Neuvola on hyvä nimi, se kertoo, että kyseisestä paikasta saa neuvoja. Suomalaiset tietävät myös, että neuvolassa on tapana mitata ja tarkistaa osaatko hyppiä yhdellä jalalla tai muistatko värien nimet. Äitiys- ja lastenneuvolatoiminta alkoi jo 1920-luvulla ja se on oikea suomalaisen hyvinvoinnin tukijalka. Seniorineuvola tai virallisesti seniorin hyvinvointineuvola on aika paljon uudempi juttu, mutta kyse on melkein samasta asiasta. Seniorineuvolasta saat neuvoja ja erilaisia mittauksiakin, esimerkiksi verenpaineen tai -sokerin, tehdään. Yhdellä jalalla ei tarvitse hyppiä, jos ei halua, mutta saat ohjausta halutessasi esimerkiksi ravitsemus- ja lääkeasioissa. Aivoterveyttä pyritään ylläpitämään Finger- toimintamallin mukaan: Verisuoniterveyden hoito, Uni ja rentoutuminen, ravitsemus, sosiaaliset suhteet, aivotreeni ja liikunta. Seniorineuvolassa voidaan tehdä myös muistiriskitesti. Ja koska kaikki on nykyään siellä netissä, niin tarjolla on myös ohjausta sähköisten sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöön. Perussairauksien hoito ja kontrollit sen sijaan eivät kuulu seniorineuvolan palveluihin. Seniorineuvolan kynnys on hyvin matalalla, eikä aikaakaan tarvitse etukäteen varata. Pienten, mutta mieltä kaihertavien terveyshuolten kanssa ei siis kannata jäädä yksin, vaan huolen voit jakaa seniorineuvolan työntekijän kanssa. Jos apu ei löydy neuvolakäynnillä, niin ainakin saat vinkin, miten asian kanssa edetä. Uuraisilla seniorineuvola aloitti viime marraskuussa vastaanoton kerran kuussa, yleensä kuukauden toisena keskiviikkona aamusta puoleenpäivään saakka, lisäksi seniorineuvolalla on puhelinaika tiistaista torstaihin klo 8-9. Seuraava neuvola on ystävänpäivänä 14.2. Turhan tiuhaan heti ulko-ovesta tullessa oikealla sijaitseva ovi ei ole vielä käynyt. Oven takana tulijaa tervehtii Jaana Janhonen. Hän uskoo, että tarvetta seniorineuvolalle Uuraisillakin on, mutta palvelusta ei vielä tiedetä riittävästi. – Olen 90-luvulla valmistunut sisätauti- ja kirurgisen sairaanhoitajaksi ja toimin pitkään kotihoidossa Lievestuoreella, tykkäsin siitä tosi paljon. Kun lääkäritoiminta Lievestuoreella lopetettiin vuonna 2011, sinne perustettiin seniorineuvola, jonka toiminta kesti kuusi vuotta. Työ sisälsi paljon hoidollisia toimenpiteitä, kuten haavanhoitoa ja pistoksia, mutta myös muistitestejä ja ohjausta. Seniorineuvolan jälkeen olen toiminut ennaltaehkäisevässä työssä Laukaassa, kertoo Janhonen taustastaan. Sote-uudistuksen myötä seniorineuvola-ajatus heräteltiin uudelleen henkiin. Kun sekä sosiaali- että terveysasiat kuuluvat nyt hyvinvointialueelle, voi seniorineuvola tarjota apua entistäkin laaja-alaisemmin. – Tärkein tavoite on ennaltaehkäistä ja tunnistaa ikääntyvän terveysriskejä, tukea turvallista ikääntymistä omassa kotiympäristössä ja vahvistaa palveluiden saantia oikea-aikaisesti. Tämä on paikka, jossa voi istahtaa alas ja kertoa mieltä painavat asiat, etsitään niihin sitten yhdessä vastauksia, Jaana Janhonen kertoo. Uuraisten lisäksi hän pitää seniorineuvolaa Laukaassa ja Lievestuoreella. Seniorineuvolan palvelut on tarkoitettu 65-vuotiaille ja sitä vanhemmille. 68-vuotiaiden kunto tsekataan koko ikäluokan kattavasti – Tänä vuonna 68 vuotta täyttäville on laitettu kutsu osallistua hyvinvointitarkastukseen. Pääosin kutsu on laitettu sähköisesti Omaolon kautta ja siinä ohjataan täyttämään terveyskysely, toki myös paperinen versio menee osalle. Hyvinvointitarkastuksessa on kolme osiota, terveys-, elämänlaatu ja suunterveyden kysely. Kun olen saanut vastaukset, mietitään yhdessä asiakkaan kanssa, haluaako hän vastaanottoajan, vai käydäänkö asioita läpi puhelimella, myös videopuhelu on mahdollinen, Janhonen kertoo. Jaana Janhonen jalkautuu myös mielellään kuntien tai yhteisöjen tapahtumiin kertomaan esimerkiksi ravitsemuksesta. Seniorineuvolan toimintaa kehitetään tämän vuoden loppuun kestävän hankkeen avulla. Janhonen toivoo, että hankkeen loppumisen jälkeen seniorineuvoloista tulee vakiintunut toimintamuoto. – Se, että pystyy auttamaan vaikka vain pienissä asioissa, on valtavan palkitsevaa.
K-Market Perälän kauppias Kerttu Vesterinen on Toivakan vuoden yrittäjä. Palkintonsa hän sai Yrittäjägaalassa lauantaina. – Olo on hämmentyneen iloinen, myöntää Vesterinen maanantaiaamuna. Kerttu Vesterisen tie yrittäjäksi Toivakkaan kaartoi maailman kautta. Keuruulla lapsuutensa viettänyt
Kerttu Vesterisen tie yrittäjäksi Toivakkaan kaartoi maailman kautta. Keuruulla lapsuutensa viettänyt Kerttu ehti tehdä kansainvälistä uraa Tukholmassa ja Oslossa yhteensä kuusi vuotta, esimerkiksi Microsoftilla ja Philip Morrisilla. Takaisin Jyväskylään hän muutti vuonna 2018. Hän pääsi hyödyntämään maailmalta keräämäänsä kokemusta uuraislaislähtöisessä, viime vuosina voimakkaasti laajentuneessa, erikoiskuljetuksiin erikoistuneessa Kuljetusliike Ville Silvasti Oy:ssä. Yrittäjyys kuitenkin houkutti ja hän hakeutui K-kauppiasvalmennukseen vuonna 2019 ja keväällä 2021 avautui paikka Toivakassa. – Laajan työkokemukseni ansiosta pääsin aloittamaan K-market Perälän vetäjänä, yleensä ensimmäiset kaupat ovat huomattavasti pienempiä, hän kertoo. Iso kauppa tarjosi isot haasteet, mutta kokenut ja sitoutunut henkilökunta toi turvaa ja vahva oma näkemys rohkeutta myös uudistaa kauppaa. Paineita ei ainakaan vähentänyt kaupan historia, Suomen vanhin maaseutukauppa on perustettu jo vuonna 1875 ja Perälässä on aina oltu ylpeitä omista juurista, siitä kertoo jo kahvilapisteen nimikin – Kertun kulma, joka on saanut nimensä jo kauan ennen kuin Kerttu Vesterisestä tuli kauppias. Kerttu Perälä vaikutti kaupassa 1900-luvun alkupuoliskolla. Ensi vuonna Perälässä juhlitaan jo 150-vuotissynttäreitä ja edelliset kauppiassukupolvet voivat olla ylpeitä nykymenosta.
Onnistuminen palkittiin vuonna 2022, jolloin K-Market Perälä valittiin Keski-Suomen parhaaksi K-Marketiksi. – Koko ajan on ollut sellainen olo, että yksin tätä ei tarvitse tehdä. Yhteisen tekemisen meininki vallitsee täällä laajemminkin. Tuntuu, että kaikilla on hyvä tahto ja halu työskennellä Toivakan hyväksi, kertoo jo kolme vuotta Toivakassa asunut yrittäjä. Pian kauppias löysi tiensä myös Toivakan Yrittäjien paikallisyhdistykseen, jonka sihteerinä ja talousvastaavana hän toimii. Puheenjohtaja Arja Koriseva-Karmalan kanssa he ovat ideoineet ja toteuttaneet jo monta tempausta. – Kerttu on kuntalaisille enemmän kuin kauppias. Hän luo kohtaamisen mahdollisuuksia ja viihtyisyyttä, Arja kehuu. Kerttu Vesterinen myöntää olevansa ideoija. Hän kulkee silmät auki ja kun lamppu sitten syttyy, hän ei aikaile pistää tuumasta toimeen. Myös toiminta Toivakan nuorten parissa on ollut esimerkillistä. Nuorison käytöksestä valittaminen ilman ratkaisuvaihtoehtoa ei ole Kertun tapa toimia, vaan haasteiden lähestyminen positiivisuuden kautta. Äskettäin huipentunut Siistiii! -kampanja on tästä vain yksi esimerkki. Eri-ikäiset harjoittelijat ovat myös tuttu näky Perälässä. – Minulla on hyvä olla Toivakassa ja haluan jakaa eteenpäin sitä hyvää oloa. Vaikka tulevaisuudessa voisin toimia myös monikauppiaana, K-Market Perälä on minulle hyvin tärkeä, Kerttu Vesterinen päättää.
Edit 31.1.2024 Lisätty Arja Koriseva-Karmalan kommentti
Sisu. Se sana on tatuointineulalla nakutettu Petri Tarvaisen käteen. Ja kun hän tarttuu treenikuminauhaan, niin kirjaimet venyvät lihasten päällä. Sisun syvimmän olemuksen Tarvainen on oppinut tuntemaan viimeisten reilun seitsemän vuoden aikana, kun hän on kammennut itsensä aivan kuoleman porteilta takaisin elämään ja huippu-urheilijaksi. Elämä muuttui kertaheitolla syyskuussa 2016, kun verisuoni Petrin päässä napsahti. – Tunsin, että minua oltiin tulossa hakemaan, mutta eipä ollutkaan vielä minun aikani. Elämä on sen jälkeen muuttunut vähän hankalammaksi, mutta myös sata kertaa arvokkaammaksi. Nyt ymmärrän, että minuutit ei ole päällekkäin, ne on peräkkäin, jokaisesta päivästä pitää nauttia täysillä, Tarvainen tuumii kotona Jokihaarassa päiväkahvia hörppiessään. Ajanlasku alkoi sairastumisen myötä alusta ja ensimmäiset vuodet olivat haastavia. Rakennuksilla työskennelleelle Petrille vaikeinta oli oman itsenäisyyden menettäminen ja moni kaverikin kaikkosi. Osa onneksi jäi, ne parhaimmat ja todellisimmat. Tarvaisten koti on ollut Jokihaarassa vuodesta 2010 lähtien. Taloa rakentaessa molemmat olivat täysin terveitä, mutta he osasivat kuitenkin rakentaa talon, jossa myös liikuntarajoitteisen on hyvä elää. Kotioloissa Petri Tarvainen liikkuu kahdella jalalla, välillä myös ilman keppiä. Kylille lähdettäessä mukaan pakataan pyörätuoli. Vaikka Piia Lappi-Tarvainen on miehensä omaishoitaja, hänestä ei ole tullut hiljaista palvelijaa, joka tekee kaiken Petrin puolesta. Avioliitosta löytyy yhä vahvaa dynamiikkaa, molemmat puhuvat suoraan ja joskus saattaa äänikin kohota. – Välillä jää tuo capslock päälle, Petri myöntää. Vuonna 2017 Petrillä puhkesi epilepsia ja kauniisti sanottuna hoitotasapainon löytyminen otti aikansa. Suoremmin asian esittää Piia. – Petelle määrättiin lääkitykseksi ihan järkyttävä norsunkaatokuuri ja suorastaan vääriä lääkkeitä. Löin nyrkkiä pöytään, kirosin ja taistelin vuoden, että etsittiin oikeanlainen lääkitys. 2018 todettiin haimatulehdus ja sen aiheuttanut diabetes ja taas etsittiin oikeaa lääkeyhdistelmää. Lopulta se löytyi ja viimeiset kolme vuotta on suunta ollut ylöspäin. – Sen olen oppinut, että tieto ei kulje suomalaisessa terveydenhuollossa niin hyvin kuin pitäisi ja itse on oltava hereillä. Nyt me elämme hyvää, vaikkakin erilaista arkea, kuin naimisiin mennessä ajateltiin. Olen aina ollut realisti, enkä pilvilinnojen rakentelija, Piia sanoo.
Keihäänheitto ei ole Petri Tarvaisen elämässä uusi juttu. – Nuoruudessa Saarijärvellä kaveri heitti kilpaa keihästä ja minä olin hänen harjoituksissaan nakkelemassa keihästä takaisin. Se tuntui niin mukavalta silloin, että kai siitä joku kipinä jäi. Rädyn Seppo urheilijana on myös minun makuuni ja häntä olen aina seurannut. Muutama vuosi sitten pelasin tabletilla peliä olohuoneessa, aloin miettimään, että tätäkö tämä loppuelämä tulee olemaan, vai löytyisikö vielä jotain, josta oikein innostuisi. Tuuma eteni toimeksi ja Petri otti yhteyttä Jyväskylän kenttäurheilijoihin kesällä 2022 ja kysyi, onko heillä harrastus- tai parakilparyhmää keihäässä. Sellainen löytyi ja hänet toivotettiin tervetulleeksi kokeilemaan. – Into pinkeänä mentiin Harjulle. Jukka Lahti ja Leevi Lindi oli valmentajista paikalla. Lämmittelypaikalla tapasin muita harrastajia ja meillä synkkasi heti, tunsin olevani oikeassa porukassa, hän muistelee. Sittemmin Petri ideoi tiimille nimen Para’s, joka näkyy heidän tiimihuppareissaan, joiden hankinnassa taas Piian markkinointityötausta oli hyödyksi. Kesän 2022 jälkeen on noussut moni asia kohisten, esimerkiksi tulokset ja elämän laatu. Motivoitunut treenaus näkyy myös yleiskunnossa, sen ovat lääkärit Tarvaiselle todenneet. – Koko vartalon hallinta ja tasapaino ovat selvästi parantuneet ja tietysti mieliala, lisää Piia. Keihäänheitto on terveellekin melkoinen rutistus ja kuormitus kropalle, myös loukkaantumiset lajin parissa ovat aika yleisiä. Tarvainen on kuitenkin säästynyt urheiluvammoilta. – Ennätysten tekeminen motivoi valtavasti. Olen jo nyt sillä tasolla, että oma ennätys on aina myös Suomen ennätys. Kerran viikossa käyn heittämässä, talvikaudella Hippos-hallissa ja kesällä Harjulla. Vaikka suoritus tehdään heittotuolista, niin kaikki lihakset ovat käytössä. Kotona treenaan kuminauhalla ja painoilla, sekä kesäisin palloa heittämällä pihalle mattotelineestä rakennettuun harjoitusseinään. Lisäksi kuistin lumityöt kuuluvat minulle. Harjoitus tekee mestarin ja mestarit ne vasta harjoitteleekin.
Arvokisamitaleja Petrille on suhteellisen lyhyen uran aikana kertynyt kymmenkunta. Suomen Mestaruuksia on kaksi, Hallikisoista ja Ulkokisoista viimevuodelta. Viime vuoden aikana hän teki peräti seitsemän Suomen ennätystä. Hänet valittiin myös JKU:ssa viime vuoden paraurheilijaksi. Petri Tarvaisella on muutama haave. – Haluan jonakin päivänä olla paras luokassani maailmassa, haaveilen paraolympialaisista ja muistakin kisoista ulkomailla. Niiden esteenä on tähän saakka ollut matkojen kalleus, paraurheilua ei tueta taloudellisesti juurikaan. Pohjoismaiden mestaruuskisoihin Osloon minua pyydettiin, mutta ei meillä ollut varaa lähteä. Suurin haaveeni on kuitenkin tavata vielä joskus Seppo Räty ja paiskata hänen kanssaan kättä, Petri Tarvainen sanoo.
Otsikon sanonta tulee väkisinkin mieleen, kun seuraa 28-vuotiaan Toni Saarisen maastavetoja Uuraisten kuntosalilla. Rautaa nousee niin paljon, että hän voitti voimanoston suomenmestaruuden sarjassa 66 kiloa viime syksynä. Saavutuksen merkittävyyttä lisää, että hän on kilpailumielessä harrastanut lajia vasta noin vuoden. Ensimmäisissä penkkipunnerruskisoissaan hän sijoittua pronssille. Syksyllä sitten tuli SM. – Laskin, että minulla on mahdollisuus voittoon ja niin sitten kävikin, Toni Saarinen sanoo. Voimanosto on kolmesta eri nostomuodosta koostuva kilpailulaji, jossa lasketaan jokaisen nostomuodon maksimisuoritukset yhteen. Parhaimman yhteistuloksen saavuttanut kilpailija voittaa. Voimanoston kolme nostomuotoa ovat jalkakyykky, penkkipunnerrus ja maastaveto. Toni Saarisen suomenmestaruuteen oikeuttanut sarja oli 182,5, 115 ja 235, yhteistulos 532,50 kiloa. Saarinen on lajissaan luonnonlahjakkuus. – Aloitin punttisalilla käynnin kymmenisen vuotta sitten ja huomasin, että voimani kasvoivat nopeasti, mutta itse en kasvanut. Voima tarttui minuun ja huomasin pian olevani yhtä vahva kuin minua parikymmentä kiloa painavammat nostajat. Kisakauden ulkopuolella Toni Saarinen painaa noin 72 kiloa. Kisapainoon hän keventyy hallitusti, sillä liian rajut dieetit verottavat voimaa. – Viimeisessä kahdessa viikossa vedetään viimeiset kaksi kiloa pois. Parasta on kuitenkin pysytellä koko ajan lähellä kisapainoa.
Uuraisten kuntosali on Toni Saariselle kuin toinen koti. Hän voisi harjoitella myös kotona, mutta pitää mukavampana lähteä salille.
Lahjakkuuden lisäksi Saarisella on asenne kohdallaan ja hän nauttii harjoittelusta, joka sisältää samoja suorituksia kuin kisoissa, sekä tukiliikkeitä. – Saan voimaa ja sisua lisää kilpailutilanteessa yleisön edessä, mutta jostain syystä olen usein sairastunut ennen kisoja esimerkiksi koronaan ja se on vienyt kiloja tuloksesta. Tämä Uuraisten kuntosali taas on kuin kotiin tulisi. Laitteet ovat minun harjoitteluuni aivan riittävät, ainoastaan painoja voisi olla vähän enemmän. Nautin harjoittelusta, jos joku asia ärsyttääkin, niin treenin jälkeen ärsyttää huomattavasti vähemmän. Voimanosto tekee minusta rauhallisen, mutta sisukkaan ihmisen, hän määrittelee. Voimannosto ei ole Suomessa mikään aivan pieni laji. Harrastajia on tuhansia ja yhä enemmän myös naisia. – 66-kiloisten sarjassa kilpailijoita on 40, sosiaalinen media on lisännyt lajin suosiota, Toni Saarinen kertoo. Voimanoston lisäksi hän harrastaa kalastusta ja käy kolmivuorotöissä Valiolla. – Suunnittelen treenit työvuorojen mukaan, yövuoron jälkeen ei treenata. Isoilta loukkaantumisilta olen onneksi säästynyt. Toisaalta minulla on niin aika korkea kipukynnys, että pistän pienet kirpaisut lihasjumien piikkiin Toni Saarisen valmentaja on Toni Saarinen. Ainakin toistaiseksi parempaa ei ole tarvinnut lähteä etsimään. – Oikean harjoittelutekniikan olen itse opiskellut. Katson paljon videoita youtubesta, luen kirjoja ja perehdyn asiaan. Olen aika jääräpää ja tunnen oman kroppani. Minulle sopii, että mahdollisista virheistä voin syyttää vain itseäni. Voimaa voi kasvattaa myös laittomilla konstein. Toni Saarista ei haittaa puhua dopingista. – On vain hyvä, että valvotaan ja minusta on hyvä huomata, että myös puhtaasti harjoittelemalla voi menestyä näin hyvin, hän sanoo. Tämän vuoden suunnitelmissa on aluksi kilpailla 74 kilon painoluokassa. Seuraavat kisat ovat Äänekoskella. – Haluan kokeilla paljonko nousee ilman dieettiä ja sitten päätän missä luokassa kilpailen SM-kisoissa. Tavoite on päästä Eurooppaan kisoihin ja saada sieltä mitali, se on aivan saavutettavissa.
Toivakan Isonkylän rannan venesatama on saatu talviseen virkistyskäyttöön. Talvikalastusmahdollisuuden lisäksi jäälle on aurattu mutkikas ajorata liukkaankelin harjoittelua varten. Jäärata-ajatuksen toteuttajana on Toivakan Autourheilukerho. – Tarkoituksena on saada luistattelijat pois liikenteestä sille hommalle sopivaan paikkaan. Ja tarjota treenipaikka heille, jotka suorittavat ajokorttia tulevana kesänä. Että on jotain pohjaa ensimmäisille liukkaille ensi syksynä, Mika Mäkelä kertoo. Autourheilukerholle rata on myös merkittävä rahalinen panostus. – Käyttöajat ovat päivisin kello 12–18 välisenä aikana. Muuna aikana ajaminen ei ole lupaehtojen mukaista. Tämän radan luvittaminen viranomaistyönä kustansi 500 € / talvi eli tonnin setti. Aurauksista tulee polttoainekuluja vajaat 50 euroa aurauskerralta, Mäkelä jatkaa. Pilkkimiesten ja -naistenon muistettava se, että jäärata ei ole parkkipaikka. Radalle ei saa pysäköidä autoaan eikä edes sen lumipenkkojen välittömään läheisyyteen. Jääradalla saattaa joku ajaa vauhdikkaastikin, ja auto voi karata käsistä ja osua lähelle pysäköityyn ajoneuvoon. Kävimme ajamassa radan ja totesimme, että liukastahan se jää on. Nyt oli vähän alkava lumipyry jo rataa peitellyt, mutta radan toteuttajan toimesta se taas aurataan.
Venelaiturin vieressä on jälleen myös napakelkka lapsille käytössä. Sillä saa vinhaa kyytiä ja jos on oikein tehokas aisantyöntäjä. Sekä rata, että napakelkka ovat kyläläisten vapaassa käytössä, kunhan käyttöohjeita noudatetaan. Viime talven kelkka kesti hienosti, eikä se kohdannut ilkivaltaa. Kelkka on rannassa niin kauan kuin kelit sallivat. Leppäveden Isonkylän rannan satamassa on käynnistymässä myös ympärivuotinen perusparannushanke ja kehittäminen. Kunnan talousarviossa hankkeelle on varattu tälle ja ensi vuodelle yhteensä 70 000 euroa. Satamalla on potentiaalia merkittäväksi turistien tuojaksi Toivakkaan, sillä Isonkylän rantaan on mahdollisuus veneillä niin Keiteleeltä kuin Päijänteeltä.
Tämä sivusto käyttää evästeitä asiakaskokemuksen parantamiseen. Alta voit valita suostumuksesi. Katso tarkemmat tiedot alta Tietosuojalauseke-sivulta.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Nämä ovat sivuston toiminnalle välttämättömiä evästeitä, joiden käyttöä ei voi kieltää. Hyväksyt näiden evästeiden käytön selaamalla sivustoamme.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Statistics
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Nämä ovat kolmannen osapuolen evästeitä, kuten esimerkiksi Facebookia varten. Emme kuitenkaan käytä tällä sivustolla Google Analyticsiä tai samanlaista ohjelmistoa, joka keräisi kävijätietoja.
