13.08.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Saakoskelainen 13-vuotias, seiskaluokan aloittanut Elvi Rihto harrastaa ralliautoilua. Nuoren ikänsä vuoksi hän pystyy osallistumaan niin sanottuihin harrastesarjan ralleihin. AKK:n kisoihin osallistumista on odoteltava vielä jokunen vuosi, kun siellä ikäraja on 15 vuotta.
Tilanne ei nuorta kuskia sinänsä harmita, sillä kilpailuja on tarjolla harrasteralleissakin mukavasti.
-Olen osallistunut kahteen kisaan, joista ensimmäinen oli talvella.
Elvin isä Sami Rihto kertoo, että syksyllä on luvassa vielä muutamat rallit, joista ensimmäinen on elokuun viimeisenä viikonloppuna Keuruulla.
Elvi kertoo tykänneensä ralleista jo pienenä.
-Kävin isän mukana kisoja katsomassa. Ehkä se sitten sieltä tuli.
Sami on itsekin ajanut, mutta siitä on jo parikymmentä vuotta aikaa.
-Siihen aikaan Korpilahdellakin ajettiin enemmmän kisoja, kuten esimerkiksi Tommi Mäkisen talviralli. Minun harrastuksestani Elvi ei kuitenkaan ole kipinää saanut, sillä olin lopettanut jo ennen Elvin syntymää, Sami selventää.
-Ajamisessa viehättää vauhti. Pienenä haaveilin, että pääsisin itsekin ajamaan.
Isä muistelee miten Elvin moottoriurheilu-ura alkoi pikkumönkkärillä pikkutyttönä.
-Sen jälkeen oli hankittava peltoauto, jolla Elvi alkoi ajamaan tuossa 9-vuotiaana.
Nyt Elvi ajaa oikeaa ralliautoa eli Honda V 1600:sta.
-Tuli nyt tuollainen hommattua sattumusten summana.. Onhan se harrasteralleissakin turvallisempi auto kuitenkin, Sami toteaa.
Harjoittelemaan Elvi pääsee suljetuilla testiteillä.
-Niitä olemme saaneet vuokrattua ja testipäiviä pidetään myös porukalla muiden kuskien kanssa yhdessä.
Elvin kartturina istuu Korpilahden Urheiluautolijoiden Mika Rampanen. Elvi ajaa vielä niin sanottuja pimeitä ralleja, jolloin teihin ei voi tutustua etukäteen. Kartturilla on kädessään vain tiekirja, johon on merkitty esimerkiksi risteykset.
-Joskus se ajolinjojen hakeminen on vaikeaa,joskus helpompaa, Elvi sanoo.
Haastavuutta lisää myös se, että Elvin nuoren iän takia kartturi ajaa erikoiskokeiden väliset siirtymät ja Elvi lukee karttaa. Näin ollen erikoiskokeelle pitää lähteä niin sanotusti kylmiltään.
Tällä hetkellä Elvin unelmien ralliauto olisi Rally2 -luokan Skoda tai Toyota.
Maarit Nurminen
13.08.2024 | Alueelta
Mustankorkean kierrätysauto on liikkeellä Jyväskylässä, Laukaassa, Muuramessa ja Toivakassa 20.8.–4.9. Kierrätysauto on perinteisesti vastaanottanut vain vaarallisia jätteitä, mutta nyt se vastaanottaa myös sähkölaitteita samaan tapaan kuin viime keväänä. Myös aikataulua on uudistettu tälle syksylle.
Sähkölaitteiden kierrätyksen suosio yllätti kierrätysautolla viime keväänä. Niitä tuotiin kierrätysautolle kolmen illan aikana yhteensä yli 8 360 kiloa. Jos kilomäärä muutettaisiin pelkiksi jääkaapeiksi, olisi se reilu 120 jääkaappia. Vaarallisia jätteitä taas kerättiin keväällä 14 040 kiloa.
– Otimme sähkölaitteita vastaan keväällä kokeiluna saamamme asiakaspalautteen kannustamana. Kokeilu oli todella onnistunut ja siksi jatkamme sähkölaitteiden vastaanottoa kierrätysautolla nyt syksylläkin, kertoo Mustankorkean logistiikkapäällikkö Antti Anhava.
Sähkölaitteet ja vaaralliset jätteet ovat niitä jätelajeja, joiden kierrättämisessä täytyy nähdä hieman vaivaa, kun niitä ei kerätä kotien jätekatoksissa tai hyötykeräyspisteissä. Kummatkin ovat myös jätelajeja, joita saa tuoda läpi vuoden ilmaiseksi muun muassa Mustankorkean jätekeskukselle ja Laukaan pienjäteasemalle.
– Jos siis kierrätysautolle ei ehdi, niin lajittelupihamme palvelee arkisin aamuseitsemästä iltaseitsemään. Lajittelupihallamme otettiin käyttöön viime keväänä myös itsepalveluautomaatti, jonka kautta vaarallisia jätteitä ja sähkölaitteita saa myös tuoda maksutta, Anhava kertoo.
Kierrätysautolla ovat mukana säävarauksella myös kierrätyskoutsit, joilta voi kysyä mitä tahansa kierrätykseen liittyvää. Kierrätysvalmennusta ja kierrätysauton toimintaa kustannetaan jätehuollon perusmaksulla.
Tänä syksynä kierrätysauton aikataulua on hieman muokattu aiempien vuosien perusteella. Mukana ovat edelleen suosituimmat pysähdyspisteet, kuten Palokan Prisma, Lievestuoreen Shell, Vaajakosken S-market, Toivakan kunnantalo ja Tikkakosken S-market.
– Joitain hiljaisempia pysähdyspaikkoja on tiputettu pois, jotta toiminta voidaan pitää kustannustehokkaana. Toisaalta olemme ottaneet mukaan uusia paikkoja asiakastoiveiden pohjalta, kuten Seppälän Prisman ja kauppakeskus Sepän parkkipaikan. Asiakkaat ovat toivoneet, että kierrätysauto pysähtyy siellä, missä ihmiset asioivat muutenkin, Anhava kertoo.
Sähkölaitteita ja vaarallisia jätteitä kerätään kahdella isolla kuorma-autolla, jotka vaativat riittävästi tilaa. Lisäksi myös asiakkaiden autot vaativat tilaa pysähdyspaikan ympäriltä. Aikataulua voidaankin joutua vuosittain päivittämään myös tilasyistä.
13.08.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Korpilahtelainen Mikko Suominen voitti toisen kerran peräkkäin Suomen mestaruuden pikavedossa Cowboy Action Shooting -kisoissa Lopella heinäkuun puolivälin paikkeilla. Mestaruus oli Suomiselle kolmas, samalla varmistui neljäs peräkkäinen cupin voitto. Lisäksi Suominen sai heinäkuisista SM-kisoista hopeaa 100 metrin revolverikilpailussa, hopeaa cowboy-luokassa sekä pronssia rifle speed -ammunnassa, pukukisassa tuli voitto eli Suominen palkittiin parhaiten pukeutuneena mieskilpailijana.
– Minä panostan lähinnä pikavetoon, kaikki muu on ekstraa. Pukuihin olen panostanut nyt parin vuoden ajan, Suominen sanoo ja kertoo harrastaneensa lajia viitisen vuotta.
– Yksi kaveri houkutteli minua mukaan pitkään. Heti en lähtenyt, mutta sitten päätin kuitenkin lähteä mukaan ja hankin tarvittavat aseet, Suominen kertoo. Cowboy Action Shootingissa kilpaillaan Villin Lännen aikaisilla aseilla tai niiden kopioilla.
– Alkuperäisiä lännenaseita on vähän ja ne ovat kalliita, italialaisia klooneja saa murto-osalla aitojen hinnasta, Suominen toteaa.
Ensimmäisissä SM-kisoissaan Suominen oli pikavedossa kolmas.
– Sitten rupesin harjoittelemaan kovasti. Nyt olen neljän vuoden aikana saanut kolme SM-kultaa, yhden kerran olin hopealla. Cup-mestaruuksia minulla on nyt neljä; cupissa on neljä osakilpailua, joista kolmen parhaan tulokset lasketaan, Suominen kertoo.
Pikavedossa ideana on vetää kotelosta, virittää ja laukaista yksitoiminen revolveri mahdollisimman nopeasti ja samalla niin tarkasti, että osuu maaliin. Lajissa ei käytetä luoteja, Suomessa ei edes vahaluoteja, ainoastaan mustaruutia. Maalina on ilmapallo.
– Suoritus alkaa äänimerkistä ja ajanotto pysähtyy laukauksen ääneen, ilmapallon on kuitenkin hajottava. Aloitusasennossa käsi saa olla lähellä asetta, mutta siihen ei saa koskea, Suominen selvittää. Mikko Suomisen oma ennätys on 0,30 sekuntia.
– Kisoissa ajat liikkuvat 0,40 – 0,45 sekunnin paikkeilla, kun mukana on jännitystä, Suominen toteaa.
Suomisen ase on viritetty toimimaan nopeasti, myös kotelon on oltava oikeanlainen.
– Pikavetokotelossa on metalli nahan sisällä ja se on normaalia koteloa avonaisempi. Amerikansuomalainen Arvo Ojala on aikoinaan tehnyt ja patentoinut kotelomallin, hän oli asekouluttaja, joka opetti 1950-luvulla aseiden käsittelyä kaikille lännenelokuvien näyttelijöille. Hän on yksi minun idolini ja innoituksen lähde, Suominen kertoo.
Tämän vuoden SM-kisoissa Suominen oli pukeutunut Amerikan sisällissodan ajan Etelävaltioiden tykistön kersantiksi, viime vuoden puku oli vastapuolelta eli Pohjoisvaltioiden upseerin asu. Myös sillä tuli voitto.
– Ensin en juuri panostanut pukeutumiseen. Näistä kahdesta puvusta tykkään. Saatan ehkä vielä joskus katsella itselleni perusgentlemanin puvun, siihen minulla on jo hyvä alku, knalli ja keppi, Suominen kertoo.
– Puvut maksavat paljon, joten ne on hankittava pikku hiljaa, osa kerrallaan. Itse olen ostanut puvun osia kavereilta ja jotain sopivaa olen löytänyt kirppareiltakin. Jos tilaisi Amerikasta tai Englannista, tullit ja muut sellaiset nostaisivat hintaa aika lailla. Jotkut tekevät pukuja itsekin, mutta minulla ei ole siihen taitoa.
Lajin yhdistyksessä, Classic Old Western society of Finlandissa, on jäseniä yli 500.
– SM-kisoissa oli nyt viitisenkymmentä osanottajaa, joskus on ollut jopa 80. Kesän kuukausikisoissakin kilpailijoita on kolmisenkymmentä, Suominen kertoo.
– Kisoissa ei käytetä omaa nimeä, vaan kilpailijoilla on tyyliin sopiva aliasnimi. Mukana on muutama kaveri, joiden oikeaa nimeä en edes tiedä, itse olen Pawhill Mike.
Suominen kehuu lajin henkeä hyväksi, reilun pelin vastaista käytöstä kisoissa ei hyväksytä.
– Minäkin käyn kisoissa isolta osalta ihmisten takia. Väki on samanhenkistä, ja aina autetaan toisia, Suominen kertoo.
– PM- tai EM-kisoihin en ole vielä edes harkinnut lähteväni, kun lapset ovat pieniä; ehkä sitten joskus myöhemmin. PM-kisat pidetään ensi kesänä Suomessa, sinne täytyy yrittää tähdätä. Sinne on tulossa Ruotsista ja Tanskasta pari kovaa kilpailijaa.
Tiina Lamminaho
06.08.2024 | Lukijalta
Tämä on kertomus siitä, kuinka Kauko Sorjosesta sukeutui keskisuomalainen, taiteen kerääjä ja kotiseutuneuvos.
”Siitä on kohta kuusikymmentä vuotta”, Sorjonen laskeskeli. Hän oli tullut junantuomana Jyväskylään ja etsiskeli paikkakunnalta uusia elämänjuuria. Vanhempi veli oli ostanut Kärkisistä mökin, mutta ei ehtinyt sitä käyttää.
”Myy se minulle”, Sorjonen ehdotti ja lisäsi saman tien, ettei hänellä ollut penniäkään rahaa. Mökissä oli vielä jäljellä pankkilainaa, ja sovittiin, että se siirtyisi mökin hintana Kaukolle.
Mökki oli vaatimaton, kivisellä tontilla. Mutta rannassa oli sauna, joka oli rakennettu Jyväskylän entisen apteekin jykevistä punahonkaisista hirsistä.
”Luhankalainen lähti Jyväskylästä aamulla puoli seitsemän”, Kauko Sorjonen muisteli. ”Lossin rannassa nousin autosta ja kävelin mökille. Illalla palasin saman linjan autolla takaisin Jyväskylään.”
Pian selvisi, että naapurissa, kivenheiton päässä oli talo, jossa Akseli Gallen-Kallela oli viettänyt kesää 1886. Talon tuvassa, avotakan äärelle lienee maalattu eloisa ”Muikunpaistaja”. Taiteilijan kesämatkat alkoivat kiinnostaa ja maisema alkoi näkymään uusin silmin.
”Minulla ei ollut venettä, mutta kanootilla meloskelin Syvälahden rantoja”, Sorjonen kertoi. Lahden pohjasta löytyi Mutasen pappila. Kun sen tarinat alkoivat avautua, Sorjonen huomasi osuneensa todelliseen taidekeskittymään.
Löytyi pappilan oma poika Alvar Cawén. Kun Sorjonen myöhemmin ryhtyi keräämään taidetta, Cawénin tummat, samalla heleänväriset maalaukset herättivät muistoja.
Selvisi sekin, että kolmena kesänä Mutaseen sukuloimaan oli saapunut kameroineen ja maalausvälineineen Ahlstedtin pariskunta. Pieni Alvar pääsi läheltä seuraamaan sen ammattimaista työskentelyä.
Nina ja Fredrik Ahlstedt maalasivat Päijänteen kesäisiä maisemia. Hieman surua heille tuotti havainto, että vanha metsä oli ”tukkihuumassa” kaadettu läheisiltä komeilta harjuilta. Pappilan rantaelämä oli kuitenkin taatun tsehovilaista, ruotsia puhuttiin suomen sekaan ja ulkoilmamaalauksia syntyi.
Siitä alkoi Sorjosen salapoliisityö. Korpilahden maisemaan liittyviä Ahlstedtien tauluja löytyi huutokaupoista ja yksityisiltä omistajilta niin että viitisen vuotta sitten Jämsään, Taidetalo Pässinmäkeen niistä saatiin kokoon näyttely.
Uudelle omistajalleen merkittävin teoksista on Fredrik Ahlstedtin maalaama ”Soutumatka Päijänteellä”. Vuoteen 1898 ajoitettua teosta ei ole signeerattu, mutta taulun takaa löytyy lyijykynällä kirjoitettuna sana ”Livanlahti”. Se oli Sorjoselle mitä tutuin paikka. Siitä hän oli kanootillaan aikoinaan Syvälahteen lipunut.
Taulun takimmaisessa veneessä istuu miehiä, joista kahdella on päässään ylioppilaslakit. Emme tiedä, keitä taiteilija on siihen näin ikuistanut, mutta katsojat ovat arvelleet tunnistavansa siinä Brofeldtin veljekset, Juhanin ja Pekan. Kaksitoista vuotta aikaisemmin he olivat vuoden ajan toimittaneet Keski-Suomi-lehteä.
Entä toinen vene, nimeltään Elli, Alvar Cawénin sisaren nukaan? Siitä voisi jotain kertoa Anja Pailio. Kyseessä on Mutasen pappilan ”naistenvene”. Sellaisia valmistettiin hieman kevyemmistä laudoista, maalattiin sisältä ja ulkoa valkoiseksi, etteivät naisten pitkät hameenhelmat likaantuisi.
Sellaisen veneen sai Anja Pailion isoäiti Sofia Backström 50-vuotislahjana mieheltään vuonna 1921. ”Sillä tehtiin kesäisin retkiä Rutalahden Pätiänsaareen.” Kahvitulet viriteltiin kivenkoloon ja nuoriso uiskenteli rantavedessä. ”Meillä oli tapana kellua ja lukea samalla kirjaa”, Anja Pailio muisteli.
Maisema muovaa siihen vuorovaikutuksessa olevaa ihmistä.
Esa Sironen
06.08.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Perälänmutkan varrelle on rakentumassa koirien oma metsä. Koirametsällä on kokoa kaksi hehtaaria ja sen on tarkoitus avautua myöhemmin syksyllä.
Koirametsää rakentelevat Hanna Okkonen ja puolisonsa Heikki Seppälä. He muuttivat Moksiin Multamäen tilalle viime vuonna lokakuussa.
-Muutimme tänne Kotkasta. Mies on kotoisin Jämsästä ja hän halusi palata Keski-Suomeen, Okkonen kertoo.
Okkonen sanoo, että pariskunta on viihtynyt hyvin Multamäen tilalla ja maisemissa.
Okkonen on koulutukseltaan eläintenhoitaja ja hän mietti alaansa sopivaa yritystoimintaa.
-Korpilahdella ei koirametsää ole, vaan lähin löytyy Muuramesta. Olemme kumpikin osallistuneet rakentamiseen, minä olen vastannut suunnittelusta.
Temmelmäen koirametsä on alkua ja haaveissa on myös eläinhoitola.
-Minulla on kokemusta myös esimerkiksi matelijoista, joten eläinhoitola voisi ottaa vastaan monenlaisia lemmikkejä. Myöskään eläinhoitolaa ei Korpilahdella ole, vaan lähimmät löytyvät Jämsästä ja Jyväskylästä.
Temmelmäen koirametsään on tulossa kaksi tulipaikkaa, parkkialue ja vessa. Vilvoitteluun löytyy puro ja myöhemmin alueelle rakentuu myös treenialue.
-Tässä parkipaikalla on mahdollista yöpyä asuntoautolla. Parkkipaikalle rakennetaan grillikatos ja huussi. Parkkipaikka sijaitsee aitojen sisäpuolella eli koiran voi laskea vapaaksi suoraan autosta.
Koirametsää kiertää pienisilmäinen panssariverkkoaita.Aidatun alueen ulkopuolella on myös niin sanottu odottelualue.
-Siinä voi odottaa oman vuoronsa alkua, jos on ajoissa paikalla.
Okkonen ja Seppälä ovat innokkaita retkeilijöitä ja harrastus näkyy myös koirametsässä.
-Alue halutaan pitää sanotaanko vaikka retkipaikan omaisena. Täällä voi halutessaan yöpyä myös teltassa.
Koirametsään varataan aika nettisivujen kautta tai soittamalla. Varausaikana metsään ei tule muita koiria.
-Tässä on vaihteleva maasto, mäkeäkin löytyy. Toinen tulisijapaikka halutaan pitää ympäristöltään avarana avarana ja siihen on kaunis auringonlaskun näkymä, Okkonen sanoo.
Maarit Nurminen
