23.02.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Korpilahden nuorisoverstas on taas avannut ovensa pitkän tauon jälkeen. Toiminta jatkuu entisellä tavalla, eli verstaalle saa tulla rassailemaan omia kulkupelejään, niin autoja ja mopoja kuin esimerkiksi mönkkäreitä tai vaikkapa polkupyöriä. Tällä hetkellä verstas on auki vain yhtenä päivänä viikossa, tiistaisin kello 15 – 20.
– Tämä on nyt vähän kokeilua, miten nuoret lähtevät mukaan, kun toiminnassa on ollut taukoa, nuorisonohjaaja Hannu Rautiainen kertoo. Hän vetää toimintaa verstaalla yhdessä nuorisonohjaaja Juha-Matti Ylitalon kanssa. Samat nuorisonohjaajat pyörittävät toimintaa myös Sumpbissa.
– Nuorisotiloilla meitä on aina kaksi työntekijää paikalla turvallisuussyistä. Kun nuorisoverstas on auki, Sumpbi on kiinni, Rautiainen toteaa.
– Sumpbissa meillä on ollut tosi hyvin kävijöitä, ja täällä nuorisoverstaallahan on ollut aikaisemmin sellaiset 15 – 30 vakiokävijää, joten uskon, että tänne nytkin nuoria tulee. Verstastoiminta on tarkoitettu lähinnä 15 – 18 -vuotiaille, mutta kyllä sinne parikymppisetkin saavat tulla.
Verstaalla on yksi autonosturi, rengaskone, renkaitten tasapainotuskone, hiekkapuhalluskaappi, ultraäänipesuri, pylväsporakone, tunkkeja, hydrauliikkaprässi, verhoilunpuhdistuspesuri ja akkukäyttöisiä käsityökoneita.
– Tänne mahtuu kerrallaan yksi auto, mopoja mahtuu sisälle yhdestä kolmeen. Ajoneuvoja ei voi varastoida täällä, vaan ne on vietävä samana iltana kotiin, joten mitään kovin isoa moottoriremonttia täällä ei kannata aloittaa, Hannu Rautiainen toteaa.
– Tätä ei ole myöskään hyväksytty palotilaksi, joten hitsausta emme pysty täällä tekemään.
Tilojen ja työkalujen lisäksi nuorisoverstaalla on tarjolla neuvoja ja ohjausta.
– Pyrimme siihen, että nuoret tekevät töitään oma-aloitteisesti, etsivät itse tietoa ja ajattelevat itse. Meiltä saa kysyä neuvoa, mutta me emme tarjoa valmista mallia, Rautiainen sanoo.
– Työturvallisuus edellä mennään, eli verstaalla perehdytään työkalujen oikeaan käyttöön ja kulloisenkin työn riskeihin. Käymme myös etukäteen läpi ratkaistavaa ongelmaa.
Hannu Rautiaisella itsellään on pitkä kokemus koneiden korjaamisesta ja huollosta.
– Aloittelin autojen laittamista 15-vuotiaana, kun minulla oli jäärata-autoja. Kävin ensin autonasentajalinjan ja sitten raskaan kaluston asentajan koulutuksen. Olen ollut huoltoyrittäjänä 26 vuotta raskaskonepuolella, siinäkin autot olivat koko ajan rinnalla, Rautiainen kertoo.
Musapaja nuorisoverstaan yhteydessä ei ole vielä avoinna, mutta sekin on tarkoitus avata kevään aikana. Musapajasta löytyy muun muassa rummut, kitara ja basso.
– Musapuolella kalusto ja paikat eivät ole vielä sellaisessa kunnossa, että sitä voisi avata. Kun ne saadaan kuntoon, musapajaa on tarkoitus pitää auki samaan aikaan verstaan kanssa, Rautiainen kertoo.
– Sumpbihan meillä on avoinna keskiviikkoisin ja torstaisin. Perjantaisin Sumpbissa on iltakahvilat, niitä pidämme vuoroviikoin seurakunnan kanssa, ja maanantaisin seurakunta pitää siellä Mehulaa.
Keväälle Rautiainen lupailee polkupyörien kunnostuspäivää nuorisoverstaalle.
– Polkupyörien kunnostuspäivään ovat tervetulleita jo 12-vuotiaat ja sitä vanhemmat, Rautiainen toteaa.
– Nyt kaupungilla on myös liikkuva nuorisoverstas eli peräkärryn sisään pakattu mopojen huoltotila. Se lähtee liikkeelle keväällä ja käsittääkseni kiertää myös Korpilahden kylillä.
Tiina Lamminaho
19.02.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Seurakuntatalossa riitti vilskettä lauantaina, kun vietettiin Kummin Kaa -päivää. Paikalla touhuamassa oli reilut kolmekymmentä henkeä, joku kummitäti oli ottanut mukaan useammankin kummilapsensa, toisten lasten kanssa taas touhuamassa oli mummi tai muu tärkeä aikuinen.
Elena Häkkinen oli paikalla kummityttöjensä kolmevuotiaan Ida-Julian ja viisivuotiaan Aino-Sofian kanssa.
– On ollut kiva päivä. Olemme jo askarrelleet ja Aino-Sofia sai perhoskasvomaalauksen. Nyt aiomme maalata, Elena Häkkinen kertoi ja sanoi olleensa Aino-Sofian kanssa aiemminkin mukana Kummin Kaa -päivässä.
Myös Anna-Maija Salonen on ollut kuusivuotiaan kummityttönsä Olgan kanssa ennenkin Kummin Kaa -päivässä.
– Olemme olleet mukana jo tosi monta kertaa. Kummin Kaa -päiviä on pidetty yleensä kaksi vuodessa, näin kevätpuolella täällä seurakuntatalossa ja syksymmällä Mutasella. Mutasella ollaan yleensä oltu ulkona, siellä on ollut muun muassa seikkailuratoja ja metsäseikkailuja, joskus on paistettu tikkupullaa ja joskus etsitty ”timantteja” taskulamppujen kanssa, Anna-Maija Salonen kertoo.
– Täällä seurakuntatalolla olemme nyt askarrelleet ja taulunkin maalasimme, viime vuonna täällä tehtiin linnunpönttöjä. Tämä on kyllä tosi kiva tapahtuma, kivaa yhdessäoloa, toivottavasti näitä järjestetään jatkossakin, Anna-Maija Salonen toteaa ja kertoo, että he touhuavat Olgan kanssa yhdessä muulloinkin aina välillä.
– Välillä olemme tekemissä enemmän, välillä vähemmän, miten ehdimme. Viime kesänä olimme yhdessä uimakoulussa.
Kummin Kaa -päivä aloitettiin tälläkin kertaa pienellä kirkkohetkellä. Seurakuntatalossa oli maalauspisteen ja askartelupisteen lisäksi kynsienlakkauspiste, hiustenlaittopiste ja rukoushelmipiste, myös ruokailu kuului päivään. Ulkoilua oli suunniteltu, mutta keli oli sen verran huono, ettei tällä kertaa ulkoiltu. Seurakunnan työntekijöiden lisäksi apuna oli vapaaehtoisia talkoolaisia.
Tiina Lamminaho
15.02.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Keski-Suomen ELY-keskus on käynnistänyt tiesuunnitelman laatimisen valtatien 9 ohituskaistojen parantamiseksi Patalahden ja Lahdenvuoren välillä. Suunnittelualueella on neljä olemassa olevaa ohituskaistaa, missä ei ole keskikaidetta ja ohituskaistojen kohdilla on myös suoria yksityistieliittymiä. Kaksi ohituskaistaa sijaitsevat lähellä Korpilahden kirkonkylää eli Painaa ja Lahdenvuori.
Tiesuunnitelmassa tutkitaan ohituskaistojen parantamista muun muassa ohituskaistoja pidentämällä, katkaisemalla yksityistieliittymät ohituskaistaosuuksilta sekä toteuttamalla yksityistiejärjestelyjä ja parantamalla liittymäjärjestelyjä. Tiesuunnitelmassa tutkitaan myös maanteiden 16593 (Hyrkköläntie) ja 16594 (Pirttipohja) lakkauttamista maantienä ja muuttamista yksityistieksi. Lautakontie puolestaan muuttuisi yksityistiestä maantieksi ja rinnakkaistieksi.
Painaaseen on suunnitteilla eritasoliittymä. Hyrkköläntieltä ei olisi enää pääsyä ysitielle. Ysitien yli on kaavailtu siltaa.
Kysymyksiä ja palautetta suunnitelmista voi antaa 29.2.2024 mennessä esimerkiksi valtion liikenneväylien suunnittelun kanavan kautta osoitteessa vayliensuunnittelu.fi.
Hankkeelle ei ole vielä rahoitusta olemassa.
15.02.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Korpilahden VPK:n toimintaan Keski-Suomen hyvinvointialueen aloittaminen vuosi sitten ei juuri vaikuttanut. Hallinnollisesti Keski-Suomen pelastuslaitos on nyt osa hyvinvointialuetta, mutta Korpilahdelle se ei ole tuonut muutoksia.
– Meidän toimintamme on ihan samanlaista kuin ennenkin. Olemme edelleen Keski-Suomen pelastuslaitoksen sopimuspalokunta ja ehdotkin ovat säilyneet ennallaan, Korpilahden VPK:n puheenjohtaja Kai Mikkola toteaa.
– Pelastuslaitos vastaa päivystyksestä virka-aikaan, meillä on velvollisuus päivystää muina aikoina eli iltaisin, öisin, viikonloppuisin ja pyhäpäivisin. Virka-aikaankin lähdemme hälytyksille, jos saamme miehistöä riittävästi mukaan, vaikka meillä ei silloin päivystysvelvollisuutta olekaan. Yleensä saamme päivälähtöihinkin tarpeeksi väkeä; miehillä on sellaisia työnantajia, jotka antavat lähteä, jos hälytys tulee.
Päivystämässä VPK:lla pitää olla ryhmänjohtaja ja vähintään kaksi miehistön jäsentä.
– Melkein aina saamme hälytyksille enemmän miehistön jäseniä mukaan. Meillä on hyvä tilanne, vanha kaarti on pysynyt ja lisäksi olemme saaneet hyvin nuoria mukaan, Mikkola kertoo.
– Myös nuorisotoiminnassa on paljon aktiivisia jäseniä. Korona-aikaan nuorisotoiminta oli tauolla, mutta se ei ainakaan vähentänyt innokkuutta, oikeastaan päinvastoin.
Korpilahden VPK:n miehistössä on tällä hetkellä noin 25 jäsentä, nuoriso-osastossa jäseniä on 21 ja minijunnuissa seitsemän.
– Meillä on nuoriso-osastossa tosi hyvät vetäjät, se innostaa porukkaa mukaan. Miehistöön olemme saaneet uusia jäseniä sekä nuoriso-osaston kautta että muuten, Kai Mikkola kertoo.
– Eli toimintaan mukaan tuleminen ei vaadi sitä, että olisi ollut ensin nuoriso-osastossa, täällä kyllä koulutetaan. Hälytyksiin mukaan lähteminen vaatii täysi-ikäisyyttä ja koulutusta sekä kuntotestien ja lääkärintarkastusten läpäisemistä. Harrastamaan voi tulla muutenkin ja käymään harjoituksissa.
Viime vuonna Korpilahden VPK:lla oli yhteensä 89 hälytystä.
– Se on vähän vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Keskimäärin meillä on ollut reilut sata lähtöä vuodessa, Kai Mikkola kertoo.
– Ensivastelähtöjä tuosta määrästä on noin kymmenen prosenttia. Parikymmentä vuotta sitten ensivastelähtöjä oli huomattavasti enemmän, mutta nykyään ensivastehälytysten kriteerejä on kiristetty, Korpilahden VPK:n päällikkö Jarno Saarinen kertoo.
Mikkolan ja Saarisen mukaan eniten VPK:ta työllistävät kolarit ja tulipalot.
– Ysitie työllistää meitä paljon, mutta kyllä kolareita sattuu sivuteilläkin. Kolarit ovat laidasta laitaan, vakavia ja vähemmän vakavia, myös eläinkolareita on. Korpilahden alueella on niin hirvi- kuin kauris- ja peurakolareitakin, Kai Mikkola kertoo.
– Myös vahingontorjuntatehtäviä, eli esimerkiksi tielle kaatuneiden puiden raivausta tai maastoon päässeen öljyn siivousta, on, samoin automaattisten palohälyttimien aiheuttamia hälytyksiä. Virka-apupyyntöjäkin tulee jonkin verran, olemme olleet esimerkiksi ensihoidolle apuna kantamassa potilasta.
Tämä vuosi VPK:lla on alkanut kiireisenä, kuudessa viikossa on ollut jo 14 hälytystä. Kovat pakkaset eivät kuitenkaan ole näkyneet Korpilahdella samalla tavalla tulipaloja aiheuttaneena tekijänä kuin valtakunnallisissa tilastoissa.
– Kyllähän täälläkin varmasti lämmitetään nyt tulisijoja, mutta ilmeisesti korpilahtelaiset osaavat lämmittää turvallisesti, Mikkola toteaa.
Tiina Lamminaho
13.02.2024 | Korpilahti, Tilaajille
– Nyt minulla on myynnissä vähemmän kortteja kuin joulun alla, nyt ei löytynyt niin hyvin ideoita, kahdeksanvuotias Hannes Romppanen toteaa. Hannes myi viime keskiviikkona itse tekemiään ystävänpäiväkortteja K-marketin eteistilassa. Joulun alla samassa paikassa myyntiartikkelina olivat joulukortit.
– Joulukortteihin keksin paremmin ideoita. Ja kortit menivät hyvin kaupaksi, Hannes kertoo. Ystävänpäiväkortteihin Hannes oli piirtänyt sydämiä, kukkia ja toisiaan kädestä kiinni pitäviä ihmisiä.
– Hannes tykkää piirtää. Monesti, kun Hannes tulee koulusta kotiin, hän ottaa ensimmäisenä esille kynät ja paperia, piirustustuokio koulun jälkeen on Hannekselle luova ja rentouttava hetki, Hanneksen äiti Meri Romppanen kertoo.
– Joulun alla Hannes itse rupesi miettimään, että olisi kiva myydä jotain. Minä ehdottelin myymistä sukulaisille tai somemyyntiä, mutta Hannes halusi nimenomaan pystyttää myyntikojun. Kysyimme kauppiaalta, saammeko tulla tähän eteiseen, ja saimme luvan, Meri Romppanen selvittää ja kertoo, että joulun alla korttien suosio yllätti.
– Kortit myytiin tosi nopeasti ja ihmiset tykkäsivät. Hannekselta tilattiinkin kortteja, Meri Romppanen kertoo.
Hannes ei aio tuhlata heti kaikkia tienaamiaan rahoja.
– Osan laitan säästöön, osan hyväntekeväisyyteen ja osalla ostan jotain kivaa, Hannes sanoi ja kertoi, ettei ollut vielä päättänyt, mitä ystävänpäiväkorteilla tienaamillaan rahoilla ostaisi.
– Minua ilahduttaa se, että Hannes osaa myös säästää rahaa, Meri Romppanen toteaa.
Myös ystävänpäiväkortit kävivät kaupaksi joulukorttien tapaan. Ja kohtelias nuori kauppias muisti toivottaa asiakkaille hyvää ystävänpäivää.
Tiina Lamminaho
13.02.2024 | Korpilahti, Tilaajille
“Toivon, että Minna pysyis mun ystävänä ainaki niin kauan ku se vaan jotenkuten voi mua sietää.”
Näin kirjoitti päiväkirjaansa 7.9.1983 Leena Hangasjärvi, joka oli juuri aloittanut 7. luokan ja yläasteen. Minna Salonen oli Leenan uusi ystävä. Minna oli tullut samalle luokalle Oittilan koulusta.
Minna Salonen on pysynyt Leena Rostin ystävänä yli neljäkymmentä vuotta, vaikka nykyisin he asuvat eri maissakin. Tie vei Leenan Irlantiin ja Minnan Äänekoskelle.
Leena kirjoitti ylioppilaaksi Jyväskylän Lyseosta vuonna 1990.
-Opiskelin Tampereen yliopistossa ruotsin kieltä ja tiedotusoppia. Sitten 1990-luvun lopulla tuli Nokia-buumi ja olin pitkään töissä Nokialla ja Nokian alihankkijoilla teknisen dokumentoinnin alalla. Dublinissa jatkoin ensiksi samalla alalla, sitten olin välillä kotiäitinä ja töissä kielikoulussa. Juuri nyt pidän välivuotta töistä. Teknisen viestinnän tiimi, jossa olin töissä, lopetettiin viime keväänä ja päätin pitää pienen tauon työelämästä.
Leena ja Jyväskylästä kotoisin oleva puoliso Juho-Pekka asuivat Tampereella 16 vuotta; siellä syntyivät myös perheen lapset.
-Dubliniin muutimme helmikuussa 2007. Tarkoituksemme oli asua täällä kaksi vuotta, mutta niin vain ovat vuodet kuluneet ja lapset kasvaneet. Juho-Pekka on paikkatietoalalla ja tällä hetkellä tekee töitä Irlannin maa- ja metsätalousministeriölle. Neljä lastamme ovat jo aikuisia. Tyttäremme asuvat Dublinissa poikaystäviensä kanssa. Vanhempi poikamme ja hänen saksalainen tyttöystävänsä asuvat Saksassa. Nuorempi poikamme kirjoitti ylioppilaaksi viime kesänä ja hän asuu vielä kotona. Meillä on 5-vuotias ranskanbulldoggi Luna, joka asuu puolet viikosta toisen tyttäremme luona ja oma koira 7 kuukautta vanha kääpiösnautserin pentu Merlin. Meillä on myös neljä kissaa.
Minna kävi kymppiluokan ja kaksi vuotta lukiota Korpilahdella. Sen jälkeen tie vei kotitalousopettajaopistoon Jyväskylään, mistä Minna muutti Ääneseudulle töihin. Hän on ollut töissä vaneritehtaalla viimeiset 34 vuotta. Minnalla on 17-vuotias tytär.
Leenalla ja Minnalla on sama syntymäpäivä.
-Se oli meistä hauskaa teini-ikäisinä. Ystävystyimme nopeasti ja koko yläasteen olimme aika tiiviisti yhdessä, emme pelkästään kaksin, vaan olimme kylällä isommassakin kaveriporukassa. Minna oli usein meillä yötä, varsinkin torstaisin. Silloin Korpilahden kunta järjesti kerran viikossa uimahallikuljetuksen Muurameen. Uimahallireissut, nuorten discot Ohrantähkässä ja koulun konvat olivat silloin tärkeitä sosiaalisia tapahtumia, joissa setvittiin ihastuksia ja puitiin kaikenlaista kaveridraamaa. Minnan ollessa meillä yötä valvoimme tietenkin myöhään ja puhuimme ihan kaikesta, koulusta, opettajista, ihastuksista. Kuuntelimme C-kasetilta Yötä, Popedaa, Paul Youngia, Secret Serviceä ja Billy Idolia ja Korpilahden kirjastossa kävimme kuuntelemassa uusimpia levyjä. Silloin tällöin kävimme Jyväskylässä vaateostoksilla ja elokuvissa. Uuno Turhapuroja taisi tulla nähtyä useampikin. Kesällä 1986 olimme kunnan kesätöissä kuukauden ja yhdessä raivasimme pusikkoa vesurilla ja maalasimme silloisen päiväkodin aitaa, Leena muistelee.
Minna sanoo, että Leenan äiti Riitta-Liisa otti hänetkin avosylin vastaan ja oli kuin varaäiti.
-Leena oli jo muuttanut kotoaan ja Korpilahdelta pois, kun olin hänen äitinsä talossa vuokralaisena. Ja niin ovat olleet myös minun kaksi sisarustakin, Minna kertoo.
Nykyisin ystävykset tapaavat kasvotusten muutamia kertoja vuodessa.
-Useimmiten Minna tulee kahville äitini luo, kun olen Korpilahdella käymässä. Viime kesänä Minna tuli myös käymään mieheni suvun mökillä Nilsiässä ja silloin saunottiin ja uitiin ja laitettiin ruokaa pitemmän kaavan mukaan. Minna perheineen on käynyt kahdesti Dublinissa ja silloin kävimme Wicklow-vuorilla, kävelty meren rannalla, syöty fish&chips ja käyty shoppailemassa. Keväällä 2019 hankin meille liput yläasteaikojemme idolin Paul Youngin konserttiin. Minnan seuraavalla Irlannin reissulla haluaisin viedä Minnan Irlannin länsirannikolle Atlantin rannalle.
Mikä Minnassa on parasta?
-Minna on aina ollut avoin ja puhelias ja Minnan kanssa on helppo olla. En muista, että kouluaikoinakaan oltaisiin koskaan riidelty. Joskus varmasti loukkaannuin, kun Minna sanoi asioista niin kuin ne ovat, mutta ymmärsin ja arvostin ja arvostan edelleen Minnan aitoutta. Ystävyydessämme ei ole paineita. Joskus voi mennä useita viikkoja, ettei olla yhteydessä, mutta sittenkään ei tarvitse viestiä aloittaa anteeksipyynnöillä tai millään selityksillä, vaan voi vain jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin.
Mikä Leenassa on parasta?
-Me olemme samanlaisia, mutta myös erilaisia. Minä olen suorapuheinen ja ihmettelen sitä, ettemme ole koskaan riidelleet. Se on ihanaa, että Leena on jaksanut minua kaikki nämä vuosikymmenet. Meistä Leena on koulutetumpi ja minä olen ehkä enemmän käytännön ihminen.
Minna muistelee lämmöllä viime kesän matkaa Nilsiälle.
-Se oli tosi ihana reissu. Ei ollut kiire mihinkään.
