21.05.2024 | Alueelta, Lue ilmaiseksi
Sauna ei ole pelkkä huone, joka lämmitetään kuumaksi. Sauna on aina ollut suomalaiselle fyysisen ja henkisen puhdistumisen paikka. Sauna on perinteiden siirtämisen tila. Sauna virkistää, hyväilee, rauhoittaa ja lohduttaa. Sauna on suomalaisuuden ydin. Enää saunassa ei useinkaan synnytä ja kuolla, mutta elämän perusasioiden äärellä suomalaiset saunan lauteilla yhä ovat. Saunominen on hyvin kokonaisaistillinen kokemus, se kuuluu korvissa tulen rätinänä tai savusaunan hiljaisuutena. Kun löyly sihahtaa kiukaassa, iho tuntee lämmön ja kihelmöinnin ja kun oikein sielun silmillä katsoo, niin vieressä saunan lauteilla istuvat menneet ja tulevat sukupolvet.

Johanna Teräväinen on perinnesaunottaja ja Luonnosta virtaa -ohjaaja. Yrityksen nimi on Kuu Yrttitarhassa. Aluksi Kuu Yrttitarhassa oli blogi, jonka Johanna perusti ystävänsä kanssa vuonna 2010. – Olimme silloin luonnontuotealan koulutuksessa ja opiskelin esimerkiksi villiyrttien keräämistä ja käyttöä, sekä turvehoitoja. Välissä minulla on ollut pari muuta aivan eri alan yritystä, olen koulutukseltani yrittäjyyden tradenomi ja olen käynyt myös tuotekehittäjän erikoisammattitutkinnon. Olen työskennellyt esimerkiksi sosiaalisen median ja yhteisömanageroinnin parissa. Elämäntapana luonnonmukainen juurevuus on kuitenkin aina ollut iso osa minua, Johanna kertoo.
Nelisen vuotta sitten äitiyslomalla ollessaan Johanna Teräväinen huomasi ilmoituksen perinnesaunottajana koulutuksesta ja innostui heti. Vaikka saunottajan ammatti on varmasti yksi Suomen vanhimmista, ei perinnesaunottajan koulutusta ollut, ennen kuin alan pioneeri Maaria Alén sellaisen loi. Tällä hetkellä koulutettuja perinnesaunottajia on Suomessa kolmisenkymmentä. – Ihan ensimmäiseen koulutukseen en ehtinyt, mutta toiseen. Koulutus kesti vuoden ja sisälsi hyvin laajan teoriaosion, jossa opiskeltiin esimerkiksi itämerensuomalaista saunan kulttuuriperintöä, historiaa ja tapoja. Käytännön taidoista opeteltiin esimerkiksi hoitavan vihdonnan tekniikkaa, Johanna kertoo.
Koulutettu perinnesaunottaja on ainutlaatuisen suomalaisen aineettoman saunakulttuurin ja hoitosaunaperinteen asiantuntija. Hän osaa ohjata kansanperinteeseen pohjautuvia saunarituaaleja ja toteuttaa hoitosaunoja asiakkaille. – Perinnesauna on ohjattua, hoitavaa, tarinallista ja juurevaa saunomista. Se on sekoitus tutkittua tietoa ja uskomuksia. Vuodenkierto on perinnesaunomisessa hyvin suuressa roolissa ja perinnesauna eri vuodenaikaan saattaa olla hyvin erilainen ja tunnelma vaihdella hartaasta riehakkaaseen. Esimerkiksi nyt eletään helasaunojen aikaa ja mennään kohti juhannussaunoja. Kevään ja alkukesän saunaloitsut, taiat ja -laulut liittyvät vahvasti maanviljelyyn ja hedelmällisyyteen. On haluttu saada vilja kasvuun ja elämä kukoistamaan. Saunominen on myös perinteisesti liittynyt elämän erilaisiin taitekohtiin ja minäkin teen paljon esimerkiksi morsiussaunotuksia. Myös työhyvinvointisaunotukset ovat suosittuja. Perinnesaunottajan vuodenkiertoon kuuluu myös saunotusmateriaalien hankinta luonnon isosta supermarketista. Kesällä Johanna valuttaa mahlaa, tekee vastat ja kerää kukkia ja yrttejä, mutta myös talvella luonto tarjoaa esimerkiksi havupedin ainekset. – Yleensä menen metsään ennen saunottamista, se on tärkeä osa valmistautumista.

Loitsuihin ja saunataikoihin voi toki suhtautua hassuna leikkinä, mutta Johanna on huomannut, että myös nykyihmisellä on tarve heittäytyä ikiaikaisten uskomusten maailmaan.
– On tärkeää tulla perinnesaunotukseen avoimin mielin. Monelle saunakokemus on rauhoittumisen ja arjesta irtautumisen paikka, mutta voi se olla muutakin. Joku on kokenut, että perinnesaunassa syntyy vahva side esivanhempiin tai tulevaisuus näyttäytyy kirkkaampana, sillä sauna on eräänlainen aikakone, Johanna miettii.
Perinnesaunotuksessa etiketti ei ole tarkka, mutta muutamia aina toistuvia piirteitä on. Perinnesaunomisen aluksi esimerkiksi tervehditään löylyä kunnioittavasti. – Tervehdyksellä tehdään arkisesta saunasta ns. pyhä paikka. Yleensä aina mukana ovat myös vastat, ne voivat olla tehty monesta eri puulajista. Esimerkiksi haapavasta helisee ja havupuuvastoista taas tulee saunaan ihana tuoksu. Hunajaa on usein mukana ja kesällä kukkia. Usein myös laulan saunalauluja ja kerron tarinoita. Johanna on tottunut uuraislaisena puhumaan vastoista, mutta jos keskusteluun nousee aihe vasta vai vihta, hän kysyy, että entäs jos puhuttaisiinkin metsänkämmenestä tai simasulasta. Molemmat ovat vanhoja nimityksiä välineelle, jota saunassa käytetään. Perinnesaunotuksessa pukukoodi on melko vapaa, uimapuku tai pyyhe ovat sallittuja, mutta ilmankin saa olla. Ennen saunomista ei kannata syödä raskaasti ja vettä pitää muistaa juoda.

Keski-Suomi on saunamaakunta ja Johanna tekee perinnesaunotuksia koko maakunnan alueella, paljon esimerkiksi Jämsän saunakylässä. – Saunakulttuurissa on valtavasti ammennettavaa. Sauna on suomalaisille niin itsestään selvä juttu, että sen syvällisempi pohtiminen on vähän unohtunut, Johanna miettii. Suomalaisen saunaa on myös tuotteistettu yllättävän vähän. On erilaisia saunatiloja, mutta saunomisen kulttuurillisella puolella on vielä paljon käyttämätöntä potentiaalia. – Olen luonteeltani ideoija ja innostun uusista asioista, olen myös asioiden käynnistäjä ja kehittäjä. Työskennellessäni tietotekniikan ja sosiaalisen median parissa piti tottua siihen, että kaikki muuttui koko ajan. Tässä työssä on ihanaa se, että kansanperinne ei muutu, mutta se on kuin pohjaton lähde, josta voi koko ajan ammentaa uutta. Perinnesaunottajana koen olevani ohentuneen perinteen vahvistaja, Johanna Teräväinen päättää.
Artikkelikuvan ja kesäkuvan otti Anne Kalliola.
Lisätietoja: kuuyrttitarhassa.fi, perinnesaunottajat.fi
Hanna Lahtinen
17.05.2024 | Alueelta
Ely-keskus kertoo, että Päijänteen vedenkorkeus jatkaa nousuaan kesäkuulle asti ja saavuttaa tulvahuippunsa kesäkuun alkupuolella. Päijänteen osalta vesitilanteen kehittymistä kannattaa seurata ja käydä tarkistamassa tilanne omalla rantakiinteistöllä. Rannalta kannattaa kerätä irtotavarat suojaan sekä tarkistaa laitureiden ja veneiden kiinnitykset. Valtaosa Keski-Suomen järvien vedenkorkeuksista on kuitenkin jo saavuttanut tulvahuipun.
Päijänteen vedenkorkeus on nyt yli 40 cm korkeammalla ajankohtaan nähden. Tämän hetken ennusteen mukaan Päijänteen vedenkorkeuden ennustetaan olevan korkeimmillaan kesäkuun alussa ja pysyvän tavanomaista korkeammalla koko kesäkuun ajan. Toukokuun alun vähäsateisen sään ennustetaan jatkuvan, mikä on laskenut Päijänteen tulvaennustetta. Päijänteen vedenkorkeuden ennustetaan nousevan samalle tasolle kuin vuosina 2020 ja 2021.
08.05.2024 | Alueelta, Tilaajille
Keski-Suomen hyvinvointialueen virkamiehet ovat saaneet valmiiksi päätöksentekoon menevän esityksen sosiaali- ja terveyspalveluiden palveluista lähivuosina. Palveluverkkoselvityksestä annettiin runsain määrin palautetta. Saadun palautteen perusteella esityksestä on poistettu muun muassa liikkuvat palvelut, koska niitä ei koettu toimiviksi ainakaan tässä vaiheessa.
Esityksen mukaan Uuraisilla tulisi toimimaan niin sanottu paikallinen sote-asema. Toivakassa terveysaseman toiminta lakkautuisi ja tilalle esitetään sote-palvelupistettä, jossa lääkäri kävisi joitakin kertoja kuukaudessa. Sote-palvelupisteissä voi toimia esimerkiksi sairaanhoitaja ja hoitaja-avusteinen etävastaanotto. Toivakkaan on jäämässä suunterveydenhuolto ja neuvola.
Paikallisista sote-asemista esityksessä todetaan, että niissä olisi kiirevastaanottoa vaihtelevasti sekä vaihtelevasti eri ammattilaisten palveluita tarpeen mukaan tiettyinä päivinä viikossa. Esityksen mukaan Korpilahden ja Uuraisten paikallisilla sote-asemilla kiirevastaanottoa olisi arkipäivisin virka-ajalla.
Esityksen mukaan Keski-Suomen alueella toimisi tulevaisuudessa kolme alueellista sote-keskusta. Niissä tulisi olemaan laajimmat aukioloajat sekä palvelut. Alueelliset sote-keskukset toimisivat Jyväskylässä, Jämsässä ja Äänekoskella. Alueellisissa sote-keskuksissa olisi ilta- ja viikonloppukiirevastaanotto.
Seudullisia sote-asemia tulisi olemaan 10 toimipistettä ja niissä olisi kiirevastaanottoa virka-aikana. Seudullisia sote-asemia toimisi muun muassa Saarijärvellä, Laukaassa ja Muuramessa.
Ikääntyneiden päivätoimintaa järjestettäisiin kuntouttavana päivätoimintana tai kevyempänä seniorikeskus-toimintana vuoteen 2030 mennessä. Palveluverkkoesityksessä kaikki nykyiset toimipisteet säilyisivät. Kuntouttavaa päivätoimintaa järjestettäisiin 20 toimipisteessä. Lisäksi seniorikeskustoimintaa olisi saatavilla kaikissa kunnissa.
Noin 3 prosenttia yli 75-vuotiaista käyttää kuntouttavaa päivätoimintaa. Seniorikeskus-toimintaa tehdään tiiviissä yhteistyössä muun muassa kuntien, järjestöjen ja seurakuntien kanssa. Ikääntyvien päivätoiminnalla on merkittävä rooli ikäihmisten toimintakyvyn ylläpitämisessä ja sillä voidaan ehkäistä tai viivästyttää raskaampien palvelujen tarvetta. Ikäihmisten päivätoiminnan tarpeen ennustetaan kasvavan 16–52 prosenttia kunnasta riippuen.
Alueellisen osastotoiminnan paikkamäärä pysyisi esityksen mukaan käytännössä nykyisellään; samoin ikääntyneiden ympärivuorokautisen asumisen paikkamäärä.
Korpilahden Iltatähti ei jatkossa olisi enää toiminnassa. Esillä on ollut paikkojen siirtyminen yksityisen palvelutuotannon piiriin, mutta tästä ei ole vielä tarkempaa tietoa. Iltatähden sulkemista on perusteltu yksikön pienellä koolla ja tilojen epäsopivuudella. Iltatähdessä on yli 30 asiakasta tälläkin hetkellä.
Esityksessä perhekeskusten määrä kasvaisi 21 perhekeskukseen vuoteen 2030 mennessä ja näiden lisäksi olisi laajasti myös kevyempiä kohtaamispaikkoja. Sähköiset palvelut laajenisivat ja perhekeskuskoordinaattorit jalkautuisivat.
Perhekeskusten laaja palveluvalikoima on tavoitteena vuoteen 2030 mennessä. Perhekeskuksissa olisi neuvolatoimintaa, varhaisen tuen palveluita, perhetyötä, lastensuojelua tai perheneuvolatoimintaa. Perhekeskusten lisäksi olisi myös kohtaamispaikkoja, joissa tarjotaan matalan kynnyksen tukea lapsille, nuorille ja perheille. Perhekeskuksilla ja kohtaamispaikoilla on merkittävä ennaltaehkäisevä rooli, jolla voidaan välttää raskaampien palveluiden tarvetta.
Ensimmäisen vaiheen palveluverkon muutokset tehtäisiin pääosin vuosien 2024-2025 aikana. Ilta- ja viikonloppukiirevastaanottojen osalta muutokset on tarkoitus toteuttaa tänä vuonna. Ikääntyneiden päivätoiminnan, perhekeskusten ja asumispalvelujen osalta muutokset ulottuisivat vuoteen 2030 saakka. Seuraavan vaiheen palveluverkkotyö tehdään vuoden 2026 aikana.
Palveluverkkoa koskevan esityksen mukaan säästöjä tulisi noin 12 miljoonaa euroa vuodessa. Näistä merkittävin säästö tulee siitä, että jatkossa kansallisten linjausten mukaisesti Keski-Suomessa on yksi erikoissairaanhoidon palveluja tarjoava sairaala. Tästä on laskettu tulevan 10 miljoonaan euron vuosittaiset säästöt. Perustason palveluista ei palveluverkkoesityksessä tule juurikaan säästöjä. Ikääntyneiden päivätoiminnan ja perhekeskustoiminnan laajentamiseen investoidaan 2,7 miljoonaa euroa vuosittain.
Nyt julkaistu esitys menee hyvinvointialueen lautakuntien arvioitavaksi ja edelleen aluehallituksen käsittelyyn. Aluehallituksen on tarkoitus päättää aluevaltuustolle menevästä esityksestä 4.6. ja aluevaltuuston on tarkoitus päättää palveluverkosta kokouksessaan 11.6.
Kuvassa Toivakan neuvolan aula.
02.05.2024 | Alueelta
Mustankorkean kierrätysauto pysähtyy 14.–16.5. muun muassa Korpilahdella ja Toivakassa. Kierrätysauto kerää kodeista vaarallisten jätteiden lisäksi ensimmäistä kertaa myös sähkölaitteet. Lisäksi Mustankorkealle voi tuoda toukokuussa puutarhajätteitä ilmaiseksi. Mustankorkean jätekeskuksen ja Laukaan pienjäteaseman lisäksi puutarhajätettä vastaanotetaan Toivakassa ja Lievestuoreella.
Mustankorkean kierrätysauto kerää asukkailta ensimmäistä kertaa myös sähkölaitteita. Kierrätysautolle voi tuoda kaikki kodinkoneet ja laitteet, jotka toimivat verkkovirralla, paristoilla, akuilla tai aurinkoenergialla. – Kokeilemme sähkölaitteiden vastaanottoa kierrätysautolla tänä keväänä. Toive on tullut asiakkailta.
-Sähkölaitteet ja vaaralliset jätteet ovat niitä jätelajeja, joiden kierrättämisessä täytyy hieman nähdä vaivaa, kun niitä ei kerätä taloyhtiöiden jätekatoksissa. Kierrätysautomme tulee asukkaiden kotien lähelle ja tekee kierrättämisestä helpompaa, toteaa Mustankorkean logistiikkapäällikkö Antti Anhava.
Sähkölaitteita vastaanottavat maksutta ympäri vuoden myös sähkölaitteita myyvät liikkeet, Mustankorkean jätekeskus sekä Laukaan pienjäteasema. Lisäksi pieniä alle 25-senttisiä sähkölaitteita kerätään monessa päivittäistavarakaupassa.
– Kierrätysautolle saa tuoda kodeista tuttuun tapaan myös vaaralliset jätteet, jotka tunnistaa punaisista vaaranmerkeistä. Vaarallisia jätteitä ovat vanhat maalit, öljyt, auton akut sekä kodin puhdistusaineet. Jos taas maalipönttö on täysin tyhjä, voi sen kierrättää metalleissa, Anhava neuvoo.
Mustankorkean kierrätysauto kiertää Jyväskylän, Laukaan, Muuramen ja Toivakan alueella kaksi kertaa vuodessa. Kevään kierros on pienempi, pysähdyspaikkoja on seitsemän. Syksyllä luvassa on laajempi kierros, kun pysähdyspaikkoja on useampi kymmenen. Aikataulu on nähtävillä osoitteessa mustankorkea.fi.
Toukokuu on Mustankorkealla myös tunnettu puutarhajätteen kuukausi. Silloin otetaan ilmaiseksi vastaan risut, haravointijätteet ja orapihlaja. Vieraslajit, kuten lupiini tai kurtturuusu, eivät kuulu ilmaiseen keräykseen. Niitä vastaanotetaan säkitettynä pienkuormamaksulla.
– Mustankorkean jätekeskus ja Laukaan pienjäteasema vastaanottavat puutarhajätettä aukioloaikojensa mukaisesti. Toivakassa ja Lievestuoreella taas on käytössä 2.5. alkaen keräyspaikat, joilla ei ole aukiolorajoituksia. Puutarhajäte kannattaa lajitella kotona jo peräkärrykuormaa pakatessa, niin käynti sujuu vikkelästi, Anhava neuvoo.
Keräykseen tuodut risut murskataan ja käytetään Mustankorkealla kompostoinnin tukiaineena. Haravointijäte taas käsitellään jätteenä Mustankorkean kompostointilaitoksella.
29.04.2024 | Alueelta, Tätä mieltä, Tilaajille
Ensimmäinen muisto vapusta sijoittuu lapsuuteeni. Suku kokoontui suurella joukolla kehumaan talon emännän kotitekoisia munkkeja juhlapöydän äärelle. Pääkaupunkilaisilla oli serpentiiniä kaulassa ja auton antennissa heilui vappupallo.
Leikkiessäni löysin lattialta ehkäisyvälineen ja puhalsin sen täyteen ilmaa, tietämättä sen varsinaista käyttötarkoitusta. Ratsastin juomuisen vappukondomin päällä sukulaisten keskellä hihkuen innosta.– Katsokaa! Ei puhkea, vaikka kuinka pomppii. Sukulaisista yhdellä punottivat posket, toisella korvat.
Toinen muisto sijoittuu kiihkeään nuoruuteeni. Olin viettämässä vappua Jyväskylässä, Ruthin Vintillä. Siihen aikaan piti tilata ensin jotain syömistä, ennen kuin pääsi kostean kulhon pariin. Tarjoilijan tuodessa oopperavoileivän eteeni, hän ihmetteli mitä seuralaiseni tekee pöydän alla? – Se sitoo kengännauhoja, keksin hätäisen vappunarrauksen.
Edistettiinkö pöydän alla työväen liikkeen kasvua uuteen kukoistukseen vai tikanpojan nousua havupuuhun? Se jääköön jokaisen lukijan vappumielikuvituksen varaan. Päivää jatkettiin sivistyneesti viiniä maistellen ja sikamaisesti olutta ryystäen.
Palan painikkeiden ja housujen napittamisen jälkeen jalkauduttiin kadulle. Torilla puhuttiin megafoniin ja edistettiin omaa asiaa lippujen hulmutessa. Tivolin pyörivässä laitteessa pidäteltiin rusinaa ja kiljuttiin apuun kaikki voipaa. Ammuttiin ampumakojulta ”simasuun” kanssa kotiin viemisiksi pehmonalle ja upotettiin päämme suuren vaaleanpunaiset hattaran sisään.
Tänä päivänä ei koeta enää nuoruuden aikaista kevät kiimaa. Minulla ja kullannupullani on työvuosista jäljellä vain hyvin ansaitut selkäkivut ja nikamista kuuluu kumartuessa rullaatirullaa. Me elämää nähneet kapinoidaan olemalla lähtemättä mihinkään ja katsellaan tarralenkkarit jalassa parvekkeelta, kuinka sinisellä taivaalla seilaa juomuinen kuumailmapallo.
Oi, tuo taakse jäänyt soma nuoruus ja villi kapinan tunne. Vallatut talot ja jäykkäkouristusta potevat keskisormet. Adios, teltoissa nukutut kevätyöt ja kukkaan puhjenneet alastomat ihmisvartalot. Eläköön muistoissamme Nenan 99 ilmapalloa ja pala Berliinin muuria.
23.04.2024 | Alueelta, Tilaajille, Uurainen
Muutama kilometri Uuraisten rajalta länteen sijaitsee linna, komea linna onkin.
Pian satavuotias nuorisoseurantalo Sahralinna on Sahrajärven kylän keskus, ainakin nykyään, kun kaupat ja muut palvelut ovat siirtyneet Multian keskustaan tai kauemmaksi. Toki vielä Sahralinnaakin kuuluisampi nykyään on naapurikylä Nikaran Kiiskilänmäki, eteläisen ja keskisen Suomen korkein kohta, merenpintaa 268,55 metriä ylempänä. Nikaran kyläyhdistys rakensi paikalle hienon maisematornin vuonna 2004 ja maisemat tornista ovat huikeat.

Ei siis tarvitse lähteä Pariisiin linnoja ja torneja ihmettelemään, ne löytyvät itäiseltä Multialta ja niin löytyy myös paikallinen ”Moulin Rouge” kun punaisten seinien sisällä Sahralinnan näyttämö esittää aitoa multialaista teatteria, uuraislaisin maustein. Saarijärveltä ja Jyväskylästäkin on pari vahvistusta.
– Täällä on kaikki mitä ihminen tarvitsee, toteavat teatterilaiset kylästään.
Asukkaita Sahrajärven kylällä on reilut sata, mutta henkisesti sahrajärveläisiä moninkertainen määrä. Moni heistä saapuu keväisin katsomaan uutta Sahralinnan näyttämön näytelmää, joka tänä vuonna on nimeltään Ylikonstaapeli Sinkkonen ja hoivakodin kummitus. Sen on kirjoittanut Sakari Pipatti ja ohjannut uuraislainen Teuvo Tanner, joka vaikuttaa myös jyväskyläläisessä improvisaatioteatteri Impropaatissa.
Draamakomedia kertoo miehestä, joka joutuu vahingossa vanhuksille tarkoitettuun suljettuun hoivakotiin naapurinsa sijaan ja keskelle hurjia kokemuksia – mielikuvituksessa ja todellisuudessa.
– Kyseessä on komedia, mutta tämä ei ole valmiiksi naurettu, kertoo Sinkkosta näyttelevä Hannu Pekkarinen.
– Komedian tekeminen on totista hommaa, lisää ohjaaja Tanner vaikka myöntää, että aina pokan pitäminen ei ole ihan helppoa.
Ensi-ilta on Sahralinnassa vapunaattoiltana ja sen jälkeen on vielä neljä esitystä, jolloin Sinkkosen seikkailuja pääsee seuraamaan.

Kansalaisopiston alaisuudessa toimiva Sahralinnan näyttämö on toiminut jo yli 20 vuotta ja perusporukka on pysynyt melko samana.
– Ja se ryhmä tässä onkin parasta. Tietysti on hienoa, että yleisöä tulee ja he pitävät näkemästään, mutta ei tätä innostaisi tehdä, ettei ryhmän henki olisi niin hyvä, kertoo Pekkarinen.
Viime viikolla lähestyvän ensi-illan jännitys alkoi jo kohota.
– Sopiva jännitys kuuluu asiaan. Jos ei yhtään jännitä, niin on aika lopettaa, teatterilaiset miettivät.
Esitystä seuratessa kannattaa kiinnittää huomio myös valaistukseen, joka tuo upeasti esiin huolella lavastetun näyttämön yksityiskohdat. Oikea teatterivalaistus ja myös salin uudet ledit hankittiin leader-tuen avulla viime vuonna.
Näytelmän jälkeen Sahralinnassa avautuu kirppari ja kesäkahvila ja monenlaiselle muullekin toiminnalle Sahralinna tarjoaa majesteetilliset puitteet.
Hanna Lahtinen