie ihan kolmasosaa kapasiteetistamme, se helpottaa uusien reittien suunnittelua.
Uusia reittejä suunnitellaan Minna Myllylän mukaan kevään aikana.
– Teemme myös asiakaskyselyjä ja kartoitamme toiveita reiteistä, pysäkeistä, kellonajoista ja aineistostakin, Myllylä toteaa.
Minna Myllylän mukaan siihen, miksi juuri kirjastoauto Martti poistetaan käytöstä, vaikuttaa se, että Martti on ollut vajaakäytöllä.
– Martti on myös erillisessä tallissa, tallivuokrakin vaikuttaa. Sinänsä Martti on vielä aika hyväkuntoinen kirjastoauto. Martti, samoin kuin Aino, tulivat meille kuntaliitoksen myötä. Meillä on ollut hyvä tilanne, tämän kokoisessa kaupungissa on harvoin kolmea kirjastoautoa, Myllylä sanoo.
Kirjastoauto Martti ajaa Korpilahdella iltareittejä maanantaisin ja tiistaisin. Reitit kulkevat sivukylillä niin Korpilahden pohjois- kuin eteläosissakin, myös Vespuolella kirjastoauto käy. Pysäkkejä iltareiteillä on yhteensä parikymmentä.
– Tyhjiä pysäkkejä Korpilahdella ei juuri ole, jokaisella pysäkillä on omat vakioasiakkaansa, kirjastoautovirkailija-kuljettaja Timo Malinen toteaa.
– Korpilahdella on innokkaita lukijoita vauvasta vaariin, yhdellä pysäkillä esimerkiksi perhepäivähoitaja hakee aina kassillisen kirjoja lapsille luettavaksi. Ja monelle ikäihmiselle kirjastoautolla käyminen on myös sosiaalinen tapahtuma.
Malisen mukaan kirjastoauto Marttiin mahtuu 4500 lainattavaa nidettä. Kirjojen lisäksi Martissa on aikakauslehtiä.
– Myös varauspalvelua käytetään paljon. Kirjoja voi varata netin kautta tai suoraan autosta, Malinen kertoo.
Saakosken pysäkillä kirjastoautossa asioiva Marja-Liisa Suutari pitää kirjastoautoa ensisijaisen tärkeänä palveluna.
– Käyn kirjastoautolla joka kerta kun se käy täällä, olen käynyt jo vuosikymmeniä. Jos kirjastoautoa ei olisi, olisin hyvin pettynyt. Minulla ei ole ajokorttia itselläni, jos pitää päästä kirkolle, pitää hankkia aina joku kyytimään, Saalahdella asuva Marja-Liisa Suutari toteaa.
Myös Saakoskella asuva Minna Kemilä pitää kirjastoautoa tärkeänä palveluna.
– Se on hyvä, kun kirjastoautoon pystyy varaamaan kirjoja, ja ne saa hakea kaikki kerralla kahden viikon välein, Minna Kemilä kehuu.
– Kyllä me kirjastoauton haluamme pitää. Tarvitsemme me tänne sivukylillekin jonkun kaupungin palvelun, kun ei täällä ole enää muuta, Suutari ja Kemilä sanovat.
Tiina Lamminaho
18.01.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Yhteisöllisyys väheni korona-ajan jälkeen.
– Mitään isoja yllätyksiä tuloksissa ei ollut. Monessa asiassa vastaukset olivat positiivisia, mutta huolenaiheitakin on, ja niihin täytyy kiinnittää huomiota, Korpilahden yhtenäiskoulun rehtori Satu Lahti toteaa viime keväänä toteutetusta kouluterveyskyselystä. Kyselyyn vastasivat viime vuoden keväällä neljännellä ja viidennellä sekä kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla olleet oppilaat.
Edellinen kouluterveyskysely tehtiin keväällä 2021, eli korona-aikaan.
– Korona-aika tuntui vaikealta, mutta toisaalta silloin moni asia oli hyvin, esimerkiksi oma luokka koettiin korona-aikana paljon tärkeämmäksi kuin muulloin. Korona-aikana myös oltiin enemmän oman perheen kanssa ja tehtiin asioita yhdessä, ja silloin oppilaat kokivat tulevansa huomioiduksi koulussakin paremmin. Nyt viime kevään kyselyn mukaan monessa asiassa ollaan palattu samalle tasolle kuin ennen koronaa, Satu Lahti sanoo.
– Vaikka moni asia korona-aikana oli hankalaa, olisi kiva, jos pystyisimme säilyttämään koronavuosien yhteisöllisyyden.
Korona-aikana oltiin huolissaan koululaisten netinkäytön lisääntymisestä, kun jopa koulua käytiin vähän aikaa netin välityksellä etänä.
– Viime kevään kyselyn mukaan alakoululaisten ”nettiriippuvuus” on vähentynyt, eli niiden määrä on vähentynyt, jotka tuntevat olonsa hermostuneeksi, jos eivät pääse nettiin, Lahti kertoo.
Yksi huolestuttava asia, etenkin yläkoulun puolella, on oppilaiden ja koulun aikuisten välinen vuorovaikutus.
– Yläkoululaisten kokemus siitä, että he jäävät ilman huomiota tai tukea ja myönteistä palautetta, on lisääntynyt edellisestä kyselystä. Toisaalta korona-aikana oppilaiden ja koulun aikuisten välinen yhteistyö tiivistyi, vuoden 2019 kyselyn tuloksiin verrattuna esimerkiksi suurempi osa oppilaista koki nyt saavansa oikeudenmukaista kohtelua opettajilta, Satu Lahti toteaa.
– Vuorovaikutuksesta on puhuttu henkilökunnan ja oppilashuoltohenkilöstön kanssa. Meillä on koko vuoden teemana tunne- ja vuorovaikutustaidot, ja Korpilahdella olemme päivittämässä ja tarkistamassa omia käytänteitämme yhdenvertaiseen puuttumiseen koulussa tapahtuviin asioihin, esimerkiksi sääntöjen rikkomiseen. Tarkoitus olisi, että kaikki koulun aikuiset toimisivat samojen käytänteiden mukaan, toki myös jokaisella koulun oppilaalla on oikeus tulla kohdelluksi yksilönä.
Lahden mukaan viime kevään kouluterveyskyselyssä näkyy koulupsykologin palveluiden katkos.
– Meillä ei ole edelleenkään vakituista, pysyvää koulupsykologia. Palvelu on turvattu ostopalveluilla ja lisäksi meillä on ollut todella hyvä kuraattoripalvelu, joka on auttanut, Lahti sanoo ja kertoo, että nyt ostopalvelun kautta koulupsykologina on aloittanut Virve Kiukkonen ja uutena koulukuraattorina Kaisa Thessler, viime syksynä aloittanut koulukuraattori Satu Miettinen jatkaa.
– Vaihtuvuutta on ollut, terveydenhoitajana meillä on kuitenkin edelleen Leena Heilä, Lahti toteaa ja kertoo, että viime syksynä koulupsykologi oli yhtenäiskoululla yhtenä päivänä viikossa, koulukuraattoreista ainakin toinen oli paikalla joka päivä.
Kiusaaminen on Korpilahdella pienempi ongelma kuin koko maassa keskimäärin.
– Meilläkin kiusaamista esiintyy, ja sen ehkäisemiseksi tehdään töitä jatkuvasti. Kouluterveyskyselyt, ja muutkin koululla toteutetut kyselyt osoittavat, ettei työ ole ollut turhaa, Satu Lahti toteaa.
– Yritämme keksiä koko ajan jotain uutta, mikä estäisi kiusaamista. Jos vuodesta toiseen käytetään samaa toimintamallia, se lakkaa vaikuttamasta.
Alakoulun puolella Korpilahden yhtenäiskoulun oppilailla on mielialaan liittyviä ongelmia selkeästi vähemmän kuin koko maassa keskimäärin.
– Koulumyönteisyys näkyy. Koulunkäynnistä sanoo pitävänsä yli 70 prosenttia alakoululaisista, luku on jopa vähän noussut, Lahti toteaa.
– Sen sijaan huolenaiheena alakoulun puolella nousivat esiin koululaisten harrastamattomuus sekä kouluruokaan liittyvät asiat. Kouluruoan arvostus on laskenut. Myös yläkoulun puolella näkyy se, että kaikki eivät syö aamupalaa kotona, eivätkä kaikki käy syömässä koululounasta. Niiden osuus, jotka eivät syö koululounasta, vaihtelee, ja siihen vaikuttaa paljon kaveripiirin mielipiteet. Asiaan on yritetty puuttua asennekasvatuksella, puitteet meillä on kunnossa ja sen oppilaatkin ovat huomanneet eli kouluterveyskyselyssäkin tuli ilmi, että kouluruokailuun on oppilaiden mukaan varattu riittävästi aikaa.
Harrastamisessa koululaiset Lahden mukaan jakaantuvat eli toiset ovat hyvin aktiivisia, toisilla taas ei ole yhtään harrastuksia.
– Harrastamattomuuteen olemme tarjonneet kerhoja ”Harrastamisen Suomen malli” -hankkeeseen liittyen, meillä on nyt koululla kitara-, kuoro-, tekstiilityö- kuvis- ja robotiikkakerhot sekä 4H-yhdistyksen ja nuorisotoimen kokkikerhot. Näistä tekstiilityökerho alkoi oppilaiden toiveesta joulun alla, samoin kuviskerho jatkoi tauon jälkeen. Harrastusohjaaja Miika Kallioniemi vetää myös harrastustunteja, joissa tehdään erilaisia juttuja vaihtelevasti, muun muassa askarrellaan tai pelataan lautapelejä, Lahti kertoo.
Satu Lahden mukaan yksi asia, johon täytyy kiinnittää huomiota, vaikka se ei kouluterveyskyselyssä noussutkaan erityisesti esille, on yläkoululaisten jaksaminen.
– Myös mielenterveyden haasteet ovat yleinen huolenaihe, samoin päihteet. Kouluterveyskyselyssä päihteet eivät nousseet mitenkään erityisesti esille, itse asiassa jotkut päihteiden käyttöä kuvaavat luvut olivat laskeneet, mutta Korpilahdella on jo pitempään usein noussut esiin päihdemyönteinen ilmapiiri. Pienessä oppilasmäärässä muutaman oppilaan tietynlainen uho leviää helposti. Tästä olemme keskustelleet nuorisopalvelujen kanssa ja avainasemassa päihteettömyyden saavuttamisessa onkin yhteistyö sekä nuorisopalvelujen että vanhempien kanssa, Satu Lahti sanoo.
Tiina Lamminaho
15.01.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Rukoushuone ei ole mukana kaupassa, sen tulevaisuus avoinna.
Jyväskylän seurakunnan kiinteistöstrategian toteutus on edennyt Mutasen ja Koivuniemen leirikeskusten myyntiin; Vesalan leirikeskuksen uudisrakennukset otettiin käyttöön syksyllä, joten kiinteistöstrategiansa mukaisesti seurakunta luopuu Mutasen ja Koivuniemen leirikeskuksista.
– Mutasen rukoushuone on suljettu pois leirikeskuksen myynnistä. Myyjällä on oikeus joko siirtää rukoushuone toiseen paikkaan tai lohkaista rukoushuoneelle oma tontti siihen paikalle, jossa se nyt on. Rukoushuoneen tilannetta selvitellään erikseen, eikä sen tulevaisuudesta ole vielä mitään päätöksiä, seurakunnan kiinteistöpäällikkö Maritta Lukkarinen kertoo.
– Rukoushuone on ehdottomasti kulttuurihistoriallisesti arvokas sekä rakennukseltaan että irtaimistoltaan ja se liittyy läheisesti paikalliseen historiaan. Missään tapauksessa sitä ei siirretä pois Oittilasta. Mikäli päädytään rukoushuoneen siirtämiseen, se siirretään johonkin käytön kannalta tarkoituksenmukaisempaan paikkaan Oittilassa, Lukkarinen toteaa.
Mutasen rukoushuoneessa on muun muassa Fredrik Ahlstedtin tekemä vesiväriluonnos Jyväskylän kaupunginkirkon alttaritaulusta. Rakennushistoriallisen inventoinnin mukaan rukoushuone on rakennettu todennäköisesti vuonna 1884 Koivulan mäelle, Mutasen pappilan läheisyyteen. Kun pappila 1800-luvun ja 1900-luvun vaihteessa muutettiin lähemmäksi Päijännettä, myös rukoushuone siirrettiin. Rakennushistoriallisen inventoinnin mukaan rukoushuone on siirretty nykyiselle paikalleen todennäköisesti 1901 – 1905.
– Rukoushuoneesta on keskusteltu paljon, ja sen siirtoa esimerkiksi Villa Cawénin lähelle on mietitty. Minusta parasta olisi, jos se voisi jäädä nykyiselle paikalleen, sillä se liittyy niin tiiviisti Mutasen pappilaan eli nykyiseen Vaarunhoviin, korpilahtelainen kirkkovaltuutettu Markku Lahti toteaa ja kertoo, että jonkinlaista remonttia rukoushuone vaatii.
– Alimmaiset hirret ovat menneet huonoksi, eli rakennus pitäisi ainakin kengittää, Lahti sanoo.
Oittilassa rukoushuoneen kohtalo on puhuttanut, koska rakennus on kuulunut oleellisena osana kylän elämään. 1800-luvulla aloitetut ehtikkojuhlat keräsivät Mutaseen jopa satamäärin väkeä.
– Ja aikoinaan rukoushuoneessa pidettiin joulukirkkoa, jossa kävi 1950- ja 1960-luvuilla niin paljon väkeä, etteivät kaikki mahtuneet sisällekään, Hannu Uusitalo muistelee.
– Kyllähän rukoushuone on kylän historian kannalta merkittävä rakennus. Nyt pallo on seurakunnalla, jonkinlaista ylläpitoa ja kunnostusta rakennus vaatii, Uusitalo toteaa.
Maritta Lukkarisen mukaan rukoushuoneen ympäristöstä mahdollisesti poistetaan liian lähelle
rakennusta kasvanutta puustoa, mutta itse rakennukselle ei talven aikana tehdä mitään.
– Jos rakennus siirretään, se on luontainen kohta korjauksille, mutta rukoushuoneen osalta kaikki on vielä avoinna, Lukkarinen sanoo.
Mutasen leirikeskuksen nyt myynnissä olevalla noin neljän hehtaarin tontilla on 1980-luvulla rakennetun leirikeskuksen päärakennuksen lisäksi erillinen rantasauna, aitta, grillikatos ja liiteri. Päijänteen rantaviivaa tontilla on kolmisen sataa metriä. Metsää Mutasen tilasta jää seurakunnan omistukseen vielä yli 300 hehtaaria, eri lohkoina.
– Rantayleiskaavassa alue on matkailupalvelujen aluetta ja sinne saa rakentaa lisää matkailua palvelevia rakennuksia. Toki ostaja voi halutessaan hakea kaavamuutosta, Maritta Lukkarinen toteaa.
– Rakennukset vaativat peruskorjausta jo ikänsäkin puolesta, eivätkä esimerkiksi pesutilat täytä nykymääräyksiä.
Korpilahden lähikirkkoalueen vastuupapin Antti Koiviston mukaan Mutasen leirikeskuksessa on ollut omia rajoitteitaan esimerkiksi rippileirejä ajatellen.
– Tilat ovat vähän pienet 25 hengen rippileirille, jossa isoisten ja muun henkilökunnan kanssa on väkeä yhteensä yli 30 henkeä. Majoituskapasiteetti tulee vastaan ja vessa- ja suihkutilatkin ovat rajalliset. Pienempiä, 20 hengen rippileirejä, siellä mahtuu pitämään paremmin, Koivisto kertoo ja toteaa, että Mutasessa on ollut myös ongelmia sisäilman kanssa; sisäilmaa ei ole tutkittu, mutta jotkut ovat saaneet siellä oireita.
– Tosi kauniilla paikallahan leirikeskus on, Koivisto toteaa.
– Mutasen kehittäminen on laiminlyöty, se on huonossa kunnossa, eikä sinne ole investoitu. Mutta ei kyllä voi sanoa, että Korpilahtea olisi laiminlyöty Jyväskylän seurakunnassa. Korpilahden kirkko on remontoitu ja me olemme saaneet uuden seurakuntatalon, eli Korpilahden kiinteistöihin on panostettu. Meillä on varmasti peruskiinteistöt seurakunnan eri alueiden kiinteistöistä parhaimmassa kunnossa, Koivisto sanoo.
Antti Koiviston mukaan Mutasella on pidetty rippileirejä vielä viime kesänä. Lisäksi seurakunta on pitänyt siellä muun muassa saunailtoja.
– Seurakunnan omalla käytöllä käyttöaste on ollut melko matala. Tilan lämmitys maksaa kuitenkin paljon pelkällä ylläpitolämmölläkin. Tiloja on myös vuokrattu ulkopuolisille ja kesällä käyttöaste on ollut hyvä, jonkin verran toimintaa on ollut talvellakin, Koivisto kertoo.
Kirkkovaltuuston joulukuussa 2020 hyväksymään seurakunnan kiinteistöstrategiaan on kirjattu, että Mutasen ja Koivuniemen leirikeskuksista luovutaan, kun Vesalan uudistettu leirikeskus otetaan käyttöön.
– Nyt Mutasen ja Koivuniemen leirikeskukset on annettu välittäjän myytäväksi, tarjoukset on pyydetty jättämään tammikuun loppuun mennessä. Tarjousten saamisen jälkeen asia etenee kirkkoneuvoston käsittelyn kautta kirkkovaltuustoon, joka tekee lopulliset myyntipäätökset, luultavasti toukokuun kokouksessaan, Maritta Lukkarinen kertoo ja toteaa, että Mutasen leirikeskus on herättänyt kiinnostusta.
– Kyselyjä tuli jo etukäteen, Lukkarinen sanoo.
Tiina Lamminaho
15.01.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Moksin koulun uudet omistajat Heta ja Mark Woods löysivät etsimänsä viime kesänä.
-Etsimme aktiivisesti noin kymmenen vuoden ajan sellaista kohdetta maalla, jonne voisimme sijoittaa itsemme pysyvästi jossain vaihetta elämää tai vaikka jo nyt, jos sopiva löytyy. Kaikennäköisiä on käyty katsomassa ja olen seurannut esimerkiksi vanhojen kyläkoulujen sivustoja. Viime keväänä ponnahti Moksin koulu Korpilahdelta, Heta Woods kertoo.
Moksin koulun myynti-ilmoituksessa kaikki oli kohdallaan.
-Olen Jyväskylästä kotoisin, missä vietin lapsuuden ja nuoruuden. Kävin ottamassa pääkaupunkiseudulta vauhtia työelämässä, kunnes palasin takaisin yliopistoon opiskelemaan. Työt veivät uudelleen pääkaupunkiseudulle vuoden 1998 lopussa.
Heta tiesi Korpilahden entuudestaan. Myös koulun koko oli sopiva.
-Koko paketti oli sellainen, jota olimme hakeneet jo pidempään. Päätimme, että tämä on se meidän juttu ja tämä me nyt sitten hankitaan. Kävimme katsomassa kesäkuun alussa ja heinäkuun alussa koulu oli meidän.
Pariskunnan työpaikat sijaitsevat pääkaupunkiseudulla. Heta työskentelee henkilöstöhallinnon ja Mark viestinnän parissa. Heta on tehnyt töitä muun muassa Amer Sportsille ja Nokialle.
-Minulla on se tilanne, että teen töitä oman yritykseni kautta. Minua ei sido se, missä työtä teen. Mark on edelleen palkkatyössä, mutta hänelläkin on suunnitelmia tulevaisuuden varalle.
Mark on syntynyt ja kasvanut Lontoossa.
-Tapasimme siellä nuorina. Mark tutustui pohjoismaihin ja Suomeen. Hän ei ollut aiemmin käynyt Skotlantia pohjoisemmassa. Mark tuli Suomeen kesällä ja ihastui valoon, luontoon ja puhtauteen. Hän muutti Suomeen ja me menimme naimisiin. Mark on asunut Suomessa vuodesta 1990 asti, eikä varmaan Lontooseen muuta enää. Hän on niin suomalaistunut. Mark on ollut töissä muun muassa Jyväskylän yliopiston kielikeskuksessa ja pääkaupunkiseudulla hän on tehnyt viestinnän töitä esimerkiksi Nokialla. Hän on työskennellyt myös mainostoimistoissa. Tällä hetkellä hän on töissä Tata Consultancy Services -yrityksessä, joka on suuri, intialainen IT-alan yritys.
Koulua remontoidaan ja kunnostetaan.
-Tehdään rakennuksesta meidän näköinen ja pidetään siitän kiinteistöstä hyvää huolta. Siitä, missä vaiheessa siellä vakituisesti asutaan, on vielä kysymysmerkki. Meidän nuorin tyttäremme täyttää kuusitoista ja menee pääkaupunkiseudulla lukioon. Meillä on paritalon puolikas Leppävaaran lähellä ja hän aloittaa lukion tällä alueella syksyllä. Myöhemmin aiomme muuttaa pysyvästi Moksiin.
Heta ja Mark eivät ole ehtineet tutustua Moksin kylään tai Korpilahteen vielä kovin tarkkaan, kun syksyn aika kului pääosin sisätiloissa remonttia tehden.
-Pääsimme käymään vasta syyskuussa. Lokakuussa olimme syyslomalla ja teimme sisällä hommia. Marraskuussa tutustuimme ensimmäistä kertaa vähän paremmin kyläläisiin, kun olimme hirvipeijaisissa. Siellä oli kiva tutustua paikallisiin ihmisiin. Kylään tutustuminen on jäänyt vielä aika vähälle. Joulun aikaan jäätyi viemärit, ja siitä oli omaa haastetta.
Haastattelua tehdään Teams-yhteydellä; Heta on pääkaupunkiseudulla ja Mark Moksissa.
-Mark on tekemässä pintaremppaa asunnon puolella ja maalaa siellä tyytyväisenä seiniä ja ovia vanhan koiran kanssa.
Pariskunnalle luonnonläheisyys ja maaseutu ovat tärkeitä elementtejä Moksissa.
-Oma lajini on ratsastus, mihin Korpilahdella on hyvät mahdollisuudet. Haaveilen siitä, että jossain vaiheessa piharakennukseen voisi rakentaa ainakin kesätallin.
09.01.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Kolulan vanhan päärakennuksen vanha osa on lähes 200-vuotias.
– Tupa on rakennettu vuonna 1834, päätyseinässä on vuosiluku. Alun perin se rakennettiin savutuvaksi, ja paikkakin oli toinen. Talo oli pihapiirin toisella puolella. Nykyiselle paikalleen vanha päärakennus on siirretty 1920-luvulla, Marjaliisa Kolula kertoo. Kolula oli Marjaliisa Kolulan miehen, Eero Kolulan kotitila.
– Suur-Jämsän historian mukaan Kolula on perustettu vuonna 1834 sotilasvirkatalo Kurkelan torpaksi. Ensimmäinen isäntä oli Vilhelm Tapaninpoika Stålt. Hänen vuonna 1839 syntynyt Matti-poikansa otti sukunimekseen Kolula, Marjaliisa Kolula kertoo ja selvittää, että Matti oli Eero Kolulan isoisän isä.
– Matin pojista ainoastaan Kalle eli Eeron pappa piti Kolula-nimen. Veljeksiä oli useampia, mutta toiset ottivat sukunimekseen Nieminen tai Taipale, Marjaliisa Kolula kertoo.
Vanhan päärakennuksen siirsi nykyiselle paikalleen Eero Kolulan isä Ilmari Kolula.
– Ilmari veisti piilukirveellä tuvan seinät puhtaiksi, ja luultavasti siinä yhteydessä talo muutettiin savupiipulliseksi, kun tupaan rakennettiin siirtämisen jälkeen lohkokivistä iso leivinuuni. Siirron yhteydessä talosta myös jätettiin yksi hirsikerta pois eli siitä tuli matalampi, Marjaliisa Kolula kertoo.
– Ilmari myös laajensi taloa eli tuvan jatkoksi tehtiin kamari, keittiö ja ruokahuone. Jossain vaiheessa taloon tehtiin myös ulkovuoraus, ja ilmeisesti heti talon siirtämisen ja laajentamisen jälkeen 1920-luvulla myös puinen vesijohto, jota pitkin vesi tuli talon yläpuolella rinteessä olevasta lähteestä omalla paineellaan keittiöön. Vesijohto oli tehty ontoksi koverretuista tukeista, jotka oli liitetty toisiinsa metalliholkeilla, ontot tukit olivat pinossa pajan takana vielä 1970-luvulla, kun vesijohdoksi oli vaihdettu metalliputki, Marjaliisa Kolula kertoo ja toteaa, että keittiössä oli myös kaatoallas viemäreineen eli vesi sekä tuli että meni kantamatta jo ilmeisesti 1920-luvulla.
Eero ja Marjaliisa Kolula siirtyivät tilan isännäksi ja emännäksi sukupolvenvaihdoksella vuonna 1969.
– Silloin rakennettiin pihapiiriin mummonmökki, ja vanha isäntäpari muutti sinne. Vanhassa päärakennuksessa teimme remonttia, taloon tehtiin muun muassa sisävessa. Vanha leivinuuni oli pakko purkaa pois, koska se uhkasi kaatua. Rinteestä valuneet vedet olivat vieneet maata pois leivinuunin alta, Marjaliisa Kolula kertoo.
Vanhaan päärakennukseen 1920-luvulla rakennetut lisäosat purettiin pois 1980-luvulla.
– Tarkoituksena oli säilyttää vanha tupa ja rakentaa uudet lisähuoneet, mutta uusien rakentaminen toteutui sitten vasta uusien omistajien aikana.
Marja Komppa ja Ari Seppälä ostivat Kolulan vuonna 1990.
– Me asuimme ensin mummonmökissä, uusi päärakennus valmistui vuonna 1997, Marja Komppa kertoo.
– Vanha päärakennus oli ensin aittana. Mietimme, mitä sille pitäisi tehdä, mutta emme halunneet hävittää sitä. Vuonna 2015 siihen tehtiin laajennus, vanha tupa on edelleen melko lailla ennallaan. Hirret olivat säilyneet hyvinä, joitain lattialankkuja jouduimme uusimaan. Myös ikkunat on uusittu.
Marja Kompan ja Ari Seppälän isännöidessä tilaa vanhassa päärakennuksessa on muun muassa majoittunut ranskalaisia harjoittelijoita.
– Talo on talviasuttava, yksi meidän työntekijämme asui siinä jonkin aikaa. Olemme käyttäneet sitä myös esittelytilana vierailijaryhmille, Ari Seppälä kertoo.
Nyt tilan omistaa Marja Kompan ja Ari Seppälän poika Vertti Seppälä. Marjaliisa ja Eero Kolulan aikana rakennettu navetta on remontoitu tuotantotiloiksi, joissa käsitellään sekä kalaa että hunajaa.
– Navetta on niin iso, että sinne sai tilat erikseen kalatuotannolle ja hunajalle. On kiva, että tässä on pystynyt hyödyntämään vanhoja rakennuksia, Marja Komppa toteaa.
Kolulan pihapiirissä on myös vanha paja.
– Se on luultavasti Ilmari Kolulan aikana rakennettu. Ilmari Kolula oli taitava tekemään sekä puutöitä että sepän töitä, hän toimi täällä kyläseppänä, Marjaliisa Kolula kertoo. Pajassa on edelleen käyttökuntoinen ahjo.
– Sitä on jonkun kerran käytettykin meidän aikana, Ari Seppälä toteaa ja kertoo, että lähistöllä on ollut myös mylly, jonka tontti on edelleen kolmen tilan yhteinen. Purossa, jonka rannalla mylly oli, on keväisin ja syksyisin niin paljon vettä, että siinä pystyi myllyä käyttämään.
– 1930-luvulla Kolulassa on ollut pohjalaisia puun ajossa olleita metsätyömiehiä hevosineen kortteerissa, kuten monessa muussakin talossa täällä siihen aikaan. Ja sota-aikaan Kolulassakin oli sotavanki, joka kuulemma itki katkerasti, kun joutui lähtemään sodan loputtua. 1930-luvulla Kolulaan otettiin sosiaalitoimen pyynnöstä lapsi, joka oli ollut huutolaisena talossa, jossa häntä oli kohdeltu huonosti. Hän asui Kolulassa useamman vuoden, Marjaliisa Kolula kertoo.
– Meidän aikanamme Kolula oli karjatila, meillä oli enimmillään lehmiä ja nuorkarjaa yhteensä 31 eläintä.
Kun Marja Komppa ja Ari Seppälä ostivat Kolulan vuonna 1990, he toivat sinne muun muassa kalkkunoita, ankkoja, hanhia, lampaita ja mehiläisiä, sekä sienten viljelyä. Nykyään Komppa-Seppälän tila on tunnettu kalatuotteistaan ja hunajastaan.
Tiina Lamminaho
02.01.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Rapala VMC -konserni möi joulun alla koko ruiskuvaluliiketoimintansa Muottituote Group Oy:lle. Kaupassa Muottituotteelle siirtyy Rapalan tytäryhtiö KL-Teho Oy:n Korpilahdella sijaitseva kiinteistö, sekä sen ruiskuvalutoiminnot laitekantoineen ja henkilöstöineen.
– Pääsemme entisestään syventämään jo 1980-luvulla alkanutta pitkää yhteistä historiaamme Rapalan kanssa. Tämä liiketoimintakauppa on merkittävä osa kasvustrategiaamme ja tärkeä askel matkallamme Pohjoismaiden johtavaksi toimijaksi, Muottituote Group Oy:n toimitusjohtaja Tero Vanninen sanoo yhtiön lähettämässä tiedotteessa.
Rapala oli kaupassa aloitteellinen osapuoli, sillä se halusi jatkajaksi jo entuudestaan tutun ja luotettavan kumppanin. Näin ollen neuvotteluja käytiin ainoastaan Muottituotteen kanssa, joka on valmistanut pääosan Rapala-tuotteiden muovi- ja painevalumuoteista jo yli 40 vuoden ajan.
– Rapala haluaa omien tehtaidensa keskittyvän lopputuotteiden valmistukseen ja hankkia komponentit sopimusvalmistajilta. Muottituote pystyy keskittymään meitä paremmin oman osaamisalueensa laadun ja tehokkuuden kehittämiseen. Olen erittäin tyytyväinen nyt solmittuun liiketoimintakauppaan, Rapala VMC Oyj:n konsernin johtoryhmän jäsen, toimitusketjuista vastaava liiketoimintajohtaja Tuomas Akkanen kertoo.
Korpilahdella valmistetaan muoviosia muun muassa Rapala-vaappuihin, Peltonen-suksiin, Marttiini-puukkoihin sekä Mora-, UR- ja Strike Master-jääkairoihin. Liiketoimintakaupan yhteydessä solmittiin monivuotinen hankintasopimus, joka takaa, että Rapala ostaa vastaisuudessakin tarvittavat komponentit Muottituotteelta Rapala-konsernin tarpeisiin.
Liiketoimintakaupan yhteydessä Muottituotteen palvelukseen siirtyy noin 20 henkilöä vanhoina työntekijöinä. Tehtaan toiminta jatkuu keskeytyksettä samoilla toiminnoilla kuin aiemminkin.
Muottituote Group on Raumalla vuonna 1973 perustettu perheyritys, joka työllistää nyt tehdyn kaupan myötä yhteensä reilut 90 henkilöä. Muottituote sai Rauman Vuoden yritys -palkinnon syksyllä 2023.
