27.11.2024 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Uuraisten Eläkeliiton yhdistys haki pitkäaikaiselle, juuri luopuneelle puheenjohtajalleen Simo Koskiselle kotiseutuneuvoksen arvonimeä ja sellaisen hänelle Tasavallan presidentti 22.11.2024 myönsi.
Hakemuksessa perusteluiksi kerrottiin muun muassa seuraavaa:
Simo Koskinen, 81, on merkittävä vaikuttaja Uuraisten kunnassa ja Keski-Suomessa. Hänen panoksensa on ollut keskeinen monilla elämänalueilla, ja hän on toiminut yli sadassa luottamustoimessa sekä vapaaehtoisessa tehtävässä. Koskinen on ollut aktiivinen Kotaperän ja Kyynämöisten kylien asioissa 1960-luvulta lähtien, ja hänen mielipiteitään arvostetaan laajalti.
Hän on toiminut sosiaalilautakunnan puheenjohtajana ja vaikuttanut Uuraisten sosiaalitoimen kehittämiseen, joka on ollut esimerkki koko maakunnassa.
Koskinen valittiin Eläkeliiton Uuraisten osaston puheenjohtajaksi 2011, ja hän on saanut yhdistyksen toiminnan kukoistamaan. Hän on myös toiminut Eläkeliiton Keski-Suomen piirihallituksessa ja liittovaltuustossa.
Koskinen on myös taitava käsistään, omistaa puualan yrityksen ja jatkoi perhetilan viljelyä. Perheeseen on kuulunut kolmen oman lapsen lisäksi seitsemän sijoituslasta. Nuorison kanssa hän on edelleen tekemisissä Uuraisten 4H-yhdistyksen hallituksessa puheenjohtajana.
Koskinen on ollut aktiivinen Keskustapuolueessa, toiminut paikallisosaston puheenjohtajana ja kuntayhdistyksen hallituksen jäsenenä, pitäen koko kunnan etua tärkeimpänä. Hän on myös toiminut vakuutusyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana ja Osuuspankin hallintoneuvoston jäsenenä.
Raittiusyhdistyksessä ja muissa paikallisissa yhdistyksissä Koskinen on järjestänyt monia tapahtumia. Hän on ollut mukana Uuraisten vanhan pappilan remontissa ja toiminut SPR:n Uuraisten osaston tilintarkastajana. Uuraisten Martat ovat ylpeitä Koskisesta, joka on ollut ensimmäinen miespuolinen jäsen vuodesta 2005.
Simo Koskisen ystävällisyys ja vieraanvaraisuus ovat kullanarvoisia monille uuraislaisille. Hänen merkityksensä Uuraisten lähihistoriassa on kiistaton, ja hän on omistautunut yhteisen hyvän eteen.
Sadan luottamustoimen mies
ikään turha mies ei ole Simo Olavi Koskinen, eläkkeellä oleva maanviljelijä Uuraisten Kotaperältä. Tämä komea, mursunviiksinen, kahdeksankymppinen on sananmukaisesti kokenut kaikki tehtävät. Hänen luottamustoimiensa määrä lähentelee sataa, ja vielä nytkin häntä tarvitsevat kunta, seurakunta, raittiusseura, tiekunnat, Eläkeliitto ja moni muu.
Ensimmäinen luottamustoimi paukahti Simolle vuonna 1966. Juuri Kotamäen tilan isännäksi tullut, naimisiin mennyt ja isäksikin ehtinyt, valittiin vesilautakunnan puheenjohtajaksi. Sitä ennen hän oli toki toiminut kotikylänsä raittiusseura Valon Pilkkeen sihteerinä ja rahastonhoitajana, mutta vesilautakunta työllisti jo enemmän.
Vesilautakunnan jälkeen Simon hoitoon uskottiin vuosien varrella lähes kaikki kunnalliset lautakunnat. Pisimpään, vuosikymmeniä, hän toimi peruspalvelu- ja silloisen sosiaalilautakunnan puheenjohtajana. Hän opasti nuoren sosiaalijohtajan, Jouko Nykäsen, oikeille urille työssään, ja heidän aikanaan kehitettiin vanhustenhoitoa esimerkillisesti koko Keski-Suomessa. Vanhainkoti Ruskola laajennettiin, ja näin luotiin pohja kunnan kiitetylle vanhustyölle. Uurainen kotiutti ensimmäisenä pois Suojarinteeltä uuraislaiset asiakkaat. Myös ympäristölautakunnassa saatiin paljon uutta aikaan Simon puheenjohtajakaudella.
– Se antoi aina uutta puhtia työlle, kun koki saaneensa hyvää aikaan ja asiat loksahtivat eteenpäin, toteaa Simo.
Nyt Simo toimii vielä sivistys- ja teknisessä lautakunnassa sekä ensimmäisenä varavaltuutettuna. Hän murehtii hieman, ettei entiseen kulttuurilautakuntaan koskaan päässyt. Sielläkin hän uskoi pärjäävänsä, vaikkei pidäkään itseään kulttuuri-ihmisenä vaan käytännön miehenä. Eläkeliitossa Simo on ollut monissa tehtävissä, kuten Uuraisten yhdistyksessä puheenjohtajana yli kaikkien suositusten sekä matka-, kerho- ja vaikuttajavastaavana. Siitä ura urkeni lehtitoimikuntaan, piirihallitukseen ja sieltä liittovaltuustoon.
Maanviljelijän ja karjatilallisen ammatti toi lisätehtäviä. Tuli Maitokunnan valtuuskunta, Metsänhoitoyhdistys, Maataloustuottajien johtokunta, Metsäliiton piiritoimikunta, Osuuspankin hallintoneuvosto, Manttaalikunta, Talonpoikaissäätiö ja Keskustan kuntayhdistys. Jonakin päivänä saattoi olla kolmekin eri yhdistyksen kokousta. Aina ei kaikkiin ihan alkuun ehtinyt. Kunnassa opittiin, että Koskisen Simo tulee vähän myöhässä, mutta tulee kuitenkin. Hyvin harvoin hän on kokouksen unohtanut.
Simo on lapsesta saakka tottunut käymään sunnuntaisin kirkossa. Siellä hän yhä sunnuntaisin istuu vaimonsa Tarjan kanssa. Niinpä kirkon luottamustoimistakaan hän ei ole kieltäytynyt. Hän johti kirkon remonttia ja valmisti itse kirkon lamput ja kalusteet. Uudella seurakuntakodilla näkyy myös hänen käsityötaitonsa. Vanhan pappilan kunnostuksessa Marjoniemessä hän teki satoja talkootunteja. Suntiona toimiminen on hänestä erityisen mukavaa.
Viime seurakuntavaaleissa Simo sai kolmanneksi eniten ääniä ja valittiin valtuuston varapuheenjohtajaksi. Hän on kuulunut kirkkoneuvostoon sen varapuheenjohtajana 30 vuotta, koko rovastikunnan ja Uuraisten lähetysjohtokuntaan vuosikymmeniä puheenjohtajana, Perheasiain neuvottelukuntaan, Suojarinteen kuntayhtymän hallitukseen ja Vammaisneuvottelukuntaan. Marjoniemen pappilan tiekunta valitsi hänet puheenjohtajakseen. Kirkkokuorossa hän on laulanut vuosikymmeniä, samoin toiminut kuoron puheenjohtajanakin. Kirkonkylään on Kotamäen tilalta noin 20 kilometrin matka.
– Monta lähtöä on luottamustoimien vuoksi tehty, sanoo Tarja Koskinen vähän ylpeänä ja vähän haikeana monista yksinäisistä illoista.
Paljon kokouksia oli myös Uuraisten Urheilijoilla, jonka puheenjohtajuus kaatui kerran Simollekin. Hänen aikanaan rakennettiin paljon käytetty Hiihtomaja Tehlo-järven rantaan. Samoin hänet valittiin johtoon Lähivakuutuksessa, sen Uuraisten yhdistyksessä ja Vakuutusliiton hallituksessa. Simo on tehnyt listan luottamustoimistaan. Se on pitkä, 87 yhdistystä, seuraa ja järjestöä. Ihan kaikkia hän ei ole muistanut ja arvelee, että satakunta niitä on, vaikka koskaan hän ei ole luottamustoimeen erikoisesti pyrkinyt.
– Olen tyytynyt siihen, mitä enemmän haluavilta on jäänyt, hän sanoo vaatimattomana.
Melkein kaikki luottamustoimet ovat olleet toisten ihmisten, kuntalaisten ja seurakunnan hyväksi toimimista.
Simon harrastuksiin kuuluu yrityksen nimellä varustettujen kuulakärkikynien keräily. Niitä hänellä on jo yli 10 000. Ihan omaksi ilokseen hän on alkanut käydä kirjallisuuspiirissä, kuntosalilla ja kävelyjalkapallossa. Urheiluvaatteet voi vaihtaa pukuhuoneessa kokousasuun ja sitten kiirehtiä Vanhustentaloyhdistyksen tai Kotaperän pienviljelijäyhdistyksen hallitukseen tai mölkkypeliä johtamaan.
– Työ yhteisten asioiden eteen ei lopu maailmasta, sanoo Simo. Hänhän sen tietää.
Teksti ja kuva:
Tellervo Lehtoranta,
Sadan luottamustoimen mies -artikkeli on julkaistu Eläkeliiton Enemmän elämään -lehdessä vuonna 2023.
26.11.2024 | Lue ilmaiseksi, Uurainen
Kyynämöisten kyläkoulun lakkauttaminen aivan lähitulevaisuudessa näyttää tällä hetkellä epätodennäköiseltä.
Uuraisten kunnanhallitus päätti yksimielisesti maanantai-iltana esittää valtuustolle, ettei Kyynämöisten koulun toiminta lakkaa 31.7.2025. Esitys poikkeaa valtuuston hyväksymän tasapainottamisohjelman lähikouluperiaatteen toteuttamisesta, josta valtuusto päätti kesäkuussa.
Syksyn mittaan on järjestetty kuulemistilaisuuksia kuntalaisille ja Kyynämöisten koulun oppilaiden kuuleminen toteutettiin lokakuun alussa. Viimeisin keskustelutilaisuus järjestettiin Kyynämöisten koululla torstaina 31.10.2024.
Perusopetuksen Kehittämistyöryhmä kävi perusteellisen keskustelun jatkoesityksestä kuulemisten perusteella. Työryhmässä oli eri näkemyksiä Kyynämöisten koulun jatkamisesta. Osa työryhmästä oli valtuuston hyväksymän tasapainottamisohjelman kannalla, osa sillä kannalla, että päätöstä koulun lakkauttamisesta ei tehtäisi ja osan näkemys oli antaa koululle jatkoaikaa 1-2 vuotta, jona aikana nähtäisiin, onko oppilasmäärissä tapahtumassa muutosta.
Peruspalvelujohtajan ehdotus sivistyslautakunnalle 6.11. oli, että Kyynämöisten koulun toiminta lakkaa 31.7.2026, mikäli kunnan talouden tasapainottaminen vuoden 2026 talousarvion hyväksymisen yhteydessä sitä edelleen edellyttää ja että uusi kouluverkko muodostetaan kolmesta lähikoulualueesta. Simo Koskinen (kesk) teki kokouksessa ehdotuksen, että Uuraisten kunta säilyttää nykyisen kouluverkon. Jukka Paulamäki (kd.), Joni Leppänen (ps), Matleena Kivelä (sd) ja Susanna Kettunen (kesk) kannattivat Simo Koskisen ehdotusta. Hävinneen pohjaehdotuksen, eli lakkautuksen kannalla olivat Jari Muhonen (kesk) ja Viktoria Räty (ps). Jari Muhonen esitti eriävän mielipiteen päätöksestä.
20.11.2024 | Lue ilmaiseksi, Uurainen
Aloitin koulutieni syksyllä 1961. Kouluni oli muutama vuosi aiemmin valmistunut, tiilistä muurattu upea koulu, joka on vieläkin käytössä.
Koulumatkaa oli 2 km. Menomatkasta puolet oli ylämäkeä. Kotimatkalla sai sitten nauttia vauhdin hurmasta, kun pitkä Paanalanmäki antoi vauhtia niin polkupyörään kuin talvella suksiin tai potkuriletkaan, jossa saattoi olla puolenkymmentäkin potkuria.
Kotini ei ollut kirkonkylällä, mutta ei ķyläkunnallakaan eli jonkinlaisessa välitilassa. Asuin Vanhalanperällä. Näin ollen minulla ei ollut tarvetta käydä keskustelua sitä asuuko joku kirkolla tai kylällä. Tiedän, että näitä keskusteluja noihin aikohin käytiin kiivaasti.
Tästä esimerkkinä tarina uuraislaisesta koululaisesta, joka kävi luokkansa mukana Linnanmäellä joskus 60-luvun alussa. Huvipuiston portilla kaluunakaulainen portieeri kysyi punamustaan velvetoniverkkapukuun sonnustautuneelta pojalta, mistä kaukaa tämä oli tulossa. Nuori kuukkalainen räväytti, että kirkolta ollaan. Mahtoi portsari ihmetellä keskisuomalaispojan vastausta.
Ķaksi ensimmäistä vuotta opettajani oli Kerttu Heikkilä. Kerttu oli mukava ihminen. En muista, että tunneilla olisi ollut mitään häiriköintiä. Ensimmäisen luokan oppilaista suurin osa oppi lukemaan ennen joululomaa. Laskutaitoakin opittiin ja laulamista samoin.
Lauluun liittyi ensimmäinen julkinen esiintymiseni yhdessä naapurin Riston kanssa. Olin toisella luokalla ja Risto pari luokkaa ylempänä. Uuraisilla järjestettiin tyttöpäivät, johon tarvittiin pari poikaa laulamaan. Käsky kävi ja Riston kanssa vetäistiin joku kansanlaulu. Mikä laulu oli, sitä en muista, mutta eturivin kahden tyhjän tuolin täyttöön liittyvän episodin muistan.
Kun me artistit, kuten nykyään esiintyviä taiteilijoita kutsutaan, tulimme koulun juhlasaliin, oli istumapaikat täynnä. Ainoastaan eturivissä oli kaksi tuolia vapaana. Rohkeina miehenalkuina istuimme vapaisiin tuoleihin odottamaan ohjelman alkua. Tätä iloa ei kestänyt kuin hetken, kun joku akka kävi hätistämässä meidät pois tuoleilta. Oli kuulemma varattu kutsuvieraille. Kahdeksan ja kymmenvuotiaille pojille esiintyminen täydelle salille oli jännittävä tilanne, istumapaikalta häätö ei ainakaan vähentänyt jännitystä. Tuoliepisodi osoitti, että arvostus lapsia kohtaan oli tuohon aikaan aika surkea.
Kerttu Heikkilän jälkeen opettajakseni tuli Alma Saarikko. Saarikko oli pitkäaikainen opettaja
Uuraisilla. Hän tuli töihin sähköttömään kouluun Tappuraharjulle vuonna 1925. Viimeiset oppilaat Almalla oli lukuvuonna 1963 –1964.
Liekö kansakoulun vastustajat olleet asialla, kun Tappuraharjulle saatiin sähkövalo vasta kahdeksan vuotta myöhemmin kuin kirkonkylän muihin taloihin.
Kunnallisveron nousua pelättiin vuonna 1953, kun 800 hengen allekirjoittama adressi toimitettiin lääninhallitukselle Vaasaan. Tarkoitus oli estää ns. Kivikoulun rakentaminen. Adressi päätyi roskakoriin, koska asiamiehet eivät sitä itse allekirjoittaneet. Koulu valmistui kaksi vuotta myöhemmin ja osoittautui heti ahtaaksi. Uutta koulua tarvittiin, sillä sotien jälkeen lastenteko oli kansakunnan yhteinen harjoitus niin maaseudulla kuin kaupungeissa.
Yhteiskunnan tahto oli saada kouluikään varttuneet opintojen ja sivistyksen syrjään kiinni. Kun suuret ikäluokat saatiin kouluihin, tuli ennen kaikkea maaseudulle uusia haasteita. 1960 ja 1970-lukujen suuri muutto tyhjensi maaseutua rajusti. Uuraisilla suuri muutto vei kolmanneksen väestä, ennen kaikkea nuoria aikuisia etelän kaupunkeihin ja Ruotsiin. Tiheä kansakouluverkko harveni, mutta kirkonkylän lisäksi jäi kolme kyläkoulua.
Alma Saarikko sai reippaan luokan viimeiseksi työvuodekseen. Vanha rouva ei käyttänyt enää karttakeppiä luokan rauhoittamiseen. Puhe riitti. Kyyneleet silmissä hän seurasi nousevan nuorison touhuja. Kyyneleet olivat Alman mukaan peräisin tukkeutuneista kyynelkanavista. Piirrustustunnilla kekseliäät pojat hyppivät lattialle levitetyille piirrustuspapereille. Poikien suosikkikenkien pohjakuvion monistaminen muistutti grafiikanvedosten tekoa.
Pitkinä talvikuukausina Alma muistutti olevansa monen oppilaan vanhempien opettaja. Todennäköisesti käytävään rauhoittumaan laitettu oppilas jatkoi tässäkin isänsä perinnettä. Opettaja Alma Saarikko osallistui aktiivisesti Lotta Svärd -järjestön toimintaan. Pariisin rauhansopimuksessa Lottajärjestö kiellettiin. Isänmaallinen työ vaihtui hiljaisuudeksi kunnes veteraanien ja lottien arvo ja kunnia tunnustettiin rautaesiripun kaaduttua. Moni veteraani ja lotta olivat poistuneet joukostamme ennen kunnian palautusta. Tähän joukkoon kuului myös Alma Saarikko.
19.11.2024 | Tilaajille, Toivakka
MLL Toivakan yhdistyksen sääntömääräinen syyskokous pidettiin Toivakan Vakkarilla viime perjantaina.
MLL Toivakan yhdistys järjestää monenlaista mukavaa toimintaa ja tapahtumia lapsille, nuorille ja perheille Toivakassa. Vuosi 2025 on yhdistyksen 99. toimintavuosi. Yhdistyksellä on tällä hetkellä 146 jäsentä. Vierailijoiksi syyskokoukseen olivat saapuneet Toivakan Lions Clubin Reijo Järvenpää ja Simo Laulajainen. He luovuttivat MLL:n Toivakan yhdistykselle 1000 euron lahjakortin.
Kokouksessa valittiin MLL Toivakan yhdistykselle uusi puheenjohtaja Heli Saaren tilalle. Saari on muuttanut Jyväskylään, eikä näin ollen jatka puheenjohtajana. Yhdistykselle valittiin uusi puheenjohtaja vuosille 2025–2026 sekä uusi hallitus. Uusi puheenjohtaja on 1.1.2025 alkaen Ritva Oinonen. Varsinaiset hallituksen jäsenet ovat seuraavat: Ritva Oinonen (pj.), Tiina Ahonen, Jenni Hakala, Sanna Hirvonen, Henriikka Jalo, Elina Rantalainen ja Saana Wolff. Hallituksen varajäsenet ovat Jenni Hinttala, Inka Keteli ja Anna Manninen.
Vuoden 2025 toimintasuunnitelmassa on perhekahvilatoiminta maanantaisin. Olkkari-illat järjestetään edelleen joka keskiviikko seurakuntakodilla vetovuorovastuin SRK n kanssa.
Toiminnassa jatkuvat edelleen alle kouluikäisten lasten ja heidän perheidensä peuhapäivät sekä 4.-6.luokkalaisille suunnatut tacotiistait kerran kuukaudessa.
Vanhemmuuden tukeminen tapahtuu yhteistyössä muiden Toivakassa toimijoiden kanssa mm. vertaistuen kautta syntyneiden vauvojen muistamisena neuvolan kautta ja myös perheisiin adoptoitujen lapsien muistamisena. Joululahjapuu – keräys on jälleen meneillään Perälän aulassa vähävaraisille lapsiperheille yhteystyössä Keski-Suomen hyvinvointialueen ja K-Market Perälän kanssa.
Lisäksi osallistutaan vähävaraisten toivakkalaisten perheiden muistamiseen MLL Järvi-Suomen piirin kautta Hyvä Joulumieli -lahjakorteilla. Sukupolvien välistä toimintaa jatketaan, sekä Isä-lapsi -toiminta aloitetaan. Mukaan toimintaan toivotaan paljon isiä ja isoisiä.
Yhdistys jatkaa yhteistyötä muiden toivakkalaisten yhdistysten sekä kunnan ja seurakuntien kanssa.
Toivakan Leijonat näkisivät puolestaan mieluusti uusina jäseninä myös naisia. Kansainvälisesti Lions Clubin jäsenistä 30 prosenttia on naisia. Suomessa naisten osuus on noin 20 prosenttia, mutta Toivakassa ei vielä ole Leijonissa naisjäseniä. Toivakan Leijonissa jäseniä on 22.
Veikko Ripatti
19.11.2024 | Tilaajille, Uurainen
Hanna-Riikka Oikari, 32 Höytiältä on tuore enduron SM-hopeamitalisti. Tosin mitali jaetaan vasta viikon päästä palkintogaalassa, toistaiseksi onnistuneesta kaudesta muistuttavat pokaalit takan päällä.
– Lapsiperhearjessa on ihan muut asiat kuin saavutettu kisamenestys mielessä, Hanna-Riikka sanoo ja aviomies Matti Oikari nyökkäilee. Ympärillä pyörii kolme lasta, Emilia, 5, Vilho 3 ja Olivia, 1.
– Kun kisataan ja lapset on mummolassa, niin keskitymme enduroon täysillä, Matti jatkaa. Tosin on kisavarikko melko tuttu paikka lapsillekin.
Myös Matti Oikarilla on SM-mitali endurossa vuodelta 2018, pronssinen. Mutta nyt on Hanna-Riikan vuoro kisata, Matti valmentaa, huoltaa ja säätää pyörän. Yhteistyön tulos oli huikea, sillä Hanna-Riikka pomppasi Suomen huipulle suoraan äitiysvapaalta.
– Hanna-Riikka pisti eka kerralla paremmaksi ja otti hopean, Matti hymyilee.
Erityisen yllättävää ei ole, että Konnevedeltä kotoisin oleva Hanna-Riikka ja kyyjärveläinen Matti ovat tavanneetkin crossiradalla. Matin laji on ollut pääasiallisesti aina enduro, mutta Hanna-Riikka ajoi nuorempana vain motocrossia, jota ajetaan radalla.
– Crossitausta näkyy Hanna-Riikan ajossa, hän uskaltaa ajaa kovaa sellaisissa kohdissa reittiä, missä pystyy. Enduro on motocrossiin verrattuna kestävyyslaji, Matti kehaisee.
– Pitää myös osata hiljentää, ettei telo itseään. Lapset tarvii äitiä, Hanna-Riikka lisää.
Enduro muistuttaa lajina hiukan rallia, koska se ajetaan maastossa, siinä on erikoiskokeita ja siirtymiä. Legendaarisin suomalaiskisa lienee Päijänteen ympäriajo. Osakilpailu kestää yleensä koko päivän. Sarjoja on miehillä kolme eri kuutiotilavuuksien mukaan ja naisilla yksi, lisäksi on nuorten ja veteraanien sarjat. Pyörällä on lajissa iso merkitys ja siihen saa rahaa uppoamaan, ei kuitenkaan aivan niin paljoa kuin esimerkiksi ralliautoon. Vakuutuksien kallistuminen on viime vuosina karsinut harrastajia.
– Kaluston ei tarvitse olla kovin uutta, meidän kilpapyörätkin on niitä samoja, millä minä ajoin kilpa-aikanani. Esimerkiksi iskunvaimentimien säädöillä on iso merkitys. Valtaosan treenikerroista käytimme säätöjen hakemiseen ja onnistuneet säädöt näkyivät heti vauhdissa. Hanna-Riikka osaa kertoa tarkkaan, mitä pitää tehdä ja minä teen, Matti kertoo.
Vuodessa osakilpailuja on seitsemän, joista Hanna-Riikka ajoi viime vuonna kuusi, kerran hän oli sairaana.
– Olivia oli viime talvena reilu 7-kuukautinen, kun aloin vilkuilemaan kisaohjelmaa. Huomasin, että talvikisoja ajettiin vain pari ja kysäisin Matilta, että kestäisiköhän minulla kunto. Pakko oli kokeilla, ensimmäisessä kisassa talvella olin kolmas, mikä tietysti motivoi lisää. Ensimmäiseen kevätkisaan treenasin pari viikkoa ja haettiin hyviä säätöjä ja sen kisan voitinkin, seuraavassa olin toinen.
– Silloin huomasi kisoissa, että synnytyksestä oli tosiaan aika vähän aikaa, kunto alkoi loppua loppupäivästä. Kesällä lopetin imettämisen ja alkoi marjastuskausi, se olikin erinomaista peruskuntotreeniä. Ajotreenit aloitettiin vasta kesän lopulla. Enduro vaatii lihaskuntoa ja kestävyyttä, koska ajetaan tosi vaihtelevissa maastoissa, joskus jopa suolla. Jos jää jumiin, niin pyörä pitäisi jaksaa nostaa irti, Hanna-Riikka kertoo.
Ajaminen talvella tai kesällä vaatii myös hiukan eri lihaksia, sillä ajoasento on erilainen. Kesällä ei satulassa juurikaan istuta.
Ensi vuonna myös Uurainen näkyy enduroympyröissä, sillä helmikuun ensimmäisenä päivänä Uuraisilla ajetaan miesten SM-osakilpailu. Järjestävänä seurana on Jyvässeudun Enduroseura, jota Oikaritkin edustavat.
– Yksi erikoiskoe ajetaan tässä meillä, yksi pääosin kunnan maalla aika lähellä ja yksi Saarijärven puolella Lannevedellä. Kisakeskus on Uuraisten koulukeskuksella, reittimestari Matti Oikari kertoo.
Hanna Lahtinen
