Ammuntaurheilua historiallisilla mausteilla

08.10.2024

Kyösti Pienmäki on alle kolmekymppinen nuori mies Uuraisten Hiirolasta. Hän on myös Suomen mestari lajissaan, mikä on mustaruutiammunta.
Pienmäki ajaa työkseen isoa säiliöautoa ja viettää ison osan elämästään pyörien päällä. Koti on tärkeä tukikohta, jonne on hyvä palata reissusta.
– Isän veli Mauri Sivula innostui ensimmäisenä vanhoista aseista ja mustaruutiammunnasta, ja sitten isä innostui. Minä olin 12, kun isä kysyi, että haluaisinko kokeilla. Siitä se lähti, minulle hankittiin ase ja nyt olen 16 vuotta kilpaa ampunut, Kyösti Pienmäki kertoo.
Ura on ollut nousujohteinen ja tällä hetkellä hän on lajissaan Suomen terävintä kärkeä. Suurimmat saavutukset ovat mustaruutikiväärin Suomen mestaruus ja pohjoismaiden mestaruuskilpailuista pronssia henkilökohtaisessa kisassa ja hopeaa joukkuekisassa. Aktiiviampujia Suomessa on 30–50 ja moni ampuu useassa eri sarjassa. Suuri osa harrastajista tulee Etelä-Suomesta. Pienmäki edustaa Oriveden ampujia.
– Kun kilpailuihin lähden, niin lähden aina voittamaan. Itselleni ei kuitenkaan voitto ole tärkein, vaan hyvä tulos. Jos voittaa omalla ennätyksellä, niin se on ihan parasta, Pienmäki sanoo.
Mustaruutiammunnassa ammutaan 100 metristä makuulta ja 50 metristä pystystä. Sarjat määritellään asetyypin ja aikakauden mukaan. Sota-aseet ja vapaat kiväärit kilpailevat eri sarjoissa, toisissa sarjoissa on avo- ja toisissa diopteritähtäimet. Puolessa tunnissa ammutaan 13 laukausta, joista 10 parasta lasketaan. Maksimi on 100 pistettä.
Mustaruutiammunnan omaleimaisin piirre on, että ammukset tehdään itse. Myös lataaminen vaatii omanlaistaan osaamista. Kilpailuvälineinä käytetään aitoja alkuperäisiä vanhoja aseita tai replikoja, eli aseita, jotka mallintavat eurooppalaisia ja amerikkalaisia suustaladattavia piilukkoisia ja nallilukkoisia pistooleita ja kivääreitä. Yli satavuotiaan aseen löytäminen ei luonnollisestikaan ole ihan helppoa, eikä sellaista halvalla saa. Replikan ja tarvikkeet hankkimalla alkuun pääsee noin tuhannella eurolla.
– Välineellä on iso merkitys, sen pitää olla itselle sopiva. Minulla on yksi aito vanha ase ja muutama replika. Minulle on tärkeintä, että ase toimii, vaikka onkin mielenkiintoista miettiä, missä kaikkialla yli satavuotias ase on ollut mukana.

Kyösti Pienmäki väittää olevansa vähän laiska harjoittelija. Pihasta löytyy kuitenkin oma ampumarata pienoiskiväärillä ja ilmapistoolilla ampumista varten.
– Olen hankkimassa mustaruutipistoolia ja siirtymässä kilpailemaan myös siinä lajissa. Ensi vuonna aion tavoitella suomenmestaruutta, mutta helpolla se mestaruus ei irtoa, hän sanoo.
Kilpaileminen vaatii myös hyvää fyysistä kuntoa sekä rautaisia hermoja.
– Nuorempana ei ollut mitään paineita, enkä jännittänyt. Silloin saatoin yllättää kokeneemmat ampujat. Nyt kun menestystä on tullut, niin huomaan, että viisi pistettä tipahtaa helposti tuloksesta ihan vain hermoilun vuoksi, Pienmäki miettii.
Seuraavat kisat ovat vuorossa maaliskuussa ja sitä ennen on aikaa toisille mielipuuhille. Metsästys ja kalastus ovat luontevia ja harjoittelua tukevia harrastuksia ampujalle, varsinkin jos sattuu asumaan hyvien metsästysmaiden tuntumassa kuten Kyösti Pienmäki. Hän odottaa jo innolla alkavaa hirvenmetsästyskautta. Pääasiallisesti hän metsästää petoja ja pienriistaa, lisäksi hän käy kyyhky- ja sorsametsällä ja joskus kanalintujakin etsiskelemässä.
– Eikä se niin haittaa, saako saalista edes. Mukava sitä on muutenkin istuskella kaverin kanssa nuotiolla makkaraa paistellen ja maailmaa parantaen, hän miettii.

Hanna Lahtinen

Lue myös nämä: