Maantaina kokoontunut Keski-Suomen hyvinvointialueen niin sanottu rokotenyrkki totesi kokouksessaan, että influenssa- ja koronakausi näyttää Keski-Suomessa lähenevän loppuaan. Yleensä influenssakauden loppu nähdään huhtikuun lopussa. Muita hengitystieinfektioita ja noroviruksen aiheuttamaa vatsatautia sen sijaan esiintyy alueellamme vielä jonkin verran, mutta tilanne on niidenkin osalta rauhallinen.
Sekalainen seurakunta.
Panu Partanen on pomo, kirkkoherra. Pomottelun ja hallinnon sijaan hän haluaisi keskittyä enemmän suunnitteluun ja ihmisten kohtaamiseen.
Elina Sarlund on diakoni ja hän on työssään huomannut, että avun tarve on kasvanut, myös aivan konkreettisen, sellaisen, johon tarvitaan rahaa.
Eija Kinnunen on lastenohjaaja ja hänen työnkuvassaan muutos on ollut hiukan toisenlainen. Laki- ym muiden muutosten myötä lapset ovat enemmän varhaiskasvatuksen piirissä ja seurakunnan kerhoihin ei enää niin ehditä. Tunnustuksellinen sisältö kouluissa ja päiväkodeissa on myös jatkuvan tarkastelun alla.
Minna-Mari Kivimäki on nuorisotyönohjaaja ja jos hän saisi jokaisesta tekemästään työtunnista sellaisen palkan ja lisät, kuin jossain muulla sektorilla maksetaan, olisi hän varsin hyväpalkkainen nainen.
Sinikka Jäntti on siivooja-emäntä ja seurakuntakodin sielu, sekä tärkeä linkki kunnallisen päätöksenteon suuntaan.
Suvi Sievänen on kanttori-lähetyssihteeri-toimistosihteeri ja siinä onkin sellainen yhdistelmä osaamista, mitä ei monelta löydy.
Seppo Soininen. Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä, sillä seurakuntamestari tietää oikeasti kaikesta seurakunnan kiinteistöihin ja hautausmaihin liittyvästä kaiken.
He eivät kuitenkaan ole seurakunta, vaan seurakunnan työntekijät. Toivakan seurakunta on yhtä kuin seurakunnan jäsenet. Juhlapuheissa ja suunnittelupalavereissa korostetaan vapaaehtoisten merkitystä seurakuntaelämässä ja oikeasti vapaaehtoiset ovatkin kullan arvoisia, mutta pelkästään heidän varaansa ei toimintaa voi perustaa.
Lisäksi on seurakunnan vaaleilla valittu hallinto. Toivakan seurakunnan kirkkovaltuustoa kipparoi Arja Koriseva-Karmala ja hänen lisäkseen valtuustoon kuuluu 14 toivakkalaista. Varajäseniä on neljä. Kirkkoneuvosto on seurakunnan seitsenjäseninen hallintoelin, jota johtaa kirkkoherra. Lisäksi on vielä kolme vastuuryhmää, diakonian, kasvatuksen ja viestinnän, sekä jumalanpalveluksen, musiikin ja lähetyksen vastuuryhmät. Uusi kirkkolaki vaatii, että jokaisessa seurakunnassa tulee olla nuorten vaikuttajaryhmä, jonka jäsenet ovat alle 29-vuotiaita. Myös Toivakkaan on hiljattain tällainen ryhmä perustettu. Taloushallinnon käytännön pyörittäminen on jo suurelta osin ulkoistettu.
Elina Sarlund, Panu Partanen, Eija Kinnunen ja Minna-Mari Kivimäki uskovat, että Toivakan seurakuntaidentiteetti ei ole nimestä kiinni.
Hiippakunnan tuomiokapituli teki ystävänpäivänä aloitteen seurakuntajaon muutoksesta Jyväskylän, Hankasalmen, Joutsan, Petäjäveden ja Toivakan seurakunnissa niin, että nämä seurakunnat lakkautettaisiin tämän vuoden lopussa ja liitettäisiin Jyväskylän seurakuntaan. Suomen suurimman seurakunnan maantieteellinen toiminta-alue laajenisi huomattavasti, mutta väestöllisesti lisäys olisi maltillisempi. Vaihtoehtoisena mallina on esitetty myös seurakuntayhtymämallia, mutta sitä pidetään vaikeammin toteutettavana Keski-Suomessa, jossa Jyväskylän seurakunta on niin huomattavan paljon suurempi muita.
Vaikka Toivakan seurakunnalla on vahva oma identiteetti, ei siellä koeta niin suurta tarvetta takertua rakenteisiin kuin muutamassa muussa seurakunnassa, jotka olivat mukana Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulin seurakuntajakoselvityksessä.
– Varmasti silläkin on merkitystä, että olimme aloitteellisia asiassa yhdessä Joutsan kanssa. Seurakuntamme talous on itse asiassa kohtuullisessa kunnossa, kiinteistöt suorastaan priimakunnossa. Pystyisimme jatkamaan itsenäisenä vielä muutaman vuoden, mutta ehkä on järkevämpää toimia ajoissa kuin viimeisen pakon edessä, Panu Partanen miettii.
Aloitteen mukaisen seurakuntajaon muutoksen katsotaan nykytilaa paremmin turvaavan seurakunnan perustehtävän kokonaisvaltaisen toteutumisen alueella ja siten parantavan laajenevan seurakunnan toimintakykyä sekä toiminnan taloudellisuutta. Juuri tätä toivotaan Toivakassakin, toki tiedostaen, että toivakkalaisten ääni on vaarassa hukkua suuren seurakunnan päätöksenteossa.
Toivakan seurakunnan työntekijöiden työsuhteet ovat pitkiä.
– En kai olisi täällä jo 17 vuotta viihtynyt, ellei työ olisi mukavaa ja merkityksellistä, sekä työkaverit aivan ihania. Myös kontaktit kunnan varhaiskasvatukseen ja kouluihin ovat aina olleet toimivia, Eija Kinnunen sanoo.
Elina Sarlund tuli diakoniksi isommista seurakunnista kuusi vuotta sitten ja varsinkin viime vuosina hän on huomannut Toivakan yhteisöllisyyden voiman.
– Toivakkalaiset haluavat auttaa ja osallistua paikalliseen Toivoa Toivakkaan -keräykseen. Hyvinvointialueen muutokset, palvelujen siirtyminen kauemmaksi ja yleiset hinnankorotukset ovat lisänneet avun tarvetta huomattavasti, hän kertoo.
Pienessä seurakunnassa myös diakonin tehtävä on monipuolinen.
– On mielenkiintoista tehdä kaikkea erilaista, esimerkiksi sanajumalanpalvelusten pitäminen on ollut minulle epämukavuusalueelle menemistä, mutta siitäkin on selvitty, Sarlund lisää.
Tämän kevään iso seudullinen puheenaihe on hyvinvointialueen palveluverkkouudistus, joka uhkaa viedä esimerkiksi Toivakalta terveysaseman.
– Moni pelkää, että seurakuntajakouudistuksessa voisi käydä samoin, mutta tähän en usko. Kävimme viime keväänä Korpilahdella kuulostelemassa työntekijöiden kokemuksia, Korpilahden seurakunta liitettiin Jyväskylän seurakuntaan samaan aikaan kuin kunta, eli vuonna 2009. Siellä kokemukset olivat hyvin positiivisia. Tosin tämä uudistus olisi tällä alueella ensimmäinen, kun pelkkiä seurakuntia ollaan liittämässä ja kunnat säilyvät itsenäisinä, Panu Partanen sanoo.
– Eräs luottamushenkilö totesi, että vaikka Toivakan seurakunnan nimen katoaminen kirpaisee, niin tärkeintä on kuitenkin toiminnan turvaaminen ja että meidän työntekijöiden kanta on ratkaiseva, Minna-Mari Kivimäki jatkaa.
Viime torstaina järjestettiin aiheesta yleisötilaisuus Toivakan srk-kodilla. Lakimiesasessori Tuomas Hemminki johdatteli teemaan ja vastaili seurakuntalaisten kysymyksiin. Muutamia puheenvuoroja käytettiin seurakunnan itsenäisyyden puolesta sekä tuotiin esille huolenaiheita, joita pienen seurakunnan liittyminen suurempaan herättää. Paikalla olivat myös Jyväskylän seurakunnan johtava pappi Riku Bucht ja kirkkovaltuuston puheenjohtaja Liisa Kuparinen. He toivat rauhoittavan viestin siitä, että Jyväskylän luottamushenkilöillä on tahtotila siitä, että myös pienten paikkakuntien kirkollisesta toiminnasta kannetaan yhdessä vastuuta. Liitoksen puolesta puhuivat työntekijät sekä muutama seurakuntalainen. Viisas oli puheenvuoro, jossa todettiin, että seurakuntalaisten asenne ratkaisee, onnistuuko liitos vai ei: Jos siinä nähdään mahdollisuuksia, se voi tuottaa hyvää. Jos taas liitos tuomitaan valmiiksi, epäonnistuminen on varmaa. Näin aktiivisen seurakuntaelämän tulevaisuuden ratkaisevat joka tapauksessa toivakkalaiset.
Tuomiokapitulin aloite on nyt seurakuntien kirkkovaltuustoilla lausuttavana. Lausunnot tulee toimittaa tuomiokapitulille 17.4.2024.
Hanna Lahtinen
Uuraisilta ei toisen asteen oppilaitoksia löydy, mutta naapurikunta Petäjävedeltä varsin houkutteleva vaihtoehto parhaillaan yhteishaun valintojen kanssa painiskeleville.
Petäjäveden lukiossa vietettiin tutustumispäivää jo ennen joulua. Marraskuinen messupäivä kokosi yhteen kaikki Petäjäveden yläkoulun sekä osan Uuraisten koulukeskuksen yhdeksäsluokkalaisista oppilaista. Vajaan kahden tunnin aikana nuoret pääsivät tutustumaan lukiomaailmaan kuudessa toiminnallisessa pajassa, joissa joukko lukion lehtoreita ja tutoroppilaita esittelivät heille koulun toimintaa.
– Idea tähän toiminnalliseen tutustumispäivään syntyi, kun pohdimme, kuinka tarjota ensi kevään yhteishaussa hakeville nuorille jonkinlaista kosketuspintaa Petäjäveden lukioon, lukion lehtori Johanna Tilus pohjusti.
– Lukiotamme on tietysti markkinoitu joka vuosi, erityisesti petäjävetisille nuorille, mutta ei aiemmin näin isosti, eikä näin aikaisessa vaiheessa. Tarkoituksenamme oli osoittaa, kuinka kotikunnan lukioon on hyvä jäädä yläkoulun jälkeen, tai kuinka tänne kannattaa tulla myös muualta käsin.
Lukiossa äidinkieltä ja kirjallisuutta sekä ilmaisutaitoa opettava Tilus voisi laatia pitkän listan opinahjon hyvistä puolista. Aiemmin Jyväskylässä työskennelleen Tiluksen mukaan pienen lukion valtti on ennen kaikkea se, kuinka opiskelijat tulevat opettajille tutuiksi, nähdyiksi ja kuulluiksi.
Lukion esittelyssä parrasvaloihin pääsivät painopistealueet, joita lukiolla riittää. Auditorio Miilussa, liikuntasalissa, lukiolaisten taukotilassa ”Pajassa” sekä kolmessa luokkatilassa noin kymmenhenkisiä pienryhmiä valaistiin kutakin vuorollaan lukion satsauksista esimerkiksi kansainvälisyyteen, kulttuuriin ja yrittäjyyteen.
Lukiossa jokaisen opiskelijan on mahdollista osallistua Erasmus+ -vaihto-opiskeluohjelmaan, päästä osaksi joka toinen vuosi toteutettavaa näytelmäprojektia, sekä lukea yrittäjyysopintoja. Edellä mainittujen vahvuuksien lisäksi yhdeksäsluokkalaisille esiteltiin monipuolisia liikunta- ja urheilumahdollisuuksia sekä lukion uusimmat innovaatiot, diplomi-insinööriopinnot ja liikennekasvatuskurssi.
Tietoiskujen, tietokilpailujen ja vaihto-oppilasesittelyiden lisäksi tutustumispäivässä suurta roolia näyttelivät lukion opiskelijat, jotka kokemusasiantuntijoina osasivat kertoa vierailijoille, millaista arki koulussa oikein on. Ensimmäisen vuoden opiskelijan, Elli Mannisen, mukaan jo yli puolivälin ehtinyt syyslukukausi on sujunut hänen mukaansa hyvin.
– Ajattelen, että lukioelämä on vastannut odotuksiani, joita minulla oli etukäteen. Täällä on ollut hyvä yhteishenki ja mahdollisuuksia moneen, Manninen listasi.
– Alun perin ajatuksenani ei ollut edes hakeutua lukioon, mutta niin vain päädyinkin tänne. Oli ikään kuin matala kynnys tulla, samassa rakennuksessa vietetyn yläkouluajan jälkeen. Tavallaan mikään ei muuttunut, vaikka kaikki muuttuikin.
Fiona Pasanen oli yksi tutustumispäivään osallistuneista nuorista. Pasanen kuvaili päivää kivaksi, monipuoliseksi ja informoivaksi.
– On hienoa, että meitä varten järjestettiin tällainen tilaisuus. Pajat esittelivät lukion toimintaa hyvin, ja osoittivat sen, että täällä on paljon sellaista, mitä muissa kouluissa ei välttämättä ole, Pasanen arvioi.
– Ennen tätä päivää olin ajatellut hakevani opiskelemaan Petäjävettä kauemmas, mutta kaikki täällä kuultu pistää minut ehkä miettimään asiaa uudelleen. Lukion jälkeen minua kiinnostaisi opiskella eläinlääketiedettä.
Petäjäveden lukiossa opiskelee tällä hetkellä yli 70 opiskelijaa, joista ensimmäisen vuoden opiskelijoita on lähes puolet, huikeat 33 kappaletta. Lukion rehtorin, Ville Metsäpellon, mukaan tilanne on historiallinen.
– Sisäänottokapasiteettimme on 30, mutta tänä syksynä ylitimme sen ja teimme hiukan töitä, jotta pystyimme tarjoamaan opiskelupaikan kaikille halukkaille, Metsäpelto kertoi. – Tulijoita löytyy runsaasti myös vaihto-opiskelijoiden puolelta, tälläkin hetkellä meillä on opiskelijoita muun muassa Italiasta, Vietnamista ja Myanmarista.
Diplomi-insinööriopinnot ja liikennekasvatuskurssi ovat Metsäpellon mukaan tuoneet tekemisen tuntua lukioon viime aikoina.
– DI-opinnoissa on kyse lukion yhteistyöstä Jyväskylän yliopiston kanssa. Opiskelijat voivat suorittaa lukio-opintojensa ohessa yliopiston opintokokonaisuuksia, joiden hyvät suoritukset takaavat opiskelijalle paikan yliopiston DI-koulutusohjelmassa lukion jälkeen. Hanke on ensimmäinen laatuaan koko Suomessa, Metsäpelto painotti.
– Liikennekasvatuskurssi puolestaan mahdollistaa ajokortin hankkimisen osana lukio-opintoja. Kurssi sisältää kaikki tarvittavat teoria- ja ajotunnit, eikä nuorelle itselleen jää maksettavaksi kuin ajokorttilupa sekä teoria- ja ajokokeet. Kurssin opetus tapahtuu Keuruun Autokoulun toimesta, ja sen rahoitukseen saadaan aimo annos tukea Petäjäveden Osuuspankilta, mistä olemme erittäin kiitollisia.
Jaakko Heikkinen
Keski-Suomen hyvinvointialueen asukaspaneeli puntaroi viime viikolla nyt lausunnoilla olevia, sosiaali- ja terveyspalvelujen palveluverkkoa koskevia ehdotuksia sekä laajemminkin sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä Keski-Suomessa.
Paneelissa oltiin sitä mieltä, että lähipalvelut on turvattava erityisesti niille, jotka niitä eniten tarvitsevat. Jos palveluverkkoa täytyy karsia, lähipalvelut on turvattava lisäämällä tilojen yhteiskäyttöä ja liikkuvia palveluita. Saman katon alle voidaan kerätä useita toimijoita ja näissä monitoimitiloissa rakennetaan moniammatillista yhteistyötä, kuntalaisen tarpeet huomioivaa ihmislähtöisyyttä sekä yhteisöllisyyttä. Asukaspaneelin mielestä myös ennaltaehkäisevä työ on tärkeää.
Palvelujohtaja Nina Peränen kiittää kaikkia asukaspaneeliin osallistuneita.
– Paneeliin osallistuneet olivat todella sitoutuneita työskentelyyn. He katsoivat hyvinvointialuetta kokonaisuutena eivätkä pelkästään oman kotikuntansa näkökulmasta. Oli hienoa seurata, kuinka toisilleen täysin vieraat ihmiset pääsivät nopeasti kiinni yhteiseen työskentelyyn. Muutaman äänestyksen jälkeen syntyi yhteinen näkemys julkilausumasta ja kaikki pystyivät sitoutumaan siihen, Peränen kertoo.
Julkilausuma on asukaspaneelin yhteisen työn tulos, ja se edustaa asukaspaneelin osallistujien jaettua näkemystä. Julkilausuma on koostettu asukaspaneelin osallistujien sekä Keski-Suomen hyvinvointialueen työntekijöiden yhteistyönä. Hyvinvointialueen työntekijät ovat auttaneet julkilausuman muotoilussa, mutta eivät ole vaikuttaneet sen sisältöön.
Keski-Suomen hyvinvointialueen ensimmäiseen asukaspaneeliin osallistui 31 keskisuomalaista 14 kunnasta. Kutsu asukaspaneeliin lähetettiin 10 000 satunnaisotannalla valitulle täysi-ikäiselle keskisuomalaiselle. Kutsun perusteella ilmoittautuneista valittiin asukaspaneelin osallistujat kiintiöintiä käyttäen. Kiintiöinnillä pyrittiin varmistamaan, että asukaspaneeli edustaa Keski-Suomen hyvinvointialueen väestöä mahdollisimman kattavasti. Asukaspaneeli on toteutettu yhteistyössä Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran kanssa.
Keski-Suomen hyvinvointialueella on valmisteltu sosiaali- ja terveyspalveluiden palveluverkon lausuntovaiheen materiaali, joka kattaa monikanavaisen palveluverkon osalta niin fyysiset niin sanotut kivijalkapalvelupisteet, kuin liikkuvat ja kotiin vietävät palvelut sekä sähköisen palvelun. Lausuntomateriaaliin ja erilaisiin palveluverkon vaihtoehtoisiin malleihin on mahdollisuus ottaa kantaa 23.3. saakka, jonka jälkeen aluehallitus tekee lopullisen ehdotuksen aluevaltuustolle näillä näkymin touko-kesäkuussa.
Omat työntekijät halutaan pitää lähikirkkoalueella.
Neljän naapuriseurakunnan mahdollista liittämistä Jyväskylän seurakuntaan esiteltiin seurakuntalaisten kuulemistilaisuudessa Korpilahden seurakuntatalossa sunnuntaina.
– Liitos ei toisi oikeastaan mitään muutoksia Korpilahden lähikirkkoalueelle; Korpilahden lähikirkkoalue säilyisi edelleen osana Jyväskylän seurakunnan läntistä aluetta, ja täällä pysyisivät entiset työntekijät, asiaa esitellyt läntisen alueen johtava pappi Kirsi Pohjola Jyväskylän seurakunnasta totesi.
Mikäli liitos toteutettaisiin tuomiokapitulin aloitteen ja selvitysmiehen esityksen mukaisesti, Petäjäveden seurakunta liitettäisiin Jyväskylän seurakunnan pohjoiseen alueeseen ja Toivakan, Hankasalmen ja Joutsan seurakunnat Jyväskylän seurakunnan itäiseen alueeseen. Luhanka on tällä hetkellä Joutsan seurakunnan kappeliseurakunta, maantieteellisten ja toiminnallisten syiden takia harkitaan Luhangan liittämistä Jyväskylän seurakunnan läntiseen alueeseen, vaikka muu osa Joutsan seurakuntaa liitettäisiin itäiseen alueeseen. Jyväskylän seurakunnan läntiseen alueeseen kuuluvat tällä hetkellä Korpilahden lähikirkkoalueen lisäksi Keltinmäen, Kortepohjan, Keljonkankaan ja Säynätsalon lähikirkkoalueet.
– Tällä hetkellä läntinen alue on pinta-alaltaan Jyväskylän seurakunnan alueista suurin. Jos liitos tapahtuu nyt kaavaillun mukaisesti, itäisestä alueesta tulee pinta-alaltaan suurin, Kirsi Pohjola toteaa.
– Läntisellä alueella on tällä hetkellä nelisenkymmentä työntekijää. Tiedossa ei ole työntekijöiden määrän lisäystä, vaikka Luhanka liitettäisiin läntiseen alueeseen, mutta resurssijakoperusteita ollaan kokonaisuudessaan uudistamassa. Sitä kautta on mahdollista, että läntiselle alueelle tulee lisää työntekijöitäkin, Pohjola kertoo ja toteaa, että jos Luhanka liitettäisiin läntiseen alueeseen, luultavasti Korpilahden lähikirkkoalueen työntekijät hoitaisivat myös Luhangan aluetta.
– Toki myös muut läntisen alueen työntekijät kävisivät varmasti Luhangassakin, Pohjola sanoo.
Omien työntekijöiden pysyvyys herätti keskustelua kuulemistilaisuudessa.
– Jos alue vielä suurenee, paljonkohan työntekijöiltä menee aikaa auton ratissa, Raija Ikonen mietti ja totesi kuulleensa, ettei nytkään Korpilahdella aina saa esimerkiksi hautajaisiin oman alueen tuttua pappia tai kanttoria. Myös kanttori Tiina Laiho kertoi huomanneensa, että nykyisin kanttorit kiertävät entistä enemmän eri lähikirkkoalueilla. Sekä Ikonen että Laiho sanovat seurakuntalaisten kuitenkin kaipaavan omia, tuttuja työntekijöitä.
– Minäkin olen kuullut seurakuntalaisten kyselevän, missä omat työntekijät ovat, jos tilaisuuksissa on ollut paikalla vain muita läntisen alueen työntekijöitä, Eeva Nyberg totesi ja painotti, että olisi todella tärkeää, että lähikirkkoalueella tiedettäisiin, kuka on esimerkiksi oma nuorisotyöntekijä tai oma diakoniatyöntekijä.
Korpilahden lähikirkkoalueen vastuupappi Antti Koivisto sanoi tunnistavansa haasteen.
– Jumalanpalveluksistahan suurimman osan pitävät lähikirkkoalueen omat papit, mutta toimituksissa täällä käy pappeja muiltakin lähikirkkoalueilta. Työ on hallinnollisesti helpompaa jakaa siten, mutta kyllä minusta olisi itsestänikin mielekkäämpää kastaa ja siunata hautaan täällä tuttujen keskellä kuin muilla lähikirkkoalueilla. Sitä pitäisi kehittää, että työntekijöiden resurssia kohdennettaisiin paremmin omalle alueelle, Antti Koivisto sanoi.
– Myös vapaaehtoisten roolia pitäisi miettiä. Luhanka voisi olla eräänlainen pilottialue, jossa voitaisiin miettiä, paljonko vastuuta voitaisiin antaa vapaaehtoisille, Koivisto lisäsi.
Antti Koiviston mukaan liitoksen olisi tarkoitus olla vain hallinnollinen.
– Parasta olisi, ettei se juuri näkyisi seurakuntalaisille, vaan jokaisen liittyvän seurakunnan identiteetti säilyisi, Koivisto totesi.
Korpilahdella seurakuntapastorin sijaisena helmikuun alusta lähtien ollut Jaana Pietiläinen totesi, että Korpilahden seurakunta on säilyttänyt oman identiteettinsä, vaikka onkin ollut osa Jyväskylän seurakuntaa jo kauan.
– Ja se jopa tarttuu. Kun minulle todettiin, että olet töissä Jyväskylässä, korjasin heti, että en, vaan Korpilahdella, Pietiläinen naurahti ja kehui, että Korpilahdella on hyvällä tavalla vahva identiteetti.
– Täällä identiteetti ei nouse siitä, että moitittaisiin toisia, vaan täällä tuodaan esille omia vahvuuksia, Pietiläinen sanoi.
Markku Lahden mukaan sillä on iso merkitys, miten liitosasia liittyville seurakunnille esitetään.
– Se on iso muutos, kun ’ikiaikaiset’ seurakunnat häviävät. Jyväskylän seurakunnan ei pidä mennä isännöimään, Lahti totesi ja ihmetteli myös Muuramen seurakunnan jättämistä ulos seurakuntajakouudistusaloitteesta.
– Pienet seurakunnat tarvitsevat leveämpiä hartioita. Muuramen seurakunnalla on talous kunnossa, pitäisihän sen kristillisen näkemyksen mukaan olla auttamassa. Ja jäähän Muurame kokonaan Jyväskylän seurakunnan sisälle, Lahti sanoi.
Seurakuntajaon tarkastelua pyysivät alun perin Joutsan ja Toivakan seurakunnat. Mukana selvityksessä olivat Toivakan ja Joutsan seurakuntien lisäksi Jyväskylän, Muuramen, Petäjäveden, Hankasalmen ja Uuraisten seurakunnat. Selvitysmies esitti Jyväskylän, Petäjäveden, Joutsan ja Toivakan seurakuntien yhdistämistä, Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli liitti aloitteeseensa vielä Hankasalmen seurakunnan. Muuramen ja Uuraisten seurakunnat jätettiin tässä vaiheessa liitosaloitteen ulkopuolelle.
– Työntekijät pienissä seurakunnissa ovat toivoneet liitosta, Antti Koivisto kertoi ja totesi, että pienissä seurakunnissa työntekijät ovat ylikuormitettuja.
– Korpilahdella ainakin isommat hartiat ovat näkyneet. Meillä on rakennettu uusi seurakuntatalo ja kirkko on remontoitu, en usko, että niitä olisi saatu, jos olisimme jatkaneet omana seurakuntana, Koivisto toteaa.
Tuomiokapitulin aloitteen mukaan Joutsan, Toivakan, Hankasalmen ja Petäjäveden seurakunnat lakkautetaan 31.12.2024 ja liitetään Jyväskylän seurakuntaan 1.1.2025 lukien. Viranhaltijat ja työntekijät siirretään laajenevan Jyväskylän seurakunnan virkoihin tai työsuhteisiin ja myös liittyvien seurakuntien omaisuus sekä velat siirtyvät Jyväskylän seurakunnalle. Kaikissa liittyvissä seurakunnissa on tällä hetkellä korkeampi kirkollisveroprosentti kuin Jyväskylän seurakunnassa, liittyvien seurakuntien yhteenlaskettu jäsenmäärä on noin 11 000, Jyväskylän seurakunnassa jäseniä on noin 92 000.
Lopullisen päätöksen seurakuntajaosta tekee kirkolliskokous vielä ennen juhannusta. Jyväskylän seurakunta antaa lausuntonsa tuomiokapitulille huhtikuun puoliväliin mennessä, seurakuntalaiset voivat antaa palautetta Jyväskylän seurakunnalle 21.3. mennessä, ohjeet löytyvät seurakunnan nettisivuilta.
Tiina Lamminaho
Petäjäveden teatterin Niskavuoren naisissa perinteiden kunnioittaminen kohtaa edistysmielisen avarakatseisuuden.
Ensi perjantaina naistenpäivän kunniaksi ensi-iltansa saava Petäjäveden teatterin Niskavuoren naiset on esitys, jonka keskeisenä teemana Minna Tuomasen ohjauksessa tulevat esille erityisesti sukupolvien väliset erot sekä velvollisuuden ja intohimon vastakkainasettelu.
Hella Wuolijoen 1930-luvulla Juhani Tervapää salanimellä kirjoittama ja tapahtuma-ajaltaan samalle aikakaudelle sijoittuva näytelmä on yllättävän ajankohtainen. Perinteisen hämäläisen maalaiskylän sekaisin pistävä vapaamielinen ja koulutettu kaupunkilaisneiti tuo mieleen muun muassa viimeaikojen uutisoinnin sukupuolten välisistä koulutuseroista maaseudun miesten ja kaupunkien naisten välillä. Perinteiden kunnioittaminen ja edistysmielinen avarakatseisuus asettuvat näytelmän teemoissa vastakkain, kuten nykypäivänkin kärjistyneessä maailmassa.
Petäjäveden teatterin Niskavuoren naiset ensi-ilta auditorio Miilussa (Miilutie 4, Petäjävesi) perjantaina 8.3. kello 18.
Niina Kelloniemi