11.12.2024 | Alueelta, Kiinnitetty, Korpilahti
-Titteli tuntuu hienolta ja upealta, Ylä-Muuratjärviseuran puheenjohtaja Helena Mieskolainen sanoo.
Hän toteaa valinnan olevan tunnustus ja arvostuksen osoitus koko kyläyhteisölle ja aktiivisille kylätoimijoille.
-Juuri tässä Ilmarisen Seijan kanssa puhuttiin, miten tärkeää toiminta on meille eläkkeellä oleville. Kylällä viihtyy, kun on tekemistä ja toimintaa. Kyläseurassa teemme työtä omaksi iloksi ja toisten viihtyvyydeksi.
Vuoden Kylä -arvonimi myönnetään Keski-Suomessa nyt 29. kerran. Päätöksen vuoden kylästä teki maakunnallinen kyläyhdistys Keski-Suomen Kylät ry maakunnan maaseututoimijoista koostuvan raadin esityön pohjalta.
Keski-Suomen kylät ry:n tiedotteessa todetaan, että Vuoden Kylä 2025 Ylä-Muuratjärvi on kokoaan suurempi kylä, sillä se on saanut toimintaan mukaan väkeä myös muilta kyliltä, ja kauempaakin. Raati arvosti sitä, että vapaaehtoinen toiminta on kylällä ollut erittäin aktiivista. Toiminnasta heijastuu innostuneisuus ja positiivinen henki. Kyläyhteisössä on selvä yhteinen tavoite; kylän kehittäminen niin, että kylällä viihdytään ja että saataisiin kylälle uusia asukkaita.
-Kylällä toimii Korpilahden pohjoisten kylien talvilämmin kaikille avoin kylätalo, jossa onkin toimintaa päivittäin ja todellakin vauvasta vaariin. Raatia ilahdutti laaja-alaisuus ja se, että nuoret ja lapset ovat vahvasti toiminnassa mukana. Ikäihmiset kokoontuvat säännöllisesti Virtapiirissä, ja seuraavat ikäihmisten yliopiston luentoja kylätalolta käsin. Aikuisille on tarjolla jumppaa, patikkaretkiä ja lentopalloa joko kylätalon pihalla tai naapurikylän koululla. Ja tietysti talkoita, siinä missä nuorille ja lapsillekin. Kylätalo lämpiääkin talkoolämmitysringin avulla; päivät on jaettu tietylle talkoolaiselle ja ringissä on mukana pari ylimääräistä apuria, jos kutsu käy, raadin terveiset kuuluvat.
Kyläseura seuraa aikaansa, ottaa koppia hankkeista ja tarttuu kaikkeen sitä ja asukkaita hyödyttävään; koulutuksiin, hankkeisiin, rahoitusmahdollisuuksiin. Kylätalo on remontoitu Kotiseutuyhdistyksen ja Leaderin tuella sähköttömäksi ja siitä edelleen Pavakiksi, eli paikalliseksi valmiuskeskukseksi. Asian vauhdittamiseksi on haettu hanke Leader JyväsRiiheltä, perustettu ensin naapuriapuryhmä ja sitten VAPEPA-ryhmä, joka toimii pohjoisten kylien yhteisenä. Turvallisuussuunnitelma on tekeillä, ja muutenkin toiminnassa katsotaan tulevaisuuteen.
Maaseutuasumista Ylä-Muuratjärvi edistää vuokraamalla kahta asuntoa kylätalolla, ja on ja on ollut mukana maaseutuasumista edistävissä hankkeissa. Kyläseura ylläpitää myös Patajärven uimapaikkaa sekä Särkijärven laavua.
Palvelujakin kylällä on. Kyytirinki toimii, pizzalauantaina saa kylilläkin tilattua ruokaa kotiin ja Patajärvellä voi vuokrata soutuvenettä. Nuoria työllistetään joka kesä 2-3 henkeä kylän tapahtumiin ja kylätalon ylläpitoon.
-Valintaraadilla oli vaikea valita vuoden kylää, sillä kaikki kolme finalistia ovat upeita kyliä omalla tavallaan. Niinpä raati palkitsee kunniamaininnalla uudenlaisen kylätoiminnan Lievestuoreen Laukaasta ja uuden kylätalon rakentaneen Sirkkamäen Konnevedeltä.
Helena Mieskolainen kertoo, että tunnustusta juhlitaan kylällä täytekakkukahveilla tammikuussa. Ensi lauantaina kyläläisille on tarjolla joulupuuroa kylätalolla.
Ylä-Muuratjärvi on valittu Keski-Suomen vuoden kyläksi myös vuonna 2007.
05.12.2024 | Alueelta, Kiinnitetty, Korpilahti, Tilaajille
Eero Abbeysta piti tulla koripalloammattilainen, mutta loukkaantumiset estivät pääsyn aivan huipulle. Nyt 27-vuotias Eero Abbey pelaa työkseen pokeria.
– Minun piti lähteä lukion jälkeen Yhdysvaltoihin yliopistoon pelaamaan koripalloa, samalla olisin saanut sieltä koulutuksen. Se suunnitelma kaatui, kun loukkasin polveni, Abbey kertoo.
– En tiennyt yhtään, mitä haluaisin tehdä koripallon ulkopuolella. Olin töissä vajaan vuoden verran, kuntoutin polveani ja pelasin pokeria. Pokerin pelaamisen olin aloittanut lukioaikoina, pelasimme lukiokavereitten kanssa pienillä panoksilla. Televisiosta olin nähnyt pokeria pienenä, kun olin sukulaisten luona Yhdysvalloissa. Tajusin jo silloin, että se on strategiapeli, ja minusta se oli tosi siistin näköistä.
Aika pian Eero Abbey tajusi, että pokerilla voi tienata.
– Jäin pois töistä, ja sain enemmän aikaa polveni kuntouttamiselle ja koripallolle. Totesin, että olen paljon onnellisempi, kun tienaan elantoni pokerista, vaikka tienaisinkin paljon vähemmän kuin palkkatyössä, Abbey kertoo.
– Kolmisen vuotta menin koripallo edellä ja tienasin elantoa pokerilla. Sitten loukkaantumisia tuli sen verran, etten olisi välttämättä päässyt ihan huipulle koripallossa. Koripallo vähän jäi, lopullisesti sitten, kun meille oli tulossa perheenlisäystä. Halusin olla kotona ja kasvattaa tytärtämme. Hän on nyt kaksi ja puoli -vuotias.
Eero Abbey pelaa pokeria etupäässä netissä.
– 99 prosenttia peleistä on netissä. Live-reissuja olisi mukava käydä enemmänkin, mutta toisaalta olen itse enemmän nettipelaaja, enkä halua olla pitkiä aikoja, enkä usein, poissa perheen luota. Se voi mahdollisesti muuttua, kun tyttö kasvaa ja puolisolla on helpompi olla yksin kotona hänen kanssaan, Abbey sanoo ja kertoo käyvänsä neljästä kuuteen kertaan vuodessa viikon tai kahden viikon reissuilla, joissa pelataan liveturnaussarjoja.
– Suomessa ei oikein enää ole livepelejä, yleensä käyn Tallinnassa. Tallinnan turnauksiin kokoontuvat Suomen pokeriammattilaiset, siellä on kiva nähdä kollegoita. Olen käynyt pelaamassa myös Prahassa ja Amsterdamissa.
Abbeyn tietojen mukaan Suomessa ammatikseen pokeria pelaa noin 50 – 100 henkeä, ehkä enemmänkin.
– Aika paljon täytyy pelata, että tästä saa toimeentulon. Tulot vaihtelevat tosi paljon, Abbey toteaa.
– Pelatessa voi tehdä kaiken oikein, olla parempi kuin muut ja pelata täydellisesti, mutta silti hävitä pitkiä aikoja. Olen itse tosi kilpailuhenkinen, alussa minulle oli henkisesti raastavaa, kun voitto ja häviäminen ei ollut pelkästään itsestä kiinni. Se on myös kasvattanut minua, Abbey sanoo.
Abbeyn mukaan yksittäisen turnauksen voi voittaa kuka tahansa, mutta tuuri ei kuitenkaan ratkaise, kun pelataan paljon.
– Voi käydä hyvä tai huono tuuri, mutta ei tämä ole uhkapeliä samalla tavalla kuin esimerkiksi kauppojen rahapelikoneet. Olen opetellut peliä, ja tässä pelataan ihminen ihmistä vastaan. Kyse on omasta osaamisesta verrattuna muiden pelaajien osaamiseen, Abbey sanoo ja kertoo itse opiskelevansa peliä paljon ja keskustelevansa muiden ammatikseen pelaavien kanssa.
– Tässä lajissa on tosi haastavaa mitata, kuinka hyvä tai huono on, koska tuurilla on aina vaikutusta, Abbey toteaa ja sanoo kassanhallinnan olevan pelissä erittäin tärkeää.
– Pitää miettiä, kuinka paljon on valmis riskeeraamaan. Jos häviää liikaa, ei pysty ottamaan osaa peleihin, joista voisi voittaa suurempia summia. Pitää ymmärtää se, että voi myös hävitä. Persoonana en ole itse koskaan tykännyt uhkapelaamisesta.
Kun Eero Abbey alkoi pelata pokeria työkseen, hänen vanhempansa tukivat häntä.
– Totta kai he olivat vähän huolestuneita, ja miettivät, voiko tällä tienata elantonsa, mutta molemmat tukivat minua tosi paljon. Suvusta tuli kyllä vähän erilaisiakin reaktioita, oltiin sitä mieltä, että joku koulutus pitää hankkia. Mutta kun sukulaiset näkivät, että pystyn elättämään tällä itseni ja perheeni, he alkoivat ymmärtää valintaani, Abbey sanoo.
– En ole ajatellut ikinä, että pokeri olisi minun elämäntyöni. Toivottavasti löytäisin vielä jotain enemmän yhteiskuntaa hyödyttävää tekemistä. Mutta nyt nautin pokerista, se on vaikea ja monimutkainen peli. En näe, että ihan hetkeen keksisin muuta, johon hurahtaisin näin pahasti ja josta nauttisin näin paljon. Joskus ehkä teen jotain koripallon tai musiikin parissa, mutta en ihan lähitulevaisuudessa.
Strategiapeleistä Eero Abbey kertoo pitäneensä aina. Pokeri on hänelle harrastus ja intohimo.
– En suosittele pokeriammattilaisuutta sellaisille, joilla ei ole intohimoa peliä kohtaan. Jos motiivina on tienata paljon rahaa, siihen löytyy todella paljon parempiakin keinoja. Minulle tämä on intohimo edelleen. Tämä on edelleen samanlaista kuin silloin, kun aloitin, summat vain ovat kasvaneet.
Tiina Lamminaho
05.12.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Kyllikki Vesteri on kirjoittanut puhtaaksi kotitilalla säilyneitä kirjeitä, joita on lähetetty sotavuosina. Pääosin kirjeet ovat hänen vanhempiensa toisilleen lähettämiä; isän Eino Vesterin kirjeet tulivat ”täältä jostakin”.
-Kirjeitä säilytettiin aluksi sellaisessa vanhassa käsilaukussa. Äitini sanoi, että näitä ei saa koskaan hävittää, Kyllikki Vesteri kertoo.
-Kirjeitä on yhteensä 116 kappaletta ja niitä on lähetty sekä talvi- että jatkosodasta. Isäni kirjeet olivat osoitettu äidilleni, Helville ja muulle kotiväelle. Kotona kirjeitä odotettiin ja postin kulku erityisesti rintamalta oli epätasaista.
Kirjeiden lisäksi Vesteristä löytyy kansiollinen sotavuosina otettuja kuvia.
-Tässä on kuva korsusta. Isäni lisäksi voin tunnistaa kuvasta johtaja Olli Routin ja kirjailija Jarl Louhijan. Kuvassa voisi olla myös opettaja Yrjö Saulio. Nämä nimet mainitsen siksi, että he pitivät yhteyttä aseveljinä sotien jälkeen. He kävivät muun muassa syntymäpäivillä kuten isäni juhlissa.
Täältä jostakin,
6.1.1940
Lähetän teille terveiset täältä tuliselta tantereelta. Kyllä täällä aika on mennyt nopeasti, keväisiä henkäyksiä luonnossa.
Meidän komppania on saanut pienen lepohetken taistelun lomassa. Kyllä tunnemmekin olevamme väsyksissä kun monta vuorokautta olemme olleet rumputulessa. Täällä vihollinen on jyllännyt kovalla voimalla, mutta ei ole saanut sanottavia aikaan.
Vaikka olemme tavallaan levossa, olen joutunut toimimaan lähettinä. Olen hiihtänyt suksilla, ajanut ratsulla esimiesteni käskyjä täyttäen. Tämä toiminta täällä on ripeää ja reipasta, vaikka täällä usein rakas koti tulee mieleen.
Minä olen koittanut tehdä parhaani siinä paikalla, mikä minulle on määrätty.
Olen myös iloinen siitä, että nautin esimiesteni luottamusta.
Olen myös iloinen, että olen saanut olla tähän asti terve, moni poika on joutunut sairastamaan. Olemme asuneet korsuissa, teltoissa ja joskus karjalaisissa mökkilöissä.
Siviiliväestö on täältä täydellisesti evakuoitu pois, ei ole ainoatakaan näkynyt. Naisia ei ole näkynyt, vain lottia muonitus- ja saniteettitehtävissä. Seuranpitoon ja tarinointiin ei ole ollut aikaa.
Kyllä tämä Karjalanmaa on saanut kovia kokea, ainaisena sotatantereena. Elämä on ollut uhanalaista täällä rajaseudulla, kun rajan takana vaanii tuo idän painajainen.
Toista on siellä Keski-Suomessa, missä on saatu elää rauhassa. Toivotaan, että tämä maa karistaa harteiltaan pahan sortajan kahleet ja seisoo ylväänä pystypäänä ja katsoo rohkeana tulevaisuuteen.
Täällä tulee mieleen koti, lämmin kotilies, kuinka pitkä on välimatka kotiin, tapahtukoon Herran tahto, että kodin nään.
Kun vaaralle altis on syntymämaa, meidän on seistävä valppaina isänmaan vartijoina. On lohdullista tietää, että koko maailma tukee Suomen sankarillista armeijaa.
Talvisodan tantereilta
Eino
Maarit Nurminen
28.11.2024 | Alueelta, Kiinnitetty, Tilaajille
– Hampaiden hoidossa tärkeää on toki se, että suu on raikas, eikä hampaisiin tule reikiä, mutta tärkeintä on se, miten suun terveys vaikuttaa meidän muuhun terveyteemme, hammaslääkäri Sari Kyytinen Keski-Suomen hyvinvointialueelta totesi vieraillessaan puhumassa Reumayhdistyksen tapaamisessa.
– Jos meillä on suussa jokin tulehdus, verenkierto välittää bakteerit suusta myös muualle elimistöön. Suun tulehdukset lisäävät sydäninfarktin ja aivoinfarktin riskiä, ne on yhdistetty myös Alzheimerin tautiin ja joihinkin syöpiin. Suun tulehdukset voivat myös pahentaa yleissairauksia, kuten reumaa, Kyytinen kertoi ja totesi, että jos sairastaa tulehduksellista reumasairautta, mikään tulehdus elimistössä ei ole hyväksi. Tulehdukset voivat ylläpitää reuman aktiivisuutta tai aktivoida sairauden uudelleen.
– On siis todella tärkeää pitää suusta hyvää huolta senkin takia, ettei reuma lähde aktivoitumaan. Ja suusta huolehtimisessa kaiken a ja o on hampaiden pesu aamuin ja illoin, Kyytinen totesi ja sanoi, että myös proteesi kannattaa pestä aamuin ja illoin.
– Proteesia voi pestä kovemmalla harjalla, mutta omia hampaita kannattaa harjata pienellä ja pehmeällä harjalla. Sähköhammasharjalla saa parhaiten puhdasta aikaiseksi, mutta jos pesee hampaansa mieluummin käsikäyttöisellä hammasharjalla, niinkin voi tehdä; se harja on paras harja, millä hampaat tulee pestyä. Pienellä harjalla pääsee jokaiseen mutkaan paremmin. Jos harja on liian kova, ikenet vetäytyvät ja paljastavat hammaskaulan, jossa ei ole kiillettä ja se taas voi aiheuttaa vihlontaa, Kyytinen opasti.
– Sillä ei ole väliä, peseekö hampaat ennen vai jälkeen aamupalan, pääasia on, että pesee hampaat sekä aamuisin että iltaisin. Jotkut sanovat, etteivät pese hampaita aamulla, kun eivät syö yöllä, mutta emme me ruoantähteitä sieltä hampaista pesekään, vaan bakteereja.
Hampaiden pesuun Kyytinen suositteli fluorihammastahnaa, koska fluori kovettaa hampaita ja antaa anteeksi, jos ei ihan joka kohtaa joka pesukerralla saakaan puhtaaksi.
– Hampaiden pesu on vaikea laji, minäkään en saa jokaisella kerralla joka kohtaa puhtaaksi. Älkää harjoitelko tasapainoa seisomalla yhdellä jalalla samalla kun harjaatte hampaita, harjoitelkaa tasapainoa ihan erikseen ja keskittykää hampaiden harjaamiseen silloin kun harjaatte niitä, Kyytinen totesi.
Kyytinen muistutti myös, että hampaissa on viisi pintaa.
– Jos hampaat ovat kiinni toisissaan, millään hammasharjalla ei saa puhtaaksi hampaiden välejä. Tarvitaan hammastikkua, hammaslankaa tai hammasväliharjaa, Kyytinen sanoi ja totesi, että se, mikä väline on paras hammasvälien puhdistamiseen, riippuu suusta.
– Kysykää neuvoa hammashoitolasta, siellä neuvotaan mielellään, Kyytinen totesi. Hampaiden puhdistuksessa Kyytisen mukaan on tärkeää nimenomaan mekaaninen puhdistus.
– Yleensä terve suu ei kaipaa suuvettä, eikä suuvedellä pitäisi ainakaan korvata hampaiden harjausta.
Jos ikenet vuotavat verta, pitää Kyytisen mukaan ensimmäiseksi pestä hampaat ja hammasvälit entistä huolellisemmin.
– Jos ikenet eivät parane kahdessa viikossa, pitää varata aika hammashoitolaan, samoin kaksi viikkoa voi seurata, jos suuhun tulee uusi haavauma, näppylä tai läiskä, mutta jos paranemista ei tapahdu kahdessa viikossa, pitää suuta näyttää hammaslääkärille, Kyytinen sanoi.
– Kiireelliseen hammashoitoon pitäisi aina saada aika samalle päivälle, jos soittaa aamulla, puolikiireellisissä tapauksissa ajan saa lähipäiville tai lähiviikoille.
Suun kuivumista voivat aiheuttaa niin sairaudet kuin lääkkeetkin.
– Kuivan suun kanssa pärjäämiseen on aika paljon keinoja, Sari Kyytinen kertoi.
– Vettä kannattaa juoda litrasta puoleentoista litraan päivittäin. Pureskelu lisää syljeneritystä, eli kannattaa syödä ruokia, joita pitää pureskella, ja ksylitolipurkka auttaa myös, tai jos haluaa imeskellä jotain, kannattaa valita sokeripastillien sijasta ksylitolipastilli. Suun limakalvoille voi sipaista iltaisin rypsiöljyä tai oliiviöljyä, apteekissa myydään myös monenlaisia geelejä, suusuihkeita sekä kuivan suun suuvesiä, ja nykyään myös tabletteja, joita liimataan suun limakalvolle. Kotikonsteista purskuteltavat nesteet, kuten sokeriton kamomillatee tai vesi, johon on lisätty ripaus suolaa, auttavat joitakin, jotkut ovat saaneet apua rasvaisesta maidosta, ja jotkut lisäävät veteen suolan lisäksi soodaa, Kyytinen luetteli.
Hampaiden terveyteen vaikuttaa sekä se, mitä syödään, että se, milloin syödään.
– Lähes aina, kun laitamme jotain suuhumme, suuhun tulee sokeria, josta bakteerit tekevät happoa. Hampaat kestävät viidestä kuuteen happohyökkäystä päivässä, eli aterioita saisi olla viidestä kuuteen, herkut olisi hyvä syödä samalla, Kyytinen opasti ja kertoi, että ksylitolin lisäksi happohyökkäystä neutraloivat maustamattomat pähkinät tai kova juustonpalanen, myös suun huuhtominen vedellä neutraloi happohyökkäystä hieman. Janojuomaksi Kyytinen suosittelee hanavettä tai maustamatonta kivennäisvettä.
– Säännölliset hammastarkastukset ovat tärkeitä, vaikka ei olisikaan hammassärkyä. Se, kuinka usein tarkastuksessa pitää käydä, riippuu hampaiden kunnosta ja muun muassa yleissairauksista, Kyytinen totesi.
– Suun tulehdukset etenevät tosi salakavalasti. Jos teillä on kämmenen kokoinen haavauma jalassa, sen te huomaatte, mutta vaikutuksiltaan samankokoinen ientulehdus voi jäädä huomaamatta, Kyytinen sanoi ja totesi kertoneensa periaatteessa kaikille tuttua asiaa, mutta hampaiden hoito on niin tärkeää, että siitä kannattaa aina välillä muistutella.
Tiina Lamminaho
.
26.11.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Ylä-Muuratjärvellä harjoiteltiin varautumista poikkeusoloihin viikonloppuna, melkein tositilanteessa; Korpilahdella oli vielä useita talouksia ilman sähköä keskiviikkoisen Jari-myrskyn jäljiltä. Ylä-Muuratjärvellä sähköt oli, paitsi kylätalossa, jossa oli meneillään Ylä-Muuratjärviseuran hallinnoiman ”Kylätalosta paikallinen valmiuskeskus” -hankkeen pääharjoitus. Kylätaloa lämmitettiin pönttöuuneilla ja valaistiin paristoilla toimivilla lyhdyillä, vettä oli kannettu valmiiksi ja pihassa aggregaatti teki sähköä pakasteisiin, pihassa oli myös kyläseuran siirrettävä huussi.
– Ylä-Muuratjärvelläkin on asuntoja, joissa on ainoastaan suora sähkölämmitys. Sähkökatkon tultua ne jäähtyvät aika pian, eli lämmintä paikkaa tarvitaan. Kylätalossa on toimintaa talvellakin, se on koko ajan lämpimänä, ja pönttöuunit pitävät lämmön sähkökatkonkin aikana, Ylä-Muuratjärviseuran puheenjohtaja Helena Mieskolainen ja hanketyöntekijä Outi Raatikainen kertovat.
– Voi olla, että iäkkäämmät henkilöt eivät ehkä jaksa hoitaa puulämmitystä, vaikka heillä olisi siihen mahdollisuus. Tositilanteessa kylän turvaryhmältä voi myös pyytää apua kotiin esimerkiksi puiden tai veden kantoon, Mieskolainen lisäsi.
Poikkeusoloja varten harjoiteltiin jo toukokuussa Hangasjärven retkikämpällä, nyt toukokuisen retkeilykelin sijaan oli pimeää ja kylmää.
– Hangasjärven harjoituksessa selvisi, että kaikki eivät osaa ottaa mukaan tarpeeksi lämmintä vaatetta, eikä kaikilla ollut myöskään tarpeeksi syötävää ja juotavaa mukana, Helena Mieskolainen kertoi.
– Tämä harjoitus osoitti, että kylätalo toimii hyvin kriisi- ja poikkeustilanteiden keskuspaikkana, ja myös hätämajoituspaikkana pienin korjauksin, Outi Raatikainen sanoi ja totesi, että puuhellalla saatiin hyvin sekä tehtyä ruokaa että lämmitettyä vettä.
– Meillä on uusi hankehakemus vetämässä; jos saamme rahoituksen, hankimme kylätalolle muun muassa voimakkaamman aggregaatin. Tarkoitus on tehdä sellainen varavoimasysteemi, jolla saamme kylätalon vessat toimimaan ja hanoista tulemaan vettä sähkökatkonkin aikana, Helena Mieskolainen kertoi.
Outi Raatikaisen mukaan harjoituksen jälkeen puhuttiin myös vedenpuhdistusjärjestelmän hankkimisesta hätävaraksi, jotta tarvittaessa juomavettä saataisiin vaikkapa järvivedestä.
– Myös kyläradiosta, joka toimisi esimerkiksi VHF-puhelinten välityksellä, puhuttiin. Jos pitkä sähkökatko koskee laajaa aluetta, kännykät lakkaavat toimimasta, kun kännykkämastoista loppuu virta. Jos saisimme tänne tehokkaamman ”puhelinkeskuksen” VHF-puhelimille ja sen vielä linkitettyä viranomaisille, saisimme tiedon kulkemaan viranomaisilta kylätalon kautta kyläläisille ja toisin päin, Outi Raatikainen selvittää.
Keski-Suomen pelastusalan liiton varautumiskouluttaja Juha Vimpari painotti, että kriisitilanteessa jokainen on henkilökohtaisesti vastuussa itsestään. Viranomaiset eivät ehdi apuun, koska he keskittyvät tilanteisiin, joissa on henkiä uhattuna
– Kaikilla ei kuitenkaan ole valmiutta huolehtia itsestään, siksi on tärkeää, että kyläyhteisö tunnistaa heikkoudet ja on valmistautunut tarjoamaan apua sitä tarvitseville. Se myös parantaa turvallisuuden tunnetta kylällä, Vimpari sanoi ja totesi, ettei valmiutta tuottaa palvelua voida todentaa muuten kuin harjoittelemalla.
– Varsinkaan haja-asutusalueille viranomaiset eivät ehdi apuun. Täällä jollakin on jotain, mitä tarvitaan ja joku osaa jotain mitä tarvitaan, kun ne tuodaan yhteen, saadaan kaikille kaikkea mitä tarvitaan, Vimpari totesi.
Kylätalon varustaminen paikalliseksi valmiuskeskukseksi kiinnostaa muuallakin päin Suomea. Helena Mieskolaisen mukaan Ylä-Muuratjärvelle on tulossa vieraita niin Kainuun kuin Pohjanmaankin suunnasta tutustumaan asiaan. Viikonlopun harjoitusta oli seuraamassa Kylävara-hankkeen hankepäällikkö Ritva Pihlaja Suomen kylät ry:stä.
– Valtakunnallisessa Kylävara-hankkeessa puhutaan juuri niistä asioista, joita täällä nyt harjoitellaan. Minun tiedossani ei ole, että muualla Suomessa oltaisiin vielä tehty näin konkreettista työtä, Pihlaja totesi.
– Kylätalot ovat todella tärkeitä kokoontumispaikkoja ja evakuointipaikkojakin kriisitilanteissa. Esimerkiksi Eurajoella kylätuvan ovet avattiin, kun Lyly-myrsky vei sähköt monilta kyläläisiltä. Sähköt olivat poissa pisimmillään viikon verran, kylätuvalla sähköt oli, Pihlaja kertoi.
Pihlajan mukaan tärkeää kylän varautumisessa on miettiä asioita etukäteen, ja perustaa esimerkiksi ryhmiä, jotka vastaavat kylätalon lämmittämisestä tai vesihuollosta.
– Täällä asioita on jo mietitty, täällä näytetään tosi hyvää esimerkkiä, Pihlaja kehui.
Varautumiseen annetaan ohjeita myös juuri Suomi.fi-nettisivustolla julkaistussa sisäministeriön uudessa ”Häiriö- ja kriisitilanteisiin varautuminen” -oppaassa. Siihen on koottu kattavasti ohjeita erilaisten poikkeustilanteiden varalta, ohjeiden sisältö sinänsä ei ole uutta. Oppaasta löytyy esimerkiksi tarkistuslista kolmen vuorokauden kotivarasta, ja siinä annetaan ohjeita muun muassa pitkiin sähkökatkoihin, veden jakelun katkoihin ja veden saastumiseen sekä tietoliikenne- ja viestiyhteyksien katkoihin varautumiseen. Mukana on myös luonnonilmiöihin kuten tulviin tai maastopaloihin varautumiseen liittyviä ohjeita, samoin epidemioihin ja pandemioihin varautumista käsitellään. Myös kyberhyökkäykset, terrorismi sekä sotilaallinen konflikti on otettu huomioon ja hybridivaikuttamisesta, informaatiovaikuttamisesta sekä disinformaatiosta kerrotaan ja todetaan, että väärä tieto heikentää toimintakykyä. Neuvoja annetaan myös oman toimintakyvyn ylläpitämiseen kriiseissä; oppaassa kehotetaan miettimään, mikä auttaisi jaksamaan ja saisi hyvän mielen säilymään hankalassa tilanteessa.
Tiina Lamminaho
