30.10.2024 | Tilaajille, Uurainen
Vaikka syksy on ollut todella lämmin, talvi ja talvikelit saapuvat kuitenkin tänäkin vuonna. Uuraisilla lähes 50 autoilijaa kävi vaihdattamassa renkaat hyvän sään aikaan ja pikkurahalla Uuraisten Urheiluautoilijoiden renkaanvaihtopäivässä Tannermäen hallilla.
Homma hoitui niin vauhdikkaasti, että autoilija tuskin ehti nauttia tarjotut kahvit ja makkarat, kun jo talvirenkaat olivat alla ja kesäkumit pestyinä ja pakattuina takakontissa. Ekstrapalveluna tsekattiin vielä renkaiden urasyvyydet ja jarrupalojen kunto.
UuUAlla on paljon aktiivisia talkoolaisia.
– Aamulla meitä oli 11 hommissa, mutta nyt taitaa olla jo paljon enemmän, arveli Tiina Virtanen iltapäivästä urakan loppupuolella.
Suomessa talvirenkaiden käyttö on pakollista 1.11.-31.3., jos sää sitä edellyttää.
Tänä vuonna tuli voimaan uusi sääntö, joka koskee kitkarenkaita. Liikenneturvan mukaan vain 3PMSF-merkinnällä varustettu rengas on tyyppihyväksytty vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitetuksi talvirenkaaksi ja täyttää standardin mukaisen lumipitovaatimuksen.
Talvirenkaiden merkintää koskeva siirtymäaika päättyy 30.11.2024. Sen jälkeen kitkarenkaissa on oltava 3PMSF-merkintä, jos niitä käytetään talvisissa olosuhteissa marras-, joulu-, tammi-, helmi- tai maaliskuun aikana. Ns. vuoristomerkintä 3PMSF muodostuu englannin kielen sanoista 3 Peak Mountain Snow Flake. Jos renkaasta löytyy vain M+S-merkintä (mud and snow), on se joulukuussa jo laiton.
Keski-Suomen maaseudulla aniharva kuitenkaan luottaa kitkarenkaaseen, vaan alta löytyy nastat. Nastarenkaiden kohdalla on tärkeää tarkistaa riittävän usein, että nastoista on vähintään 75 prosenttia jäljellä. Käytännössä jos nastoja on lähtenyt huomattavasti, on tarkkaa laskemista turvallisempaa uusia renkaat. Talvirenkaiden urasyvyyden on oltava vähintään kolme milliä, mutta syksyllä vaihtaessa urasyvyyden olisi hyvä olla vähintään viisi milliä, jotta renkaiden pito säilyy koko talvikauden ajan.
Hyväkuntoiset ja kelinmukaiset renkaat tarvitaan siksi, että ne auttavat pitämään auton tiessä. Onnettomustietoinstituutin mukaan renkaiden puutteet ovat merkittävällä tavalla osallisena Suomessa joka seitsemännessä liikenneonnettomuudesta
Myös renkaiden säilytyksessä on niksinsä, renkaat tulisi säilyttää viileässä, kuivassa ja pimeässä tilassa, jotta ne säilyvät hyvässä kunnossa seuraavaa kautta varten. Parasta on säilyttää renkaita autotallissa, kellarikomerossa tai rengashotellissa.
Lämmittämätön ulkovarasto ei ole talvella aivan ihanteellinen, mutta tärkeintä renkaiden säilytyksessä on, että renkaat eivät altistu UV-säteilylle ja muille ympäristön haittatekijöille.
Maanteillä alennettuihin nopeusrajoituksiin on jo siirrytty viimeistään 29.10.2024, vaikka lokakuun sää onkin ollut tavallista lämpimämpää.
– On kuitenkin hyvä muistaa, että öisin lämpötila voi laskea pakkasen puolelle ja vaikeasti havaittavaa mustaa jäätä saattaa esiintyä etenkin silloilla ja rampeilla. Lisäksi syksyn pimeys yhdistettynä hirvieläinten aktiiviseen liikehdintään tuplaavat onnettomuusriskin, mikäli ajettaisiin kesänopeuksilla, muistuttaa liikenneturvallisuusasiantuntija Johanna Savolainen Keski-Suomen ELY-keskuksesta.
Kesäajan nopeusrajoituksia alhaisemmat ajonopeudet antavatkin kuljettajalle enemmän aikaa havainnoida ja reagoida yllättävissä tilanteissa; joka vuosi säästyy arviolta kahdeksan ihmisen henki ja 36 jää loukkaantumatta.
Nopeusrajoitusten laskulla on turvallisuushyötyjen lisäksi myös muita positiivisia vaikutuksia: liikenne sujuvoituu, kun nopeuserot tasaantuvat, päällyste kuluu hitaammin, rengasmelu pienenee sekä polttoaineen kulutus laskee, mikä taas osaltaan vaikuttaa vähentävästi päästöihin.
Kesäisiin nopeusrajoituksiin palataan takaisin tavallisesti huhtikuun puolella, kun valon määrä lisääntyy ja kelit paranevat.
Keski-Suomessa lähes kaikki maanteiden yksiajorataiset 100 km/h -rajoitukset alennetaan 80 km/h -rajoituksiin. Moottoriteillä sekä keskikaiteellisilla ohituskaistajaksoilla nopeusrajoitus on läpi talven 100 km/h.
Tänä vuonna Keski-Suomen maanteillä lasketaan nopeusrajoituksia vajaa 18 kilometriä enemmän aikaisempiin vuosiin verrattuna.
– Kaikille tieosuuksille, joilla kesäajan rajoitus on 100 km/h, tehtiin tarkastelu, täyttyvätkö talven nopeusrajoituskriteetit yhä. Tarkastelun pohjalta selkeästi esiin nousi muutama tieosuus, joilla korkeampaa nopeusrajoitusta talvisin ei voida enää sallia liikenneturvallisuussyistä, toteaa Savolainen.
Esimerkiksi Valtatiellä 4, Joutsassa Leivonmäen ja Havumäentien välisellä osuudella nopeusrajoitus lasketaan 80 km/h.
Muutokset talvinopeusrajoituksissa Keski-Suomen maakunnassa ovat kokonaisuudessaan hyvin maltillisia ja aikamenetykset marginaalisia.
Hanna Lahtinen
08.10.2024 | Tilaajille, Uurainen
Kyösti Pienmäki on alle kolmekymppinen nuori mies Uuraisten Hiirolasta. Hän on myös Suomen mestari lajissaan, mikä on mustaruutiammunta.
Pienmäki ajaa työkseen isoa säiliöautoa ja viettää ison osan elämästään pyörien päällä. Koti on tärkeä tukikohta, jonne on hyvä palata reissusta.
– Isän veli Mauri Sivula innostui ensimmäisenä vanhoista aseista ja mustaruutiammunnasta, ja sitten isä innostui. Minä olin 12, kun isä kysyi, että haluaisinko kokeilla. Siitä se lähti, minulle hankittiin ase ja nyt olen 16 vuotta kilpaa ampunut, Kyösti Pienmäki kertoo.
Ura on ollut nousujohteinen ja tällä hetkellä hän on lajissaan Suomen terävintä kärkeä. Suurimmat saavutukset ovat mustaruutikiväärin Suomen mestaruus ja pohjoismaiden mestaruuskilpailuista pronssia henkilökohtaisessa kisassa ja hopeaa joukkuekisassa. Aktiiviampujia Suomessa on 30–50 ja moni ampuu useassa eri sarjassa. Suuri osa harrastajista tulee Etelä-Suomesta. Pienmäki edustaa Oriveden ampujia.
– Kun kilpailuihin lähden, niin lähden aina voittamaan. Itselleni ei kuitenkaan voitto ole tärkein, vaan hyvä tulos. Jos voittaa omalla ennätyksellä, niin se on ihan parasta, Pienmäki sanoo.
Mustaruutiammunnassa ammutaan 100 metristä makuulta ja 50 metristä pystystä. Sarjat määritellään asetyypin ja aikakauden mukaan. Sota-aseet ja vapaat kiväärit kilpailevat eri sarjoissa, toisissa sarjoissa on avo- ja toisissa diopteritähtäimet. Puolessa tunnissa ammutaan 13 laukausta, joista 10 parasta lasketaan. Maksimi on 100 pistettä.
Mustaruutiammunnan omaleimaisin piirre on, että ammukset tehdään itse. Myös lataaminen vaatii omanlaistaan osaamista. Kilpailuvälineinä käytetään aitoja alkuperäisiä vanhoja aseita tai replikoja, eli aseita, jotka mallintavat eurooppalaisia ja amerikkalaisia suustaladattavia piilukkoisia ja nallilukkoisia pistooleita ja kivääreitä. Yli satavuotiaan aseen löytäminen ei luonnollisestikaan ole ihan helppoa, eikä sellaista halvalla saa. Replikan ja tarvikkeet hankkimalla alkuun pääsee noin tuhannella eurolla.
– Välineellä on iso merkitys, sen pitää olla itselle sopiva. Minulla on yksi aito vanha ase ja muutama replika. Minulle on tärkeintä, että ase toimii, vaikka onkin mielenkiintoista miettiä, missä kaikkialla yli satavuotias ase on ollut mukana.
Kyösti Pienmäki väittää olevansa vähän laiska harjoittelija. Pihasta löytyy kuitenkin oma ampumarata pienoiskiväärillä ja ilmapistoolilla ampumista varten.
– Olen hankkimassa mustaruutipistoolia ja siirtymässä kilpailemaan myös siinä lajissa. Ensi vuonna aion tavoitella suomenmestaruutta, mutta helpolla se mestaruus ei irtoa, hän sanoo.
Kilpaileminen vaatii myös hyvää fyysistä kuntoa sekä rautaisia hermoja.
– Nuorempana ei ollut mitään paineita, enkä jännittänyt. Silloin saatoin yllättää kokeneemmat ampujat. Nyt kun menestystä on tullut, niin huomaan, että viisi pistettä tipahtaa helposti tuloksesta ihan vain hermoilun vuoksi, Pienmäki miettii.
Seuraavat kisat ovat vuorossa maaliskuussa ja sitä ennen on aikaa toisille mielipuuhille. Metsästys ja kalastus ovat luontevia ja harjoittelua tukevia harrastuksia ampujalle, varsinkin jos sattuu asumaan hyvien metsästysmaiden tuntumassa kuten Kyösti Pienmäki. Hän odottaa jo innolla alkavaa hirvenmetsästyskautta. Pääasiallisesti hän metsästää petoja ja pienriistaa, lisäksi hän käy kyyhky- ja sorsametsällä ja joskus kanalintujakin etsiskelemässä.
– Eikä se niin haittaa, saako saalista edes. Mukava sitä on muutenkin istuskella kaverin kanssa nuotiolla makkaraa paistellen ja maailmaa parantaen, hän miettii.
Hanna Lahtinen
08.10.2024 | Tilaajille, Toivakka
Toivakkalainen FC LKL -harrastejalkapallojoukkue voitti MuuRy-Comets Liigasarjan.
Sarja on aikuisille harrastepelaajille tarkoitettu jalkapallosarja/turnaus. Sarja on ennen tunnettu nimellä Comet’s Liiga. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin kahden seuran yhteistyönä: Muuramen Yritys ja Jyväskylän Komeetat. Tästä tuleekin tapahtuman nimi MuuRy-Comets Liiga. Joukkueita sarjassa oli 10.
Tänä vuonna tapahtumaa on uudistettu joukkueiden pyynnöstä myös siten, että on kaksi sarjaa: harrastesarja ja kilpasarja. Harrastesarjassa pelaavat ei niin kilpailulliset tai aktiiviset joukkueet. Näillä joukkueilla ei ole pakko olla vahvaa pelillistä kokemusta.
Harrastesarjassa on tarkoitus nauttia pelistä ja pitää hauskaa joukkuekavereiden kanssa. Pelataan tosissaan, mutta ei totisesti. Harrastesarjan määritelmänä voisi pitää, että jalkapallo on hyvää terveysliikuntaa iästä ja kunnosta riippumatta!
Tämän vuoden voittajajoukkueen, toivakkalaisen FC LKL:n, vastuuhenkilöt ovat Henri Keteli, Niko Suuronen ja Joni Kuusela. Joukkueessa on 20 pelaajaa, joista 16 on toivakkalaisia. Joukkueessa pelaavat Ketelin, Kuuselan ja Suurosen lisäksi Arttu Pylväläinen, Matti Minkkinen, Samu Åström, Tatu Pöyhönen, Toni Kontio, Eemi Ollikainen, Sami Ryynänen, Petteri Luukkonen, Eetu Kuusrainen, Teemu Korhonen, Eeli Hinkka, Otto Ikonen, Aleksi Liias, Aukusti Karanta, Jalmari Karanta, Tatu Leppänen ja Sampo Heiska.
MuuRy-Comets Liiga alkoi toukokuussa ja päättyi syyskuun 21. päivä lopputurnaukseen. Pelit olivat 2 x 15 minuutin mittaisia ja pelit pelattiin 7 vastaan 7 puolikkaalla jalkapallokentällä. Palkintona sarjan voittajalle oli kahden yön mökkilahjakortti Peurungan kylpylässä.
Asetelmia lopputurnaukseen haettiin joka kuukausi runkosarjan otteluilla, jotka pelattiin kerran kuussa syyskuuhun asti. Joka kerralla pelejä oli kaksi. Pelikertoja joukkueella oli kaudella viisi, ja joka kerralla joukkueella oli mahdollisuus saada kuusi pistettä kasaan runkosarjaa varten. Joukkue voitti runkosarjan 30 pisteellä, mikä tarkoitti, että joka kerta joukkue voitti molemmat pelit. Toiseksi runkosarjassa tuli FC Cash 25 pisteellä.
– Joukkueemme runko muodostuu lapsuuden kavereista Toivakasta sekä muutamista kavereista Jyväskylästä. Vahvuutemme on yhteishenki sekä kilpailuhenkisyys, ja se näkyi tämän kauden peleissä. Hienoa on, että vaikka ryhmässämme on vain kaksi pelaajaa, jotka harrastavat vieläkin jalkapalloa, ja muutamia, joilla on harrastuskokemusta, yhdessä tekemisellä parhaitten kavereitten kanssa pääsee pitkälle, vaikka taustaa ei välttämättä olisikaan lajista, kertoo Henri Keteli.
Runkosarjan voiton myötä FC LKL:n asetelmat olivat hyvät lopputurnausta varten. Joukkue sai lähtökohtaisesti helpomman tien finaaliin. Puolivälierässä vastaan tuli Hippo, joka hoitui 3-0 voitolla. Välierässä vastassa oli Jkl United, joka hävisi niukasti 1-0, kertoo Keteli.
Finaalissa vastassa oli Good Fellas. Varsinainen peliaika päättyi 2-2. FC LKL:n maalintekijöinä olivat Henri Keteli sekä Matti Minkkinen. Ottelu eteni rangaistuspotkuille, jossa FC LKL oli lopulta parempi. Molemmat joukkueet vetivät kuusi rankkaria putkeen, kunnes seitsemännellä kierroksella FC LKL:n pelaaja Aleksi Liias teki maalin ja vastustajan pelaaja epäonnistui omassa yrityksessään Henri Ketelin hyvällä torjunnalla.
– Joukkueemme repesi huutoon ja juhlintaan torjuntani jälkeen, juosten kenttää ympäri. Shampanjapullo oli ostettu päivää ennen jo valmiiksi juhlia varten, ja nyt se päästiin korkkaamaan heti ottelun jälkeen. Joukkueemme lähti lopputurnaukseen 14 pelaajalla, joista jokainen pääsi pelaamaan päivän mittaan hyvin. Joukkueemme oli itsevarma ja toiveikas, että mahdollisuus kokosarjan voittoon olisi. Päivästä tulikin aivan uskomaton, kun voitto ratkesi noin tiukan rangaistuspotkukisan jälkeen. Ryhmämme tarkoitus on nauttia Peurungan mökistä sekä aktiviteeteistä vuoden 2025 alussa.
Joukkueenjohtaja Suuronen oli hyvillään kuluneesta kaudesta.
– Kerrassaan onnistunut turnaus koko joukkueelta!
Veikko Ripatti
Kuvateksti: FC LKL – voittopelissä pelasivat seuraavat henkilöt: Ylärivissä vasemmalta: Sami Ryynänen, Eetu Kuusrainen, Teemu Korhonen, Samu Åström, Matti Minkkinen, Joni Kuusela, Toni Kontio. Keskellä vasemmalta lukien Aleksi Liias, Otto Ikonen, Eemi Ollikainen, Niko Suuronen, Tatu Pöyhönen. Maassa edessä vasemmalla, Henri Keteli ja Aukusti Karanta. Nimi LKL tulee sanoista Laji Kuin Laji.
08.10.2024 | Tilaajille, Toivakka
Toivakan kuntosali on käymässä pieneksi. Valtuutettu Paula Nieminen toimitti asiaa koskevan valtuustoaloitteen 30.1.2023 pidetyssä valtuuston kokouksessa ja sen jälkeen kuntosalialoitetta on valmisteltu kiinteistöohjelman rinnalla niin, että on tutkittu kunnan ennestään omistamia rakennuksia ja niiden eri tiloja mahdollisena kuntosalin uutena sijoituspaikkana.
Toimiva ja turvallinen kuntosalitila vaatii selkeän pohjaratkaisun, käyttäjämäärään nähden riittävän kokoiset sosiaalitilat, riittävän ilmastoinnin ja esteettömyyden huomioimisen. Tällaisen liikuntatilan toteuttaminen yhteenkään kunnan nykyiseen rakennukseen vaatisi varmuudella mittavat muutostyöt niin rakenteisiin, kuin talotekniikkaankin.
Uuden kuntosalin tarvitsema tilamuutos saattaisi olla mahdollinen toteuttaa edelleenkin koulukeskukselle, mutta tähän kuluisi arviolta 8-10 vuotta aikaa ennen kuin tarvittava määrä tiloja jäisi nykyisillä oppilasennusteilla vapaaksi opetuskäytöstä.
Kuntosalin sijoituspaikaksi on pohdittu myös mahdollisia Keski-Suomen hyvinvointialueen käytössä olevia rakennuksia, mikäli näissä hyvinvointialueen tilatarve tulisi supistumaan oleellisesti palveluverkkopäätösten johdosta. Näitä rakennuksia ovat terveysasema ja päivätoimintakeskus, mutta tarvittavat tilamuutokset olisivat molemmissa suuret, eikä suunnittelua tähänkään suuntaan nähdä järkeväksi edistää.
Paras, tarvetta palveleva ja pitkän elinkaaren lopputulos saadaan uudisrakennuksena toteutettavana hankkeena.
Yhtenä mahdollisena tonttivaihtoehtona pidetään vuodelle 2025 suunnitellun purettavan vanhan virastotalon tonttia, jolloin uudisrakennus sijoittuisi kaukolämpöverkoston toiminta-alueelle ja edelleenkin myös koulun läheisyyteen. Tontti uudistuisi samalla näkyvälle ja hyvin saavutettavalle keskeiselle paikalle Toivakan kuntakeskuksessa. Tonttivaihtoehtoja on muitakin, jotka kannattaa selvittää hankesuunnittelun käynnistyttyä. Rakennuspaikan valinnassa huomioitavia asioita ovat saavutettavuuden lisäksi muun muassa asemakaavallinen valmius sekä tarvittavan vesihuollon ja kaukolämmön rakentamisen kustannukset.
Kunta on kontaktoinut vuoden aikana myös yksityisiä kuntasaliyrittäjiä, mutta Toivakan nykyisessä asukaspohjassa ja markkinatilanteessa, kiinnostusta ei ole herännyt uudisrakentamiseen.
Hankkeen kehittäminen nähdään myös vahvasti Toivakan kuntastrategiaa tukevana ja kuntalaisten pito- ja vetovoimatekijänä.
Kuntaympäristölautakunta esitti ja kunnanhallitus kannatti, että uuden kuntosalin rakentamisen hankesuunnittelu käynnistettäisiin jo vuoden 2025 alusta alkaen ja että hanke perustettaisiin talousarviossa 2025 kunnan investointiohjelmaan. Hankesuunnittelussa määritellään rakennuspaikka, tilaohjelma sekä muut rakentamisen laatutavoitteet ja tämän pohjalta päästään kiinni hankkeen tarkempaan kustannusarvioon.
Toivakan kunnanvaltuusto päätti maanantain kokouksessaan käynnistää kuntosalirakennuksen uudisrakentamisen hankesuunnittelun ja osoittaa hankkeelle tarvittavan määrärahavarauksen kunnan investointiohjelmaan tuleville talousarviovuosille. Oikeistoryhmä olisi halunnut jättää päätöksestä uudisrakentamis-termin vielä tässä vaiheessa pois ja käynnistää pelkän hankesuunnittelun. Päätökseksi tuli kuitenkin äänestyksen jälkeen kunnanhallituksen pohjaehdotus.
07.10.2024 | Lue ilmaiseksi, Toivakka
Artilkkeli on julkaistu Kanadan sanomissa 7.5.2024.
Teksti ja kuva: pastori Johanna Porkola, New Hope Lutheran Chuch
Kuvassa ovat Niagaran putouksella vasemmalta lukien Tuula Särkkä, Mikko Särkkä, Pauli ja Raija Särkkä sekä Marja-Leena Laitinen ja Markus Särkkä.
Huhtikuun alussa juhlittiin 100-vuotiaan Sanni Särkän syntymäpäivää. Sanni on vaikuttanut työssään Agricolan luterilaisessa seurakunnassa Torontossa ja myöhemmin eläkkeelle jäätyään Sudburyn hengellisessä elämässä. Sanni tunnetaan vahvasta kristillisestä julistuksesta ja lyömättömästä muististaan virsien ja laulujen esittäjänä.
Sanni syntyi kahdeksantena kuopukseksi pienviljelijäperheeseen Toivakkaan, Jyväskylän lähikuntaan. Sannin koti oli onnellinen ja turvallinen. Lapsista välitettiin ja heitä pidettiin sylissä. Perheen kantava voima oli äiti Iida-Maria, jonka körttiläinen tausta vaikutti kodin hengelliseen ilmapiiriin suopeasti. Se kuljetti perheen myös alueella alkavan helluntaiherätyksen piiriin. Eräässä rukouskokouksessa Jumala kosketti voimakkaasti Sannin elämää ja halu Jumalan käytettäväksi heräsi. Sanni oli tuolloin 12 -vuotias.
Niin kuin monen muunkin suomalaisen perheen, niin Särkkien perhe-elämää järkytti 1939 alkava talvisota. Elävästi Sanni edelleen muistaa, kun tieto sodasta kerrottiin radiouutisissa. Oli selvää, että perhe joutuisi antamaan kolme poikaansa rintamalle. Talvisodassa Sanni oli mukana kotirintaman tehtävissä. Kotimetsästä kaadettiin veljen kanssa koivuja rintamalle suksia varten. Eräässä tällaisessa savotassa Sannin jalkaan osui vahingossa kirves ja sairaalareissu metsän ja hankien keskeltä Jyväskylään, oli edessä. Sanni koki, että Jumala oli antanut hänelle merkin siitä, että hänen tiensä kulkisi toisin kuin muiden nuorten. ”Talvisodan ihme” oli pelastanut suomalaiset vääjäämättömältä neuvostoliittolaisten ylimarssilta. Seistiin yhtenä miehenä ja naisena vihollista vastaan ja unohdettiin poliittiset ja uskonnolliset erimielisyydet. Oltiin kaikki suomalaisia. Tätä vahvistamaan koottiin kotirintamalta asemasodan aikaan ryhmiä, jotka kirjoittivat ja lähettivät postia rintamalle, erityisesti niille, joilla ei ollut omaa perhettä. Sanni oli yksi näistä kotirintaman kirjeystävistä ja muistelee lämmöllä niitä herkkiä ja hengellisiä kirjeitä, joita sai sotilailta vastaanottaa. Sanni menetti rintamalle veljensä ja rakkaan ystävänsä Paavon.
Sannin rohkea ja määrätietoinen esiintyminen kuljetti Sannin mukaan helluntaiherätykseen ja kiertämään Suomea evankelistana. Myöhemmin kutsu vei Vapaakirkkoon, Kauhavalle, jossa hän toimi seurakunnan evankelistana. Eräässä rukouskokouksessa, ystävä evankelista Hilja Aaltonen profetoi, että Sanni tulisi lentämään lentokoneella jonnekin kaukaiseen maahan. Sanni kielsi asian jyrkästi, mutta jo puolen vuoden päästä kokouksesta hänellä oli lentolippu Torontoon 1964. Sannin ystäväperhe Torontossa oli Agricolan luterilaisen seurakunnan kantavia voimia, ja he toivat Sannin ensimmäistä kertaa seurakuntaan puhumaan ja laulamaan kitaroineen. Seurakunnan pastori, kolmannen polven suomalainen, innostui Sannin vahvasta esiintymisestä ja halusi Sannin jäävän seurakuntaan työskentelemään ja opettamaan pastorille parempaa suomen kieltä. Pastorin suostuttelutaitoja tarvittiin, että seurakuntavaltuusto suostuisi ottamaan työntekijäkseen Sannin, joka oli oikeastaan toisen kirkon jäsen. Tätä ei kuitenkaan nähty ongelmana ja Sanni saatiin palkattua seurakuntasisaren tittelillä.
Hänen työalaansa olivat vanhukset ja ”etsivä suomalaistyö”. Sannin tehtäväksi tuli etsiä kirkosta vieraantuneita suomalaisia ympäri Torontoa seurakunnan lahjoittamalla vaaleansinisellä kuplavolkkarilla. Usein tarvittiin melkoisia salapoliisin taitoja ja diplomaattisia kykyjä suomalaisiin tutustuessa. Suomalaiset tunnisti yleensä heidän rakentamistaan taloista, ja siitä olikin talon isännän kanssa hyvä aloittaa keskustelu, ennen kuin mentiin hengellisiin asioihin. Myöhemmin Sannin tehtäviin lisättiin myös jumalanpalvelusten johtaminen pastorin ollessa estyneenä.
Kesälomat Sanni vietti ystävänsä Anjan kanssa Sudburyssä Hanna-järvellä. Näistä yhteyksistä johtuen Sannista tuntui luonnolliselta muuttaa eläkkeellä pois suurkaupungista Sudburyyn. Sudburyssä oli vilkas suomalainen yhteisö ja Finlandia-kylää oltiin rakentamassa. Eläkkeellä Sannia pitivät kiireisenä vapaaehtoistehtävät jumalanpalveluksen johtajana Pyhän Matteuksen seurakunnassa, puhujana Hanna-järvellä ja Siionin helluntaikirkossa. Vaikka Sanni on pysynyt perheettömänä, on hänellä lukuisia ystäviä ja työtovereita, jotka huolehtivat hänestä ja pitävät seuraa Finlandia-kylällä. Rakkaat sukulaiset saapuivat Suomesta Sannin syntymäpäiville ja yhteyttä pidetään taajaan. Kysyttäessä Sannilta, oliko jotain mitä hän olisi tehnyt pitkän elämänsä aikana toisin, ei Sanni osaa lisätä siihen mitään. Elämä on ollut niin kokonaisvaltainen kutsumuksen kautta.
Ainoa, mikä Sannia viehätti nuorena ja mitä olisi mielellään halunnut kokeilla, oli teatteri, jota hänen veljensä Eemeli harrasti. Teatteria ja näytelmäkirjoittamista olisi voinut enemmänkin käyttää osana julistustyötä. Nuorelle itselleen Sanni sanoisi, ”Jeesus Kristus meidän välimiehemme, on vastaus kaikkiin elämämme kysymyksiin.” Hyvää syntymäpäivää Sanni ja armorikkaita vuosia!
