11.03.2025 | Tilaajille, Toivakka
Toivakan Paloskylä sijaitsee Toivakan keskustaajamasta noin seitsemän kilometrin päässä. Paloskylältä on Toivakkaan matkannut taksikyydillä koululaisia jo useamman sukupolven verran. Paloskylällä asuva Kai Bågman muistelee itse kulkeneensa taksikyydillä koulumatkan vuodesta 1980 niin kauan kuin Toivakassa koulua kävi.
– 45 vuoden aikana on taksikuskikin vaihtunut moneen kertaan. Koulukyytejä ovat ajaneet mm. Urho Häkkinen, Arvo Pänkäläinen, Seppo Porri, Leena Viiala, Ritva Auvila ja nyt viime aikoina Tapani Järvelin, muistelee Kai.
Nyt tähän pitkään ketjuun on tulossa katkos, sillä koulujen keväällä loppuessa, loppuvat myös kuljetettavat koululaiset. Viimeisenä mohikaanina tässä kuljetettavien koululaisten ketjussa on Bågmannien poika Aleksi.
– Sitten näyttää todellakin tulevan useamman vuoden tauko, ennen kuin Paloskylältä matkaa taas koululaisia Toivakkaan, kertoo Kai.
Taksiautojakin on ollut monen merkkisiä vuosien saatossa.
– On ollut Peugeot 504, erilaisia Mercedes-Bentzejä, Volvoja ja Opel Record. Nyt viime aikoina kalustona ovat olleet VW Transporter ja VW Caddy. Auton merkistä riippumatta on koululainen joutunut joskus meidän mäelle loppumatkan kävelemään, kun lumi ja liukkaus ovat estäneet taksin pääsyn mäen päälle. Meiltä kotipihasta tulee korkeuseroa jyrkkää mäkeä alas Toivakan suuntaan reilu 40 metriä, toteaa Kai.
Paloskylän tie on varmasti koetellut myös taksien kestävyyttä. Hiekkapohjainen tie menee helposti montuille ja ns. nimismiehen kiharalle, ja siinä pomputuksessa ohjauslaitteet ja jousitus ovat koetuksella. Kai kertoo itse joutuneensa useitakin kertoja autoonsa jousia vaihtamaan. Taksiyrittäjä Tapani Järvelin vahvistaa Bågmannin näkemykset. Järvelin on ajanut Paloskylän kyytejä vuodesta 2005 alkaen. Kahdenkymmenen vuoden aikaan mahtuu kyseiseltä tieltä monenlaista kokemusta.
– Tie on joskus ollut niin surkea, että yhtenä talvena, kun kevät koitti, jouduin uusimaan lähes koko auton alustanrakenteet. Tuona keväänä uusittiin autooni iskunvaimentimet, jarrusatulat ja suuri määrä erilaisia niveliä. Lisäksi menivät uusiksi raidetangon päät. Pääosin nämä vauriot johtuivat Paloskylän tiestä, kertoo Järvelin.
Kai Bågman haluaa kiittää kyläläisten puolesta kaikkia taksikyytejä Paloskylän lapsille antaneita hyvistä ja turvallisista kyydeistä.
Veikko Ripatti
05.03.2025 | Tilaajille, Uurainen
Kansalaisliike vastustaa Nikaran tuulivoimahanketta Multialla.
Nikaran tuulivoimapuiston hankealue sijaitsee Multian kunnassa Keski-Suomessa noin 15 kilometriä Multian kuntakeskuksesta koilliseen. Suunniteltu hanke koostuu enintään kahdeksasta tuulivoimalasta. Nikaran ympäristövaikutusten arviointi (YVA) on valmistunut ja alueen osayleiskaavoitus on vireillä.
Hankkeen YVA-selostus ja kaavaluonnos olivat nähtävillä keväällä 2021.
Alkuperäisessä suunnitelmissa voimaloita oli 29, mutta palautteen vuoksi määrä on vähentynyt kahdeksaan. Toteutuessaan tuulivoimalat näkyisivät myös Uuraisten puolelle. Ville Riuttamäen perustama vastustusadressi on kerännyt yli 700 allekirjoitusta.
Hankkeen vastustusta perustellaan luonto- ja ympäristöarvoilla.
Suunnittelualueella on useita kohteita, joissa on erityisiä ympäristöarvoja. Alueella on hiirihaukan ja mehiläishaukan pesintäalueita, ja näiden lintujen uhanalaisuusluokittelut ovat vaarantuneet ja erittäin harvinaiset.
Pohjavesialueella öljyvahingon tai tulipalon sattuessa tuhot olisivat mittavat, eikä pelastuslaitoksilla ole kalustoa tuulivoimaloiden tulipalojen sammuttamiseen. Alueen vetovoimaisuus perustuu maalaisympäristöön, joka menetettäisiin hankkeen myötä. Kiinteistöjen arvo laskisi tuulivoimarakentamisen myötä.
– Kaikki tekijät puoltavat alueen rakentamatta jättämistä. Keski-Suomen suurimman asumattoman erämaan muuttaminen tuulivoimakäyttöön poistaisi viimeisen erämaan. Hankkeen aiheuttamat toimenpiteet on luokiteltu vähäisiksi, mikä ei anna luotettavaa kuvaa suunnitelmasta, todetaan vetoomuksessa.
Sahrajärvi-Nikaranperä alueella on historiallisesti merkittäviä kulttuuriympäristöjä, jotka ulottuvat 1500-luvulle saakka. Alueella ei ole teollista toimintaa, mikä on mahdollistanut luonnon säilymisen. Lähin kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde sijaitsee suunnitellun tuulivoimakohteen läheisyydessä, ja maisema muuttuisi peruuttamattomasti, todetaan vetoomuksessa.
Hanna Lahtinen
04.03.2025 | Tätä mieltä
Pienviljelijä Osmo Vähäjuntta on urheilu -ja hevosmies henkeen ja vereen. Hänet tavoittaa parhaiten talikoimassa lantaa omalla hevostallillaan rispaantunut Toivakan Rivakan verryttelyasu yllään.
Kitaran varteen Osmo ei ole koskaan hairahtanut. Hevosurheilu ja eräs naiskuulantyöntäjä ovat pelastaneet miehen rockmusiikin pahoista pauloista.
Olen Osmon kanssa samaa mieltä, etteivät urheilutapahtumat kaipaa rinnalleen jytisevää taustamusiikkia. En minäkään mene hikipanta otsalla rock-konserttiin hyppäämään pituutta tai vie sinne mukanani korkeushyppytelinettä. Johonkin se kalkkinen rajaviiva on vedettävä.
Minä ja Osmo tiedämme katsojien luovat urheilutapahtumiin oikean tunnelman. Taputuksin, kohahduksin ja buuauksin. Urheilijat vastaavat yleisön huutoon omalla tavallaan. Hiihtoladuilla havulta tuoksuvien kirosanojen voimalla. Pierun paukkeella punttien noustessa rinnalle. Alastulopatjalla riemun kiljahduksin, kun värisevä seiväsrima pysyy kannattimillaan. Ei siinä enää Daruden Sandstormia kaivata tapetteja pilaamaan.
Niin se naiskuulantyöntäjä, jos asia jäi lukijaa vaivaamaan? Killerin iltaraveissa Osmo tapasi uhkean Olgan, kuulantyönnön moninkertaisen piirimestarin. Osmo jos kuka tietää, kuinka kuulanainen kirkaisee ringissä kierähtäessään. Sen rinnalla jää Jimmy Page, Telecasteri ja Stairway To Heaven -soolo pahasti takamatkalle.
04.03.2025 | Kiinnitetty, Uurainen
Uuraisilla vietetään Ikäihmisten yhteistä päivää torstaina 13.3. Selmassa. Puolilta päivin starttaava tapahtuman taustalta löytyy monta toimijaa, joista yksi on Hyvinvointia ikääntyneille -hanke. Hanke toteutetaan Eläkeliiton ja Kuntoutussäätiön yhteistyönä ja se on saanut rahoituksen Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta (STEA) vuosille 2023–2025.
Hyvinvointia ikääntyneille -hanke siis aloitti samaan aikaan, kun Suomessa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu siirtyi kunnilta hyvinvointialueille. Lähtökohtana hankkeelle on ikäihmisten toimintakyvyn tukeminen. Päätavoite on kehittää osallisuutta edistäviä rakenteita järjestöjen ja ikäneuvoloiden yhteistyöhön. Keski-Suomessa ikäneuvola tunnetaan nimellä Seniorin hyvinvointineuvola.
Hanke alkoi valtakunnallisella yli 70-vuotiaille suunnatulla hyvinvointikyselyllä, jonka pohjalta valikoitui kolme pilotointialuetta. Etelä-Pohjanmaalla, Ilmajoella ja Kurikassa pilotointi päättyi jo viime vuonna. Hanke sai positiivisen vastaanoton ja tuloksiakin syntyi. Hankkeen katsottiin jopa ollen avainasemassa yhteistyön aloittamisessa. Tänä vuonna pilotointi jatkuu Pohjois-Pohjanmaalla Oulussa ja Keski-Suomessa Uuraisilla.
Sote-uudistuksen myötä moni ikäihminen koki palvelujen etääntyneen itsestään ja tutun ja turvalliseksi koetun muuttuminen aiheutti hämmennystä.
– Aistin tämän hämmennyksen ja epävarmuuden tulevaisuudesta myös kahdenkeskisissä keskusteluissa esimerkiksi uuraislaisten ikäihmisten kanssa, kertoo projektipäällikkö Anu Korhonen.
– Itse ajattelen, että sosiaali- ja terveystyötä tekevät yhä ihmiset, joilla on tahto aidosti auttaa, eikä työnjaon muuttuminen sitä muuta. Toivon että pelkoja on saatu myös hälvennettyä, hän jatkaa.
Uuraisilla on perinteisesti vireä yhdistyskenttä ja aktiivisimmat toimivat useammassakin yhdistyksessä. Esimerkiksi eläkeläisyhdistysten kerhot ja liikuntaryhmät tarjoavat osallistujilleen ison annoksen elämänlaatua kohottavia kohtaamisia ja mielekästä tekemistä.
Yhdistykset ovatkin luonteva linkki hyvinvointialueiden palveluiden kuten seniorineuvolan ja kuntalaisten välillä. Eikä pelkästään niin, että hyvinvointialueelta kerrotaan, mitä on tarjolla, vaan myös vastavuoroisesti kehityskohteita ja tarpeita kuunnellen. Hyvinvointia ikääntyneille -hanke on osaltaan vahvistanut vuoropuhelua.
– Kaikkein vaikeinta on tavoittaa henkilöitä, jotka eivät osallistu minkään järjestön järjestämään toimintaan, Korhonen myöntää ja toivoo, että tuleva tapahtuma saisi myös heidät liikkeelle.
– Meitä on ollut 17 henkilöä suunnittelemassa tapahtumaa, Uuraisilta mukana ovat yhdistysten lisäksi seurakunta ja kunta. Toivon, että vaikka hanke päättyy, tulisi vastaavan kaltaisesta tapahtumasta jokakeväinen perinne, Anu Korhonen toteaa.
Jos siis mikään asia askarruttaa, tai vaikkei askarruttaisikaan, kannattaa lähteä päivään mukaan tapaamaan tuttuja ja hörppimään marttojen keittämät kahvit. Esittelypisteillä ja järjestämässä mukana ovat Keski-Suomen hyvinvointialue ja Seniorin hyvinvointineuvola, Uuraisten kunnan vapaa-aikapalvelut, Uuraisten vanhus- ja vammaisneuvosto, Uuraisten seurakunta, Eläkeliiton Uuraisten yhdistys, Uuraisten Eläkkeensaajat, SPR Uurainen, Uuraisten Martat, sekä Hyvinvointia ikääntyneille -hanke. Lisäksi toimintaansa esittelevät Keski-Suomen hyvinvointialueen suun terveydenhuolto, Uuraisten kirjasto, Mattilan Hoivapalvelut, Jyvässeudun Kuulo ry
Jos Uuraisten keskustaan pääseminen on ongelma, myös kyyti paikan päälle järjestetään, yhteystiedot löytyvät tapahtuman ilmoituksesta etusivulta.
Kuva: Uuraisilla on luontevaa kokoontua saman pöydän ääreen suunnittelemaan yhdessä. Niin myös Ikääntyneiden yhteisen päivän tapauksessa. Ideoita jakamassa puheenjohtaja ja sihteeri, Mariitta Kuitunen ja Aino Arponen Uuraisten Ekäkkeensaajista, entinen ja nykyinen puheenjohtaja, Simo Koskinen ja Markku Vanhala Eläkeliitosta, sekä diakoni Henna Parhiala seurakunnasta ja vapaa-aikasuunnittelija Mari Sivill Uuraisten kunnasta.
Hanna Lahtinen
04.03.2025 | Tilaajille, Toivakka
Jääkäriliike on mielenkiintoinen pala suomalaista historiaa. Se syntyi syksyllä 1914 ja sen päätöksien seurauksena helmikuun 25. päivänä 1915 astuivat ensimmäiset suomalaiset vapaaehtoiset Saksan armeijan koulutettavaksi Lockstedtin leirille Schlesvigissä. Koulutusjoukosta muodostettiin 1916 Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27 (JP 27), jolla se yleisesti tunnetaan. Päivälleen kolmen vuoden päästä 25.2.1918 jääkärien pääjoukko saapui Vaasaan johtamaan Suomen muodostettavaa armeijaa.
Jääkärit olivat pääosin valveutuneita miesylioppilaita, jotka halusivat laajentaa osaamistaan, eli hankkia sotilaskoulutuksen Saksassa, jotta Suomen itsenäistyminen Venäjästä olisi mahdollista. Lopulta tehtävä muodostui varsin erilaiseksi, ja jääkärit joutuivat palatessaan keskelle Suomen sisällissotaa ja he osallistuivat siihen pääosin valkoisten puolella.
Kun Suomi joutui talvisotaan, palvelukseen astui 774 jääkäriä.
Helmikuun 25. päivä on siis Jääkäripataljoona 27:n vuosipäivä. Keski-Suomessa vapaaehtoisesti Saksaan lähteneiden perinteitä vaalii JP 27:n Keski-Suomen Perinneyhdistys ry. Yhdistyksen johtokunta päätti, että tänä merkkivuonna se yhteistyökumppaneidensa avulla sytyttää kynttilän jokaiselle Keski-Suomeen haudatun jääkärin haudalle kuten 10 vuotta sitten 100-vuotismerkkipäivän yhteydessä. Yhdistyksen omat resurssit eivät siihen riittäneet, vaan apua pyydettiin esimerkiksi seurakunnilta. Toivakassa kynttilän jääkäri Jaakko Mataraisen haudalle sytytti tietokirjailija Timo Siukonen.
Jaakko Matarainen syntyi vuonna 1892 Oravisaaressa ja hänen elämänsä päättyi 25-vuotiaana tammikuussa 1918.
– Matarainen työskenteli merimiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 21. joulukuuta 1915 alkaen pataljoonan 4. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Pataljoonan rintamalta paluun jälkeen Matarainen osallistui moottorivene- ja rautatienrakennuskursseille Libaussa vuonna 1917. Hänet laskettiin 10. tammikuuta 1918 siviililomalle Saksaan, missä hän sai surmansa ollessaan matkalla Kölniin lähellä Osnabrückin kaupunkia sattuneessa rautatieonnettomuudessa 16. tammikuuta 1918, kertoo Siukonen.
Jaakko Matarainen haudattiin Osnabrückin hautausmaalle yhdessä 11:n samassa onnettomuudessa kuolleen jääkärin kanssa.
Matarainen ei ehtinyt osallistumaan vuoden 1918 taisteluihin Suomessa, sillä jääkärien pääjoukko palasi Suomeen helmikuussa 1918. Geni-tietokanta tietää kertoa, että hänen äitinsä oli Edla Matarainen, myöhemmin Suojama, Heiskan Matara-ahosta.
Jääkäriliikkeessä oli mukana myös Uuraisilla syntynyt Matti Salminen.
Hänen vanhempansa olivat itsellinen Johannes Salminen ja Edla Pokela. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 13. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin kuitenkin jo samana vuonna siviilitöihin.
Kotimaahan hän palasi 29. marraskuuta 1918 ja siirtyi työmieheksi Pietarsaareen ja Kruunupyyhyn ja kuoli vuonna 1962.
Hanna Lahtinen
