Juhlatunnelmaa Kankaisilla:  Hilja töissä koululla yli 46 vuotta

Juhlatunnelmaa Kankaisilla: Hilja töissä koululla yli 46 vuotta

Kankaisten kyläkoululla ei oltu hiljaa torstaina vaan näyteltiin, laulettiin, naurettiin ja itkettiin, kun maailman paras kouluruuan tekijä Hilja Puikkonen istui kuningattaren tuoliin. Eläkkeelle siirtyvä ikuinen farkkutyttö pääsi katsomaan koululaisten tekemää juhlanäytelmää, jossa ei puhuttu naisten iästä eikä painosta, vaan sen sijaan käytiin vakoilemassa Hiljuskan työelämää Toivakan kunnan palveluksessa kuudella eri vuosikymmenellä.
Kaikki alkoi 1970-luvun kokkaamiskoulusta, josta valmistunut Hilja pyöräili Kankaisten koululle töihin Elsa-opettajan ja pönttöuunien aikaan. Oppilaat haaveilivat kanaviillokista ja lantusta, ja sitä varten oli ensin kynittävä se kana ja laitettava tulet keittiön puuhellaan. 1980-luku toi mukanaan koulun remontin ja paljon uusia työkavereita mm. ylioppilastyttö Päivin. Oppilaat kuiskivat, että onko se totta, että Hilja voi ottaa uunimakkaravuuan kuumasta uunista ilman patalappuja? Ja olihan se totta – ne sormet pystyy mihin vaan!
Sitten tuli 90-luku ja työkavereiksi pari nuorta opettajaa: Vesa ja Taina. Keittiö oli koulun keskus ja Hilja kuunteli siellä kaikkien huolet vuorotellen. Sirkka toi ruokatarvikkeita ja Pentti johti johtokuntaa. Kymppiuutiset tulivat kuvaamaan avaruusyökoulua loppukevennykseensä. Ja Hilja palautti työkavereitaan säännöllisesti maanpinnalle ja opetti vähän elämää. 2000-luku oli astianpesukoneiden, tietokoneiden ja kännyköiden aikaa. Suomea johti Tarja Halonen ja koulussa pomottivat Hiljan lisäksi Jonna, Taina ja Päivi. Puhelinasia puhutti ja Hiljalla oli varmaan sormensa pelissä, kun vanhempien kanssa sovittiin lasten kännyköiden repussa pitämisestä.
2010-luvulla Hilja siirtyi kokkailemaan keskuskeittiöön Toivakkaan ja huristeli sieltä ruuan kanssa Kankaisille. Vanha koulu todettiin niin huonokuntoiseksi, että piti rakentaa uusi. Ruuhiryhmäkin tuli mukaan ja Hilja ja Irma pääsivät koristelemaan uuden ruokasalin joulun kunniaksi vimosen päälle. 2020-luku aloitettiin räväkästi maaliskuun koronasululla. Koululaiset laitettiin etäopetukseen. Hilja jakoi perheille ruokakasseja ja patisti oppilaita meet-tunneille, ja päästinhän sitä lopulta maskien kanssa takaisin koululle ja tortilloja syömään.
Vuosikymmenten kuluessa Hilja on ruokkinut satoja kyläkoulun oppilaita. Näin he Hiljaa muistelevat:
– Hilja oli aivan maailman paras kouluruuan valmistaja. Jonossa seisottiin ja Hilja annosteli sopivan annoksen. Muisti aina kysyä: Onko sopivasti?
– Hiljan lempeä katse on vieläkin muistoissa, kun hän istui tiskipöydän lähellä keittiössä ja katseli ruokailevia oppilaita.
– Hilja keittiössä oli kuin äiti kotona, joka päivä ne tutut kasvot ja ojentikin, jos ei ihan toiminut pelisääntöjen mukaan.
– Hilja oli aina iloinen ja jutteli ja kuunteli, jos oli jotain tärkeää mielen päällä.
– Laskiaisen pulkkamän ”pitkien pelaavien” jälkeen mentiin koulun keittiöön ja siellä oli Hiljan kermalla täytetyt laskiaispullat. Maistui erityisen hyvältä kirpsakan pakkaspäivän päälle.
– Parasta olivat mantelikala ja spagettipaistos – vieläkin tulee vesi kielelle, kun niitä muistelee.
Ei siis ihme, että juhlanäytelmä päättyi sanoihin: – Tästä ei enää nyt muuta puutu kuin kolminkertainen eläköön-huuto Hiljalle! Eläköön! Eläköön! Eläköön!

Taina Hoskari

Seniori- ja asiointikyyti ovat tarpeellisia Toivakassa

Seniori- ja asiointikyyti ovat tarpeellisia Toivakassa

Toivakassa eivät kaikki asu keskustaajaman kupeessa, vaan matkaa keskustan palvelujen pariin voi olla useita kymmeniä kilometrejä.
Kunnassa onkin haluttu huomioida syrjemmällä asuvat kahdella eri kimppakyydillä. Toinen tunnetaan nimellä seniorikyyti ja toinen on asiointikyyti. Kummatkin kyydit toteutuvat Tapani Järvelinin taksien avulla.
Seniorikyyti toteutetaan Senioripäivän tapahtumapäivänä, joka toinen tiistai .Seniorikyytiin pääsyn edellytyksinä on se, että on eläkeläinen, liikuntarajoitteinen ja eikä omaa ajokorttia ja autoa. Tällöin voi hakea pääsyä seniorikyytiläiseksi.
Kuljetuspalvelun hakemuslomakkeet löytyvät netistä Toivakan kunnan sivuilta tai paperilomakkeina kirjastolta tai Toivakkatalolta niiden aukioloaikoina. Paperilomakkeet palautetaan hyvinvointisuunnittelija Satu Korhoselle kirjastolle tai Toivakkatalolle. Hakemuksen voi myös postittaa vastauskuoressa, jonka saa halutessaan paperilomakkeen yhteydessä.
Senioripäivä kokoontuu parillisten viikkojen tiistaisin kello 11–13 seurakuntakoti Majakassa. Päivässä on myös mahdollisuus ruokailla pientä maksua vastaan.
– Kuljetuspalvelun myöntäminen on harkinnanvaraista. Pakollinen kriteeri on, että henkilö on eläkeläinen, joka ei saa vammaispalvelu- tai sosiaalihuoltolain mukaista kuljetuspalvelua. Vuonna 2024–2025 seniorikyydit kustannetaan testamenttivaroin, kertoo Satu Korhonen.
Mitä seniorikyytiläiset tuumivat tästä kuljetuspalvelusta?
– Tänne ei muuten pääsisi, kun muuta kyytiä ei ole käytettävissä ja suoraan taksikyytiin ei ole varaa. Tämä seniorikyyti on sen hintainen, että pystymme sillä kulkemaan, toteavat Anneli Hokkanen ja Marjatta Lukkarinen.
Molemmat seniorit asuvat Kankaisten kylällä ja kertovat, että senioripäivässä tärkeintä on, että saa tavata tuttuja ja jutella heidän kanssaan.
– Muuten elämä kotosalla on aika yksinäistä. Lisänä tässä senioripäivässä on se, että saa ruokailla, lisäksi kuulee hengellisiä ja kansanlauluja ja pääsee laulamaan itsekin yhdessä toisten kanssa.
Asiointikyyti on myös edullinen ja se on tarkoitettu kaikille sitä tarvitseville. Asiointiliikenteen kuljetus on tilattava edellisenä päivänä kello 14 mennessä suoraan liikennöitsijältä. Asiakkaat noudetaan tarpeen vaatiessa kotipihasta ja tuodaan takaisin kotipihaan, mikäli pihan olosuhteet ovat sopivat käytössä olevalle kalustolle. Muutoin kyytiin noustaan ja poistutaan lähimmältä bussipysäkiltä tai reitin varrella olevasta tienhaarasta.
Asiointikyytejä on kaksi, jotka suuntautuvat eripuolille Toivakan kuntaa. Läntinen reitti kulkee Toivakka–Vanha nelostie–Nisula–Rutalahti–Toivakka ja Toivakka–Paloskylä–Toivakka. Paluukyyti lähtee takaisin viimeistään kello 12.15. Aikaisemmasta takaisinlähtöajasta voivat kyytiläiset ja liikennöitsijä keskenään sopia toisin.
– Asiointikuljetus toteutetaan meno-paluuajona kerran päivässä tiistaisin. Kyytitilaukset on tehtävä etukäteen, mielellään viimeistään edeltävänä maanantaina, toteaa taksiyrittäjä Tapani Järvelin.
Itäinen asiointikyyti kulkee retillä Huikontie – Hautajärventie – Hohontie – Lievestuoreentie – Kivinavetantie – Leppälahdenväylä. Leppälahdenväylä ajetaan tarpeen mukaan. Perillä kirkonkylässä kuljetus on noin kello 10.20. Takaisinpäin kuljetus lähtee tällekin reitille viimeistään kello 12.15.
Tiistaina 26.11. oli Asiointikyydillä mukana mm. Ilmari Rautio Rutalahdesta. Hän totesi, että vaikeata olisi ilman tätä kyytiä päästä tänne kylälle asioimaan. Samaa mieltä on Reijo Hokkanen Paloskylän Soimaharjusta.
– Tulen mielelläni asiointikyydillä kauppa-asioille ja samalla jään Senioripäivän tapahtumaan seurakuntakodille. Tämä on edullinen kyyti. Ei ole omaa autoa, eikä julkinen liikenne siellä päin toimi. Aiempina aikoina bussi kulki Leivonmäeltä, mutta eivät kulje enää Paloskylän suunnalle toteaa Hokkanen.
Toimitukseen Hanna Lahtiselle oli vanhempi naishenkilö soitellut ihan muissa asioissa, samalla hän oli kovasti kehuskellut ja kiitellyt asiointikyytejä.
– Asiointikyydin käyttäjät ovat sellainen tiivis porukka, joka huolehtii myös toisistaan ja kyselee perään, jos ei joku olekaan joskus lähdössä. Tämä on minusta sellaista maaseudun välittämistä parhaimmillaan.
Lisätietoja tästä kyydityksestä antaa Toivakan kunnan Talous- ja hallintosuunnittelija Henna Breilin.

Veikko Ripatti

Ikäihmiset toivovat lisää penkkejä Uuraisten torille

Ikäihmiset toivovat lisää penkkejä Uuraisten torille

Pienessä kunnassa onnistuu vielä tärkeän asian saattaminen asiasta vastuussa olevan viranhaltijan tietoon suhteellisen sutjakkaasti.
Viime viikolla vanhus- ja vammaisneuvoston puheenjohtaja Mariitta Kuitunen toi kirjallisen aloitteen Uuraisten tekniselle johtajalle Tiina Löytömäelle. Aloitteessa toivottiin selkeäsanaisesti penkkejä lisää torille ja kaikille niille alueille, joissa liikkuu ikäihmisiä ja liikuntarajoitteisia.
– Vaikka Uurainen on nuorekas kunta, tässä kirkonkylällä ikäihmisten määrä lisääntyy. Olisi tosi tärkeää, että jo kotiovesta lähtiessä tietää, että tarvittaessa pääsee jalkoja lepuuttamaan. Asia on ollut pitkään esillä ja tilanne esimerkiksi torilla on aika ajoin ollut parempi, mutta esimerkiksi viime kesänä huono, Mariitta Kuitunen sanoo.
Torilla on kiinteitä graniittipenkkejä, mutta ne ovat osin melko matalia, joista ylösnousu voi olla vaikeaa.
Kotiovesta ulos lähteminen on sekä fyysisen, että henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeä asia ja edistää sitä, että siellä kotona pärjää mahdollisimman pitkään.
Aloitetta kipaisi vastaanottamaan myös kunnan tekninen isännöitsijä Markus Malmikallio ja olemasaolevien ja todennäköisesti tulevien penkkien paikkojen kartoitus alkoi heti.
– Meillä on tällä hetkellä parikymmentä penkkiä ympäri kylää. Ne jakaantuvat yhtä laajalle alueelle kuin on kevytväyliä. Peruspenkit maksavat 350 euroa kappale, eli kunnan talous ei muutaman lisäpenkin hankkimiseen kaadu. Toisaalta voisi myös kysyä vaikka joltain paikalliselta yritykseltä tarjousta, jos hankittaisiin kerralla useampi uuraislaisena tuotantona, Malmikallio suunnittelee.
Myös eri yrittäjien sponsoroimat nimikkopenkit, vaikka lahjoittajan laatalla varustettuna, olisi hyvä tapa lisätä keskustan toimivuutta ja viihtyisyyttä.
– Ilkivalta ei ole ollut Uuraisten penkkien riesana kuin hyvin vähäisessä määrin, ainakin nuoret ovat Uuraisilla fiksuja, Markus Malmikallio sanoo.
Vanhus- ja vammaisneuvosto on lakisääteinen elin, jollainen on oltava jokaisessa kunnassa ja jonka tehtävänä on seurata ja edistää ikäihmisten ja vammaisten elinoloja kunnassa, osallistua palvelujen saatavuuden ja laadun parantamiseen sekä vaikuttaa julkiseen päätöksentekoon.
– Meillä on hyvä ja aktiivinen vanhus- ja vammaisneuvosto, joka tarttuu nimenomaan käytännön asioihin. Siihen kuuluu edustus molemmista eläkeläisjärjestöistä, seurakunnalta ja kunnalta. Ensi kesäkuussa valitaan vaalien jälkeen uusi neuvosto, kertoo neuvoston puheenjohtajana toimiva vapaa-aikasuunnittelija Mari Sivill.

Hanna Lahtinen

Talouden tasapainottamisohjelma mahdollistaa ylijäämäisen talousarvion vuodelle 2025

Talouden tasapainottamisohjelma mahdollistaa ylijäämäisen talousarvion vuodelle 2025

Uuraisten kunnanjohtaja Juha Valkama ja juuri luottamustoimessa aloittanut kunnanhallituksen puheenjohtaja Samuli Mattila esittelivät Uuraisten kunnan talousarviota ja ennakoivat tilinpäätöstä viime viikolla helpottuneen positiivisissa tunnelmissa.
Kuntatalouden ennakoimattomuus on nykypäivää ja jossain vaiheessa vuotta näytti todella synkältä, nyt jo huomattavasti paremmalta.
Uuraisten kunnan valtuusto hyväksyi kesäkuussa talouden tasapainottamisohjelman vuosille 2025-2028. Taustalla oli yli miljoonan euron alijäämäinen tillinpäätös vuodelta 2023, ja vuosi 2024 on rakennettu myös alijäämäiseksi -165 000 euroa.
– Uurainen on onneksi vielä tilanteessa, jossa talouden tasapainottamista voidaan tehdä ennakoivasti ja oma-aloitteellisesti. kunnanjohtaja Juha Valkama sanoo.
Talousarvion laadintaa ohjasi kunnanvaltuuston hyväksymä talouden tasapainottamisohjelma, josta ainoa merkittävä poikkeama on Kyynämöisten koulun määrärahojen sisällyttäminen talousarvioesitykseen. Kunnanhallitus päätti esittää valtuustolle, ettei Kyynämöisten koulun toiminta lakkaa 31.7.2025.
Yhteensä noin 400 000 euron säästötoimenpiteillä kyetään kompensoimaan kulujen arvioitua kasvua vuonna 2025.
Kunnanhallitus päätti myös esittää valtuustolle, että Uuraisten kunnan talouden tasapainottamisohjelmaa 2025-2028 seurataan ja päivitetään vuosittain valtuustotasolla, viimeistään seuraavan vuoden talousarvion ja sitä seuraavien taloussuunnitelmavuosien laadintaohjeen hyväksymisen yhteydessä.
Talousarvioesityksen 2025 mukainen toimintakate on yhteensä -12 860 000 euroa. Toimintakate muodostuu toimintatuottojen (5 930 000 euroa) ja toimintakulujen (-18 791 000 euroa) erotuksesta, joka tulee kattaa pääasiassa verotuloilla ja valtionosuuksilla. Toimintakatteen kasvua selittää suurimmaksi osaksi kunnan rahoitusosuus (296 000 euroa) Pohjoisen Keski-Suomen työllisyysalueelle, mihin kunta saa vastaavan rahoituksen yleiskatteellisen valtionosuuden kautta.
Verotuloarvio vuodelle 2025 on 7 425 000 euroa. Valtionosuuksien arvioidaan vuonna 2025 olevan vajaat seitsemän miljoonaa euroa. Rahoitustuotot ja –kulut ovat -233 000 euroa. Kiinteistöveroprosenteissa ei tapahdu muutoksia, mutta tuloveroprosenttia korotettiin 9,0 prosentista 9,2 prosenttiin. Käytännössä veronkorotus tuo suurin piirtein sen summan, mikä olisi ollut Kyynämöisten koulun laskennallinen säästö vuodessa.
Kyynämöisten koulun lakkautustarve on nyt ainakin toistaiseksi väistynyt, eikä talousarvioon ole kirjattu mitään vuosimäärää, jonka jälkeen tilannetta mahdollisesti arvioitaisiin uudelleen. Prosessi on ollut aika ajoin kivulias, mutta myös rakentava. Kyynämöisten koulun oppilaiden vanhemmat ja kyläläiset aktivoituivat puolustamaan kouluaan.
–Minusta se kertoo kuntalaisten kiinnostuksesta, uskosta avoimuuteen ja demokratiaan sekä omiin vaikuttamismahdollisuuksiin, mikä on todella hyvä asia, Samuli Mattila toteaa ja lisää, että kaikki mielipiteet ja perustelut niin puolesta kuin vastaan on kuultu ja niiden, sekä talouslukujen perusteella on muodostettu kokonaiskuva tilanteesta.
Vuosikatteeksi muodostuu 1 321 000 euroa. 1 159 000 euron poistojen jälkeen tilikauden tulos on talousarvion mukaisesti 177 000 euroa ylijäämäinen.
Uuraisten kunnan nettoinvestointimenot ovat ensi vuonna hyvin maltilliset, vain reilut 600 000 euroa. Investointeja kohdennetaan muun muassa yleisiin teihin ja kadunrakennukseen, vesi- ja viemärilaitokseen sekä opetus- ja kulttuuritoimen useisiin investointeihin. Lainan lyhennykset ovat noin 3,4 miljoonaa euroa. Tulorahoituksen, eli vuosikatteen, lisäksi rahoitustarvetta on tarkoitus kattaa velalla, jota on varauduttu nostamaan enintään kolme miljoonaa euroa. Kunta pystyy kuitenkin vähentämään velkaansa enemmän kuin ottaa uutta.
Uuraisten kunnanvaltuusto kokoontuu ensi maanantaina.

 

Manniset ostivat oman tunnelin

Manniset ostivat oman tunnelin

Toivakkalainen yritys Sora-Manninen osti tämän syksyn mielenkiintoisimman myyntikohteen Laukaasta, Nimittäin maa-alan, johon kuuluu käytöstä poistettu Pönttövuoren rautatietunneli.
Sora-Manninen Oy:n omistajat Pekka Manninen ja vanhempi osakas Ilkka Manninen ostivat Pönttövuoren metsä- ja rautatietunnelialueen mahdollistaakseen alueen kehittämisen ja kiviainesliiketoiminnan turvaamisen pitkällä aikavälillä. Alueen hankinta nähdään tärkeänä osana yrityksen kasvusuunnitelmia, ja sen avulla alueen toiminta voidaan pitää sujuvana sekä tehokkaana.
– Maa-alueen hankinta on meille tärkeä osa tulevaisuuden suunnitelmiamme. Tavoitteenamme on parantaa alueen infrastruktuuria sekä mahdollistaa kiviainesten turvallinen ja tehokas hyödyntäminen myös tulevaisuudessa. Tämän lisäksi alueella sijaitseva tunneli tarjoaa mielenkiintoisia kehittämismahdollisuuksia, jonka suhteen olemme hyvin avoimia, kertoo Sora-Manninen Oy:n yrittäjä Pekka Manninen.
Vaikka sorabisnes on Sora-Mannisen ydinosaamisaluetta, voi itse tunneliin kehkeytyä aivan toisenlasitakin toimintaa. Nyt käynnissä on ideointi- ja kartoitusvaihe ja tunnelinkehittämisideoita otetaan vastaan myös muilta. Ehdotuksia on jo tullutkin, hiihtotunnelista alkaen.
– Tottakai olemme halukkaita vuokraamaan tunnelin, mutta mietitään ja kuulostellaan nyt kuitenkin kaikessa rauhassa, mitä kaikkea tunneli voisi mahdollistaa, Manninen jatkaa.
Kohde myytiin avoimella tarjouskilpailulla huutokaupat.com verkkosivuilla ja lopullinen kauppahinta oli 299 000 euroa. Kiinteistökaupassa uudelle omistajalle siirtyy noin seitsemän hehtaarin alue, joka on pääasiassa kaavoittamatonta metsämaata.
– Pönttövuoren tunnelin ja sen ympäristö on myyntikohteena hyvin poikkeuksellinen ja sen vuoksi myynti herätti erittäin laajaa kiinnostusta. Olemme tyytyväisiä, että löysimme kohteelle ostajan, joka pystyy hyödyntämään kohdetta liiketoiminnassaan, toteaa kohteen myynnistä vastannut Senaatin asiantuntija Päivi Pulkkinen yhtiön tiedoteessa.
– Senaatti-kiinteistöillä on fiksua porukkaa, kaupantekoprosessi sujui sutjakkaasti ja yhteisymmärryksessä, Pakka Manninen kiittelee.
Sora-Mannisella on jo ennestään nyt hankittuun maa-alueeseen nojaavia maita alueella 11–12 hehtaarin verran, joten yrittäjä kiinnostui alueesta tunneleineen heti, kun se tuli huutokauppaan.
– Arvasin, että kohde herättää kiinnostusta ja hinta asettui aika lailla niille kohdille kuin arvelinkin, Pekka Manninen sanoo. Hiukan hän kuitenkin yllättyi kaupanteon jälkeisestä kiinnostuksesta ja siitä kuinka tärkeä tunneli on keskisuomalaisille.
– Olen nähnyt jotain vanhoja filmejä, joissa höyryjuna puksuttaa tunnelista, onhan se siisti ja kiehtova näky ja aikoinaan sen louhiminen työllisti paljon väkeä. Itse en ole vielä päässyt tunnelia päästä päähän kävelemään, mutta pian täytyy mennä tutkimaan, Manninen lisää.
Kun Pönttövuoren vanha tunneli valmistui vuonna 1917, se oli Suomen pisin, noin 1,2 kilometriä pitkä ja nelisen metriä leveä. Uudenaikaiselle junaliikenteelle vanha tunneli oli kuitenkin liian kapea ja matala, eikä sitä kannattanut laajentaa. Noin sadan metrin päähän rakennettiin Pönttövuoren uusi tunneli. Junaliikenne tunnelissa loppui vuonna 1995, kun Pieksämäki–Jyväskylä-rata sähköistettiin. Tällä hetkellä tunneli ei ole täysin turvallinen, sillä sitä ei ole kunnostettu 30 vuoteen.
Sora-Mannisen juuret ulottuvat vuoteen 1968 saakka, jolloin Ilkka Manninen perusti Maansiirtoliike Ilkka Mannisen. Vuonna 1985 yritys muuttui Maansiirto Ilkka Manninen Ky:ksi. Vuoden 2010 alussa yrityksessä tapahtui sukupolvenvaihdos, jolloin yritysmuoto muuttui osakeyhtiöksi ja nimi muuttui Sora-Manninen Oy:ksi, jonka toimitusjohtajana toimii Pekka Manninen.
Toiminta on hallitusti laajentunut ja sora- ja maa-ainesalueita on hankittu lisää. Hiekkaa, soraa ja mursketta toimitetaan Laukaan Pönttövuoren ja Toivakan lisäksi Muuramen Isolahdesta, Vesangasta, Hirvaskankaalta, Kuusaasta, Tikkakoskelta, Oravasaaresta ja Joutsasta. Sora-Manninen työllistää kausiluonteisesti 10–20 työntekijää.
Rautatiet ovat liittyneen yrityksen toimintaan viime aikoina muutenkin.
– Destiat ratahankkeet ovat olleet iso työllistäjä, koko kesä touhuttiin ratojen kimpussa Lievestuoreen suunnalla, pääasiassa öisin. Olemme kunnostaneet esimerkiksi ratapihoja ja penkereitä, Pekka Manninen kertoo.
Sora-Manninen toimittaa myös betonilajikkeita useille eri yrityksille.

Hanna Lahtinen