06.08.2024 | Tilaajille, Uurainen
Vuoden uuraislainen on Taisto Lähteelä ja Uuraisilla vallinnee harvinaisen suuri yksimielisyys, että nyt meni titteli oikeaan osoitteeseen. Hyvän mielen tuottamista on vaikea mitata, mutta Taisto on tämän tuotantosuunnan ehdoton huippuosaaja.
Palkinto jaettiin Uuraisten viikon Toripäivänä. Sankari itse oli palkinnostaan hämmentyneen ilahtunut ja palkitsi toriyleisön sillä millä parhaiten osaa, eli harmonikan helskyttelyllä.
Kunnan kulttuurituottaja-kirjastonjohtaja Minna Vilenius oli tehnyt ansiokkaan taustatyön ja koonnut kunnanjohtaja Juha Valkamalle juontokortteihin jämäkän paketin Taisto Lähteelä-tietoutta.
Jos toripäivänä jotain meni ohitse, niin tässä toripuhe kokonaisuudessaan:
Vuoden uuraislainen syntynyt Jokihaaran Ristiaholla 16.4.1936, on siis tällä hetkellä 88-vuotias, iloinen ja reipas, nauravainen ja varsinainen veijari.
Hän on soittamalla tekniikan oppinut harmonikkataituri, viihdetaiteilija ja yleisön suosikki monissa kilpailuissa Hän sanoo opetelleensa itse nuotit, koska samat nuotit toimivat vaikka Thaimaassa ja koska musiikki on kansainvälinen kieli. Niinpä hänellä olikin opetellessaan keikoilla mukana metrin nippu nuotteja.
Hän asuu edelleen kotona Jokihaarassa, Luonnetjärventien varrella vaimonsa Railin kanssa.
Isä Väinö oli yksi seitsemästä sisaruksesta, pienviljelijä ja metsätyömies. Äiti Sylvi oli aikanaan Hankalan lavalla lipunmyyjänä ja koska poika oli monesti kuvioissa mukana, tämä innostui musiikista esikuvanaan paikkakuntalainen, yhden miehen orkesteria mukanaan polkupyörälläkin kuljettanut harmonikkataituri Sulo Lappi.
Isä Väinöllä oli 3-rivinen harmonikka, jota Taisto-poika kokeili niin rempseästi, että se katkesi. Oman ensimmäisen haitarinsa hän sai 15-vuotiaana, ja siitä oli suunta heti tanssilavalle soittamaan. Soittamista on kestänyt yhteensä jo 73 vuotta.
Taisto Lähteelä on palkittu kuluvana vuonna,16.4.2024, Suomen Harmonikkaliiton hopeisella ansiomerkillä nro 435, huomionosoituksena harmonikkamusiikin hyväksi tekemästä pitkäaikaisesta työstä.
Vanhan Jazzin ystävät ry on nimennyt hänet jo vuonna 2010 Kunniajazzariksi.
Hän on osallistunut säännöllisesti vuosittain Valtakunnalliseen senioriharmonikkakilpailuihin vuodesta 2012, jolloin hän saavutti viidennen sijan,vuonna 2013 neljännen sijan ja sai yleisön suosikki -palkinnon. Vuosina 2016 ja 2018, sekä tänä vuonna palkintopokaali on ollut pronssinen.
Vuoden Uuraislaisesta mainitaan kirjassa YY, KAA, KOO, Arjen kuvaa ja tarinoita Keski-Suomen rytmimusiikista 1930-luvulta-1970-luvulle, että hänen nimeään kantava, yhtyeensä soitti miltei viikottain vuosina 1951-1961 mm. seuraavilla tanssilavoilla: Palokan Rientola, Korpilahden Kisapirtti, Muuramen Hiekkarinne, Jyväskylä Kivistön talo, Saakosken Suojakallio, Tikkakosken Tikanmaja, Jyväskylän Mäki-Matti, Kyyjärven Maamiesseurantalo, Pylkönmäen Pajumäen lava, Äänekoski Kovalan lava, Puuppolan Maamiesseurantalo, Jyväskylä Valtion talo, Jylhänperän Hiidenlinna, Lievestuoreen Työväentalo.
Siellä soitti siis Taisto Lähteelän yhtye, Taisto Lähteelän kvintetti jne. Vuonna 2024 Taisto Lähteelä on Vuoden Uuraislainen.
06.08.2024 | Tilaajille, Toivakka
Toivakalainen Matti Tiainen on ollut yrittäjänä 23 vuotta. Tuona aikana yritys on vaihtanut toimenkuvaa lasten huonekalujen valmistamisesta kiinteistövälitykseen. Tiainen on saanut myös Toivakan kunnalta tunnustusta toiminnastaan.
– Ostin Toivakan kunnalta kunnostusta vaille olleen palvelutalokokonaisuuden. Kunnostin rakennukset ja nyt kiinteistöissä on 18 vuokra-asuntoa sekä hostelli, mistä löytyy petipaikat 15 henkilölle. Lisäksi kiinteistössä toimii seitsemän eri yritystä, kertoo Tiainen.
Tiainen pyrkii katsomaan eteenpäin siten, ettei yritys jää polkemaan paikoilleen.
– Uusin yritysmuotoni on kiinteistönvälitys. Opiskelin kiinteistön välittäjäksi ja tämä toiminta on jatkunut jo 2,5 vuoden ajan. Kiinteistönvälityksiä Tiainen tekee Keski-Suomen alueella ja tällä hetkellä välityskohteita on kaksikymmentä, joista rantakohteita on kymmenkunta.
Työtään Tiainen ei ole tehnyt yksin. – Puolisoni Suvin kanssa olemme yhdessä näitä kuvioita hoitaneet ja myös lapset ovat olleet auttamassa. Lisäksi käytämme myös ulkopuolista työvoimaa aina tarpeen mukaan.
Uusiakin suunnitelmia Tiaisen monnipalveluyrityksellä on olemassa.
– Olen käynnistämässä minitalohanketta, joka tarkoittaa kooltaan 40-70 neliön kokoisten talojen rakentamista. Tällä hetkellä etsin yhteistyökumppaneita. Talojen suunnittelutyö on jo käynnissä. Näiden kohteiden ennakkomyynti alkaa syksyllä. Minitalohankkeeseen on ollut paljon kiinnostusta. Talot tulevat sisältämään yhden tai kaksi makuuhuonetta, keittiön ja pesutilat, joihin voi sisällyttää saunatilat.
Vastikään viisi vuotta täyttänyt Teemahostel on näinä päivinä rallivieraista. Miten asiakkaat ovat ottaneet palvelut vastaan?
– Teemahostellissa on vuosien mittaan käynyt vieraita yli kolmestakymmenestä maasta. Teemahostellia kannattaa ylläpitää, vaikka ei se tulokseltaan mikään kultakaivos olekaan. Teemahostelliin pystyy varaamaan huoneen Booking.com-sivustolta. Hostellista löytyy sieltä myös yli kolmesataa arvostelua. Kokonaisarvosana on 9,1, erinomainen. Erityiskiitosta asiakkaat ovat antaneet viihtyisyyden ja hinta-laatusuhteen lisäksi sijainnista, mikä varmasti lämmittää myös Toivakan kuntamarkkinoijien mieltä.
Veikko Ripatti
06.08.2024 | Lue ilmaiseksi, Lukijalta, Tätä mieltä, Uurainen
Kirjasto antaa mahdollisuuksia kaikille.
Näin osuvasti kiteytti eräs asiakkaamme kirjaston olemassaolon ytimen.
Teimme Uuraisten kirjastossa hiljattain kyselyn, jossa kartoitimme kirjaston merkitystä hyvinvointipalveluna. 94 prosenttia vastanneista kertoi kirjaston vaikuttavan heidän hyvinvointiinsa, ja vieläpä positiivisesti. 6 prosenttia vastanneista ei osannut sanoa. Vaihtoehtona oli myös ”ei vaikuta hyvinvointiini”, mutta siihen ei tullut vastauksia.
Saimme noin 30 kirjallista vastausta, joista kävi ilmi, miten monia eri mahdollisuuksia kirjasto tarjoaa. Esiin nousivat muun muassa virkistys ja rentoutuminen, mutta myös ajan tasalla pysyminen ja uuden oppiminen.
Omatoimikirjasto, kirjat ja lehdet mainittiin useassa vastauksessa. Lisäksi kirjasto on asiakkaillemme kohtaamisia ja yhdessäoloa – tänne tullaan yhdessä perheen kanssa ja tapaamaan muita ihmisiä.
Itse koen kirjaston vahvasti tasa-arvon toteuttajana. Kirjasto on julkinen tila, johon jokainen saa tulla. Se on meille jokaiselle, se on kaikkien yhteinen.
Kirjasto antaa meille kaikille mahdollisuuden tietoon, kulttuuriin ja osallisuuteen. Yhdessä meidän on myös pidettävä kirjastosta huolta.
Kirjastolaisena tuntuu usein, etteivät kaikki päättäjät ymmärrä kirjaston merkitystä, enkä varmasti ole ammattiryhmäni ainoa näin kokeva. Kuntien talous puhututtaa ja näkyy kirjastoissa ympäri Suomen.
Kirjaston merkitys yhteiskunnassamme on elintärkeä, eikä pelkästään hyvinvoinnin ja kulttuurin, vaan myös sivistyksen kannalta.
Muuttuvan maailman keskellä korostuvat media- ja tekstinlukutaidot sekä digitaalisten palveluiden ja laitteiden osaaminen. Kirjastossa jokaisella on pääsy ajantasaiseen, luotettavaan tietoon. Asiantunteva henkilökunta auttaa tiedon löytämisessä ja sen käyttämisessä.
Viime vuonna Uuraisten kirjastosta tehtiin 67 113 lainausta. Kirjastokäyntejä oli noin 21 000.
Tekemämme kysely ja kasvavat kävijämäärät vahvistavat jo tietämäämme tosiasiaa – kirjasto on mittaamattoman arvokas palvelu kuntalaisille ja kesäasukkaille.
Toivottavasti näin saa olla jatkossakin.
Kirjasto ja sen tarjoamat palvelut täytyy pystyä säilyttämään laadukkaina myös taloudellisesti haastavina aikoina.
Assi Kokkoniemi
kirjastovirkailija
06.08.2024 | Lue ilmaiseksi, Pääkirjoitus, Tätä mieltä
Täällä ollaan taas, bäk in bisnes.
Loma on lomailtu ja tällä kertaa se tuntuikin lomalta, työkone pysyi kiinni ja sähköpostitkin tsekkasin korkeintaan kerran päivässä. Muutama ihmettelysoitto viimeisen kahden viikon aikana on tullut, mutta ymmärrystä kesätauolle on riittänyt.
Sulkuviikot ovat nykytilanteessa käytännössä ainut tapa kahden lehden ”konsernimme” kahden päätoimisen lehdentekijän lomailla.
Lehdentekijä ei ehkä ole virallinen ammattinimike, mutta se kuvaa parhaiten työnkuvaamme. Paikallislehden tekeminen ei ole sitä kuuluisaa rakettitiedettä, mutta työnkuva on hyvin paljon toimittajan työnkuvaa laajempi ja sisältää haastattelujen, kirjoittamisen, valokuvaamisen lisäksi lehden taiton, painoon lähettämisen, markkinoinnin, mainosvalmistuksen, sometuksen ja nettisivupäivitykset. Sekä paljon pientä sälää ja muistettavaa, jonka omaksuminen on ottanut aikansa. Vaikka olisi resursseja, niin tällaista työnkuvaa ei nerokkainkaan osaaja voi kylmiltään ryhtyä tekemään. Eikä niitä ylimääräisiä resursseja todellakaan ole, vaikka tässä pää vahvasti pinnalla vielä polskitaankin.
Tietokone on nykyään lehden tekemisen itsestään selvä työväline, mutta toivoisin pöydän kulmalleni myös aikakonetta. Sen avulla kiitäisin vuosikymmenten halki vuoteen 1964 ja istahtaisin ensimmäisen päätoimittaja Väinö Mikkolan työpöydän kulmalle hämmästelemään, miten homma hoitui silloin.
06.08.2024 | Lue ilmaiseksi, Tätä mieltä
Harmaan liiterin ja nokkospuskien takaa kuuluu halon hakkaamisen ääntä. Se suuri koivu, joka varjosti pihapiiriä ja oli vaarallisesti taloon päin kallellaan on viimein kaadettu nurin. Nyt koivu haastaa kaatoloventekijän ruumiin liikuntaan ja suo työn edetessä palkinnoksi monta motillista rutikuivaa koivuhalkoa kotiuunia lämmittämään. Ja ainahan suomalaiset ovat rakastaneet puiden tekoa.
Ja mikäs on sen mukavampaa ajankulua kuin kävellä suopursujen tuoksussa lähipalstaa harventamaan? Ranteen vahvuista pätkittävää kertyy metsän siimeksestä traktorin peräkärrylle ihan itsestään. Samalla kyydillä menee myös naapurin tuulenkaadot parempiin uuneihin. Mieluisa puusavotta saa ruutupaitaisen ” Pasi Kauniston” avaamaan sisäisen metsäradionsa ja rallattelemaan iloisesti, vielä niitä honkia humisee tuolla Suomen sydänmailla.
Marjapuskan ja aittarakennuksen väliin kaadettu koivu on karsittu ja pätkitty. Sen jälkeen on tullut halkojen halkaiseminen vuoro vastikään teroitetulla kirveellä. Illalla saunottaisiin tuoreilla vastoilla ja pestäisiin koko pesueen selät mäntysaippualla.
Halkojen hakkaaminen vaatii harjoitusta ja keskittymistä. Kirveen heiluttajan pitää lukea koivupölkkyjen elämänviivoja ja osua mahdollisimman keskelle halkoa heti ensimmäisellä lyönnillä. Hutiloimalla joutuu kiskomaan hampaat irvessä oranssi vartista Fiskarsia irti visakoivun kyljestä tai pahemmassa tapauksessa saattaa huomata olevansa pikkuvarvasta köyhempi.
Klapien pinoaminen ei sekään ole kierosilmäisen hommaa. Kasattavan pinon pitää lähteä heti alkuun kohtisuoraan päin sinistä taivasta. Ensi kertaa hommaan ryhtyneen pino saattaa näyttää juosten kustulta. Tuulenpuuskan osuessa rakennettuun harakanpesään, se rysähtää nurmelle uudelleen pinottavaksi.
Tuulen kääntyessä pohjoiseen saa uuttera metsätyömies nauttia työteliäisyydestään. Tänä talvena ei kuoltaisi nälkään, eikä vilu nurkkia asustaisi, sen takaa koivuhalko uunin perällä ja puuhellalla poriseva hirvikeitto. Hyvä on ruutupaitaisen metsurin ruokapöytään kutsua odotellessaan hyräillä Maamme-laulua hieman mukaillen ”Ei ole kotirankaa rakkaampaa.”
