23.03.2025 | Uurainen
Jo ovelle kaikuvat sellaiset sävelet, että pulssi laskee ja tulee lohdullinen olo. Uuraisten helluntaiseurakunnassa harjoitellaan tulevaa Elämästäsi kiittäen -konserttia varten. Konsertti järjestetään sunnuntaina 30.3. klo 14 helluntaiseurakunnassa, lopuksi juodaan vielä kahvit.
Idean äiti on vajaat vuosi sitten leskeksi jäänyt Mirjami Lehmuskoski.
– Eräänä yönä kuuntelin musiikkia radio Deistä ja ajatus syntyi silloin. Meitä on tämän seurakunnan piirissäkin monta, jotka ovat kokeneet läheisen menetyksen vähän aikaa sitten ja jokaistahan meistä jossain vaiheessa suru koskettaa, hän kertoo.
Mirkun tyttäret Laura Kankaanniemi, Katri Lehmuskoski ja Iinamaria Tauranen olivat heti mukana ja nyt ollaan siis jo harjoitteluvaiheessa. Esiintyjiä kokoonpanossa on kymmenkunta ja niin on myös konsertin lauluja.
Suru on yksi teema, mutta ehkä vielä sitäkin vahvempi kiitollisuus, mikä käy ilmi jo konsertin nimestä. Lisäksi läsnä on vahvasti toivo ja lohdutus. Musiikin lisäksi moni on löytänyt lohdutusta myös luonnosta.
–Vaikka musiikkia on aiheesta paljon, oli kappaleiden valinta kuitenkin melko helppo. Tärkeintä oli kokonaisuus, Laura Kankaanniemi sanoo.
Esitys on tärkeä, mutta tärkeä on myös harjoitusprosessi. Musiikin lomassa tulee tehtyä surutyötä saman kokeneiden kanssa.
– Suru on alussa pikimustaa, mutta pikkuhiljaa alkaa löytyä sävyjä, Mirjami Lehmuskoski miettii.
– Minulle surusta tulee tällä hetkellä mieleen violetti väri, Merja Kuokkanen jatkaa. Hän valitsi konsertissa esitettävät psalmit.
– Olen kokenut, että kun suru on voimakkaimmillaan, niin kaikki värit ovat hyvin voimakkaita, kuten myös äänet ja valot, Niina Lahtinen päättää.
Harjoitteluprosessiinkin on mahtunut monia tunteita.
– Täällä on itketty, mutta myös naurettu ja muisteltu poisnukkuneita ilolla. Luulen, että Jussi-isäkin nauttisi kuulemastaan, Laura Kankaanniemi sanoo ja toivottaa kuorolaisten puolesta kaikki tervetulleeksi konserttiin.
Hanna Lahtinen
18.03.2025 | Kiinnitetty, Uurainen
Helena Veijonen on työskennellyt lähes koko ikänsä lasten parissa ja pitänyt siitä. Jopa niin, että ei oikein viihtynyt varhaiskasvatusjohtajan pestissä vaan halusi palata ”kentälle”. Eläkkeelle hän jäi päiväkoti Helmen johtajan tehtävästä muutama vuosi sitten.
– Vaikka mielestäni valmistauduin eläkkeelle jäämiseen ja kotona on paljon tekemistä ja mielekkäitä harrastuksia, on ystäviä ja lastenlapset ilona, tuli silti hiukan hämmentävä olo. Mietin, että tarvitaanko minua enää mihinkään. Tutustuin MLL:n Lukumummi-toimintaan ja ajattelin, että tuo voisi olla minun juttu. Ja niin se on ollutkin, hän kertoo.
Lukumummit ja -vaarit ovat vapaaehtoisia senioreita, jotka lukevat kouluilla lasten kanssa. Kahdenkeskisillä lukutuokioilla luetaan kirjaa ja keskustellaan luetusta monipuolisesti. Lukumummit ja -vaarit tukevat lasten peruslukutaidon ja sanavaraston kasvua sekä innostavat lukemisen pariin myös vapaa-ajalla.
– Me olemme mieheni kanssa lukeneet aina tosi paljon lapsille ja tietysti luin päiväkodissa päivittäin. Minä en opeta lukemaan, vaan me luemme yhdessä lapsen kanssa. Yhteinen lukuhetki ja keskittyminen kirjaan on tärkeää ja on hienoa, että pystyn tarjoamaan sellaisia hetkiä lapsille täällä Höytiän koulussa.
Nykymaailma haastaa ihmisten keskittymiskykyä, niin aikuisten kuin lastenkin. Lukemiseen keskittyminen on yksi parhaista tavoista rauhoittaa mieli ja parhaiten se onnistuu lapsella kannustavan aikuisen seurassa.
– On tärkeää löytää kirja, josta lapsi on kiinnostunut ja kun luemme yhdessä, niin pyrin kannustamaan ja keskustelemaan ja antamaan lukemisesta myönteisiä kokemuksia, Helena-mummi kertoo.
Höytiän koulu on pienten koululaisten koulu. Luokat ovat ykkösestä neloseen ja luokkakoot oikein sopivia, eivät liian pieniä, mutta eivät myöskään liian suuria. Koulun seinässä lukee Hyvän mielen Höytiän koulu ja se on siinä ihan perustellusti. Koulurakennukset ovat kauniita ja hyvin ylläpidettyjä vanhoja hirsirakennuksia ja uudehko liikuntahalli on kovassa käytössä.
– Höytiän koulu on kodikas koulu lapsille. Hyvä mieli tulee siitä, että kaikki lapset tunnetaan tässä koulussa, jokaista pystytään tukemaan hänen tarvitsemallaan tavalla ja myös perheet ovat paljon mukana yhteisessä kasvatustehtävässämme. Konkreettisesti jaamme hyvää mieltä toisillemme joka päivä tervehtimällä, olemalla ystävällisiä ja empaattisia, rehtori Jouni Hämäläinen kertoo.
– Ja koska Höytiän koulu on kodikas koulu, niin lukumummi sopii erinomaisesti tähän kouluun, mukavaa, että olemme saaneet Helenan tiimiimme, hän jatkaa.
Lukumummin kanssa lukemaan pääsystä vähän kilpaillaankin, mutta tänään vuoron on saanut Oliwer Räty.
– Lukumummin kanssa on kiva lukea, kun se kuuntelee tarkkaan ja sitten jutellaan kirjasta. Tykkään sellaisista kirjoista, missä tapahtuu kaikenlaista jännittävää, esimerkiksi Kahjo koulu on hyvä kirja, Oliwer kertoo.
Höytiän koulu ei ole hänen mielestään kahjo vaan kiva. Välkällä jaliksen peluu ja majojen rakentaminen on parasta.
– Meillä on maja Tellervonkujalla, joka on sellainen pieni polku kentän luona metsässä, siellä on hauska leikkiä, Oliwer sanoo ja luvan saatuaan kipaisee salamannopeasti välkälle.
Hanna Lahtinen
18.03.2025 | Kiinnitetty, Toivakka
Kimmo Friman Toivakan Ruuhimäestä on arboristi. Se ei ole ihan tavallisimpia ammattinimikkeitä Suomessa, heitä on alle 400. Arboristi eli puunhoitaja on puisto- ja maisemametsien hoidon ammattilainen. Arbor tarkoittaa latinaksi puuta.
– Idea lähti pihapuiden kaadosta. Kävin ensin Gradialla pienen kiipeilykurssin, jatkoin siitä ”Puunpoistoa erityistekniikoilla” -kurssille, jossa meitä koulutti arboristi ja silloin kiinnostus heräsi kunnolla, Friman kertoo.
Itse arboristin koulutus kesti 1,5 vuotta. Nyt Kimmo Frimanilla on vasta perustettu yritys nimeltä KS Pihapuupalvelu. Palveluvalikoimaan kuuluvat kaikenlaiset puunkaadot – myös haastavissa paikoissa. Esimerkiksi pihapuun voi kaataa joko suorakaatoina tai paloina purkaen, puiden kunto ja ympäristö huomioon ottaen. Paloina purkuunkin on useampi menetelmä, joko kiipeillen tai nostokoria tai nosturiautoa käyttäen.
– Voin tarjota sellaisen palvelun, että puusta ei jää mitään jäljelle. Puu viedään pois, oksajäte voidaan hakettaa tontille, jolloin sitä voidaan käyttää vaikka istutusten katteena ja kannot jyrsiä pois. Useimmiten minulta tilataan kuitenkin pelkkiä puunkaatoja, Friman kertoo. Hän tekee myös tonttihakkuita, jolloin suunnitellaan asiakkaan kanssa yhdessä, mitkä puut poistetaan ja mitkä jätetään.
Asiakaskunta ei ole vielä ehtinyt muodostua kovin suureksi ja kalenterissa on hyvin tilaa. Yrittäjä kuitenkin uskoo, että töitä riittää. Hän myös kiittelee alan ammattilaisten hyvää yhteishenkeä ja kykyä verkostoitua ja auttaa myös kollegaa.
Töitä hän tekee noin 100 kilometrin säteellä Toivakasta. Eniten on toistaiseksi ollut pihapuiden kaatoja, mutta mielellään Friman myös käyttäisi erikoisosaamistaan ja antaisi puille kuntoarvioita ja tekisi hoitotoimenpiteitä.
– Jos puu on kotipihassa ollut sata vuotta, niin totta kai siihen on syntynyt tunneside. Ei vanhaa, kaunista puuta kannata lähteä tutkimatta kaatamaan, hän toteaa.
Arboristi osaa kertoa puun kunnosta paljon ja usein myös antaa vaihtoehtoja kaatamiselle. Satavuotiaalle männylle saadaan helposti toiset sata vuotta hyvää ja kaunista elämää, kun siitä pidetään huolta.
Ihmiskehoon saattaa kehittyä kasvaimia tai umpisuoli tulehtua, silloin auttaa kirurgi, joka poistaa elämää vaikeuttavat osat ja parantaa elämänlaatua. Arboristi tekee usein samaa puille.
– Hoitoleikkauksessa tarkastetaan puun kunto ja otetaan hankaavia oksia pois. Tutkiminen tapahtuu yleensä silmämääräisesti, käävät ja harsuuntuminen, eli neulaskato kertoo paljon, mutta tarvittaessa voin käyttää mikroporaakin. Jos on heikkoja haaraliitoksia, niitä voidaan tukea tai keventää latvusta, Kimmo Friman kertoo. Parhaat tulokset saadaan, kun puuta hoidetaan koko sen elinkaaren ajan. Nuoren puun kasvua voidaan ohjata rakenneleikkauksin ja näin ehkäistä tulevaisuuden ongelmia. Puunhoidon kulttuuria ei Keski-Suomessa ole aivan samassa mittakaavassa kuin eteläisemmässä Suomessa. Myös puun juuristoalue on tärkeä. Joskus puiden juurille esimerkiksi pihanrakentamisen yhteydessä laitetaan liikaa täytemaata tai vahingoitetaan juuristoa muuten.
Kimmo Friman käyttää myös toista hyvinkin ihmisen elämään vertautuvaa termiä.
– Hyvin vanhan puun hoito on sellaista saattohoitoa, jonka avulla voidaan saada vielä paljon elinvuosia lisää.
Frimanilla ei ole metsuritaustaa, mutta kiipeilytaustaa on. Hän on aikaisemmin kiipeillyt esimerkiksi telemastoihin ja voimalinjoihin. Arboristi ei saakaan kärsiä akrofobiasta, eli korkeanpaikankammosta, toki kokemus tuo myös varmuutta. Uhkarohkeus ei kuitenkaan missään tapauksessa saa olla ja turvavälineiden kunto on ensiarvoisen tärkeää tässä ammatissa.
– Onneksi siinäkin asiassa tulee apuun hyvä kollegojen verkosto. Alalla on paljon yksinyrittäjiä, mutta esimerkiksi pihapuun kaatoon tarvitaan useimmiten kaksi, hän päättää.
Hanna Lahtinen
12.03.2025 | Tilaajille, Toivakka
Istumme toivakkalaisen diplomikauppias Matti Perälän kodissa ja kerimme hänen elämäntarinaansa.
Matti on syntynyt Eero ja Saima Mannisen keskimmäisenä lapsena. Matti kävi Vaajakosken yhteiskoulua ja hänen tarkoituksensa oli jatkaa siitä lukioon.
– Osallistuin noihin aikoihin Viisarimäen koulun opettajan Matti Männikön Toivakan urheilukentällä pitämään urheilukouluun. Illalla Männikkö kyseli minulta, että mitä aion jatkossa tehdä ja kerroin hänelle aikovani Vaajakosken lukioon. Männikkö sanoi, että ei mihinkään lukioon, vaan kauppaopistoon Jyväskylään. Tämä olikin se suuri muutos elämäni tulevaisuutta ajatellen. Menin kahdeksi vuodeksi kauppaopiston oppilaaksi.
Toivakkalainen kauppias Kerttu Perälä ihastui Matti-poikaan ja adoptoi hänet. Kerttu Perälä oli Matin isän täti. Näin Matti Mannisesta tuli Matti Perälä. Vuonna 1962 Matti valmistui merkonomiksi ja kesäkuun 1 päivänä Kerttu Perälä toi T:mi Joh. Perälän sekatavarakaupan avaimet sitä silmällä pitäen, että Matti jatkaisi hänen kaupassaan kauppiaana.
Kaupan liikkeenhoitajana oli silloin myymälänhoitaja, joka sittemmin syksyllä irtisanoi itsensä ja samana syksynä Kerttu Perälä kuoli. Kauppiaan tehtävät siirtyivät näin vain 18-vuotiaalle Matille.
Kaupankäynnin lisäksi Mattia kiinnosti urheilu.
– Olin 15-vuotias, kun voitin ensimmäisen suomenmestaruuden kolmiottelussa. Myös Juhani-veljeni voitti suomenmestaruuden pituushypyssä Hämeenlinnassa, hän kertoo.
Matti lisäsi myös pökköä pesään ja 17-vuotiaana hän voitti suomenmestaruuden sadalla metrillä ja oli pituushypyssä toinen. Urheilijan ura hiljeni taustalle kauppiasuran vaatiessa yhä enemmän aikaa ja voimia.
– Ongelmallista oli silloin se, että täysi-ikäisyys saavutettiin vasta 21-vuotiaana. Tämä tarkoitti sitä, että saadakseni kaikki kaupan toimet ja toiminnot nimiini, tarvitsin holhoojan, koska olin vasta 18. Oikeus valitsi holhoojakseni isäni Eero Mannisen. Mukaan kuvioihin tuli vielä holhouslautakunta jonka puheenjohtajana oli Herman Taipale.
– Hänelle minun tuli vuosittain selvittää kaupan raha- ja tilitilanne. Täytettyäni 21 vuotta pääsin sitten aloittamaan kaupanteon täysin omissa nimissäni.
Asevelvollisuuskin piti tietyn ikäisenä suorittaa ja sen velvollisuuden Matti suoritti Haminassa panssarintorjuntayksikössä ja kotiutui sieltä upseerina siviiliin vuonna1965. Diplomikauppiaan tutkintokin tuli häneltä suoritettua kaiken lomassa.
Kauppa kehittyi sittemmin palvelumyymälästä itsepalveluaikaan.
– Tämä jakoi asiakkaita, sillä osa heistä hyväksyi sen ja osa ei.
Uusi kuvio oli sekin, että vuonna 1969 otettiin käyttöön K-Perälän myymäläauto. Se lisäsi K-Perälän liiketoimintaa ja kauppa-autoa ajeli mm. nykyisin Gradian opettajana ajoneuvo- ja kuljetusteknologian puolella toimiva Veli Pekka Vihinen. Kauppa-autotoiminta loppui, kun auto vanheni ja Matti viehättyi yhä enemmän maatalous- ja rautakauppatoimintaan.
Matti avioitui syyskuussa 1969 joutsalaisen Paula Riita-ahon kanssa. Paulasta Matti sai rinnalleen kauppiaan rooliin ja perheyrityksen työskentelyyn sitoutuneen kumppanin. Heille syntyi kaksi lasta Jussi ja Matleena. Paula Perälä siirtyi ajan rajan yli 14.9.2004.
Paljon on mahtunut Matin kauppiasuraan ja siihen vaikuttaneita ihmisiä on myös monia. Heistä mainittakoon Perälän suvun kotiapulaisena ollut Aino Tönnäri.
– Hän kuului helluntaiseurakuntaan ja lauleskeli kitaralla säestäen. Aino oli se henkilö, joka piti minua, nuorta miestä raiteilla. Myös Vilma Lepikko vaikutti perheessämme mittavan ajan. Hän oli liki 40 vuotta kaupan työntekijänä ja asui meillä kotona. Hän oli yksi minun äitihahmoistani.
Lisäksi haluan mainita Maija Mäkelän. Hän on myös yksi Perälän kodinhoitotyöstä vastanneista naisista. Maijakin on ollut nelisenkymmentä vuotta kauppamme siivous- ja kodinhoitotöissä. Monia yrityksemme vaikuttajia jää varmasti tässä kirjoituksessa mainitsematta, mutta mainitsen vielä ”rautarouvaksikin” kutsutun Toini Jäntin. Hän oli monessa mukana niin myynnin kuin konttoritöittenkin osalta. Pitkäaikaisimpia työntekijöitä kaupassa ovat olleet Päivi Laitinen ja Eila Hokkanen. Nykyisin kotiamme Mäntymaata emännöi kumppanini Sirpa Vihavainen.
Matti on jo 81-vuotias ja kertoo luovuttaneensa kauppakiinteistönsä pojalleen Jussille ja miniälleen Minnalle.
– Jussin tullessa K-Rauta Palokan toimitusjohtajaksi, siirryin itse yritysryppäämme eläkeläiskauppiaaksi.
Matti Perälän aikanaan perustamia rautakauppoja löytyy yhä Palokan lisäksi Joutsasta, Laukaasta ja Kangasniemeltä. Lisäksi liiketoimintamme on laajentunut pääkaupunkiseudulle Oulunkylään, Pasilaan ja Vantaan Hämeenkylään.
Veikko Ripatti
11.03.2025 | Kiinnitetty, Toivakka, Uurainen
Alue- ja kuntavaaleihin on tasan kuukausi. Huomenna torstaina 13.3. ehdokasasettelu vahvistetaan ja ehdokkaiden ehdokasnumerot julkaistaan.
Sekä Toivakassa, että Uuraisilla valitaan yhä 21 valtuutettua, vaikka myös valtuustokoon pienentämisestä on hieman keskustelua käyty.
Suomessa on lähes 50 kuntaa, joissa on alle kaksi ehdokasta yhtä valtuustopaikkaa kohden. Ehdokaspula kiusaa eniten pieniä, alle 5 000 asukkaan kuntia, jotka sijaitsevat maaseudulla. Näin on myös Toivakassa, jossa suhdeluku on 1,9 ja Uuraisilla, jossa jokaista valtuustopaikkaa kohden on vain 1,8 hakijaa.
Mikäli ehdokkaita olisi vähemmän kuin valtuustopaikkoja, vaaleja ei voitaisi toimittaa ja kunnassa jouduttaisiin järjestämään uusintavaalit. Jos jaossa olevien paikkojen ja ehdokkaiden määrä taas menisi tasan, kyseeseen tulisivat niin sanotut sopuvaalit.
Mielenkiintoisia piirteitä tämän vuoden ehdokasasettelussa Uuraisilla on, että vasemmistoliitto ei ole asettanut yhtään ehdokasta, sen sijaan mukana on eläinoikeuspuolue yhdellä ehdokkaalla.
Molemmissa kunnissa suurimman ehdokasjoukon on saanut kasaan keskusta. Molemmissa kunnissa on myös yksi vaaliliitto, Toivakassa perusuomalaisten ja kokoomuksen ja Uuraisilla kimpassa ovat keskusta ja kokoomus. Kertauksen vuoksi kerrottakoon, että vaaliliitto tarkoittaa kahden tai useamman puolueen vaaleissa solmimaa liittoa, jonka tarkoituksena on parantaa mukana olevien ryhmien asemaa siihen verrattuna, että ne toimisivat erillään. Ääntenlaskennassa vaaliliiton muodostavia ryhmiä kohdellaan yhtenä ehdokaslistana. Tämä lisää niiden todennäköisyyttä saada edustajanpaikkoja.
Vaihtuvuutta molempien kuntien valtuustoihin on väistämättä luvassa, sillä melko monta nykyistä valtuutettua on päättänyt jättää tälle kertaa asettumatta ehdolle. Toivakassa valitaan vähintään viisi ja Uuraisilla 10 uutta valtuutettua.
Myös useimmat vaalikoneet ovat auenneet, mutta toistaiseksi niiden kattavuus ei ole kovin suurta.
Toivakan ehdokaslistojen yhdistelmä
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
Keteli Inka, vammaisalan erityisohjaaja, lähihoitaja
Sirenius Seppo, paperikoneasentaja
Valkonen Marjut, eläkeläinen, sairaanhoitaja
Kovanen Pentti, maanrakennuskoneenkuljettaja
Parviainen Kari, eläkeläinen
Vanhatalo Jouko, eläkeläinen
Suomen Keskusta
Haikkala Petri, maatalousyrittäjä, trukin kuljettaja
Hakala Jenni, henkilöstöasiantuntija
Hakkarainen Heidi, maaseutuyrittäjä, agrologi
Heikura Rauni, linja-auton kuljettaja
Ikonen Erkki, maanviljelijä
Jäntti Sinikka, suntio
Karanta Janne, luokanopettaja
Kilpeläinen Marko, vanhempi asiantuntija
Markkanen Katriina, myyjä
Pitko Päivi, yksikönjohtaja
Salo Mikko, yrittäjä
Salokas Terhi, lähihoitaja
Tervo Osmo, autoteknikko, eläkeläinen
Tervonen Jorma, palveluesihenkilö
Torppa Juho, opiskelija
Turunen Samuli, musiikkiyrittäjä
Viiala Päivi, eläkeläinen
Väänänen Marika, lähihoitaja, yrittäjä
Kansallinen Kokoomus
KOK+PS
Kauppinen Markku, majuri evp
Manninen Satu-Marja, yrittäjä
Mäkinen Kari, yrittäjä
Pitkänen Aaro, yrittäjä, opiskelija
Suomen Kristillisdemokraatit
Ripatti Johanna, fysioterapeutti
Vihinen Veli, logistiikan lehtori
Vasemmistoliitto
Helin Maarit, lähihoitaja, ohjaaja
Häätylä Matleena, terveydenhoitaja, asiakasohjaaja
Prittinen Tiina, koulusihteeri, omaishoitaja
Virtanen Vesa, lähihoitaja, eläinsuojeluneuvoja
Perussuomalaiset
KOK+PS
Juusela Juha, komentaja evp, HHJ
Kinnunen Niina, lähihoitaja
Komppa Timo, lähihoitaja, lautamies
Mäkelä Mika, pakkaussuunnittelija
Niemi Lauri, rakennusmestari, yrittäjä
Saarelainen Topi, insinööri
Uuraisten ehdokaslistojen yhdistelmä
Suomen Kristillisdemokraatit
Kekkonen Matti, kauppias, eläkeläinen
Kinnunen Merja, nuorisotyönohjaaja
Mäkinen Hanna, kasvatustieteen maisteri, luokanopettaja
Mämmi Arto, evankelista, eläkeläinen
Paananen Jenna, sosionomi (AMK)
Räty Viktoria, yrittäjä, tradenomi
Kansallinen Kokoomus
KOK+KESK
Flyktman Jari, tekninen johtaja
Taipale Jyrki, vaihtotyönjohtaja
Eläinoikeuspuolue
Böhm Maria, eläintenhoitaja
Perussuomalaiset
Flyktman Lauri, työmies
Huutonen Petri, lvi-asentaja, yrittäjä
Leppänen Joni, ka-kuljettaja
Lius Miia, yrittäjä
Loukkumäki Kimmo, yrittäjä
Mäkäräinen Ilkka, työnjohtaja
Nieminen Satu, oikeustradenomi
Salminen Virpi, yrittäjä
Tiainen Tanja, agrologi, maatalousyrittäjä
Vehviläinen Valtteri, it-järjestelmäasiantuntija
Virtanen Lauri, merimies, eläkkeellä
Öhman Juhani, yrittäjä
Suomen Keskusta
KOK+KESK
Haaksluoto Petri, kouluttaja
Jokinen Essi, maankäyttöinsinööri
Karjalainen Timo, yrittäjä
Koskinen Simo, kotiseutuneuvos, maanviljelijä
Mattila Samuli, toimitusjohtaja, yrittäjä
Nieminen Marko, yrittäjä
Pajanen Kristina, lähihoitaja, opiskelija
Palonen Harri, yrittäjä
Pihl Anne, TtM, palvelujohtaja (sit)
Pihlainen Heikki, sähkö- ja automaatioasentaja
Penttinen Aleksi, uuninrakentaja
Stenman-Kässi Liisa, agrologi
Vanhala Markku, eläkeläinen
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
Arponen Veli-Matti, tilineuvoja, eläkeläinen
Kivelä Matleena, hakemuskäsittelijä, maanmittausinsinööri
Lehtonen Kari, ylitarkastaja
Rautiainen Marko, kengitysseppä
