Windows 95 pisti sormen suuhun
Tiedon lisääntyessä ihmiset ylikuormittuvat. Apina selässä saa kaverikseen muulin, joka muuttaa alivuokralaiseksi pääkoppaan. Enää ei riitä, että muistetaan mennä töihin tai lähteä sieltä pois. Pitää jättää jälki menemisistään bittiavaruuteen. Aikamme menee erilaisten numerosarjojen muistamiseen ja teknologian tuomaan tuskaan.
Yksinkertaisista toiminnoista on tehty kovin monimutkaisia. Ainahan meitä uusavuttomia on ollut, jotka eivät osaa perunoita keitellä tai lamppuja vaihdella. Tämän päivän uusavuttomina pidetään heitä, jotka vetävät töpselin seinästä tietokoneen tiltatessa.
Teknologian myötä ihmisten elämästä on tullut helpompaa, mutta tekoälyllä varustetut robotit kavereina kuulostavat kovin kylmiltä, mieluummin vaikka se naurava marakatti olalla.
Tiedon ”applet” roikkuvat raskaina omenapuun oksilla, mutta kerääjien korit ovat täyttyneet jo aika päiviä sitten. Enää ei mahdu vaikka kuinka tunkisi. Omenoita tipahtelee koreista polun varsille ja jäävät maahan lojumaan käyttämättöminä.
Nykynuoriso on syntynyt digiaikaan ja hallitsevat tietoliikenteen, mutta meille vanhoille koirille on paha mennä opettamaan uusia temppuja. Pääsemme helpommalla, kun vain tuhahdamme kaikelle uudelle, sen sijaan, että alkaisimme ruokkia aivoriihessä kiertävää muulia rutikuivilla tiedon paaleilla.
Hiljaista tietoa ei ole enää olemassakaan, eikä tiivistynyttä tyhmyyttä. Jokainen pelaa yksilötasolla ja huutaa kaiken julki somealustoilla. Sinisenä värisevä ”Pandoran lipas” kämmenellä ohjaa tietämme ja samalla sokaisee kaiken ympäriltämme.
Aikoinaan jo Windows 95 pisti monella sormen suuhun, mutta nykyteknologian kyydissä alkaa meillä repaleisiin puolifarkkuihin pukeutuneilla ”ysiviis-miehillä” olla koko nyrkki suussa.
Älyä on sullottu vaatteisiin enemmän, mitä sitä löytyy keskivero kansalaisella korvien välistä. Monen muistitikku lyö tyhjää ja korvissa soi titityy. Ajatus junnaa peltitölkin tavoin edes takaisin pullonpalautuskoneessa etsiessään haalistunutta enariaan. Isokorvaisen muulin kerran pysähdyttyä sitä on vaikea saada liikkeelle.
Ken tiedon aasilla liian pitkään ratsastaa törmää lopulta muurari Rabbiinin palomuuriin ja matka tyssää siihen. Apina olkapäällä mutustelee happamen makuista omenan puolikasta ja puistelee päätänsä.

Markku Koskinen