29.01.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Uuraisten valokuituverkon nykyisin omistava Valokuitunen on siirtämässä liittymiä Avoimeen Kuituun, mikä tarkoittaa, että asiakas voi valita käyttämänsä netti- ja lisäpalvelut. Näin ollen asiakas ei joudu sitoutumaan vain yhteen toimijaan, joka voi päättää yksipuolisesti muun muassa nettipalveluiden hinnoista.
– Avoin Kuitu -valokuituverkossa on ihan sama juttu kuin sähkömarkkinoilla; voit kilpailuttaa ja vaihtaa palveluntarjoajaa, eli sähkön myyjää ihan niin usein kuin haluat, tehdyn sopimuksen puitteissa, toki. Tällä hetkellä verkossa palveluntarjoajia on 13 ja tarjonta kasvaa jatkuvasti. Kaikki liittymät toimivat kaikkialla Suomessa. Avoin Kuitu -runkoverkkoa hallinnoi Telia, ja Valokuitunen kytkee kaikki rakentamansa pientalojen valokuituyhteydet tähän runkoverkkoon. Se on meidän mielestämme kaikista fiksuin juttu asiakkaalle, koska palveluntarjoajien kisa asiakkaista pakottaa hinnat markkinaehtoiseksi. Asiakas voi aina vaihtaa toiseen liittymään tai palveluntarjoajaan, kertoo Valokuitusen viestintäpäällikkö Kirsi Jännes.
–Verkon muutoksen jälkeen asiakas voi halutessaan jatkaa myös nykyisten, eli Keski-Suomen valokuituverkot Oy:n tarjoamien nettipalveluiden käyttöä, mikäli haluaa, eli nettipalveluita ei ole pakko vaihtaa. Keski-Suomen Valokuituverkot jatkaa Avoin Kuitu -palveluntarjoajana KyberNET-brändillä, Jännes täsmentää.
Jotta Avoimeen Kuituun siirtyminen on teknisesti mahdollista, kaikkien asiakkaiden verkkopäätelaitteet eli valokuitupäätelaitteet vaihdetaan uusiin. Vaihtoprosessi on jo käynnistynyt ja asiakaskäyntejä Uuraisten keskustassa tehty. Kaikki asiakkaat ovat saaneet tai saavat tulevista muutoksista kirjeen kotiinsa. Verkon muutokset avoimeksi tehdään kesäkuuhun 2025 mennessä
– Ennen kuin päätelaite asennetaan, paikallinen urakoitsija on yhteydessä ja sopii asiakkaalle sopivan ajankohdan päätelaitteen vaihtoa varten. Olemme infonneet myös kirjeitse tammikuussa niitä asiakkaita, joiden päätelaitteet vaihdetaan ensimmäisten joukossa, Jännes kertoo.
Myös hinnoittelu tulee muuttumaan.
– Kun asiakkaan yhteys on vaihtunut avoimeen kuituun, verkkomaksu on jatkossa 19,90 euroa kuussa nykyisen noin 37 euron sijaan. Sen lisäksi asiakas hankkii verkon palveluntarjoajien valikoimista nettiliittymän eli laajakaistan, jotta pääsee nettiin. Sen hinta vaihtelee palveluntarjoajien, nopeuden yms. asioiden mukaan. Asiakas voi aina vaihtaa toiseen palveluntarjoajaan. Näin tietää täsmälleen, mistä maksaa, Kirsi Jännes kertoo.
Vaikka verkkomaksu laskee ja vaihtoehdot monipuolistuvat, ei kokonaisuus juurikaan halpene. Kilpailutus saattaa olla muuttumassa samankaltaiseksi kuin esimerkiksi sähkössä tai puhelinliittymissä, jonka jälkeen hinnat elävät ja aktiivisesti tarjouksia seuraava ja innokas kilpailuttaja voi säästää euroja.
Tällä hetkellä Valokuitusen tarjoamissa nettipalveluissa on useimmissa 12 kuukauden tarjousjakso, jonka jälkeen hinnat vaihtelevat 40-60 euron välillä, johon lisätään siis vielä verkkomaksu.
Valokuitunen myös laajentaa verkkoa Uuraisilla. – Myymme alueella myös uusia liittymiä. Haluamme mahdollistaa mahdollisimman moneen kotiin sujuvan digiarjen valokuidun avulla. Eli mikäli on kiinnostunut tilaamaan yhteyden, kannattaa ensin tarkistaa valokuidun saatavuus omaan osoitteeseensa verkkosivuillamme tai soittaa myyntipalveluumme. Uuraisten valokuituverkossa on jo tehty runkoverkon laajentamista Uuraisten keskustassa ja Jokihaarassa. Rakentamistoimenpiteillä on valmistauduttu Uuraisten Valokuituverkon modernisointiin ja verkon muuttamiseksi avoimeksi verkoksi. Uusille asiakkaille meillä on Uuraisilla tällä hetkellä tarjolla pelkkä kuukausimaksullinen liittymä, jonka hinta on 19,90 euroa kuussa + nettipalvelu (itse valittavissa verkon palvelutarjonnasta). Siihen ei tule asennusmaksua. Kun Uuraisten kunnalta ostamamme verkon avoin kuitu -muutos on tehty, nämä asiakkaat voivat vaihtaa halutessaan liittymänsä kertamaksulliseen liittymään, silloin muutosmaksu on 990 euroa. Uudet asiakkaat voivat tehdä halutessaan tämän saman muutoksen viiden vuoden jälkeen, Jännes kertoo.
Alkuperäiset asiakkaat maksoivat rakennusvaiheessa jokainen noin 1500 euroa liittymästä oheislaitteineen. Tämän jälkeen asiakkaat ovat maksaneet kuukausittaista verkon ylläpitomaksua ja internet-maksua valitun nopeuden perusteella yhteensä 50-75 euroa kuussa.
Hanna Lahtinen
Edit 30.1. klo 15.30: Täsmennetty uusien liittymien liittymämuotoa, joka on kuukausimaksullinen liittymä.
28.01.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Toivakka
Toivakan kunta on saanut tunnustusta hyvin hoidetuista hiihtoladuista ja muista talviliikuntamahdollisuuksistaan. Tarjolla on lähes kaikkea tarvittavaa avantouinnista maastopyöräilyyn. Kyselimme Toivakan kunnan Kuntaympäristöjohtaja Jari Lämsältä ja kulttuuri- ja vapaa-aikasuunnittelija Susanna Liljanderilta talviliikuntapaikoista ja niiden hoidosta.
1. Mitä kaikkea talviliikunnan liikuntapaikkoja Toivakasta löytyy?
– Keskustan/kirkonkylän liikuntapaikat: tekojääkaukalo, talviuintipaikka, Paikkalanvuoren urheilualueella on kahdeksan ja 3,3 kilometrin ladut sekä pulkkamäki. Myös leikkipuistot voidaan luetella liikuntapaikoiksi ja niitä ylläpidetään talvisin. Perinnepolkua monet kävelevät talvellakin, mutta tällä reitillä ei ole varsinaista talvikunnossapitoa.
Kyliltäkin löytyy talviliikuntapaikkoja. Huikossa on 1,5 kilometrin latu ja myös Kankaisilla latu, sekä jääkaukalo. Nisulassa latua ylläpitää Matti Ilmonen. Lisäksi Toivakan keskustan lähellä on MH-Betoni Oy:n ja Yhteismetsä Sahlmanin ylläpitämä vanhan hautausmaan takaiseen maastoon tehty lanattu ulkoilureitistö. Reitit siellä ovat entiseen tapaan vain kävelijöiden, pyöräilijöiden ja hiihtäjien käyttöön. Yhteistä kaikille hiihtoreiteille on se, että kaikenlainen moottoriajoneuvoilla ajaminen on niillä kielletty.
2. Mistä löytyvät esim. jääkiekkokaukalon vuorolistat?
– Kunnan liikuntapaikoista vuorolistoja on kuntosalin, liikuntasalin ja tekojääkaukalon osalta. Kaikki vuorolistat löytyvät kunnan verkkosivuilta Vapaa-aika, kulttuuri & hyvinvointi -välilehden alta. Näiden liikuntapaikkojen omille sivuille on lisätty linkit vuorolistoihin, jotka aukeavat pdf-tiedostoina.
Kuntosalin ja liikuntasalin vuorolistat ovat tiloihin vievien ulko-ovien lähellä olevassa ilmoitustaulussa. Tekojääkaukalon vuorolistat löytyvät muun muassa pukukopin ovien läheltä.
Kunnan vuoden 2025 talousarviossa on mainittuna tavoite ottaa käyttöön sähköinen vuorovarausjärjestelmä. Tällä hetkellä vuoroja varataan vapaa-aikasuunnittelijalta.
3. Mitä laitteita Toivakka on hankkinut talviliikuntapaikkojen hoitoon?
– Kalusto on eri-ikäistä, eri aikoina usein käytettynä hankittua. Moottorikelkka (ikää jo 20 vuotta)
Latujen hoidossa on suurena apuna dieselkäyttöinen latukone. Latukone on hankittu 2023 huhtikuussa. Latukone on merkiltään Formatic X-trail 170 ja se on vuosimallia 2005. Hankinta rahoitettiin myymällä kunnossapidon vanha auraukseen käytetty traktori, joka jäi tarpeettomaksi asemakaavateiden aurauksen siirryttyä yksityisen urakoitsijan hoidettavaksi. Latukoneen varusteina ovat terästelat, jyrsin ja kaksi latuhöylää. Lisäksi oikean latuhöylän edessä on latu-urajyrsin. Latukonetta on isosti huollettu viime vuosina. Lisäksi meillä on traktori, jolla ”omat” auraukset ja muut traktoritarpeet pystytään hoitamaan.
Uudempana erikoiskoneena Toivakan kunnalla on kaasukäyttöinen jäänhoitokone Zamboni, joka on hyvässä käyttökunnossa. Lisäksi meillä on erilaisia vedettäviä lisälaitteita näihin. Uusin kunnan varikon oman pajan innovaatio on juuri valmistunut. Se on kapea rengasjyrä, joka soveltuu talvimaastopyöräilyreittien tamppaamiseen ja on nyt kokeiluasteella.
Tälle vuodelle on talousarvioon varattu konehankintoja, joilla korvataan vanhemman pään kalustoa eli käytännössä tuo moottorikelkka tulee kevään aikana tarjolle Kiertonet.fi huutokauppaan. Tästä ilmoitetaan vielä tarkemmin erikseen. Ladut pidetään auki myös viikonloppuisin.
4. Paljonko liikuntapaikkojen hoitaminen vuosittain maksaa?
– Liikuntapaikkasuunnitelmaan kirjatusti vuoden 2023 kulut ovat olleet 90 000 euroa. Nykyistä palvelutasoa ylläpitävä budjetti on noin 110 000 euroa. Tämä sisältää ostopalvelut.
5. Onko Palosentien vasemman puolen hiihtolatu koirien ulkoiluttamiseen käytettävissä?
– Varsinaisia koiralatuja meillä ei ole, mutta pyrimme pitämään auki myös sen Palosentien pellon lenkin entiseen malliin, jossa koiria saa ulkoiluttaa. Vauhdikkaiden mäkien vuoksi koiria ei ole sallittu valolatujen puolelle.
6. Vireillä on liikuntapalveluiden palvelutason määrittely, mitä se tarkoittaa?
– Kunnan järjestämien liikuntapalveluiden palvelutaso tullaan määrittelemään vireillä olevassa liikuntapaikkasuunnitelmassa ja se tuodaan uudelleen päätöksentekoon tänä keväänä. Asia palautettiin viime vuoden puolella kunnanhallituksesta uudelleen valmisteluun.
Liikuntapaikkasuunnitelma sisältää päätöksenteon jälkeen kaikki kunnan järjestämät liikunta-, retkeily- ja vapaa-ajan kohteet palvelutasoineen.
Kuntalaiset ovat osallistuneet suunnitelman valmisteluun viime syksynä muun muassa kuntalaisillassa.
Valmistelua jatketaan nyt uudelleen molemmissa lautakunnissa ennen suunnitelman hyväksymistä.
Veikko Ripatti
28.01.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Uuraisten Urheilijat Ry täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Pukujuhlaa ei ole luvassa, mutta seuraa juhlitaan eri tapahtumissa. Tarkka syntymäpäivä on 11.2.1945. Kuukan Hiihdot ja Mirjan kierros XXXXII kisataan 9.2., mikäli lumitilanne sen sallii. Uuraisten Urheilijat tarjoaa hiihtokansalle kahvit. Samana päivänä salissa on myös miesten salibandyturnaus Toisen kerran seuraa juhlitaan Kuukan hölkässä elokuussa.
Kun seura perustettiin vuonna 1945, oli sodasta juuri selvitty ja suuret ikäluokat lähivuosina syntymässä. Nyt syntyvyys on historiallisen alhaista, mutta UU:n ryhmiin on tunkua.
– Salibandyssä ryhmiä voisi olla enemmänkin, kertoo seuran nykyinen puheenjohtaja Satu Pitkänen.
Salibandy onkin tällä hetkellä lukumäärällisesti eniten kuntalaisia liikuttava laji. Pitkäsellä on paljon tekemistä asian kanssa. Hän muutti kuntaan 2000-luvun alkupuolella.
– Minä vaan tungin ensin miesten kanssa pelaamaan ja aika pian aloin organisoimaan junnutoimintaa, kun omat lapset alkoivat olla sen ikäisiä, hän muistelee.
Nyt Uuraisten Urheilijoissa kilpailee kolme junnujoukkuetta, kaksi miesten joukkuetta ja naisten joukkue KuuMat. Lisäksi pelkästä pelaamisen ilosta järjestetään Tyttösählyä ja Äijäsählyä.
– Jos salivuoroja olisi mahdollisuus varata enemmän, myös lapsille järjestettäisiin puhtaasti harrasteryhmiä. Toki nytkin pääsee pelaamaan, vaikka ei halua turnauksiin osallistua, Pitkänen sanoo ja paljastaa salaa haaveilevansa pelkästään salibandylle tarkoitetusta hallista Uuraisilla.
Hiihdon menestyksekkäimmät vuodet löytyvät seuran varhaisemmilta vuosilta. Kirkkaimpia tähtiä olivat olympiaurheilijat Arvo Viitanen ja Mirja Lehtonen (myöhemmin Kierros), sekä SM-kultaa vuonna 1979 nuorten sarjassa ampumahiihdossa voittanut Juhani Minkkinen ja vuorokausihiihdon maailmanennätysmies Teuvo Rantanen.
Nykyään Uuraisten Urheilijat tarjoaa vaihtoehtoja kuntohiihtäjien reittivalikoimiin ylläpitämällä Hiirolan latua ja retkilatua Tehlolle. Lisäksi hiihtokoulu opastaa lapsia lajin pariin, joka ei enää ole automaattisesti kansalaistaito, vaan laji muiden joukossa.
Seuran 40-vuotisjuhlassa tapasivat olympiamitalistit Arvo Viitanen ja Mirja Kierros. Kuva on julkaistu Keskisuomalaisessa.
Muita UU:n lajeja ovat pesäpallo, suunnistus ja yleisurheilu, sekä tietenkin voimistelu ja kehonhuolto monissa muodoissa, josta vastaa alaseura Liinat. Lisäksi on aikuisurheilu, jonka moninkertainen mitalisti Reijo Länkinen on edelleen seuran kantavia voimia.
– Minä tulin mukaan UU:n toimintaan 12-vuotiaana vuonna 1956. Pari vuotta myöhemmin pelasin ensimmäisen pesäpallo-ottelun miesten joukkueessa, olin pienin tulokas ja minut pistettiin siepparin paikalle eteen. Siinä kyllä pelotti ja paikka opetti arvostamaan palloa, kun isot miehet löi kovaa, hän muistelee ja kertoo, että seuran perustamisen aikaan myös nyrkkeily ja miesvoimistelu olivat vahvoja lajeja.
– Muistan 50-luvulla järjestetyt nyrkkeilykisat Kynkkälässä, mukana oli myös Kotaperän Tauno Kaipomäki, kertoo tällä hetkellä seurassa pisinpään mukana ollut aktiiviurheilija.
Lajien suosio on aaltoliikkeessä. Esimerkiksi yleisurheilussa harrastajamäärät ovat nousussa, kiitos yleisurheilukoulun, jota on järjestetty jo kauan kesäisin ja muutamia vuosia hallikaudella. Nyt myös talvikauden kouluun löytyy reilusti osanottajia.
– En saanut enää pesäpallolisenssiä, kun täytin 70, niin siirryin enemmän yleisurheilun pariin. Aikanaan Antero Laiho oli vahva toimija, mutta hänen jälkeensä oli pitkään hiljaista, kertoo 80-vuotias Länkinen.
Entisaikojen vahvassa lajissa pesäpallossa on tällä hetkellä hiukan hiljaisempaa, toki kesällä pelataan ja Uuraisten viikolla käydään aina Itä-Länsi-ottelu. Suunnistuksessa vaikuttaa pieni, mutta aktiivinen porukka. Lisäksi lajivalikoimaan kuuluu keilailu.
Uuraisilla on kaksi yleisseuraa, mikä ei ole aivan tavallista pienessä kunnassa. Taustalla on lajijako, joka tehtiin 1960-luvulla. Silloin tiukkojen neuvottelujen jälkeen isoista lajeista Raiku otti jalkapallon ja lentopallon ja UU pesäpallon ja hiihdon. Seurojen taustalla vaikuttavat poliittiset aatteet ovat aikaa sitten haalentuneet ja käytännössä monet toimivat Uuraisilla molemmissa seuroissa. Yhdistymisestäkin on puhuttu, mutta aktiivisiin toimenpiteisiin eivät puheet ole johtaneet. Lisäksi viime vuosina Uuraisille on syntynyt useita lajiseuroja.
Uuraisten Urheilijoilla on jäseniä noin 350, eli 10 prosenttia kunnan väestöstä. Tosin osa jäsenistöstä on ei-uuraislaisia.
– Jäsenmaksut ovat hyvin kohtuullisia ja periaatteena onkin, että maksut eivät saa olla kynnyskysymys kenenkään harrastamiseen. Esimerkiksi salibandyssa ei ole yhtään palkattua ohjaajaa, vaan kaikki tekevät talkootyötä, Satu Pitkänen sanoo.
– Tavoitteena on tarjota perusta ja hyvät eväät harrastamiseen, jotta lahjakkaimmat ja motivoituneimmat voivat halutessaan siirtyä myös isompiin seuroihin, Reijo Länkinen lisää.
Vaikka Satu haaveilee salibandyhallista ja Reijo keilahallista tai jopa uimahallista, ovat he oikeasti hyvin tyytyväisiä Uuraisten liikuntapaikkatilanteeseen. Täysimittainen sali on osoittautunut täysosumaksi ja uusi urheilukenttä on vallan mainio.
Hanna Lahtinen
27.01.2025 | Alueelta, Kiinnitetty, Tilaajille
Riskienhallinnan asiantuntija, toivakkalainen Piret Niskanen on huomannut työssään ja vapaa-ajallaan erityisesti nuorten ja iäkkäämpien ihmisten olevan peloissaan maailman ja Suomen nykyisestä turvallisuustilanteesta. Hän haluaa rauhoitella ihmisiä ja toteaa, että Suomessa viranomaiset tekevät työtä turvallisuuden eteen joka päivä. Se työ ei vain ole kovin näkyvää kansalaisille.
Niskanen opettaa Gradialla turvallisuusalan koulutuslinjalla lehtorina ja hän on perehtynyt myös hybridivaikuttamiseen. Niskanen on yksi ”Hybridivaikuttaminen ja -uhat pelastustoimen toimintakentässä” -tutkimuksen neljästä tekijästä. Tutkimus julkaistiin hiljattain Lapin ammattikorkeakoulun opinnäytetyönä. Muut kirjoittajat edustivat poliisia, puolustusvoimia ja pelastuslaitosta.
Tutkimuksessa kartoitettiin hybridivaikuttamista ja -uhkia tällä hetkellä niin valtakunnallisesti kuin alueellisesti pelastusviranomaisten toimintaympäristössä. Tuloksissa todetaan, että hybridivaikuttaminen on lisääntynyt ja sen muodot ovat laajentuneet. Hybridivaikuttaminen ei ole pelkästään valtiollisten toimijoiden ongelma, vaan se ulottuu alueellisiin ja paikallisiin viranomaisiin, kuten pelastuslaitoksiin. Tutkimus on osittain salainen.
-Pelastustoimeen kohdistuu päivittäistä vaikuttamista. Se voi olla esimerkiksi tekaistujen hälytysten tekemistä eli kuormitetaan aiheetta pelastustoimen resurssia. Sanoisin, ettei hybridivaikuttaminen ole kuitenkaan keskittynyt viranomaistoimintaan tällä hetkellä.
Niskanen sanoo, että tavallisillakin ihmisillä voi olla turvallisuustilanteen kannalta merkittäväkin rooli.
-Voi olla esimerkiksi sellainen tilanne, että uusi tuttavuus on kiinnostunut työpaikkasi turvallisuusjärjestelmistä. Ihmiset tekevät päivittäin tärkeitä havaintoja esimerkiksi erikoisista liikkujista tai ajoneuvoista. Jotkut havainnoista ovat todella hyviä, jos ajatellaan alueita lähellä rajaa tai kriittistä infraa, joihin pyritään vaikuttamaan. Vainoharhaiseksi ei kannata kuitenkaan ryhtyä.
Niskanen sanoo, että hybridivaikuttamiseen liittyy vaikeita sanoja ja asioita, jotka ovat ehkä vaikeasti ymmärrettäviä tavalliselle kansalaiselle. Hybridisodankäynti -sana herättää pelkoa ja iäkkäämmät ihmiset saattavat kuvitella, että Suomeen olisi joku konkreettisesti hyökkäämässä.
-Sanat ovat hyvin voimakkaita. Suurelle osalle tulee mieleen aseellinen konflikti. Minulta on aika moni kysynyt, että onko nyt sota. Itse työskentelen nuorten kanssa, jotka käyttävät paljon somea. He näkevät siellä yhden puolen asioista. Somessa on hyvinkin taidokkaasti tehtyjä postauksia, joissa esitetään niin sanotusti faktatietoa. Medialukutaitoa tarvittaisiin enemmän, Niskanen sanoo.
Niskanen toteaa, ettei pelko sinällään ole huono asia, mutta jos se ottaa vallan, tilanne on toinen.
-Moni on jopa miettinyt, pitääkö muuttaa pois tai ottaa rahat pois pankista. Harvemmin puhutaan siitä, että meillä on kuitenkin todella hyvät varautumissuunnitelmat ja -strategiat. Niistä ei niinkään paljon uutisoida.
-Hybridivaikuttaminen voi olla sitä, että meille viestitään sellaista, johon meidän halutaan uskovan. Hybridivaikuttamisen tarkoitus on vaikuttaa yhteiskuntaan ja kaikkiin sen jäseniin. Vaikuttamista esiintyy päivittäin ja sillä pyritään lietsomaan pelkoa, kahtiajakoa ja sekasortoa. Meidän täytyy vaan pitää pää kylmänä ja jalat maassa tämän edessä. Pysytään rauhallisena, eikä lähdetä panikoimaan. Hybridivaikuttamisella pyritään aiheuttamaan mahdollisimman suuria reaktioita.
Niskasen mielestä Eagle S -aluksen tapaus oli loistava esimerkki viranomaisten toiminnasta ja suhtautumisesta mahdolliseen hybridivaikuttamiseen. Kyseistä alusta epäillään sekä sähkö- että tietoliikennekaapelin rikkoutumisesta Itämerellä. Asian tutkinta on vielä kesken.
-Viranomaiset tekivät toimenpiteitä ja viestittivät siitä. Kerrottiin, mitä on tapahtunut ja mitä tehdään seuraavaksi. Viestintä oli todella selkeää. Hyvää oli myös se, etteivät viranomaiset tai johtavat poliitikot osoittaneet syyttävää sormea ennen kuin tutkinta on suoritettu loppuun.
-Olen itse työskennellyt turvallisuusalalla 19 vuotta. Gradialla koulutan vartijoita ja järjestyksenvalvojia. Tiedän, että Suomessa turvallisuusasiat ovat hyvin, eikä meillä ole mitään hätää eikä syytä huoleen.
Maarit Nurminen
21.01.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Esko Tsupukka vietti 80-vuotissynttäritään jo kolmisen vuotta sitten, mutta sitä ei reippaan miehen askelluksesta huomaa.
Päivittäinen lenkkeily ja hiihtäminen pitää kuntoa yllä. Sohvapöytä on täynnä kirjoja ja Tieteen kuvalehtiä, joten aivoterveydessäkään ei ole valittamista.
Melkein koko ikänsä hän on asunut Uuraisten keskustassa, Pikku-Kuukan eteläpäässä, Tappuraharjun juurella, Aittovuoren kainalossa ja Nälkämäen kupeessa. Siksipä hän tietää ja muistaa aika paljon tuon alueen historiasta.
Eskon juuret ulottuvat pikkuisen Pikku-Kuukkaa isomman järven, tuntumaan, Salmin pitäjään Karjalassa. Syntymässä Esko kuitenkin kävi Saarijärvellä välirauhan aikana, josta vanhempiensa Helvi ja Vilho Tsupukan ja muiden sukulaisten kanssa matkusti vauvana Karjalaan Laatokan pohjoisrannalle Varpaselän kylässä Änäjoen törmällä sijaitsevaan kotiin.
– Minua on joskus haukuttu venäläiseksikin, mutta aina olen ollut ihan suomalainen. Meiltä oli seitsemän kilometriä vanhalle rajalle. Isä tappeli kaikki viisi ja puoli vuotta ja hän teki sen enemmän kodin kuin isänmaan puolesta, Esko kertoo.
Lopullinen lähtö kuitenkin tuli ja Eskon ensimmäinen lapsuusmuisto onkin evakkojunasta, kun hän oli kolme ja puolivuotias.
– Minut oli sidottu narulla mummuun kiinni, etten olisi junasta pudonnut. Muistan matkasta välähdyksiä, kuten pari pysähdystä, kun piti junasta lähteä ja mennä puskaan piiloon.
Isovanhemmat ja vanhemmat eivät Karjalaa kovasti muistelleet, mutta Esko on käynyt kotipaikalla kahdeksan kertaa. Koko 63 savun kylästä ei ole enää mitään jäljellä, mutta kolmet rauniot löytyivät.
– Ensimmäiset kerrat kävin Neuvostoliiton aikaan, silloinhan siellä turvallista käydä, kun turistista pidettiin tarkkaa huolta. Sukkahousut, kynät ja kellot oli kovaa valuuttaa ja kerran olisi taksikuski halunnut ostaa paidankin päältäni, mutta en myynyt, Esko kertoo.
Perunankylvöä Pikku-Kuukan rannalla 50-luvulla, Taustalla Aittovuori.
Evakkomatka kuljetti Tsupukan perheen aikoinaan Uuraisille, jossa karjalaisiin suhtauduttiin Eskon mukaan vaihtelevasti. Kotipaikaksi löytyi rintamamiestila, jonka kulmilla sijaitsi aikoinaan tärkeän käsityölaisen tukikohta. Nahkuri Ville Hyvöselle tuotiin kaikenlaisten eläinten nahkoja, joista hän sitten muokkasi nahkaa esimerkiksi suutareille kenkien tekoon. 1900-luvun alussa verstaan yhteydessä toimi myös Hyvösen nahkatavaraliike. Nahkurin työtä jatkoi Urho Lehtonen lähes 60-luvulle saakka.
– Ensin tultiin pieneen Katvelaksi sanottuun mökkiin, joka oli tuossa ihan koulun rinnettä vastapäätä. Sitten isä rakensi tämän talon vuonna -50. Pihamökissä asui sittemmin Mörskyn perhe ja jossain vaiheessa aitassa Viipurin Eveliinaksi sanottu nainen. Nykyisten Kuukanpolun rivitalojen paikkeilla oli kaivo, josta kannettiin vettä, Esko kertoo.
Myös Nahkurin verstas sijaitsi aikoinaan nykuisten Kuukanpolun rivitalojen kulmilla ja rannassa oli isoja parkkitiinuja, joissa nahkoja liotettiin parkkihapossa.
– Vielä 50-luvullakin parkkia eli pajunkuorta kiskottiin pajuista ja nahkuri siitä meille vähän maksoi. Parkkia käytettiin myös päänsärkylääkkeenä, se sisältää aspiriinia, Esko kertoo.
– Lähellä oli myös Silvennoisen Jussin talo, joka oli samanlainen vinkkeli kuin tuo Toivola tuossa mutkassa. Sitten lähellä asui Silvoranta, joka oli merimies ja jota sanottiin kippariksi ja vaimo Enni, jonka isä oli ollut keisarinhovissa Venäjällä joku iso miliisi. Jokisten talossa aloitti sähköliike ja myöhemmin rakennettiin uusi rakennus, joka on edelleenkin olemassa vanhan tien (Niittylammentie) varressa.
Jokisen sähköliikkeen lisäksi saman tien varressa oli Osuuskauppa ja Frestadiuksen kauppa.
– Sitten oli Hännisen, myöhemmin Hiekkasen kauppa, jossa oli ihan kaikkea. Muistan kun käytiin 10-vuotiaana ihmettelemässä näyteikkunassa nyökyttelevää joulupukkia, se oli varmaan Uuraisten ensimmäinen jouluvalomainos, Esko Tsupukka kertoo. Aikuisena Esko oli purkamassa ja siirtämässä kaupparakennusta.
Erilaiset tieremontit ovat muokanneet maisemaa Eskon kulmilla. Vanhan tien reitti alkaa olla jo vaikea hahmottaa ja myös jyrkät mäennyppylät on tasattu. Tie Kangashäkkiinkin oli ennen paljon mutkikkaampi ja kierteli Hiirolan kautta.
Jyrkkiä maastonmuotoja on jäljelläkin, esimerkiksi kalliorinne, joka kohoaa Eskon pihasta Tappuraharjulle.
Sitten on tietysti Aittovuori, joka on nykyään liikuntapuisto, jossa voi harrastaa esimerkiksi frisbeegolfia, BMX-pyöräilyä, sekä perinnelajeja hiihtoa ja lenkkeilyä.
Eskon lapsuudessa Aittovuori oli jännittävä ja vähän synkkäkin metsäinen vuori, jossa oli maanalainen puro ja luolia, joissa ainakin pikkupoika mahtui hyvin seisomaan.
Tai on luola Aittovuoressa vieläkin, Esko on sen tyttärentyttärelle näyttänyt. Esko on myös varma, että Aittovuoren maaperässä on uraania ja haluaisi asian vielä joskus mittarilla selvittää.
– Siitä on minun aikanani ainakin neljä kertaa hakattu puita paljon pois, mutta puunkasvu on valtavan nopeaa.
Jyrkän laakson pohjalla oleva Pikku-Kuukka oli aikoinaan myös syvä. Esko on nuorena mitannut siitä 14 metrin syvyyksiä.
– Mutta enää ei taida olla kuin seitsemän metriä, koska järveen on valunut niin paljon suoainesta, että syvänteet ovat täyttyneet, hän kertoo. Järven vedenlaatu on ollut aika ajoin hyvinkin heikko, mutta nyt jo paljon parempi, Esko Tsupukka kertoo.
Hanna Lahtinen
21.01.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Toivakka
7 käveli sisään on käsikirjoittaja-ohjaaja Tony Heinon mukaan komediallinen mysteerielokuva. Ensi-iltansa se tulee saamaan todennäköisesti suoratoistopalvelussa. Elokuvaa kuvattiin viime viikolla torstaina Toivakassa ravintola Sun Toiveessa.
–Tällainen pyyntö tuli viime viikolla. Onhan se ihan mahtavaa, että ravintola pääsee elokuvaan, Eija Koriseva huikkaa.
Baaritiskin takana näyttelijät Kristiina Kykkänen ja Lauri Ketonen käyvät tiukkasanaista keskustelua. Ketosen esittämä laulaja Aatami on saamassa baarinpitäjä Kykkäseltä potkut. Aatami on mielestään suurikin stara, mutta tosielämässä asianlaita taitaa olla toisin.
Freelance -näyttelijä Lauri Ketonen on tunnettu musikaalirooleista ja hän myös keikkailee laulajana.
– Teen itsekin aika paljon laulukeikkoja, joten ehkä tunnistan tämän tyyppisiä ihmisiä kuin Aatami. Hän on kyllä överihahmo, jonka elämässä vaikuttavat stressi uran hiipumisesta ja taloudellisesta tilanteesta, Ketonen kuvailee.
Ketonen sanoo kokevansa komedian omakseen. Samoin elokuvan dekkarimainen juoni on ollut pinnalla myös teattereissa viime vuosina.
– Kun Hiirenloukku esitettiin Rauman kaupunginteatterissa, ei silloin kukaan tehnyt dekkareita.
Agatha Christien dekkaria esitetään tänä talvena Jyväskylän kaupunginteatterissa.
Ketonen oli ensimmäistä kertaa Toivakassa ja sanoi, että kuvauspaikkojen autenttisuus on tärkeä asia.
– Elokuvan tekeminen on hauskaa vaihtelua teatterityölle. Onneksi minulla oli aikaa osallistua tähän tuotantoon.
Ketonen on ollut mukana myös aiemmissa Nordbron elokuvatuotannoissa.
Tony Heinolla on pitkä kokemus mainos- ja dokumenttituotannoista ennen elokuvien tekemistä.
– Kävin täällä Toivakassa eräällä maatilalla erään mainostuotannon yhteydessä ja siitä on jäänyt yhteys tänne, Heino kertoo Toivakan valikoitumisesta erääksi kuvauspaikaksi.
Heino sanoo, että suoratoistopalvelut tulevat haastamaan perinteisen elokuvan jakelu- ja katsomistavan mullistavalla tavalla.
– Kaikilla ei ole mahdollisuutta mennä elokuvateatteriin ja kotiteatterit ovat nykyisin kehittyneitä. Pitäisin muutosta yhtä suurena kuin aikanaan VHS -videosoittimien tuloa.
Sun Toiveen lisäksi Toivakassa kuvauksia tehdään edellä mainitulla maatilalla ja Toivakka-talolla.
Toivakan kunta on tukenut elokuvatuotantoa 10000 eurolla ja saa vastineeksi näkyvyyttä.
Kykkäsen ja Ketosen lisäksi 7 käveli sisään -elokuvassa näyttelevät muun muassa Panu Mikkola ja Jouko Ahola.
Maarit Nurminen
